Kommunistien vihapropagandaa Margaret Thatcheria vastaan

Kommunistilehti Tulva, toimittaja Suvi Auvinen:

"The witch is dead! Noita on kuollut!" Sosiaalinen media riemastui, kun uutinen Iso-Britannian entisen pääministerin, Margaret "Rautarouva" Thatcherin kuolemasta saavutti tiedotusvälineet.
Meemikuvat ja kutsut juhlimaan Thatcherin kuolemaa seuraavana lauantaina leviävät. Miksi Britannian pitkäaikaisin pääministeri on niin vihattu?

Ikään kuin kaikki facebookissa Thatcheria kommentoineet olisivat inhonneet häntä.

Thatcherin saavutuksiksi luettakoon myös taipumattomuus poliittisten vankien nälkälakon edessä. IRA:n vangitut aktivistit aloittivat syömälakon saadakseen poliittisen vangin statuksen. Thatcher ei myöntynyt, ja kymmenen vangin kuoltua nälkään muut vangit luopuivat yrityksestä.

Ikään kuin ihmisiä tappaneet terroristit olisivat poliittisia vankeja.

Thatcher näytti maailman kapitalisteille myös esimerkkiä ay-liikkeen nujertamisessa. Ammattiyhdistysten asemaa nakerrettiin Thatcherin kaudella vähitellen. Thatcher näytti voimansa erityisesti hiilikaivostyöläisten suhteen. Kun hallitus ilmoitti 20 hiilikaivoksen lakkauttamisesta, kaivostyöläiset aloittivat lakon. Thatcher oli kuitenkin varautunut lakkoiluun, eikä sähköntuotanto Britanniassa kärsinyt. Vuoden lakkoiltuaan viimeisetkin työläiset antoivat periksi. Ay-liike oli sirpaleina, ja työpaikkoja menetettiin valtavia määriä.

Siis "työpaikkoja menetettiin", koska Thatcher ei halunnut käyttää veronmaksajien rahoja valtion omistamien tappiollisten hiilikaivosten subventointiin.

Vaikka Thatcher äänesti homoseksuaalisuuden laillistamisen puolesta, ei hän kunnon rasistin tavoin kuitenkaan hyväksynyt homoseksuaalisuutta.

Homot ovat siis rotu.

Yksi suurimpia Thatcherin saavutuksia oli kaikille samansuuruinen kunnallisverotus. Hänen hallintokaudellaan arvonlisävero nousi 8%:sta 17,5%:iin ja bruttokansantuotteesta 40% käytettiin hallituksen päättämiin kohteisiin.

Ikään kuin Thatcherin vastustajat eli vasemmistolaiset olisivat kannattaneet PIENEMPÄÄ julkista sektoria ja MATALAMPIA veroja.

Sen sijaan, että verovaroin olisi tuettu esimerkiksi kouluja ja terveyspalveluita, Thatcher sijoitti pääosan puolustusvoimiin ja poliisien palkankorotuksiin.

Ikään kuin PÄÄOSA julkisista menoista (40 % bkt:sta) olisi mennyt armeijaan ja poliisiin

Thatcher ei ollut feministi. Eikä hyvä ihminen millään mittarilla.

Verojen alentaminen, valtionyhtiöiden yksityistäminen, sääntelyn purkaminen ja yritystukien lakkauttaminen eivät siis ole "millään mittarilla" hyviä asioita.

Thatcherin toivoisi jäävän historiaan yhtenä pahimmista hirmuhallitsijoista

Ikään kuin Lenin, Stalin, Hitler, Mao ja Kim Il-Sung olisivat verrattavissa Thatcheriin

Hallituksen osinkoveroratkaisu vääristää pääoman allokointia

 
Veronmaksajien keskusliitto:

Yksityishenkilön ja kuolinpesän saamasta pörssiosingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa vuoden 2014 alusta lähtien. Tällä hetkellä pääomatulojen veroprosentti on 30 ja 50 000 euroa ylittävältä osalta 32. Hallitus sopi kehysriihessä, että progressiorajaa alennetaan 50 000 eurosta 40 000 euroon vuoden 2014 alussa.

Listaamattoman yhtiön osakkeen matemaattiselle arvolle lasketun kahdeksan (8) prosentin vuotuisen tuoton osalta osinko on 25-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa ja 75-prosenttisesti verovapaata tuloa 150 000 euroon saakka. Tämän euromääräisen rajan ylittävästä osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.

Tämä tarkoittaa sitä, että pörssiyritysten osakkeenomistajien eli mm. pieni- ja keskituloisten sijoittajien täytyy maksaa osingoista 25,5 % veroa 40 000 euron osinkoihin asti ja sen ylimenevältä osalta 27,2 %, kun taas yksityisyrittäjät maksavat omista yrityksistään nostamistaan osingoista veroa 7,5 % 40 000 euroon asti, 8 % välillä 40 000 - 150 000 euroa ja 27,2 % 150 000 euron ylimenevältä osalta.

Tässä siis rangaistaan pieni- ja keskituloisia palkansaajia, jotka ovat sijoittaneet rahojaan pörssiosakkeisiin, kun pankkitileiltä ja valtion obligaatioista ei saa mitään tuottoa, ja vuokra-asuntoihin sijoittaminen edellyttää tyypillisesti satojentuhansien eurojen kertapanostuksia, joihin useimmilla ei ole varaa.

Tämä veroratkaisu suosii yrittäjiä eli potkii palkansaajia päähän.

Lisäksi tämä veroratkaisu rankaisee yrittäjiä, jos he myyvät osuuksia omasta yrityksestään ja sijoittavat omaisuuttaan mieluummin pörssiosakkeisiin hajauttaakseen riskiään.

Hallituksen veropolitiikka on siis täysin perseestä. Hallitus ja sitä kannattavat puolueet vetävät turpiin ihmisiä, jotka ostavat pörssiosakkeita, ja kannustavat yksityisyrittäjiä pitämään mahdollisimman suuren osuuden omaisuudestaan yrityksensä sisällä. Tämä vääristää pääoman allokointia.

Hallitus ja sitä kannattavat puolueet ovat täynnä idiootteja, jotka eivät ymmärrä taloustieteestä yhtään mitään.

Suomen hallitus ei tajua yritys- ja pääomaverotuksesta yhtään mitään

Uusi Suomi:

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tänään julkistama päätös alentaa yritysten maksama yhteisövero 20 prosenttiin tarkoittaa avointa haastetta Ruotsille. Ruotsin yhteisöveroprosentti on tällä hetkellä 22 prosenttia.

Kataisen hallitus kertoi tänään pääkohdat puoliväliriihestä, jossa linjattiin hallituskauden lopun päätökset. Yhteisöveron alennus tarkoittaa valtiolle noin yhden miljardin euron tulonmenetykset.
Vastineeksi jatkossa kaikkia osinkoja verotetaan ilman poikkeuksia.

Idiootit.

Suomen hallitus siis päätti, että yritysvero on jatkossa 20 %, pääomatulovero edelleen 30 % ja osingot kokonaan pääomatuloveron alaista pääomatuloa.


Suomen hallitus siis koostuu idiooteista, jotka eivät tajua yritys- ja pääomaverotuksesta yhtään mitään. Hallitus ei tajua, että osingot ovat yritysten osakkeenomistajien saamia osuuksia yrityksen voitoista. Yritysten voittoja on kertaalleen verotettu yrityksen tuloina, joten samoja rahoja ei pitäisi verottaa toistamiseen osakkeenomistajien tuloina. Hallitus ei tajua tätä. Hallitus on täynnä idiootteja, jotka eivät tajua mistään mitään.

Kokoomus ja SDP jatkavat veronmaksajien rahojen kaatamista Välimereen

Reuters:

Finnish PM says ready to support Cyprus, says challenges huge

Cyprus Jan 11 (Reuters) - Finland's Prime Minister Jyrki Katainen said his country is ready to support Cyprus in its attempts to secure a bailout, but the island's government needs to show stronger leadership to meet "huge challenges".
"The challenges are really huge, but I'm sure if and when the country can get a new and strong and committed leadership capable of strengthening confidence ..it will have a tremendous positive impact," he told journalists on Friday at a meeting of European centre-right parties meeting in Limassol, Cyprus.

Taloussanomat:

Urpilainen HS:lle: Tuemme Kyprosta, vaikka siellä pestäisiin rahaa

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mukaan Suomi osallistuu Kyproksen pelastusohjelmaan siinäkin tapauksessa, että pian käynnistyvässä pankkitutkimuksessa löytyisi todisteita rahanpesusta ja veronkierrosta.

Taloussanomat

6.3.2013

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) mukaan Kypros saanee luvatun EU-tukilainan maaliskuun lopussa. Urpilainen sanoi eilen Brysselissä Helsingin Sanomille, että Kyproksen pankkeja koskeva rahanpesuselvitys vaikuttaa vain tuen ehtoihin.
– Suomi osallistuu Kyproksen pelastusohjelmaan siinäkin tapauksessa, että lähiaikoina käynnistyvä puolueeton tutkimus näyttäisi maan pankkien syyllistyneen rahanpesuun ja veronkiertoon, Urpilainen sanoi.
Euroryhmän 17 maata ilmoittivat haluavansa saattaa Kyproksen pelastuspaketin valmiiksi jo maaliskuun loppuun mennessä. Kyproksen uusi johto suostui samalla siihen, että maan pankeissa tehdään selvitys mahdollisista rahanpesuoperaatioista.
Euroryhmän ja Suomen lähtökohtana on ollut, että rikolliseen rahanpesuun syyllistyneet pankit eivät saisi tukirahaa. Kyproksen 17 miljardin euron tukipaketista kymmenen miljardia euroa kohdistetaan pankkien tukemiseen.
Suomelle koituu Kyproksen pelastusohjelmasta maksettavaksi vähintään 300 miljoonaa euroa. Lain mukaan tukipäätös on tulossa käsittelyyn eduskunnan suuressa valiokunnassa, eikä täysistunnossa.

Kokoomus ja SDP siis jatkavat veronmaksajien rahojen kaatamista Kankkulan kaivoon - tai pikemminkin Välimereen.

Kuinka monta miljardia euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja tällä kertaa heitetään menemään?

Mille maalle seuraavaksi annetaan tukipaketteja?

Kuinka helvetin pitkään Kokoomus ja SDP ja niiden apupuolueet aikovat jatkaa tätä sairasta ja maanpetoksellista linjaansa?

Päivän tyhmä kysymys: Onko irtisanominen sosiaalisesti oikeudenmukaista

Yle:

Talous 9.2.2013 klo 9:38 | päivitetty 9.2.2013 klo 10:17

Onko irtisanominen reilua? Näin vastaa filosofi

Irtisanomisten määrä kasvoi viime vuonna noin viidellätuhannella edellisvuodesta. Samaan aikaan useiden johtajien palkkapussi on kasvanut. Tätä voi tarkastella sekä kilpailukyvyn ylläpitämisen että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta, sanoo Helsingin yliopiston dosentti.

- Mikään teoria ei suoraan pysty sanomaan mitään samanaikaisista irtisanomisista ja johdon palkankorotuksista, mutta siinä kuitenkin lisätään ei-hyväosaisten määrää samanaikaisesti kun annetaan hyväosaisille, sanoo Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksen dosentti Aki Lehtinen.
Hän viittaa tunnetun yhdysvaltalaisen ajattelijan John Rawlsin periaatteeseen, jonka mukaan epätasa-arvoinen kehitys on kyettävä perustelemaan.
Niin kutsutun maximin-periaatteen mukaan poliittisten puolueiden olisi perusteltava päätöksensä niin, että ne synnyttäisivät suurimman mahdollisen tuoton huonoimmassa asemassa oleville.

Jos työntekijöitä ei saisi irtisanoa, yrityksiä menisi konkurssiin paljon nykyistä enemmän. Silloin tulisi valtavasti työttömiä, kun suuri määrä työnantajia poistuisi työmarkkinoilta.

Lisäksi kannattavatkin yritykset tietysti välttelisivät uusien työntekijöiden palkkaamista, jos niitä ei voisi koskaan irtisanoa.

Käsitys, että työntekijöiden irtisanominen on jotenkin väärin, on siis täysin järjetön. Irtisanomisten kieltäminen KASVATTAISI työttömyyttä aivan suunnattomasti.

Löpinä jostain "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" on tässä yhteydessä täysin järjetöntä. Ei voi olla oikeudenmukaista säätää sellaista typerää lakia, joka kieltäisi irtisanomiset ja siten kasvattaisi työttömyyttä valtavasti aiheuttamalla suunnattoman konkurssiaallon ja estämällä kannattavia yrityksiä palkkaamasta lisää työntekijöitä.

Miksi euro perustettiin

THE TRAGEDY OF THE EURO
By Philipp Bagus

Copyright © 2010 by the Ludwig von Mises Institute

The sacrifice of the Deutschmark was quite to the liking of the German ruling class. As Hans-Hermann Hoppe has pointed out, there is a ruling class in our societies that uses the state as a device for the exploitation the rest of the population. The state is the monopolist of coercion and the ultimate decision maker in all conflicts in a given territory. It has the power to tax and make all manner of interventions. The ruling class is exploitive, parasitic, unproductive, and has a strong class consciousness. It needs an ideology to justify its actions and prevent rebellion of the exploited class. The exploited class represents the majority, produces wealth, is indoctrinated into obedience to the ruling class, and has no special class consciousness.

 
Every state has its own ruling class and connected interest groups. Consequently, the ruling class in Germany and the ruling class in France may have more in common than the German ruling class and the exploited class in Germany. In fact, the German ruling and exploited classes have opposite interests. But there are many areas in which the French and German ruling classes are not competitors and actually may benefit from working together. Both ruling classes want power: they want to expand their power vis-à-vis their citizens. They want an ideology to prevail that favors the state and an increase in the state’s power. Given the above considerations, it is easy to understand why the German ruling class, i.e., politicians, banks, and connected industries, especially exporters, favored the introduction of the Euro.

There were many ways it could benefit from a single currency.

1. The ruling class most likely did not regret geing rid of the
very conservative Bundesbank. The Bundesbank had acted
several times against the interests and pleas of politicians. It
raised interest rates before elections in, for instance, in-
creasing its reputation as an anti-inflation central bank world-
wide. In addition, the Bundesbank did not want to follow the
inflation rates of the US and stopped interventions in favor of
the dollar in March of 1973. This led to the final collapse of
the Bretton Woods System and fluctuating exchange rates. It
also resisted the establishment of an obligation to intervene in
the EMS. Bundesbankers repeatedly resisted demands made
by German and foreign politicians for a reduction of inter-
est rates. Some Bundesbankers were also skeptical about the
introduction of the Euro as an instrument toward economic
integration. Leading German politicians often had the bur-
den of dealing with the discontent of their neighbors and the
uncompromising monetary stance of the Bundesbank. The Euro allowed German politicians to rid themselves of stubborn Bundesbankers, promising the end of the bank’s “tyranny.”
More inflation would mean more power for the ruling class.
German politicians would be able to hide behind the ECB and
flee the responsibility of high debts and expenditures.
The Euro was a step toward the establishment of a world
currency. With all currency competition eliminated, politi-
cians would have unlimited power. Moreover, international monetary cooperation is easier to achieve between the Fed and the ECB than it would be between the Fed and several
European central banks.

2. Certain German interest groups stood to make gains for them-
selves, namely, an “advancement” of European integration in-
cluding the harmonization of labor, environmental and tech-
nological standards. Indeed, the introduction of the Euro
saved the European project of a centralization of state power.
The harmonization of labor standards benefited German union-
ized workers. High labor standards in Germany were possible
due to the high productivity of German workers. Workers in
other countries such as Portugal or Greece had less capital
with which to work, making them less productive. In order
to compete with the German worker, the Portuguese needed
lower labor standards, which reduced the cost of their labor.
The lowering of labor standards—widely feared as “a race to
the bottom”—threatened the high labor standards of German
workers. Unionized German workers complying with high la-
bor standards did not want to compete with Portuguese work-
ers for whom compliance was not required. The competitive
advantage gained by the harmonization of standards would
give German unions leeway to extend their power and privi-
leges.

The harmonization of environmental standards also benefited
German companies because they were already the most ef-
ficient environmentally. Competing companies from other
countries with lower standards had to adopt these more costly
standards. Moreover, Green interests were satisfied by the
imposition of German environmental standards on the rest
of the European Union. German companies were leading in
environmental and other technologies and profiting from this
regulation. Imposing German technological standards in the
EU gave German exporters a competitive advantage.
3. German exporters benefited from an inflationary Euro in a
dual way. Other Eurozone countries could no longer devalue
their currency to gain competitiveness. In fact, currency crises
and sudden devaluations had endangered German exporters.
A currency crisis also put the common market in jeopardy.
With a single currency, devaluation would no longer be possi-
ble. Italian Prime Minister Romani Prodi employed this argu-
ment to convince German politicians to allow a debt-ridden
Italy to join the monetary union: Support our membership
and we’ll buy your exports.

In addition, budget and trade deficits of southern countries
made the Euro consistently weaker than the Deutschmark
would have been. Higher German exports were compensated
for by trade deficits of uncompetitive member states. As a
consequence, German exporters had an advantage over coun-
tries outside the Eurozone. Increases in productivity would
not translate into appreciations of the currency, at least not
when compared to the Deutschmark.


4. The German political class wanted to avoid political and finan-
cial collapse. Many countries in Europe were on the verge of bankruptcy in
the 1990s. As the ruling class did not want to lose power, it
was willing to give up some control of the printing press in
exchange for survival. Countries with less debt such as Ger-
many would guarantee the confidence of creditors, so that the
overall level of European debt could be maintained or even ex-
panded. This certainly explains the interest of highly indebted
countries at the verge of bankruptcy in European integration.
The ruling class can extend its power by increasing taxes, using
inflation, or through higher debts. But taxes are unpopular.
Inflation also becomes disruptive when at some point citizens
flee into real values and the monetary system is in danger of
collapse. Debts are an alternative to financing higher spending
and power and they are not as unpopular as taxes. In fact, there may be a “government bonds illusion.” Citizens may well feel richer if government expenditures are financed through
bonds instead of through taxes. Nevertheless, they have to be
financed at some point via inflation or taxes, lest creditors close
the overly indebted government’s money stream.
But why would Germany take on the role of guarantor?
Introducing the Euro and implicitly guaranteeing the debts of
the other nations came along with direct and indirect trans-
fers of the Eurosystem. Bankruptcy of the European states,
which would have had adverse effects on the German ruling
class, could be averted, at least for some time. A collapse of
one or several countries would lead to recession. Due to the
international division of labor in Europe, a recession would
hit big exporters and established companies even in Germany.
Tax revenues would fall and the support of the population
would be reduced.

Moreover, the default of a country would probably affect neg-
atively the domestic banking system and have a domino effect
on banks all over Europe, including Germany. e connectiv-
ity of the international financial system might lead to the col-
lapse of German banks, close allies of the German ruling class,
and strong supporters of a single currency. A bankruptcy in
form of hyperinflation would equally negatively affect inter-
national trade and the financial system. Sovereign bankrupt-
cies could take governments down with them.

In sum, the introduction of the Euro was not about a European ideal of liberty and peace. On the contrary, the Euro was not necessary for liberty and peace. In fact, the Euro produced conflict. Its
introduction was all about power and money. The Euro brought the most important economic power tool, the monetary unit, under the control of technocrats.

Miten Suomi voisi siirtyä takaisin markkaan

Miten Suomi voisi siirtyä takaisin markkaan:

1. Suomen Pankki ryhtyy laskemaan liikkeelle markkoja. Tämä tehdään luomalla fiat-rahaa tilinpidollisena entiteettinä. Samalla tavalla EKP tällä hetkellä luo euroja, USA:n keskuspankki dollareita, Englannin pankki puntia jne.
   
2. Suomen valtio ottaa markkamääräistä velkaa Suomen Pankista. Valtio siis laskee liikkeelle markkamääräisiä obligaatioita, joita Suomen Pankki ostaa. Tällä tavalla valtio saa tileilleen markkoja.
   
3. Valtio ryhtyy maksamaan eläkkeitä ym. sosiaalietuuksia ja virkamiesten palkkoja markkoina. Nykyiset sosiaalietuudet ja virkamiesten palkat muunnetaan euroista markoiksi vaihtosuhteella 1:6, siis 1 euro on tasan 6,00 markkaa. Tällöin esim. 2500 euron palkka muunnetaan 15 000 markan palkaksi.
   
   
4. Valtio maksaa pois euromääräisiä velkojaan sitä mukaan kun ne erääntyvät. Tähän tarkoitukseen valtio käyttää euromääräisiä verotulojaan. Valtio kattaa markkamääräiset menonsa ottamalla markkamääräistä velkaa Suomen Pankista niin kauan kun markkamääräisiä verotuloja ei ole riittävästi. Valtio ei enää ota euromääräistä velkaa eli ei laske liikkeelle euromääräisiä obligaatioita. Tällä tavalla valtion euromääräinen velkaa alenee kovaa vauhtia kohti nollaa, kun taas markkamääräinen velkaa nousee nopeasti nykyisestä nollasta useisiin satoihin miljardeihin markkoihin.
    
5. Valtion menojen eli eläkkeiden, opintotuen, lapsilisien ym. sosiaalietuuksien ja virkamiesten palkkojen kautta kansantalouteen tulee paljon markkamääräistä rahaa. Kun markkoja on tarpeeksi liikkeellä, valtio voi ryhtyä vaatimaan verosuorituksia markkoina. Lisäksi valtio voi myydä omaisuuttaan ja vaatia maksuksi markkoja. Näin syntyy kysyntää markkamääräiselle rahalle.
    
6. Markkaa ei sidota euroon kiinteällä kurssilla, vaan markka kelluu vapaasti suhteessa euroon ja muihin valuuttoihin. Kurssi kuitenkin todennäköisesti pysyy hyvin lähellä virallista vaihtosuhdetta 1:6, jota valtio noudattaa maksaessaan sosiaalietuuksia ja virkamiesten palkkoja ja periessään veroja ja myydessään omaisuuttaan. Markkinakurssi todennäköisesti poikkeaa virallisesta vaihtosuhteesta korkeintaan pari prosenttia suuntaan tai toiseen.
   
7. Mitään kauppoja tai muita yrityksiä ei pakoteta ottamaan vastaan markkoja maksuksi tuotteistaan tai maksamaan työntekijöidensä palkkoja markkoina. Sosiaalietuuksien ja virkamiesten palkkojen kautta kansantalouteen tulevan markkamääräisen rahan suuri määrä ja markkojen käyttöpakko verojen maksamiseen kuitenkin tekevät markasta melko nopeasti yleisessä käytössä olevan standardivaluutan. Jonkin aikaa Suomessa käytetään rinnakkain sekä euroja että markkoja, kuten vuoden 2002 alussa euron tullessa käyttöön.
   
8. Euromääräisiä pankkitalletuksia ja lainoja ei muunneta markoiksi. Jos ihmiset ja yritykset haluavat vaihtaa lainansa euromääräisistä markkamääräisiksi, he voivat neuvotella asiasta pankkiensa kanssa. Todennäköisesti monet pankit ilmoittavat itse oma-aloitteisesti vaihtavansa lainat euromääräisistä markkamääräisiksi, mikäli asiakkaat eivät siitä erikseen kieltäydy. Pankit voivat myös irtisanoa euromääräiset lainat ja tarjota tilalle markkamääräisiä lainoja. Pankkitilien euromääräisiä saldoja ei muunneta millään tavalla. Ihmiset ja yritykset voivat halutessaan nostaa rahansa ulos euromääräisiltä tileiltään, vaihtaa rahansa markoiksi ja tallettaa rahat markkamääräisille tileille.
   
9. Valtio lakkaa ylläpitämästä euromääräisten tilien talletussuojaa. Tämä ele mukavasti kannustaa ihmisiä vaihtamaan rahansa euroista markoiksi.
   
10. Suomen valtio lakkaa antamasta penniäkään lainaa tai lainatakuita euromaille, vaatii lainapaketteja saaneita euromaita maksamaan välittömästi velkansa Suomelle ja irtisanoo välittömästi kaikki antamansa EVM-takuut ym. eurojärjestelmään liittyvät sitoumuksensa.