lauantaina, heinäkuuta 12, 2003

Prostituutiosta taas

Neekerilibertaristi Mark D. Gillespie kertoo prostituutiota käsittelevässä viestiketjussa ASC:n foorumilla omakohtaisista kokemuksistaan sekä prostituoitujen asiakkaana että prostituoituna.


When I was single (and much younger) I would purchase the services of a prostitute, regularly. Also, I use to work with a female pimp, learning how to be a male prostitute and how to acquire female prostitutes. I have been an intimate part of the trade, since I was a child. My father's best friend was a pimp and would educate me regularly.

I respect prostitutes immensely. They provide a needed service and deserve to be well paid for it. My preference was for streetwalkers and I used to have favorites. I wouldn't indulge these days (Tefftie would kill me), however, those who do shouldn't feel any shame or stigma. Peace!


Saman miehen lukuisia kolumneja on julkaistu ASC:n etusivulla. Jokaisesta kolumnista on linkki foorumille kommenttiviestiketjuun.

Jotenkin minusta tuntuu, että prostituutiota keskustelevien kannattaisi joskus tutustua alan ammattilaisten näkemyksiin. Ne eivät välttämättä tue feministien, uskovaisten ja muiden skitsojen ennakkoluuloja.

P.S.
Alan historiaa Helsingissä:


Sataman liepeillä ja Itäisen Viertotien eli Hämeentien varrelta löytyi myös salakapakoita ja ilotaloja. Varsinainen ilotalojen keskittymä oli niissä Itäisen Viertotien taloissa, jotka olivat Näkinkujan ja Vilhonvuorenkadun välisellä alueella. Kuuluisimpia salakapakka/ilotaloja olivat Hutunhäntä ja Pääskysenpesä. Poliisilla ei ollut asiaa tänne. Satamassa olikin vain yksi poliisi, jonka varusteina olivat vain lakki ja keppi.
Prostituutio oli asetuksin ja ohjesäännöin määritelty instituutio viime vuosisadalla. Helsingin kaupunki oli 1847 perustanut prostituution "ehkäisyä ja valvontaa" varten virallisen tarkastustoimiston. Prostituoiduilla oli oma ns. tarkastuskirja, mihin he saivat lääkärin merkinnän säännöllisissä terveystarkastuksissa. Kirja otettiin pois jos sairasti jotain tarttuvaa tautia. Näinollen kirja toimi ikäänkuin epävirallisena lupakirjana ammatin harjoittamiseen. Poliisille maksettiin kuukausittain tarkastusmaksua. Maksu oli ykkösluokan naisilta 15mk/kk ja kakkosluokan naisilta 2m/kk, luokitus tapahtui poliisikomisarion harkinnan mukaisesti. Prostituoituja kutsuttiinkin tarkastusnaisiksi. Vuonna 1910 tarkastettiin Kalliossa ja Sörnäisissä säännöllisesti noin 80 naista.


Lähde: Pitkänsillan väärällä puolella, Tiina Hallakorpi, Krister Idström

Hmmm... Prostituution sertifiointia ja laadunvalvontaa... Tuollaiselle palvelulle voisi olla kysyntää nykyäänkin. Terveystarkastuksia ei tietenkään tarvitsisi jättää poliisin tai muun viranomaisen hoidettavaksi, vaan sama palvelu voitaisiin tuottaa yhtä hyvin tai paremmin vapailla markkinoilla. Autojakin arvioidaan Tekniikan Maailma-lehdessä yms. julkaisuissa ja elokuva-arvosteluja kirjoitetaan kaikissa sanomalehdissä. Vapailla markkinoilla joku bordelli voisi brandata itsensä ja odotella hyviä arvosteluja alan lehdissä aivan samoin kuin hyvät ravintolat saavat mainosta lehtien ravintola-arvosteluista. Jotkut harvinaisen korkealaatuiset ammattilaiset voisivat saada tarkkoja henkilökohtaisia arvosteluja aivan kuten huippunäyttelijöitäkin arvioidaan yksilöinä eikä vain näytelmän tai elokuvan osana.

Ei kommentteja: