torstaina, helmikuuta 15, 2007

Asevelvollisuuden vääryydestä

Olen astunut pakosta siviilipalvelukseen. Pidän tätä vääränä. Normaalisti väärinteosta seuraa väärintekijälle rangaistus. Kenelle sen siis tässä tapauksessa pitäisi seurata ja kuinka kovana?

Useimmat hyväksyvät demoksen päätösvallan, joten useimpien pitää myös hyväksyä sen mukana tuleva moraalinen vastuu. Näistä useimmista suomalaisista ylivoimainen valtaosa myös hyväksyy asevelvollisuuden. Tämä ryhmä siis on vastuussa tilastani - ja kaltaisteni.

Asevelvollisuus on orjuutta ja siviilipalvelus rangaistusluonteinen velvollisuus, jonka tarkoituksena on kannustaa muita inttiin. Niinpä jokainen, joka vaikuttaa positiivisesti asevelvollisuuden säilymiseen on osaltaan syyllinen ainakin minun orjuuteeni, ja häntä pitäisi myös rangaista täysimääräisesti siitä. Lisäksi hän on osaltaan syyllinen myös muiden asevelvollisten orjuuteen.

Voiko pelkkä osallisuus lieventää vastuuta? Voisi, jos se olisi sattumanvaraista tai välillistä.

Tässä äänestäjä kuitenkin yrittää suojautua joukon taakse ja välttää vastuun liittoutumalla samanmielisten kanssa, esim. liittymällä puolueeseen, joka kannattaa asevelvollisuutta. Tällöin äänestäjä ei olennaisesti eroa murhaajasta, joka kerää ympärilleen yhdeksän muuta murhaajaa ja ampuu joukolla jotakuta, väittäen jälkeenpäin, että yhtäkään kymmenestä ei voida tuomita, koska emme tiedä kenen luoti tappoi.

Länsimainen oikeusjärjestelmä yleensä aivan oikein reagoi tällaiseen siten, että kutakin salaliiton osanottajista syytetään rikoksen koko haitasta. Jos rikoksia on useampia, rangaistus myös kertautuu suoraan tavallisen mitan mukaan.

Pitkäaikainen orjuus on mielestäni (ja itselleni) pahempi rikos kuin tappo tai murha. "Asevelvollisuus"-nimellä kulkevia pitkäaikaisia orjuutuksia tehdään useiden kymmenientuhansien vauhdilla vuodessa.

Ylläolevan nojalla katson siis, että jokainen, joka on äänestänyt asevelvollisuusmyönteistä puoluetta on henkilökohtaisesti vastuussa kymmenistätuhansista murhaa pahemmista ihmisoikeusrikoksista vuosittain. (Asevelvollisuusmyönteisyys tulee arvioida valtaindeksejä käyttäen, jolloin suurta puoluetta saa äänestää vain selvästi alle oman mielihalun.) Tällaisesta väärinteosta pitäisi seurata erittäin kova rangaistus. Teon kertaluokan huomioiden vuosikymmeniä kestävä kidutus ei nähdäkseni ole poissuljettu rangaistusmuoto, toisin kuin vaikkapa tavanomaisemman moninkertaisen murhan kohdalla.

12 kommenttia:

MSandt kirjoitti...

Miksi valitsit pidemmän ja taatusti vittumaisemman pestin (siviilipalveluksen) armeijan sijaan?

Anonyymi kirjoitti...

"
-- katson siis, että jokainen joka on äänestänyt asevelvollisuusmyönteistä puoluetta on henkilökohtaisesti vastuussa kymmenistätuhansista murhaa pahemmista ihmisoikeusrikoksista vuosittain.
"

Tuossa logiikassasi on yksi merkittävä virhe. Et ota huomioon sitä, että yksittäinen äänestäjä saattaa vain yrittää vähentää häneen kohdistuvaa väkivaltaa valtio-nimisen rikollisjärjestön taholta äänestämällä vähiten huonoa ehdokasta.

Mielestäni yksilö ei voi olla vastuussa silloin, kun häntä itseään uhataan väkivallalla. Jos joku esimerkiksi aseella uhaten pakottaa liittymään murhaporukkaan, niin onko pakotettu henkilö tällöin vastuussa porukan tekemästä murhasta?


P.S. Käsittääkseni et ole anarkokapitalisti, joten on sinänsä hassua kuulla sinulta tuollaisia moraaliargumentteja, kun kuitenkin hyväksyt väkivallan yhteiskunnan lähtökohdaksi kannattamalla minarkismia. Ei sillä, etteikö minarkismia voisi ja saisi puolustaa moraaliargumentein, mutta vaikuttaa jotenkin kaksinaismoralistiselta.

Jos jonain 'kauniina päivänä' vaikkapa joku sosialisti ottaa esiin argumentaatiosi kaksinaismoralismin, niin kaikki moraaliargumenttisi puhkeaa kuin IT-kupla aikanaan.

Jos väkivallan on alunperin hyväksynyt, niin ei ole olemassa mitään moraaliargumentteja, joiden perusteella väkivalta pitäisi rajata minarkistien haluamalle tasolle. Kysymys on enää mielipide-eroista. Pelkkä mielipide taas ei oikeuta mitään.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Ilkka Kokkarinen naisten suhtautumisesta miesten asevelvollisuuteen:

http://sixteenvolts.blogspot.com/2006/07/now-we-shall-take-off-aim-russkie.html

Since Canada and USA tend to respect the individual rights and freedoms of their people a bit more than European countries (and as a result of this, their working class gets to enjoy the same material standard of living as the European upper middle class), they have also long ago given up the barbarous relic of obligatory military service. Which, of
course, has always really been obligatory only for males instead of being truly universal. But for some reason, this is not considered
unjust even in the circles that are can usually trusted to be the
noisiest about treating both sexes equally. In Finland and many other
nations, young men are forced to spend a year of their lives as de
facto chattel slaves, and are given perhaps some ridiculously small token compensation for this. Things are slowly changing in Europe so that countries are giving up conscription one by one or making it easy to get out of, but Finland still remains a backward society in this respect.

It's actually pretty funny how quickly feminists tend to find the
virtues of traditional manhood when it comes to the obligatory military service for men. Whenever some uppity male has the tenacity to point out that Finnish women don't have to do any kind of civil or military service, the inevitable reply from women, including and especially the
feminists, is that women get pregnant and give birth to children, so this should be considered an equivalent sacrifice so that women should stay home. I assure you that I am not making this up: this really is the gist of the standard Finnish feminist argument why the military service should be compulsory only for men. That, and the whole idea that a "real man" doesn't complain but readily sacrifices himself for
the greater good and protection of women, and only "little boys" whine
and complain that this is "unfair".

Mikko Ellilä kirjoitti...

Ks. myös
http://lovelacentesti.blogspot.com/
Fittu, mä oon tosimiäs

Armeija ja vankilat ovat hyviä esimerkkejä siitä, millainen amisten tarpeisiin ja mentaliteetille suunniteltu maailma käytännössä olisi. Tästä syystä vastustan kategorisesti sitä, että kellokäyrän alapuoliskon jäsenille annetaan mitään poliittista valtaa. He käyttäisivät tämän vallan yhteiskunnan muokkaamiseen omaksi kuvakseen, eikä tämä kuva ole yhtään viehättävä. Ei ole mikään yllätys, että "työläisvaltio" todellakin toimii työläisten arvomaailman tasolla.

Panu kirjoitti joskus osuvasti, että


Armeijaan innokkaimmin menossa olleet tyypit olivat tietysti juuri niitä (...) kognitiivisen alaluokan öyhöttäjiä, jotka saivat kaikki kannattamansa asiat tuntumaan äärimmäisen vastenmieliseltä kenestä hyvänsä normaalijärkisen kirjoilla olevasta, joten aseistakieltäytyminen oli pohjimmiltaan öyhöttäjistä kieltäytymistä.

Leikki leikkinä, mutta en todellakaan usko olleeni ainoa nuori älykkö, jolle armeija noina aikoina näyttäytyi nimenomaan paikkana, johon vain pohjasakka halusi mennä, jonka yleistä lainkuuliaisuutta pönkittävästä vaikutuksesta saattoi olla varsin monenlaista mieltä ja jonka pääasiallisena funktiona tuntui olevan naurettavien arvonimien myöntäminen itsetunnon pönkäksi tyhmille, siviilissä pärjäämättömille turpeille loisille. Nykyisin tiedän hyvin, että rationaalinen ammattisotilas saattaa olla hyvinkin paljon fiksumpi ja kiinnostavampi ihminen kuin ne öyhöttäjäroistot, vieläpä melkoisen lähellä isoisäni edustamaa monipuolista miesihannetta.


Ilta-Sanomien keskusteluketjun "Asepalvelus vapaaehtoiseksi miehillekin" kirjoitukset muistuttavat minua hyvin sekä tästä tosiasiasta että siitä, miten onnekas olen, kun saan Suomen sijasta nyt elää oikeassa länsimaisessa sivistysvaltiossa. (Kirjoittaja asuu Kanadassa. Toim. huom.) Rahalainaukset kertovat rivien välissä kaiken armeijafanien motiiveista:


Jätetään me tosimiehet ne tasa-arvoasiat sinne hiekkalaatikolle ja hoidetaan tärkeät asiat jämptisti.

Mielestäni sen verran tulisi löytyä "munaa" miehestä, että suorittaa tuon varusmiespalveluksen, vaikka vain sen "pakollisen puolivuotisen". Tähän ikään mennessä on tullut jo useasti todettua, että kaikki nämä väitteet "menetetyistä tuloista tai opiskeluajoista tms" ovat aivan turhaa suun soittoa. Ei se elämä tuohon varusmiespalvelukseen lopu, päinvastoin, se antaa vähän perspektiiviä tulevaan, sillä jos joku on toisinaan kovaa, niin se on juuri työelämä ja siinä pärjääminen tänäpäivänä.

Oletko sinä maailman napa? Kirjoituksistasi päätellen olet noin 15-vuotias. Odotas kun tulet miehen ikään ja pääset armeijaan, siellä susta tehdään mies ja opit arvostamaan muita ihmisiä ja huomaat oman mitättömyytesi muiden joukossa. Kuri on vain hyväksi sinulle.

Itse vänrikin avovaimona en enää jaksa näiden lusmurimiesten valitusta kuunnella. Mies ei ole mikään jos ei käy armeijaa.

Lisäksi huomautan, että tämä jatkuva ruikutus vain miehille pakollisesta armeijasta voitaisiin täällä jo pikkuhiljaa lopettaa. Meidän suomalaisten miesten velvollisuus on huolehtia puolustuksestamme. Siihen ei naisia tarvita. Ehkä naisilla olisi syytä olla jotain muuta vastaavaa puuhasteltavaa, jotta he pääsisivät liiasta pehmeydestään eroon, mutta ei se ole välttämätöntä. Minä uskallan antaa naisille sen verran etulyöntiasemaa, että saavat mennä opiskelemaan ja työelämään vuotta aikaisemmin. Minä pärjään kyllä.


Kyseisessä ketjussa usein käytetty argumentti "palkka-armeija maksaisi enemmän kuin asevelvollisuusarmeija, joten Suomella ei ole varaa siihen" on suunnilleen yhtä älykäs kuin hölmöläisten peitonjatkamistekniikka tai toinen tunnettu harhaluulo, jonka mukaan ikkunoiden rikkominen on kansantaloudellisesti kannattavaa, koska rikotun ikkunan tilalle joudutaan ostamaan uusi ikkuna, jolloin ikkunoiden valmistajalla riittää enemmän rahaa kulutukseen ja kaikki hyötyvät, kun uuden ikkunan hinta siirtyy eteenpäin ihmisten ostaessa sillä tuotteita ja palveluita toisiltaan.

Yhdysvalloissa opittiin Vietnamin sodan yhteydessä hyvin konkreettisella tavalla, mikä asevelvollisuusarmeijan todellinen arvo on nykymaailmassa. Viime aikoina asevelvollisuutta on sielläkin taas oltu puolisalaa tuomassa takaisin, koska armeijan väkimäärä ei muuten oikein riitä uskovaiskonservatiivien kaikkiin nykyisiin ja tuleviin sotaretkiin. Walter Williamsin mainio kolumni "Reinstating the military draft" murskaa muutamassa kappaleessa olennaisesti kaikki asevelvollisuusfanien argumentit. Rahalainaus:


The Defense Department might argue that a draft is needed because it would be too expensive to pay market wages to get the desired number of soldiers. It would be right so far as the military budget is concerned but wrong when it comes to military's true cost to the nation. The true cost of a soldier in the army is the value of what he could have produced, and society must sacrifice, were he not in the army -- what economists call “opportunity cost.” Even if the military paid the soldier nothing, the nation must forgo what the soldier could have produced were he not in the military.

Sampo Syreeni kirjoitti...

Mikko: kunto tai hermo eivät kestäneet inttiä. Eivät edes lähes. Saa nähdä kestääkö pää tätäkään.

Roskaposti: kenenkään ei ole pakko äänestää jollei ole hyvää ehdokasta. Tämä ei toki ratkaise ongelmaa niin kauan kuin "ei kukaan" -vaihtoehtoa ei ole äänestyslipulla, mutta se kyllä poistaa sinut rangaistuksen ansaitsevien listalta.

Itse todella olen paitsi minarkisti myös konsekventialisti. Mutta eivät nuo lähtökohdat moraaliajattelua mihinkään vie. Itse lähden siihen kannustinargumentista ja etsin tehokasta rangaistusten jakaumaa joka estää orjuuttamasta toisia, ja näin aiheuttamasta tunnettuja mittavia haittoja heille. Jakauma on likimain se jonka kuvasin, pois vitutuksesta lähtevä loppuylilyönti.

Minarkismin oikeutuksesta voidaan tietysti tapella loputtomiin. Konsekventialistina näkisin itse, että väkivallan alueelliset skaalaedut yms. tekevät anarkokapitalismista epävakaan ja toimimattoman vaihtoehdon. Se ei ole oikeutettavissa hyötyperustein koska se ei toteuttamiskelvottomana pysty tuottamaan niitä hyötyjä joita libertarismi ajaa. Jäljelle jää toiseksi paras vaihtoehto, minarkia.

Tämä on muuten aivan vastaava päättely kuin se, jolla puolustusväkivalta oikeutetaan konsekventialistisista lähtökohdista. A priorihan on toki niin, että väkivalta on väkivaltaa -- ja siis haitallista -- vaikka sitä käytettäisiin puolustustarkoituksessa. Itsepuolustus on sitten toiseksi paras vaihtoehto joka jää jäljelle kun pasifismi houkuttaa johdonmukaisesti toiset väkivaltaan eikä täydellistä oikeusjärjestelmää joka tekisi itsepuolustuksen tarpeettomaksi pystytä rakentamaan.

libertatisaequilibritas kirjoitti...

Armeijassa oppii kuinka helvetin hieno asia siviilielämä on...

"Ylläolevan nojalla katson siis, että jokainen joka on äänestänyt asevelvollisuusmyönteistä puoluetta on henkilökohtaisesti vastuussa kymmenistätuhansista murhaa pahemmista ihmisoikeusrikoksista vuosittain."
Kaikki puolueet kannattavat ainakin jossain määrin varusmiespalvelua. Se on sitä konsensusta XP.

"Näistä useimmista suomalaisista ylivoimainen valtaosa myös hyväksyy asevelvollisuuden."
Se kuuluu "meidän" (en tietenkään tarkoita libertaareja) kollektivistiseen kultuuriin.
Niin kuin että jos jossain Suomessa joku firma antaa potkut 100 henkilölle niin monet tuntee ihan kuin se koskisi heitä henkilökohtaisesti vaikka eivät olisi aiemmiin tienneetkään että ko. firma olisi olemassakaan.

"Asevelvollisuus-nimellä kulkevia pitkäaikaisia orjuuksia tuotetaan useiden kymmenientuhansien vauhdilla vuodessa."
Ja siinä se ongelma onkin. Asevelvollisuuden kannattajat voivat käyttää tätä argumenttina tyyliin:
"Kymmenentuhatta miestä ei voi olla väärässä" jne.

M.E.
"Since Canada and USA tend to respect the individual rights and freedoms of their people a bit more than European countries (and as a result of this, their working class gets to enjoy the same material standard of living as the European upper middle class), they have also long ago given up the barbarous relic of obligatory military service."
Yup. One of the most important differences between Europe and the free world.

"Mikko: kunto tai hermo eivät kestäneet inttiä. Eivät edes lähes. Saa nähdä kestääkö pää tätäkään."
Tiedän miltä tuntuu.

Varusmiespalvelun ensisijainen tarkoitushan ei ole maanpuolustus vaan varumiesten kasvattaminen "miehiksi". Eli hyviksi kansalaisiksi. Siksi niin monet kannattavat sitä. XP
Se että aseistettuja joukkoja on olemassa ei sinänsä ole väärin.
Se että KAIKKIEN pitää olla armeijassa on tietenkin sekä järjetöntä että erittäin väärin. Kyllä vapaaehtoisiakin (amislaisia) löytyisi ihan riittävästi ammattisotilaiksi armeijaan tai vielä paremmin PDA:han.

Tästä vielä yksi hauska juttu armeijasta... :D

Anonyymi kirjoitti...

"
kenenkään ei ole pakko äänestää jollei ole hyvää ehdokasta. Tämä ei toki ratkaise ongelmaa niin kauan kuin "ei kukaan" -vaihtoehtoa ei ole äänestyslipulla, mutta se kyllä poistaa sinut rangaistuksen ansaitsevien listalta.
"

Vaikka äänestäisikin asevelvollisuutta kannattavia, niin ei ole välttämättä moraalisesti vastuussa siitä miten toisille käy

Valtio-niminen rikollisjärjestö uhkaa väkivallalla yksilöä riippumatta siitä äänestääkö hän vai ei. Tämä rikollisjärjestö antaa kuitenkin yksilölle jonkinlaisen mahdollisuuden vähentää itseensä kohdistuvaa väkivaltaa.

Jos asennan talooni murtohälyttimen, niin olenko moraalisesti vastuussa siitä, että varas murtautuu sinun suojaamattomaan taloosi? Äänestämisessä on kyse vastaavanlaisesta tilanteesta. Yksilö pyrkii minimoimaan häneen kohdistuvan väkivallan.

Jos ei itse käytä väkivaltaa eikä kannata sen käyttämistä muita kohtaan, niin ei ole moraalisesti väärin minimoida itseensä kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka se johtaisikin muita kohtaan entistä suurempaan väkivaltaan.

Suurin osa äänestäjistä tietysti kannattaa väkivaltaa muita kohtaan, joten he ovatkin jossain määrin vastuussa. Kuitenkin, jos minä anarkokapitalistina äänestän asevelvollisuutta kannattavaa poliitikkoa, niin pyrin vähentämään itseeni kohdistuvaa väkivaltaa, mutta en silti kannata väkivaltaa muita kohtaan.




"
Itse todella olen paitsi minarkisti myös konsekventialisti. Mutta eivät nuo lähtökohdat moraaliajattelua mihinkään vie
"

Ei viekään, mutta johtaa kaksinaismoralismiin. On epäloogista vastustaa väkivaltaa, mutta sitten kuitenkin kannattaa sitä. Minarkismi on moraalisesti väärin - ei tietenkään niin väärin kuin täysimittainen sosialismi, mutta väärin kuitenkin.



"
Konsekventialistina näkisin itse, että väkivallan alueelliset skaalaedut yms. tekevät anarkokapitalismista epävakaan ja toimimattoman vaihtoehdon. Se ei ole oikeutettavissa hyötyperustein koska se ei toteuttamiskelvottomana pysty tuottamaan niitä hyötyjä joita libertarismi ajaa
"

Jos nyt oletetaan, että tuo perusteeton väitteesi anarkokapitalismin epävakaudesta pitäisi paikkansa, niin se ei ei anna moraalista oikeutusta minarkismille - konsekventialistisen/utilitaristisen oikeutuksen voisi antaa. Tosin olen eri mieltä.

Jos anarkokapitalistinen yhteiskunta olisi epävakaa, niin se ei mitenkään estä ihmisiä perustamasta valtion kaltaista organisaatiota, kunhan siihen ei pakoteta ketään. Jos todellakin lähes kaikki ihmiset ovat sitä mieltä, että liiallinen yksilönvapaus on huono asia, niin käytännössä he pystyvät perustamaan valtion kaltaisen, suuren väkivaltamonopolin ihan loukkaamatta kenenkään yksilönvapautta. Yhteiskunta on silti edelleen anarkokapitalistinen ja libertaarin etiikan mukainen.

Jos jotkin yksittäiset ihmiset eivät suostu liittymään, niin heidät voidaan eristää omalle tontilleen. Jos he poistuvat sieltä, niin heidät voidaan pidättää ja heittää vankilaan. Tämä ei ole mitenkään libertaarin etiikan tai yksilönvapauden vastaista toimintaa. Yksilöllä on oikeus päättää omaisuudestaan, joten hän voi päättää, että kaikki jotka tulevat luvattta hänen mailleen tapetaan.


Sitä paitsi on mahdotonta etukäteen tietää mikä on konsekventialistisesti oikeutettua ja mikä ei, koska seurauksia on usein mahdoton ennakoida etukään, varsin pidemmällä aikavälillä.


Konsekventialismilla voidaan perustella hyvin monia yksilönvapauden loukkauksia. Konsekventialismi on kollektivismia, jonka mukaan yksilön etu voidaan uhrata yhteisön hyväksi (ei tietenkään liian usein, mutta joissakin tapauksissa). Itse uskoisin, että konsekventialismi oikeuttaisi nimen omaan asevelvollisuuden sodan aikana. No, tätä ei tietenkään etukäteen tiedetä. Sitä täytyy siis testata käytännössä.


"
Tämä on muuten aivan vastaava päättely kuin se, jolla puolustusväkivalta oikeutetaan konsekventialistisista lähtökohdista.
"

Niin on. Minarkismille ei ole kuitenkaan moraalista oikeutusta - toisin kuin itsepuolustukselle.

Sampo Syreeni kirjoitti...

Yksilöt voivat toki perustaa valtion tapaisen instituution anarkokapitalismissa. Paitsi että he eivät pysty, koska yksi suojeluyhtiöistä on jo ruvennut ei-libertaariksi valtioksi, saavuttanut väkivallan skaalaedut, ja estää nyt libertaarin valtion synnyn. Tämä sama epävakaus tietysti vaivaa jossakin määrin minarkiaakin, mutta olennainen ero on siinä että liberaalia tasapainoa ei ole mahdollista luoda tyhjästä anarkokapitalistisessa kilpailuympäristössä jossa on huomattavan epäliberaaleja toimijoita, kun se taas luultavasti on mahdollista ylläpitää olemassaolevan valtion sisällä.

Tämä myös *on* moraalinen oikeutus minarkialle. Ensinkin, konsekventialisti tietysti katsoo että kaikki puhe moraalista erillään seuraamuksista on puhdasta sanahelinää. Ja toisekseen, vaikka ei olisikaan, normaaliin luonnonoikeudelliseenkin metaetiikkaan kuuluu myös periaate joka kulkee nimellä "ought implies can". Ts. mahdottomuus ei voi olla moraalinen vaade.

Mitä tuohon väkivallan minimointiin tulee, et voi oikein soveltaa siihen tavallista yksilökalkyylia koska yksittäisen ihmisen ääni ei juuri koskaan vaikuta mitenkään siihen mitä juuri hänelle tapahtuu. Egoismi siis ehkä sallisi sen näkökulman jota ajat, mutta tässä kyseinen näkökulma ei riitä erottamaan hyvää valintaa huonosta; oma etu on irrelevantti suurien joukkojen äänestyksissä. Ja kun omaneduntavoittelusta ei oikeastaan voida puhua, asia pitäisi nähdäkseni analysoida puhtaasti aggregatiivisten moraalisten velvoitteiden kautta. Silloin libertaarin täytyy kannattaa väkivallan kokonaismäärän vähentämistä, ja kun orjuus todella on länsimaissa jäljelläolevista yhteiskunnallisen väkivallan muodoista likimain pahin, juuri siitä tulee tärkein määräävä tekijä siinä mitä moraalinen libertaari saa äänestää.

Anonyymi kirjoitti...

"
Yksilöt voivat toki perustaa valtion tapaisen instituution anarkokapitalismissa. Paitsi että he eivät pysty, koska yksi suojeluyhtiöistä on jo ruvennut ei-libertaariksi valtioksi, saavuttanut väkivallan skaalaedut, ja estää nyt libertaarin valtion synnyn.
"

Sinulla on siis tuo sosialistien harhakuvitelma, että jotenkin nykyiset valtion poliitikot ja byrokraatit ovat jotain autuaita hyväntahdonlähettiläitä ja yksityinen väkivaltamonopoli taas täynnä jotain helvetin enkeleitä.

Todellisuudessa ainut syy miksi nykyinen valtio ei orjuuta ja ryöstä kansalaisiaan aivan tuhottomasti, on siinä, että he ovat selkeä vähemmistö. Tavalliset ihmiset pystyvät koska tahansa kaatamaan valtion.

Anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa homma onnistuu vielä helpommin. Jos joku yksityinen turvayhtiö aikookin ehdottaa jotain aseistariisuntaa tai käyttäytyy muuten väkivaltamonopolin tapaan, niin se menettää heti asiakkaansa. Nykyinen valtio on paljon pahempi, koska se on jo pystynyt muodostamaan hirvittävän väkivaltakoneiston.

Jotta tuo teoriasi pitäisi paikkansa, niin sinun täytyy pystyä myös selittämään miksi maapalolla ei hallitse tällä hetkellä yksi ainut valtio.

"
Tämä sama epävakaus tietysti vaivaa jossakin määrin minarkiaakin, mutta olennainen ero on siinä että liberaalia tasapainoa ei ole mahdollista luoda tyhjästä anarkokapitalistisessa kilpailuympäristössä jossa on huomattavan epäliberaaleja toimijoita, kun se taas luultavasti on mahdollista ylläpitää olemassaolevan valtion sisällä.
"

Minarkismi vaatii enemmistön hyväksynnän. Anarkokapitalismi vaatii vain sen, että enemmistö hyväksyy pienen alueen irroitettavaksi Suomen valtiosta. Jälkimmäinen on siis helpompi saavuttaa.

Kumpaakaan ei tietenkään voi saavuttaa, jos ihmisten arvot eivät muutu. Sama koskee kuitenkin nykyistä demokratiaa. Ellei ylivoimainen enemmistö hyväksyisi demokratiaa, niin täällä olisi kaikkien sota kaikkia vastaan - tai ainakin enemmistötyrannia, jossa vähemmistö olisi orjia.


"
Tämä myös *on* moraalinen oikeutus minarkialle.
"

Kyllä, mutta virheellinen sellainen. Jos on olemassa ihmiselämälle suotuisat käytöstavat eli moraali, niin se on kaikille yksilöille sama - ellei ole niin täytyy löytyä joku merkittävä biologinen eroavaisuus joka selittää eri moraalisäännöt. Sellaista eroa ei tiettävästi ole vielä löytynyt, jonka perusteella toisilla olisi oikeus käyttää väkivaltaa muita kohtaan.

Jos väkivallan aloittaminen tai sillä uhkaaminen on siis väärin, niin se koskee kaikkia yksilöitä samalla tavalla kaikkina aikoina.

Minarkismi on siis moraalisesti väärin


"
Ensinkin, konsekventialisti tietysti katsoo että kaikki puhe moraalista erillään seuraamuksista on puhdasta sanahelinää.
"

Konsekventialisteilla mättää sitten joku pahasti. Jos teidän mielestänne ei ole mitään moraalisääntöjä, niin voidaan katsoa kyllä käytännössä miten käy, kun kaikki ryöstävät toisiltaan jatkuvasti. Hyvin nopeasti huomataan, että sellainen ei ole ihmiselämälle suotuisaa. Moraalisäännöt ovat siis olemassa.


"
Ja toisekseen, vaikka ei olisikaan, normaaliin luonnonoikeudelliseenkin metaetiikkaan kuuluu myös periaate joka kulkee nimellä "ought implies can". Ts. mahdottomuus ei voi olla moraalinen vaade.
"

Anarkokapitalismi on oletustila, jos maailmassa on vain yksi ihminen. Anarkokapitalismi ei siis ole vaade. Esimerkki mahdottomasta moraalisesta vaateesta voisi olla, "köyhiä pitää auttaa". Tuollainen on esimerkiksi koomapotilaille mahdottomuus.


"
Mitä tuohon väkivallan minimointiin tulee, et voi oikein soveltaa siihen tavallista yksilökalkyylia koska yksittäisen ihmisen ääni ei juuri koskaan vaikuta mitenkään siihen mitä juuri hänelle tapahtuu. Egoismi siis ehkä sallisi sen näkökulman jota ajat, mutta tässä kyseinen näkökulma ei riitä erottamaan hyvää valintaa huonosta; oma etu on irrelevantti suurien joukkojen äänestyksissä
"

Sinähän varsinainen kollektivisti olet, kun puhutaan moraalisesta vastuusta.! Hyi vittu.

Yksittäisen ihmisen ääni ei myöskään vaikuta käytännössä siihen mitä muille tapahtuu. Siispä on irrelevanttia pistää hänet moraalisesti vastuuseen, ellei hän nimen omaan kannata asevelvollisuutta.


Voidaan tarkastella onko äänestäminen moraalisesti väärin. Jos kukaan moraalisesti käyttäytyvä yksilö ei äänestäisi, niin äänestämässä kävisivät kaikki alhaiset saastat. On varsin helppo siis havaita, että ei ole moraalisesti väärin äänestää. Tietysti äänestystuloksesta on moraalisesti jossain määrin vastuussa silloin, jos oikeasti kannattaa esimerkiksi sitä asevelvollisuutta - mutta ei muuten.


Sinun kollektivistisessa rangaistusdystopiassa jokainen ihminen on lähes kaikesta moraalisesti vastuussa.

Moraalista vastuuta ei tule määritellä aggregatiivisesti koska yksilö on vastuussa omista teoistaan. Jos väität muuta, niin sinun tulee pystyä esittämään tieteellisesti miten yksilön valinnat ovat väistämättömiä seurauksia muiden yksilöiden valinnoista.

En jaksa enää väitellä sinun kanssa, kun on muutakin elämää. Esitä asiasi Stefan Molyneux:lle, niin ehkä saan kuunnella, kun hän kumoaa podcastissaan sinun argumentteja - tai sitten foorumilla.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä lisään hieman.

Jotta anarkokapitalismissa muodostuisi joku yksilönvapauksia loukkaava väkivaltamonopoli, niin se vaatii melko suuren ihmisjoukon hyväksynnän - vähintään yhtä suuren kuin mitä nykyisessä demokratiassa diktatuurin pystyttäminen.

Nähtävästi ihmiset eivät hyväksy diktatuuria. Ei ole mitään syytä miksi he hyväksyisivät anarkokapitalismissa haitalliset väkivaltamonopolit.

Jos väkivaltamonopoliin (tai valtioon) kuuluvien ihmisten määrä ei ole kovin suuri verrattuna muuhun siviiliväestöön, niin sosialistien ja minarkistien pelko ryöstelevästä rikollisorganisaatiosta on täysin aiheeton.

Kaikkien yhteiskuntajärjestelmein vakaus riippuu täysin ihmisten arvoista ja näkemyksistä

Unknown kirjoitti...

Onko verovelvollisuus myos orjuutta:
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2005/09/maltillinen-pasifismi/

Samuli Pahalahti kirjoitti...

Verotus on varkautta.