Virhekannustin: virka on kova irtisanomissuoja

Vasemmistoliiton vaalimainoksessa päivitellään sitä, kuinka "syystä tai toisesta" nimenomaan kunnat ja valtio ketjuttavat työntekijöiden tilapäisiä työsuhteita.

On varsin selvää miksi näin tapahtuu. Julkisella sektorilla pysyvä työsuhde tarkoittaa virka-aseman myöntämistä työntekijälle. Virkasuhde on vielä paljon vaikeampi irtisanoa tarpeen vaatiessa kuin yksityinen, toistaiseksi sovittu työsuhde. Kun sitten riski siitä että työntekijästä ei pääse tarpeen vaatiessa eroon kasvaa, niin kasvaa myös alkuperäinen palkkauskynnys.

Julkinen sektori ei toki joudu miettimään kannattavuutta läheskään niin paljon kuin yksityinen, mutta riski on kuitenkin merkittävä koska varma virka samalla johtaa moraalikatoon: ei tarvitse tehdä niin kovasti töitä kuin ei voi helposti tulla irtisanotuksi, joten ei tehdä niin kovasti töitä, joten työnantajan kohtaama riski on vieläkin suurempi.

Kuten tyypillistä on, vasemmisto ei tajua että juuri sen ajama politiikka alunperinkin johti ongelman syntyyn. Ei, vaikka kansanedustajaehdokas on henkilökohtaisesti kohdannut ongelman, tiedostaa että julkinen sektori on siihen pääsyyllinen, eikä osaa selittää ilmiötä mitenkään.

Juuri tämän takia vasemmistolaisuus pitää ymmärtää uskonnoksi: se ei sisällä kunnollista yhteiskuntateoriaa, siksi se estää ymmärtämästä selvää empiiristä todistusaineistoa, ja sen lisäksi se vaatii sokeaa uskoa siihen että itseaiheutetut ongelmat pitäisi vielä korjata heittämällä hyvää rahaa jo typerästi heitetyn perään.

Eurostoliiton virallinen historiankirjoitus

Saksa puuhaa EU:lle yhteistä historiankirjaa

EU:n puheenjohtajamaa Saksa aikoo selvittää, olisiko unionille mahdollista kirjoittaa yhteinen historia. Tätä kirjaa voitaisiin käyttää tukena esimerkiksi oppikirjojen laatimisessa.

Saksan on määrä esitellä ideansa koulutusministereiden kokouksessa loppuviikosta.

Nettilehti EUobserverin mukaan tarkoitus ei ole kirjoittaa historiaa uudelleen. Mitään jäsenmaiden kannalta epämiellyttävää tai vaikeaa ei jätettäisi pois. Kirjan laatiminen ei tule olemaan aivan helppo tehtävä, koska jäsenmaiden historiantulkinnat eivät käy yksiin.

Esimerkiksi siirtomaa-asioista ja Yhdysvaltojen roolista eri historian käänteissä on jäsenmaiden ja historioitsijoiden kesken erimielisyyttä.

Tämä kuulostaa sellaiselta, mitä Neuvostoliitto olisi voinut keksiä kylmän sodan aikana.

Neuvostoliitto käytti propagandistisissa historiankirjoissaan länsimaiden imperialismia ja kolonialismia 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa perusteluna sille, että kehitysmaiden pitäisi 1900-luvun loppupuolella liittyä Neuvostoliiton johtamaan kapitalistisen imperialismin vastaiseen rintamaan.

Eurostoliitto aikoo varmaan käyttää Virallisessa Historiankirjoituksessaan kolonialismia perusteluna Afrikan diktatuureille annettavalle kehitysavulle ja kymmenien miljoonien tai satojen miljoonien muslimien tuomiselle Eurooppaan ja näiden muslimien kohtelemiselle uutena herrakansana.

Muslimeissa itsessäänhän ei voi koskaan olla mitään vikaa, joten afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten muslimien köyhyys johtuu vain kapitalistisesta imperialismista.

Me olemme siis ikään kuin velkaa kehitysmaalaisille kolonialismin ja globalisaation aiheuttamasta riistosta ja köyhyydestä, koska meidän hyvinvointimme on rakennettu riistämällä kehitysmaita. Meidän pitää maksaa velkaamme antamalla kehitysapua Mugabelle ym. viattomille afrikkalaisille länsimaiden imperialismin uhreille (länsimaiden kumulatiivinen kehitysapu viimeisen 50 vuoden ajalta on n. 2300 mrd dollaria) ja elättämällä Eurooppaan tulleita lukutaidottomia, kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia verovaroillamme.