Sähkön siirtohinnat

Eilen uutisoitiin siitä, että sähkönsiirtoyhtiöt ovat usein laskuttaneet siirrosta enemmän kuin laki sallii. Tulos tuli tutkimuksesta, jossa käytiin läpi kaikkien rekisteröityjen siirtoyhtiöiden hinnoittelu.

Tässä kohdassa Suomessa vallitsee tiukka antitrust-henkinen julkisesti säädellyn monopolin tyyppimuotoinen kontrolli, jossa tietyin säännöin laskettua liikevoittoa säännellään suoraan. Se on asetettu viiteen prosenttiin liikevaihdosta. Siitä, onko moinen kontrolli libertaaria, voidaan olla varsin varmoja -- ei todellakaan. Voiko se olla yleisemmin liberaalia, siitä voidaan tapella. Mutta jos ajatellaan, että olet liberaali, ja voittosäännön oikeutus voidaan pitää oletettuna, ja lisäksi väärinkäytös on asetettujen sääntöjen mukaan tapahtunut, mitä sinun pitäisi sitten sanoa?

Omasta, pitkälti oikeustaloustieteellisestä lähtökohdastani vastaus on helppo: juuri tässä pitäisi soveltaa täysimääräisesti tehokkaan korvauksen teoriaa. Ylijäämä, jonka sähköyhtiöt ovat kupanneet kuluttajalta pitäisi palauttaa hänelle täysimääräisesti, jottei rikoksesta tule kannattavaa, ja jotta rikos siksi ehkäistäisiin tehokkaasti, muttei enempää. Koska kiinnijäämisriski on oletusten puitteissa täsmälleen 100%, palautettavan summan pitäisi myös olla täsmälleen liikaveloituksen määrä, eikä enempää. Koska vastaus on tässä lisäksi näin selvä, päätös pitäisi nähdäkseni tehdä täysin virkamiesluonteisesti, turvautumatta millään tavalla kolmanteen valtiomahtiin.

Itse näen oikeustaloustieteen ja siihen liittyvän utilitaarisen ajatustavan suurimmaksi vahvuudeksi nimenomaan sen, että tällaisissa kvantitatiivisissa kysymyksissä se voi joskus antaa hyvinkin yksiselitteisiä vastauksia. Luonnonoikeus ehkä antaa niitä toisissa kysymyksissä, muttei yhtä arvattavasti, mielestäni perustellusti, tai varsinkaan kvantitatiivisesti.