Ilmaista lounasta ei ole: varusmiesten työvoima ei ole ilmaishyödyke

Hommaforumilta:

Vs: Asevelvollisuus
« Vastaus #1739 : tänään kello 14:43:51 »

• maanpuolustus on eri asia kuin asevelvollisuus
• maanpuolustus voidaan hoitaa ilman asevelvollisuutta
• nykyisenkaltaista varusmiespalvelusjärjestelmää voidaan jatkaa vapaaehtoisena ja palkallisena
• varusmiehiksi saadaan esim. 40-50 % ikäluokasta vapaaehtoisesti maksamalla palkkaa -> paskasakki ja movettajat karsiutuu -> jäljelle jää särmät jätkät -> maanpuolustus paranee
  

Vs: Asevelvollisuus
« Vastaus #1740 : tänään kello 14:57:24 »

Palkan maksu lisää kustannuksia. Kyllä minulle sopii, että asevelvollisuuttaan suorittava saa käteen sellaiset 2000 euroa kuussa, mutta mistä revit rahat tähän?

Vs: Asevelvollisuus
« Vastaus #1744 : tänään kello 16:59:00 »

Argumenttisi on taloudellisesti virheellinen. Työvoimakustannukset eivät häviä minnekään, vaikka ne jätetään maksamatta. Ilmaista lounasta ei ole. Varusmiespalvelukseen käytetty työvoima on kansantaloudellisesti kustannuserä, vaikka valtio jättäisi palkat maksamatta.

Vs: Asevelvollisuus
« Vastaus #1747 : tänään kello 17:25:12 »

varusmiesten palkat täytyy maksaa todellisessa maailmassa. Sinä luot teoreettisen ongelman, jonka ratkaiset vain teoriassa: muiden maksamat palkat eivät ole valtion käytettävissä, olkoot varusmiespalveluksen teoreettinen työvoima millainen kustannuserä tahansa. Itse asiassa koko kustannuserä on vain laskelma, se ei ole reaalirahaa.

Vs: Asevelvollisuus
« Vastaus #1752 : tänään kello 17:46:04 »

Et siis ymmärtänyt.Sinun logiikallasi kaikki julkisen sektorin palkat voitaisiin jättää maksamatta ja kaikki julkisen sektorin työntekijät voitaisiin pakottaa työskentelemään ilmaiseksi. Säästettäisiin rahaa ihan vitusti.

Todellisuudessa yhteiskunta ei säästäisi mitään. Nykytilanteessa ihmisiltä peritään rahaa veroina ja näillä verovaroilla maksetaan julkisen sektorin työntekijöiden palkat. Jos palkat jätettäisiin maksamatta, julkisen sektori olisi täynnä todella kyrpiintyneitä orjatyöläisiä. Heidän työmotivaationsa romahtaisi ja työn laatu samoin. Kun normaalissa systeemissä yksityinen sektori maksaa julkisen sektorin palkat veroina, tässä orjasysteemissä julkisen sektorin työntekijät itse joutuisivat antamaan työvoimapanoksensa valtiolle ikään kuin ylimääräisenä verona.

Tämä on verrattavissa siihen, että muinaisessa torpparilaitoksessa torpparit maksoivat vuokransa tekemällä taksvärkkiä. Asevelvollisuus tai muu valtiolle tehtävä orjatyö tarkoittaa de facto verojen maksamista rahan sijasta työnä. On järkevämpää maksaa verot rahana kuin työnä.

Rahalla valtio voi maksaa ihmisille palkkaa siitä, että ihmiset tekevät ko. työn.

Tällöin valtion ei tarvitse vaatia ihmisiä tekemään valtiolle työtä ilmaiseksi.

Vastaavasti esim. vuokrat maksetaan rahana eikä työnä. Sinun logiikallasi ihmiset "säästäisivät" rahaa maksamalla vuokrat rahan sijasta tekemällä vuokraisännälle työtä palkatta.

Uskonnollinen aivopesu kouluissa

Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtaja Wille Rydman:

Uskontotiedosta ei ole oman uskonnon opetuksen korvaajaksi
maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viime aikoina on useaan otteeseen nostettu esille ajatus siitä, että oman uskonnon opetus korvattaisiin kouluissa yleisen uskontotiedon opetuksella. Valitettavaa omalta kannaltani on, että tätä mielestäni ilmeisen huonoa ajatusta on nostettu erityisen äänekkäästi esille juuri oman puolueeni sisällä. Onneksi tämä uudistusajatus ei sentään ole päätynyt perusopetuksen tuntijakotyöryhmän esityksiin.

Siirtymistä yleisen uskontotiedon opetukseen on perusteltu hyvin vaihtelevin argumentein. Yksi niistä on ollut oppilaiden yhä moninaisemmiksi käyneet uskonnolliset taustat. On aivan oikein todettu, että kunnille tulee kohtuuttomasti kustannuksia pienimpienkin uskonnollisten ryhmien huomioinnista opetuksessa. Nykyisellään kunnat ovat velvoitettuja järjestämään oppilaalle oman uskonnon opetusta, mikäli kunnan alueella on edes kolme kyseisen uskontunnustuksen edustajaa ja huoltajat oman uskonnon opetuksen järjestämistä haluavat.

Ei tarvita kuitenkaan kovin kummoista nokkeluutta todetakseen, ettei tällä argumentilla voida perustella etenkään evankelisluterilaisen uskonnon opetuksesta luopumista suomalaisissa kouluissa ja sen korvaamista yleisellä uskontotiedolla. Kyseinen opetus ei aiheuta kunnille taloudellisia vaikeuksia, koska sen opetusryhmät ovat suuria ja sille riittää runsaasti kysyntää koko maassa.

Huomattavan moni argumentoi ajatusta siirtymisestä yleisen uskontotiedon opetukseen myös tarpeella ymmärtää mahdollisimman laajasti erilaisia uskontoja. Samaan argumentaatioon liittyy usein myös ylipäätään kielteinen suhtautuminen siihen ajatukseen, että lapselle opetetaan jotain tiettyä uskontoa – näin siitä huolimatta, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta on Suomessa jo luovuttu, eikä uskonnonopetuksen sisältöä muutenkaan voi Suomessa kovin indoktrinoivaksi luonnehtia.

On ilman muuta selvää, ettei ketään pidä pakottaa opiskelemaan oman uskontunnustuksensa vastaista katsomusainetta. Tämän mahdollistaa jo nykyinenkin käytäntö, jossa uskontokuntiin kuulumattomille ja pienten uskontokuntien edustajille tarjotaan uskonnonopetuksen vaihtoehtona myös yleistä ja tunnustuksetonta elämänkatsomustietoa.

On silti vähintäänkin erikoista, jos tämä ei riitä, vaan myös enemmistöuskontunnustuksen edustajilta halutaan vaihteleviin argumentteihin vedoten riistää mahdollisuus oman uskontonsa opetukseen kouluissa – tuon oppiaineen, joka ei keillekään muille ole pakollinen. Vaikka yleensä välttelen arvailemasta toisten ihmisyksilöiden motiiveja, en taida olla aivan väärässä, jos veikkaan, että näiden vaatimusten taustalla on ihan puhdasta ja yleistä uskontokielteisyyttä – tai vähintäänkin kristinuskon vastaisuutta.

Sinänsä on aivan totta, että mahdollisimman laaja uskonnollinen tietämys ja sivistys on yksilölle eduksi. Vieraiden kulttuurien ymmärtäminen käy helpommaksi, mikäli hahmottaa niiden taustalla vaikuttavat uskomusjärjestelmät ja ritualistisen perinteen oikein. On myös sanottu, että mikäli tuntee vain yhden uskonnon, ei tunne niistä todellisuudessa yhtäkään. Väite ei taida olla aivan perusteeton.

Uskonnot ovat kuitenkin sisällöiltään erilaisia merkitysjärjestelmiä, joiden ymmärtämiseksi on keskeistä ymmärtää noiden merkitysjärjestelmien sisäinen, monella tapaa suljettu logiikka. Vaikka uskonnoilla on myös yhteneväisiä ja toisiaan muistuttavia käsitekategorioita, sellaisia kuten jumaluuden, pyhyyden, tuonpuoleisen jne. käsitekategoriat, ovat niiden merkityssisällöt kuitenkin kullekin uskonnolle erilaiset ja niiden sisäinen dynamiikka erilaista.

Ymmärtääkseen omaa elinympäristöään on erityisen tärkeää tuntea ne uskomusjärjestelmät, jotka ovat vaikuttaneet tuon elinympäristön muovautumiseen. Suomessa ja länsimaissa yleensäkin kristinuskon asema aivan arkipäiväistäkin kulttuuria muovanneena uskomusjärjestelmänä on kiistaton ja ylivoimainen. Puhutaan sitten vaikkapa rakennetusta ympäristöstä, taidehistoriasta, lukutaidon ja opiskelun korostamisesta tai vaikkapa seitsenpäiväisestä viikosta lepopäivineen, on kristinusko ollut aivan keskeinen eurooppalaisuuden muovaaja. Tämän vuoksi kristinuskon kertomus- ja rituaaliperinteen tunteminen on aivan sivuuttamaton avain eurooppalaisuuden ymmärtämiseen.

Merkitysjärjestelminä uskonnot ovat kielten kaltaisia. Samoin kuin kieliäkin, on yksilölle sitä avartavampaa ja hyödyllisempää, mitä useampia uskontoja hän tuntee. Mutta samoin kuin kieltenopetuksessakin, on vieraiden kielten oppimiselle edellytyksenä oman äidinkielen osaaminen – siis että hallitsee jo yhden merkitysjärjestelmän, johon peilata toisia merkitysjärjestelmiä niihin tutustuessaan. Enkä tässä “omalla” uskonnolla tarkoita sitä, että oppilas välttämättä itse tunnustaisi kaikkia kyseisen uskonnon opinkappaleita, vaan sitä, että hän tuntee sen merkitysjärjestelmän, jonka muovaamassa ympäristössä hän itse elää.

Kommentteja facebookista:

Lasse Laitinen

Minkä ihmeen takia uskonto kuuluisi kouluaineeksi ylipäänsä? Uskontotieto voisi olla osa historia / yhteiskuntaoppia, mutta muuten uskonnolla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa.

Jussi Lehtola

Onko valtion rooli opettaa kansalaisilleen uskontoa?

Wille Rydman

Valtion tehtävä on mahdollistaa koulutus sellaisissa asioissa, jotka edesauttavat yksilön ymmärrystä ympäristöstään ja auttavat hänen pärjäämistään siinä.

Lasse Laitinen

Ihmettelen sitä, että miksi uskontotieto ei muka edesauta yksilön ymmärrystä eri uskonnoista?

Uskontotiedossa kaikki asiat käytäisiin läpi tasolla "kristityt uskovat: blaa blaa blaa" jolloin valinta jää yksilölle haluaako tähän uskoa vai ei.

Uskonnonopetus nykyisellään on varsinkin ala- ja yläasteella ihan toista luokkaa. Opettajat heittävät täydellistä potaskaa, ja joitain asioita joita on opetettu faktoina, olen huomannut vasta useiden vuosien jälkeen olevan joko täysin fiktiota tai erittäin kiisteltyjä.

Ei tämä kuulu todellakaan kouluun. Pyhäkouluun voi jokainen mennä sitten oikean koulun jälkeen, mutta veikkaampa että vaikka kuinka kristitty maa on kyseessä, ei siellä kovin pitkää jonoa näy.

Pyry Aho

Miten uskonnon opettaminen lisää yksilön ymmärrystä ympäristöstään tai auttaa pärjäämään? Eikö tuo olisi enemmänkin argumentti uskontotiedon puolesta?

Mielestäni uskontotiedon tai uskonnon voisi poistaa oppiaineena kokonaan, ja niitä voisi sivuta yhden tai kahden kurssin ajan pakollisessa elämänkatsomustiedossa.

Mielestäni uskonto ei kuulu kouluihin sekulaarissa valtiossa.

Jiri Keronen

"On ilman muuta selvää, ettei ketään pidä pakottaa opiskelemaan oman uskontunnustuksensa vastaista katsomusainetta."

Alaikäinen lapsi ei saa itse päättää, mihin uskontokuntaan hän kuuluu ja jos alaikäinen lapsi on väkisinkastettu kristinuskoon, silloin hän todennäköisesti joutuu myös lurittelemaan uskontunnustuksen rippileirillä, koulussa tai muualla vastaavassa paikassa riippumatta siitä, että hän ei ole koskaan saanut sanoa mitään uskontoonsa liittyen.

Uskontotieto on askel oikeaan suuntaan, koska se sentään kokeilee olla neutraali, toisin kuin nykyinen järjestelmä, joka kuuluisi ajalle ennen kuin ymmärrettiin, että verenpainetta voi parantaa muutenkin kuin kuppaamalla.

Tekstisi ei perustele mitenkään sitä, miksi uskontotieto ei korvaisi "oman" (jolla tietysti tarkoitetaan "vanhempien") uskonnon opettelua. Siinä ainoastaan käsitellään sitä, miten "oman" uskonnon ymmärtämisestä on hyötyä.

Siinä ei sanota mitenkään, miksi uskontotieto ei voisi opettaa näitä samoja asioita tasan samalla tavalla kuin "oman" uskonnon opiskelu. Uskonto ei ole kuin kieli, uskonto ei ole yhtä kuin arvojärjestelmä eikä uskonto muutu kielen kaltaiseksi tai arvojärjestelmäksi, vaikka sitä kutsuu sellaiseksi.

Jos "oma" uskonto olisi kuin äidinkieli, silloin ateististen perheiden lapset eivät voisi ymmärtää uskontoja tasan samalla tavalla kuin villilapset eivät voi oppia ymmärtämään mitään kieltä. Tälle ei kuitenkaan ole mitään tukea mistään.

Vastaavasti uskonnon yhdistäminen arvojärjestelmään on koko länsimaisen kulttuurin kieltämistä ja sen unohtamista, että jo antiikin Kreikan ajoista asti on osoitettu, että arvot ja uskonnot eivät ole toisistaan mitenkään riippuvaisia käsitteitä.

Tere Sammallahti

Väite siitä, että kristinuskon opettaminen kouluissa olisi jotenkin tarpeellista suomalaisuuden tai eurooppalaisuuden ymmärtämiseksi on tietysti aivan täyttä potaskaa. Eikä sitä väitettä Willekään todeksi kirjoituksessaan pysty osoittamaan. Kyse on samanlaisesta fraasista kuin pakkoruotsittajien "juuri ruotsin kieli on täällä pohjoismaissa erittäin tärkeää".

Ei suomalaisen lapsen tarvitse opiskella useita viikkotunteja uskontoa vuosikausia, jotta pääsisi sisään omaan kulttuuriinsa. Jokaiselle meistä riittää kasvaminen tässä kulttuurissa. Sen uskonnon opetuksen voi hoitaa uskontokuntien toimesta, kouluissa riittää nimenomaan kertominen maailman eri uskonnosta pääpiirteittäin.

Mitä nopeampaa pakkoruotsista ja tuosta aivan älyttömästä uskonnonopetuksen määrästä ja laadusta kouluissa päästään, sen parempi.