Onko irtisanominen reilua? Näin vastaa filosofi
Irtisanomisten määrä kasvoi viime vuonna noin viidellätuhannella edellisvuodesta. Samaan aikaan useiden johtajien palkkapussi on kasvanut. Tätä voi tarkastella sekä kilpailukyvyn ylläpitämisen että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta, sanoo Helsingin yliopiston dosentti.
- Mikään teoria ei suoraan pysty sanomaan mitään samanaikaisista irtisanomisista ja johdon palkankorotuksista, mutta siinä kuitenkin lisätään ei-hyväosaisten määrää samanaikaisesti kun annetaan hyväosaisille, sanoo Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksen dosentti Aki Lehtinen.
Hän viittaa tunnetun yhdysvaltalaisen ajattelijan John Rawlsin periaatteeseen, jonka mukaan epätasa-arvoinen kehitys on kyettävä perustelemaan.
Niin kutsutun maximin-periaatteen mukaan poliittisten puolueiden olisi perusteltava päätöksensä niin, että ne synnyttäisivät suurimman mahdollisen tuoton huonoimmassa asemassa oleville.
Jos työntekijöitä ei saisi irtisanoa, yrityksiä menisi konkurssiin paljon nykyistä enemmän. Silloin tulisi valtavasti työttömiä, kun suuri määrä työnantajia poistuisi työmarkkinoilta.
Lisäksi kannattavatkin yritykset tietysti välttelisivät uusien työntekijöiden palkkaamista, jos niitä ei voisi koskaan irtisanoa.
Käsitys, että työntekijöiden irtisanominen on jotenkin väärin, on siis täysin järjetön. Irtisanomisten kieltäminen KASVATTAISI työttömyyttä aivan suunnattomasti.
Löpinä jostain "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" on tässä yhteydessä täysin järjetöntä. Ei voi olla oikeudenmukaista säätää sellaista typerää lakia, joka kieltäisi irtisanomiset ja siten kasvattaisi työttömyyttä valtavasti aiheuttamalla suunnattoman konkurssiaallon ja estämällä kannattavia yrityksiä palkkaamasta lisää työntekijöitä.
