Vihreät eivät myöskään koskaan esitä numeerisesti, miten suuri säteilymäärä aiheuttaa mitenkin suurta haittaa ihmisille.
Tietty säteilymäärä voi aiheuttaa esim. tietyn suuruisen lisäyksen tiettyjen syöpälajien yleisyydessä tietyssä väestössä tiettynä aikana tietyssä paikassa.
Vihreät eivät koskaan esitä tietoja tällä tavalla. Vihreät eivät esitä tietoja numeerisesti, koska vihreät eivät osaa analysoida tietoja kvantitatiivisesti. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole.
Vihreiden mielestä ydinvoima on paha, ydinjäte on paha, sähkön kulutuksen lisääntyminen on paha, ilmastonmuutos on paha jne. Vihreät eivät osaa esittää numeerisesti, kuinka suuri uhka esim. ilmastonmuutos on, kuinka paljon rahaa sen torjumiseen kannattaa käyttää, kuinka paljon haittaa ydinvoima aiheuttaa, kuinka paljon ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä muista energiantuotantomuodoista tulee jne.
Jos vihreät osaisivat arvioida asioita numeerisesti, he voisivat argumentoida esimerkiksi näin: ydinvoima aiheuttaa haitan X, fossiiliset polttoaineet aiheuttavat haitan Y, ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi fossiilisten polttoaineiden käyttöä niin ja niin paljon, tästä koituva hyöty fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamien saasteiden vähenemisen muodossa on suurempi kuin ydinvoiman lisärakentamisen aiheuttama rajahaitta, SIISPÄ ydinvoiman lisärakentaminen on parempi juttu kuin sen ainoa realistinen vaihtoehto eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen.
Vihreät eivät kuitenkaan pysty tähän, koska virheiden ajattelu on esinumeerisella tasolla. Kyseessä on pikkulasten kognitiiviseen kehitykseen kuuluva vaihe. Jean Piaget'n mukaan 2-6-vuotiaat lapset ovat esioperationaalisen ajattelun vaiheessa, jossa ei kyetä monimutkaisiin kognitiivisiin operaatioihin.
Piaget jakaa esioperationaalisen kauden kahteen eri alavaiheeseen: esikäsitteelliseen (2-4 vuotta) ja intuitiiviseen (4-6/7) vaiheeseen.
Esikäsitteellisessä vaiheessa lapsi ei vielä tajua tosiseikkoja; hän jopa uskoo tilanteen olevan niinkuin hän haluaisi.
Esioperationaalisen kauden tyypillisiä ajattelun piirteitä ovat:
- Sitoutuminen omaan näkökulmaan. Lapsi luulee muiden ihmisten näkevän asiat samalla tavoin kuin hän itsekin näkee. Lapsi ei ymmärrä esimerkiksi että pöydän toisella puolella istuva ihminen ei näe lapsen kädessä olevan kirjan sivuja samalla tavalla kuin hän itse.
- Säilyvyyden heikko ymmärtäminen. Kaadettaessa lapsen nähden sama määrä vettä kahteen eri malliseen astiaan lapsi ei ymmärrä veden määrän säilyvän koko ajan samana, vaan hän olettaa kapeassa ja korkeassa astiassa olevan enemmän vettä kuin matalassa, laakeassa astiassa.
- Virheelliset analogiat. Ajattelu voi päätyä virheelliseen lopputulokseen, koska lapsi rinnastaa kaksi asiaa samanlaisiksi kaikilta ominaisuuksiltaan, vaikka vain yksi ominaisuus olisi samanlainen. (Vilkko & Kalliopuska 1989) Lapsi voi esimerkiksi kuvitella perunoiden kypsyvän kun hän puhaltaa pillillä poreita veteen, poreileehan vesi kiehuessaankin.
- Kuvitteellisuus auttaa lasta purkamaan tunteitaan, mielikuvitusystävät tuovat lohtua ja auttavat toimintojen oppimista leikin avulla.
- Maagisuus ja elollistaminen ovat yleisiä vielä kauden alussa. Leikeissä eloton muuttuu eläväksi, puut esimerkiksi voivat puhua lapselle tai kuu-ukko poltella piippuaan. Lapsi uskoo asioiden muuttuvan hänen halunsa mukaan, hän voi esimerkiksi kuvitella lunta satavan keskellä kesää kunhan hän tarpeeksi toivoo sitä.
Intuitiivisen kauden aikana sitoutuminen omaan näkökulmaan vähenee, säilyvyys- ja suhdekäsitteet ymmärretään hieman paremmin. Virheelliset analogiat vähenevät, samoin maagisuus ja elollistaminen.
Vihreiden ajattelu on juuri ja juuri tässä esioperationaalisen kauden (2-6 vuotta) intuitiivisessa (4-6 vuotta) vaiheessa tai ehkä vasta siirtymässä esikäsitteellisestä vaiheesta (2-4 vuotta) intuitiiviseen (4-6) vaiheeseen.
Vihreät juuri ja juuri kykenevät käsitteelliseen ajatteluun, koska heidän kaikki mielipiteensä ja ajatuksensa eivät perustu heidän omaan välittömään kokemuspiiriinsä. Esioperationaalisen kauden alkuvaiheeseen kuuluvat virheelliset analogiat ovat kuitenkin vihreille tyypillinen ajatteluvirhe, vihreät esimerkiksi rinnastavat toisiinsa Tshernobylin ydinvoimalan ja Suomen ydinvoimalat (tai jopa ydinvoimalat ja ydinaseet); vihreät eivät siis ole ajattelussaan kehittyneet sille tasolle, että olisivat valmiita siirtymään seuraavaan kognitiiviseen kehitysvaiheeseen eli konkreettisten operaatioiden kaudelle. Piaget'n mukaan 6-12-vuotiaat lapset kykenevät konkreettisiin kognitiivisiin operaatioihin, kuten matemaattisten tehtävien suorittamiseen. Vihreät eivät niihin kykene. Vihreät eivät ole yltäneet edes 6-vuotiaiden lasten kognitiiviselle tasolle.
Vihreät eivät osaa ajatella numeerisesti, vihreät eivät osaa kvantifioida asioita. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole. Vihreiden maailmankuvassa ei ole olemassa numeerisia käsitteitä tai edes käsitteitä "paljon"/"vähän", "enemmän"/"vähemmän" tms. kvantitatiivisten suhteiden vertailuun tarvittavia käsitteitä. Vihreiden ymmärtämien kvantitatiivisten käsitteiden joukkoon kuuluvat vain käsitteet "on"/"ei ole" ja tästä johdettu käsitepari "kaikki"/"ei yhtään".
Vihreiden esinumeerisessa maailmankuvassa ydinvoima joko on vaarallista tai sitten ei ole. Jos ydinvoima on vaarallista, kaikki ydinvoimalat pitää kieltää. Vihreiden päähän ei kerta kaikkiaan mahdu, että ydinvoiman lisärakentaminen on vähemmän vaarallista kuin sen ainoa realistinen vaihtoehto eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyminen.
Vihreät eivät myöskään ajattele, miten suurta haittaa ihmisten elintasolle olisi energian hinnan tietynsuuruisesta noususta tai energian kulutuksen tietynsuuruisesta vähenemisestä. Vihreiden mielestä ydinvoiman lisärakentaminen pitää kieltää ja energiankulutuksen kasvu pitää pysäyttää. Vihreät eivät lainkaan mieti, miten korkeaksi ihmisten elintaso voisi nousta energiankulutuksen kasvaessa. Ihmisten elintaso riippuu ratkaisevasti mm. asumisväljyydestä; jos asunnot olisivat puolet nykyistä pienempiä, elintaso olisi surkea. Suomessa asumisväljyys ei oikein voi kasvaa ilman, että energiankulutus kasvaa. Jos energiankulutuksen kasvu olisi Suomessa pysäytetty asumisväljyyden ollessa puolet nykyisestä, asumisväljyys ei olisi koskaan noussut nykyiselle tasolle. Asuisimme nykyään puolet ahtaammin, jos vihreät olisivat tulleet valtaan asumisväljyyden ollessa puolet nykyisestä.
Vihreät eivät lainkaan analysoi, miten suuria uhrauksia ihmisten elintason alenemisen muodossa kannattaa tehdä tietynsuuruisten ympäristöhaittojen välttämiseksi. Vihreiden ajattelu on esinumeerisella tasolla. Vihreiden mielestä asialla X joko on ominaisuus Y tai sitten ei ole. Saasteet joko ovat paha juttu tai sitten ei, pahoja asioita joko pitää vastustaa tai sitten ei. Vihreät ovat hyvien asioiden puolesta pahoja asioita vastaan, joten vihreät ovat saasteita vastaan. Vihreät eivät osaa sanoa, kuinka suuri saasteiden vähennys kannattaa tehdä kuinka suurella hinnalla.
On äärimmäisen vaarallista, että esinumeerisella tasolla olevat ihmiset pääsevät tekemään poliittisia päätöksiä. He eivät ymmärrä päätöstensä hintaa. He eivät edes ymmärrä hinnan käsitettä. Jos on olemassa vain käsitteet "on"/"ei ole" ja tästä johdettu käsitepari "kaikki"/"ei yhtään", mitä tahansa helvetin kalliita päätöksiä (ydinvoiman lisärakentamisen kieltäminen Suomessa, olemassaolevien ydinvoimaloiden sulkeminen Ruotsissa ja Saksassa, energiankulutuksen kasvun pysäyttäminen kaikkialla maailmassa, co2-päästöjen vähentäminen Kioton sopimuksen mukaisella päästökauppajärjestelmällä) tehdään on/off-periaatteella. Vihreiden ajattelu pähkinänkuoressa: Pahoja asioita pitää vastustaa. X on paha, joten se pitää kieltää. Miten niin "mitä kustannuksia tästä päätöksestä aiheutuu"? Mitä tarkoittaa "kustannus"?
3 kommenttia:
En usko, että vihreiden argumentoinnissa läheskään aina olisi kysymys siitä ettei kvantitatiivista ajattelua hallittaisi, vaan ettei siihen kenties halutakaan ryhtyä.
En tarkoita nyt Vihreän Liiton mediaaniäänestäjää, vaan sitä porukkaa joka laatii lausuntoja ja edustaa ulospäin. Eli tekee politiikkaa. Asiaa kannattaa tarkastella siitä kulmasta: äänien määrä ratkaisee.
Vihreiden suurin kannatus löytyy nuorten kaupunkilaisnaisten ja vaihtoehtoväen keskuudesta. Joillekin heistä jo numerot sinänsä vaikuttavat olevan pahan ruumiillistuma. Heidän ääniään ei voiteta numeerisilla analyyseilla.
Valtaosa numeraaliseen ajatteluun kykenevistä kansalaisista ei äänestäisi vihreitä muutenkaan, joten heidän käännyttämiseensä taas ei kannata suotta tuhlata paukkuja.
Joidenkin gallupien mukaan vihreiden äänestäjistä 40% kannattaa ydinvoimaa. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu jos trendin jatkuessa prosentti nousee yli viidenkymmenen.
numeraaliseen po. numeeriseen
IMK käsittelee samaa teemaa:
http://sixteenvolts.blogspot.com/2006/05/puto.html
Friday, May 05, 2006
Puto
I remember when I first read about that tribe of natives that has no concept of numbers other than "none", "one" and "many". After that, sometimes I feel like the leftists and humanities intellectuals are that very tribe living in our midst, still stuck in the prenumerical age without any sense of nuance that naturally comes from having a finer granularity that using numbers provides.
Case in point, Jay Sennett's post "Different Lenses, Different Views" links to my post "Aaliyah was wrong", namely to the part
But of course they could be a lot worse, which they might realize if they ever bothered to actually ask those illegal immigrants what they think of women's rights, gay rights, transsexual rights etc.
In the comments to this post, Piny of Feministe is annoyed by this and writes
Christ almighty. I get that furriners can hate, too.
I don't think that I could ask for a better example to illustrate my hypothesis. I have to wonder what percentage of Third World people Piny imagines to be supporters of gay rights and transsexual rights, as compared to this same percentage of Americans. But never mind the numbers, since Americans can hate, furriners can hate, so it is just the same and what difference does it make who lives in America, maricon?
I really think that it is an... interesting strategy that the American leftists actively engage in when they try to bring in millions of immigrants from Third World macho and thar cultures that are downright hostile to many of their basic goals and ideals. I am honestly curious to watch how this plan will play out in a decade or two. I would personally expect it to eventually seriously backfire and flow many disappointed tears, especially when these immigrants get to vote in a gay marriage bill. But of course I can be mistaken and the leftists know what they are doing, instead of just naively imagining that the enemy of my enemy is my friend and that the Third World cultures essentially think like and consist of college leftists but with a bit spicier cuisine.
About this same topic, we should also note Jussi Halla-Aho's essay "The Dead End of Tolerance" that I translated in English and published in my post "The iron bars of reality". This essay examines the same phenomenon currently taking place in Europe, namely what is going to happen when the Muslim minority that is already extremely hostile towards gays and other deviant minorites grows large enough to gain significant political power.
Lähetä kommentti