keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Anarkismista

Katsoin pari päivää sitten FST:n keskusteluohjelman, jossa puhuttiin lievää suuremmalla viiveellä SmashAsem-mellakoista ja niiden taustalla muka olleesta "anarkistisesta" ideologiasta. Ohjelma uusitaan ensi lauantaina.

Ohjelmassa esiintyi kaksi anarkistiksi itseään kutsuvaa nuorta aikuista, tyttö ja poika, jotka määrittelivät anarkismin suunnilleen vapautumiseksi hierarkioista. Kuitenkin melkein samaan hengenvetoon nämä kaksi puhuivat taistelemisesta kapitalismia vastaan viitsimättä selittää, miten hierarkioiden vastustaminen ja kapitalismin vastustaminen liittyvät toisiinsa.

Ennen kaikkea ristiriitana on tietysti se, että kapitalismin tehokas vastustaminen edellyttää hierarkkisesti toimivaa sosialistista valtiota. Tämä ristiriita ei näille hörhöille juolahtanut mieleen.

Toki joku anarkoindividualisti voi vastustaa sekä valtiovaltaa että suuryritysten byrokraattisia hierarkioita, mutta yritysten hierarkkisten organisaatiomallien muodostumisen estäminen ei ole mahdollista ilman sosialistista valtiota. Anarkoindividualisti voi itse kieltäytyä osallistumasta yrityshierarkioihin, mutta hän ei voi kieltää muita osallistumasta niihin - jos hän yrittäisi väkivalloin estää muita yksilöitä liittymästä vapaaehtoisesti yrityshierarkioihin, silloinhan hän loukkaisi näiden yksilöiden oikeuksia.

Spontaanisti vapailla markkinoilla sopimusvapauden pohjalta muodostuneiden yrityshierarkioiden vastustaminen ei ole mahdollista loukkaamatta yksilöiden oikeuksia, joita anarkoindividualisti sanoo puolustavansa. Niinpä anarkoindividualisti ei voi kannattaa muuta kuin anarkokapitalismia, muuten hän lakkaa olemasta anarkoindividualisti.

FST:n ohjelmassa esiintyneet hörhöt sanoivat kuitenkin vastustavansa kapitalismia. He siis eivät olleet anarkoindividualisteja, vaan anarkokollektivisteja. Heidän ajattelunsa perustana ei ole yksilö, vaan kollektiivi.

Herää kysymys, miten tällainen kollektivistinen ajattelu voisi olla anarkismia. Jos anarkokollektivistien poliittisen vakaumuksen perustana on yksilön oikeuksien sijasta yhteisö jonain amorfisena massana, silloinhan kyse ei enää ole yksilön vapautumisesta jostain sortavista hierarkioista. Tällainen anarkokollektivismi tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilöiden keskinäisiä suhteita määräävien selvärajaisten byrokraattisten hierarkioiden sijasta ihmiset elävät jonain epämääräisenä vellovana massana, vailla selkeitä suhteita toisiinsa ja myös vailla mitään yksilönvapautta.

FST:n hörhöt puolustelivat mm. ikkunoiden rikkomista taisteluna kapitalismia vastaan. Ikkunoiden rikkominen oli heidän mielestään poliittinen aktio, jos se kohdistuu suuryrityksiin. Kyseessä on siis kapitalismin vastustaminen tuottamalla taloudellista vahinkoa suuryrityksille. Tähän sitten esitti ohjelmassa eräänlaisena anarkistien opponenttina ollut RKP:n nuorisojärjestön pääsihteeri Mats Löfström sellaisen kommentin, että myös somalin omistaman pizzerian hajottaminen paskaksi skinheadien toimesta on poliittinen teko.

Anarkotytön mielestä tämä oli tietysti aivan eri asia: pizzerian omistava somali on nimittäin yksilö, jolla on oikeuksia, sen sijaan esim. McDonald's on suuryhtiö, jolla ei ole oikeuksia, McDonald's-yhtiöhän ei nimittäin ole ihminen, vaan oikeushenkilö.

Tässä siis nämä anarkokommunistit yrittävät perustella huliganismiaan vetoamalla yksilön oikeuksiin. McDonald's ei ole yksilö, joten sillä ei ole oikeuksia; pizzerian omistava somali on yksilö, jolla on oikeuksia. Tämä on mielenkiintoista logiikkaa tältä parivaljakolta, jotka itse julistivat kannattavansa anarkokommunismia.

Miten anarkokommunismissa kunnioitetaan yksilön oikeuksia? Miten kommunistinen järjestelmä voitaisiin pystyttää loukkaamatta yksilön oikeuksia?

Anarkopoika sanoi olevansa Kropotkin-fani ja määritteli anarkokommunismin olevan yksinkertaisesti kommunismia ilman valtiovaltaa. Minun mielestäni kommunismi ilman valtiovaltaa on kuin meri ilman vettä: se on käsitteellinen mahdottomuus.

Kommunismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa ei ole yksityistä omistusoikeutta. Tällainen yhteiskunta ei voi syntyä muuten kuin totalitaarisen diktatuurin kautta. Ihmiset eivät todellakaan vapaaehtoisesti luovuta pois kaikkea omaisuuttaan. Jos ihmiset vapaaehtoisesti muuttaisivat hippikommuuneihin tms. yhteisöihin, tämä olisi anarkokapitalismia, ei suinkaan anarkokommunismia. Ero anarkokapitalismin ja anarkokommunismin välillä on nimenomaan vapaaehtoisuus: ihmiset voivat anarkokapitalismissa tehdä omaisuudellaan mitä haluavat, vaikkapa lahjoittaa sen pois tai perustaa kommuuneja, sen sijaan anarkokommunismissa ihmiset eivät voi vapaasti päättää, haluavatko elää kommunismissa, heillä ei nimittäin ole mitään omaisuutta, jonka käytöstä he voisivat itse vapaasti päättää. Niinpä anarkokommunismi perustuu kollektiivin käyttämään väkivaltaan yksilöä vastaan.

Anarkokommunismi ei siis ole anarkoindividualismia, vaan anarkokollektivismia. Kuten jo tuli todettua, anarkokollektivismissa ihmiset elävät jonain epämääräisenä vellovana massana, vailla selkeitä suhteita toisiinsa ja myös vailla mitään yksilönvapautta. Tämän pitäisi olla itsestään selvää kaikille täysjärkisille, mutta jostain käsittämättömästä syystä jotkut anarkokommunismin kannattajat kehtaavat väittää puolustavansa yksilöiden oikeuksia.

Tässä tv-keskusteluohjelmassa nämä hörhöt vastustivat jonkun somalin omistaman pizzerian hajottamista skinhead-joukkion toimesta nimenomaan vetoamalla yksilön oikeuksiin eli tässä tapauksessa ravintolanomistajan oikeuksiin. Miten anarkokommunismin kannattaja voi vedota yksilön oikeuksiin? Koko hänen ideologiansahan on yksilön oikeuksien vastainen.

Juuri sen somalin omistaman pizzerian hajottaminen on sitä anarkokommunismia: yhteisö, tässä tapauksessa skinhead-yhteisö, päättää, mihin jotakin omaisuutta käytetään. Somali olisi halunnut käyttää omaisuuttaan ravintolan pyörittämiseen. Skinhead-jengi on se yhteisö, joka päättää toisin.

Anarkokommunismissa ei ole mitään yksityistä omistusoikeutta. Niinpä sillä somalilla ei ole mitään oikeutta päättää sen ravintolan toiminnasta. Skinhead-jengiläiset ovat juuri niitä anarkokommunisteja, jotka kollektiivisesti, demokraattisesti päättävät sosialisoida toisten ihmisten omaisuutta.

Summa summarum:

- anarkokommunismi on juuri sitä hobbesilaista anarkiaa, jota aina pelätään puhuttaessa anarkismista; anarkokommunismi on juuri sitä viidakon lakia, vahvemman oikeutta, kaaosta, epäjärjestystä, kaikkien sotaa kaikkia vastaan, johon anarkian pelätään johtavan

- anarkokommunismi on kollektivismia, ei individualismia; anarkokommunismissa yksilöllä ei ole mitään oikeuksia

- anarkoindividualistien eli valtiovaltaa vastustavien ja yksilön oikeuksia puolustavien anarkistien on kannatettava anarkokapitalismia eli yksityiseen omistusoikeuteen perustuvaa valtiotonta yhteiskuntaa, koska yksilön oikeudet eivät ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta;
  • sananvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten oikeutta omistaa sanomalehtiä, kirjapainoja, blogeja ym. tiedotusvälineitä,
  • uskonnonvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa seurakuntien) oikeutta omistaa kirkkoja, Raamattuja, alttaritauluja, papinkaapuja ym. uskonnollista materiaalia,
  • liikkumisvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa yritysten) oikeutta omistaa autoja, lentokoneita, laivoja ym. liikkumisvälineitä; ylipäätään mitkään oikeudet eivät ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta, kaikki ihmisoikeudet perustuvat omistusoikeuteen



- anarkokapitalismissa eli yksityiseen omistusoikeuteen perustuvassa valtiottomassa yhteiskunnassa syntyy väistämättä yrityksiä (ks. Coase: theory of the firm) hierarkkisine organisaatiomalleineen, koska a) ihmiset haluavat vapaaehtoisesti perustaa sellaisia ja liittyä sellaisiin, b) ne ovat (tiettyyn rajaan asti) tehokkaita organisaatiomalleja transaktiokustannusten optimoimiseksi; näiden sopimusvapauden pohjalta muodostuneiden yrityshierarkioiden vastustaminen ei ole mahdollista loukkaamatta yksilöiden oikeuksia, joita anarkoindividualisti sanoo puolustavansa, niinpä anarkoindividualisti ei voi vastustaa yrityksiä

- kaikki yrityksiä vastustavat anarkistit ovat anarkokollektivisteja eli anarkokommunisteja; yrityksiä vastaan hyökkäävät anarkistit ovat hobbesilaisia sivistyksen ja järjestyksen vastustajia, yksilön oikeuksien vastustajia, loputonta terroria kannattavia bolshevikkeja

- anarkokapitalismissa eli yksityiseen omistusoikeuteen perustuvassa valtiottomassa yhteiskunnassa yksilön oikeuksia puolustetaan yksilöiden omalla itsepuolustuksella ja yksilöiden keskinäisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvilla järjestelyillä, kuten vartiointiliikkeillä;

- anarkokapitalismin kannattajilla ei ole samanlaista naiivia fantasiaa ihmisten hyvyydestä kuin anarkokommunisteilla, jotka luulevat ihmisten vapaaehtoisesti luovuttavan omaisuutensa ja työpanoksensa kollektiivin hyväksi;

- anarkokommunistit uskovat ihmisten olevan epäitsekkäitä enkeleitä, jotka pyyteettömästi raatavat toisten hyväksi, vaatimatta itselleen mitään muuta kuin välttämättömimmät perustarpeet; sen sijaan anarkokapitalismin kannattajat tajuavat ihmisten olevan itsekkäitä ja kääntävät ihmisen luontaisen itsekkyyden positiiviseksi voimaksi vapailla markkinoilla;

- kun ihmisyksilön fyysisen koskemattomuuden suoja ja yksityisen omistusoikeuden suoja on turvattu itsepuolustuksella, aseilla, lukoilla, varashälyttimillä ja vartiointiliikkeillä, murha, raiskaus, pahoinpitely ja ryöstö eivät kannata; tällöin ihmisten luontainen itsekkyys kanavoituu rauhanomaisella, toisten ihmisten oikeuksia kunnioittavalla tavalla, koska vapaassa markkinataloudessa itsekäs ihminen voi saada haluamiaan asioita vain myymällä toisten ihmisten haluamia asioita.



Minun nähdäkseni kaikki ylläoleva on täysin itsestäänselvää, mutta jostain syystä se ei tunnu menevän jakeluun useimmille anarkisteiksi itseään kutsuville tahoille. Tämä on niitä syitä, joiden vuoksi minä en yleensä kutsu itseäni anarkistiksi.

Kannatan anarkokapitalismia, mutta useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan siitä. Useimmat ihmiset assosioivat anarkismin edelläkuvattuun anarkokommunismiin, jonka vihaaminen onkin oikein.

Mannerheim sanoi muistelmissaan pitävänsä bolshevismia anarkismina. Olen taipuvainen yhtymään hänen näkemykseensä sikäli, kun anarkismilla tarkoitetaan anarkokommunismia.

Useimmat anarkisteiksi itseään kutsuvat ovat anarkokommunisteja eli loputonta terroria kannattavia bolshevikkeja. Melkein mikä tahansa lainalainen yhteiskuntajärjestys on parempi kuin bolshevistinen väkivaltainen anarkia.

25 kommenttia:

Markku kirjoitti...

Paras käytännön esimerkki anarkoindividualismista eli valtiottomasta kapitalismista tähän asti oli Jeltsinin Venäjä. Venäjällä ei efektiivisesti 1990-luvun alussa ollut edes yövartijavaltiota. Niinpä turvallisuus olikin suurimmaksi osaksi yksityisten väkivaltayrittäjien eli mafian tai valtion turvallisuuselinten resurssit laittomasti omaan käyttöönsä anastaneiden käsissä.

Ongelmana käytännön anarkokapitalismissa (joka siis on täysin valtioton) on, että transaktiokustannukset ovat todella korkeita. "Yksityiset turvallisuuspalvelut" käytännössä ottivat yritykset haltuunsa (Uralmash paraatiesimerkkinä) tai vetivät yhtä paljon välistä kuin sosiaalidemokraattinen valtio. Erona valtioon toki oli, että mafiosot käyttivät rahat huoriin ja loistoautoihin eivätkä julkishyödykkeisiin, joita valtio olisi tuottanut eli maanpuolustukseen, poliisiin kohtuupalkkoineen, oikeuslaitokseen ja kaikkeen muuhun yleishyödylliseen.

Venäjän anarkokapitalismi lakkasi olemasta anarkokapitalismia ihan omalla painollaan. Väkivaltayrittäjien keskinäinen kilpailu johti vähitellen keskittymiseen, kun voimasuhteet alkoivat selvitä. Ja hyvä niin, koska väkivaltayrittäjien kilpailu merkitsi ankarimmassa vaiheessaan jatkuvaa ammuskelua ja tuhopolttelua. Oli varsinkin väkivaltayrittäjien oma etu konsolidoitua. Syntyi Uralmashin kaltaisia suuria konglomeraatteja, joiden omistajina oli valtion vahvistuttua onnistuneesti lailliselle puolelle siirtyneitä entisiä suurrikollisia. Venäjällä nähtiin siis 1990-luvun alusta nykyaikaan tultaessa pikakelauksena samanlainen keskittymiskehitys kuin Euroopassa keskiajan kartanotaloudesta nykyaikaan, jossa aatelisto (yksityiset väkivaltayrittäjät) joutuivat alistumaan enenevässä määrin kruunun ja valtiollisen koneiston alaisuuteen. 1700-luvulta alkaen eurooppalaisesta sota-aatelista tuli voittopuolisesti virka-aatelia. Nykyään valtion virkoihin haetaan henkilöstä avoimella haulla ja kuka tahansa vaaditun koulutuksen ja pätevyyden hankkinut voi päästä niihin.

Jotenkin minä voin ymmärtää minarkismia, jossa valtion rooli on rajattu väkivaltamonopolin ja oikeuslaitoksen pyörittämiseen. Anarkokapitalismi sen sijaan on yhtä kaukana reaalimaailmasta kuin anarkokommunismi.

Anonyymi kirjoitti...

Markku said...
Jotenkin minä voin ymmärtää minarkismia, jossa valtion rooli on rajattu väkivaltamonopolin ja oikeuslaitoksen pyörittämiseen. Anarkokapitalismi sen sijaan on yhtä kaukana reaalimaailmasta kuin anarkokommunismi.

Jaaha. Lue tämä:
http://anti-state.com/blog/2005/10/28/my-definition-of-ancap-revisited/

Markku kirjoitti...

Luin sen juttusi. Olisiko ero minarkiaan (=valtiollinen järjestelmä), että anarkokapitalismissa nämä yksityiset oikeusjärjestelmät voisivat halutessaan antaa niihin kuulumattomien ihmisten asua vaikkapa pysyvästi hallitsemillaan alueellaan? Poliisin ja oikeuslaitoksen palvelut eivät olisi tällaisten henkilöiden käytettävissä, koska he eivät maksaisi jäsenmaksua. Jos kyllä, niin he muodostaisivat erittäin todennäköisesti omia oikeusjärjestelmiään (jolloin syntyisi aluekonflikti oikeusjärjestelmien välillä), jos heitä olisi enemmän kuin muutamia. Jos he taas tyytyisivät jonkinlaiseen elämäntapaintiaanin elämään vailla mitään kirjoitettuja lakeja tai vaatimuksia alueellisesta suvereniteetista, niin luulenpa, että sellaistakaan peliä ei pitkään katseltaisi - esimerkiksi siitä syystä, että tällaisen oikeusjärjestelmään kuulumattoman henkilön tehdessä sen hallitsemalla alueella rikoksen, oikeusjärjestelmän jäsenet joutuisivat maksamaan omasta pussistaan poliisin ja oikeuslaitoksen kustannukset.

Käytännössä siis anarkokapitalistinen maailma ajautuisi muistuttamaan erittäin paljon nykyistä maailmaa sillä erolla, että ainakin joidenkin oikeusjärjestelmien säännöissä olisi kuollut pykälä oikeusjärjestelmään kuulumisen vapaaehtoisuudesta oikeusjärjestelmän hallitseman alueen asukkaille.

roskaposti kirjoitti...

OFFTOPIC

Ellilä, blogiasi ei pysty kommentoimaan.

Tarkoitukseni oli laittaa alla oleva kommentti uusimpaan postaukseesi. Ei vaan mene läpi.

"Enpä tiedä oliko Veran juttu niin kovin rationaalista. Vera pitää rotujen välisiä älykkyyseroja yhtä ilmeisenä asiana kuin ihonväriä. Onkohan ihan rationaalista ajattelua?!"

Anonyymi kirjoitti...

"Ellilä, blogiasi ei pysty kommentoimaan. Tarkoitukseni oli laittaa alla oleva kommentti uusimpaan postaukseesi. Ei vaan mene läpi."

Kato perkele, tuo kommentti ei ole edes tullut minulle moderoitavaksi. Jotain häikkää näkyy olevan näissä Prodoksen ylläpitämissä blogeissa. Täytyy valittaa Prodokselle.

Anonyymi kirjoitti...

Kävin kokeeksi jättämässä kommentin erääseen toiseen Prodoksen serverillä pyörivään blogiin, tuli tällainen ilmoitus:

Your comment is awaiting moderation.

Eikö tämä mene juuri niin kuin sen pitäisi toimia? Eikö sinulle tullut tuota "kommenttisi on moderointijonossa"-ilmoitusta?

roskaposti kirjoitti...

En muista nähneeni sellaista koskaan, mutta en ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Sillon, kun kommentointi viimeksi blogissasi toimi, niin näin kommentti samantien. Muille se tietysti tuli näkyviin vasta moderointisi jälkeen. Enkä itsekään enää näe kommenttiani sen jälkeen, kun tyhjennän välimuistin.

roskaposti kirjoitti...

Hieman vielä lisäystä edelliseen.

Blogisi kommentointi "hajosi" vähitellen. Ensinnä suurin osa kommenteista meni läpi, mutta sitten homma kävi koko ajan vaikeammaksi, kunnes lopulta aivan mahdottomaksi.

Joka kerta, kun yrittää lähettää samaa kommenttia uudelleen, niin joutuu vaihtamaan nimeä ja sähköpostia, koska muuten tulee viesti: "Duplicate comment detected; it looks as though you've already said that!".

Kommenttini ei kuitenkaan koskaan ilmesty näkyviin.

En tiedä onko näistä selostuksista mitään apua, mutta kerroinpahan kuitenkin.

Voi tietysti olla, että vika onkin vain minun koneen ohjemistossa, mutta en oikein usko.

Voit tietysti itsekin testailla. Tai varmaan olet jo testannutkin.

Matti kirjoitti...

On uskomatonta paskaa väittää, että Venäjä muka oli 1990-luvulla anarkoindividualismi. Siellähän valtio oli monella tapaa vielä autoritaarisempi kuin Suomessa.

Aatelisto ei ollut kovin yksityisiä vaan valtion virkamiehiä.

Sinulla tässä ei vaikuta olevan mitään käsitystä reaalimaailmasta ja siksi uskot perusteetta, että totaalisen vallan keskittäminen valtiolle on paratiisi ja kapitalismi helvetti.

Olisi yksi ero minarkiaan (=valtiollinen järjestelmä), että anarkokapitalismissa nämä yksityiset oikeusjärjestelmät voisivat halutessaan antaa niihin kuulumattomien ihmisten asua vaikkapa pysyvästi hallitsemillaan alueellaan. Poliisi on tyypillisesti suomen kielessä valtion virkamies, jota anarkokapitalismissa ei olisi, vaan yksityisiä vartijoita ja etsiviä. Jos kyllä, niin he muodostaisivat ehkä omia oikeusjärjestelmiään, jolloin ei kuitenkaan välttämättä syntyisi aluekonfliktia oikeusjärjestelmien välillä), koska maanvuokrauksen yhteydessä määriteltäisiin sovellettava oikeusjärjestelmä. Rikolliselta voidaan periä sakkoja ja vahingonkorvauksia eikä siksi muiden välttämättä aina tarvitse kustantaa niiden kustannuksia. Anarkokapitalismin suurin ero nykyiseen olisi se, että maan hallinta olisi hajautuneempaa kuin nykyisin, kun muutama sata valtiota hallitsevat koko maailmaa. Anarkokapitalismin ideana ei ole niinkään, että oikeusjärjestelmä sallisi omistamillaan alueilla joidenkuiden elää riippumatta tuosta oikeusjärjestelmästä. Anarkokapitalismin ideana on pikemminkin, että jokainen saa itse muodostaa tai valita oikeusjärjestelmän itselleen ja omaisuudelleen.

Paavo Ojala kirjoitti...

matti, mitä muuta valtiot ovat kuin yksityisiä oikeusjärjestelmiä. myös valtiot voivat antaa (ja antavat) niiden kuulumattomien ihmisten asua vaikka pysyvästi alueellaan.
jostain syystä anarkokapitalismia toivovat ajattelevat, että anarkiassakin yksityisomaisuutta kunnioitettaisiin absoluuttisesti. loppujen lopuksihan kaikki omistus täytyy lunastaa väkivallalla. lisäksi väkivallassa suuret yksiköt tuntuvat olevan aika tehokkaita, joten luultavasti maan hallinta anarkokapitalismissakin muodostuisi isoiksi "valtioiksi".

tälläkin hetkellä suomeen syntyneellä on mahdollisuuksi vaihtaa oikeusjärjestelmäänsä ja tarjolla on monenlaisia maita. ainoastaan kiintymys kotimaisemiin, sukulaiset ja äidinkieli rajoittavat tehokkaasti mukavempiin maisemiin muuttamista. luultavasti aika teoreettiseksi se vapaus anarkokapitalistisessa utopiassakin jäisi valita oikeusjärjestelmänsä, ensinnäkin jokainen kuuluu syntymässään siihen järjestelmään johonka on syntynyt. ja syntymäpaikkaan, kieleen ja kulttuuriin on semmoiset siteet, ettei niitä helpolla katkaise.
toiseksi, kun kaikki maa ja resurssit on omistuksessa ei yksityiselläkään ole paikkaa mihinkä karkoittaa tunkeutujat ja muut maksukyvyttömät. ratkaisu on tietenkin siisti teloitus.

valtioiden väkivaltamonopolit on kyllä melko hyvin perusteltuja, ja jos niistä anarkian toivossa olette nyt luopumassa niin toivon aika pitkää siirtymäaikaa, saattaa muuten vaikuttaa aseenomistus liian hyvältä sijoitukselta.

Markku kirjoitti...

On uskomatonta paskaa väittää, että Venäjä muka oli 1990-luvulla anarkoindividualismi. Siellähän valtio oli monella tapaa vielä autoritaarisempi kuin Suomessa.

Selostin, että Venäjä siirtyi 1990-luvulla anarkokapitalismista tilaan, jossa valtio alkoi oikeasti kyetä suoriutumaan edes jollakin tapaa lakisääteisistä tehtävistään, kuten sisäisen turvallisuuden ylläpidosta ja omistusoikeuksien takaamisesta. Putinin aikana eli 2000-luvulla on siirrytty kohti valtiojohtoista järjestelmää, jollaisella ei ole minkään sortin libertarismin kanssa mitään tekemistä.

1990-luvun alku oli Venäjällä todellakin yksityisten oikeusjärjestelmien kulta-aikaa. Valtio oli lähes täysin dysfunktionaalisessa tilassa mitä tulee omistusoikeuksien takaamiseen. Lue Vadim Volkovin Violent Entrepreneurs - The Use of Force in the Making of Russian Capitalism, niin tiedät aiheesta jotain. Noina vuosina valtavia omaisuusmassoja siirtyi mafiosojen käsiin.

Matti kirjoitti...

Markku elää jossain rinnakkaisessa todellisuudessa, jossa Venäjän kaltainen autoritaarinen, kireästi säännelty ja verotettu ja viranomaisten mielivallassa oleva valtio oli anarkokapitalismi. Markun kanssa keskustelu on ilmeisesti aivan turhaa, koska hän ei pysty tajuamaan edes anarkokapitalismin käsitettä, joka on luonnollisesti ristiriidassa tuollaisen autoritaarisen valtion kanssa. Venäjä ei ole edelleenkään pystynyt takaamaan turvallisuutta eikä omistusoikeuksia vaan rikkoo niitä edelleen räikeästä. Valtion kykenemättömyys ja haluttomuus turvata omistusoikeuksia ei mitenkään tarkoita, että valtio olisi anarkokapitalismi. Markun logiikan mukaan Pohjois-Korea on maailman maista lähimpänä anarkokapitalismia, koska siellä valtio turvaa omistusoikeuksia kaikkein heikoimmin. Minä tunnen Venäjän ilmeisesti huomattavasti paremmin kuin Markku, jolla on vain vahvoja harhoja.

Matti kirjoitti...

Valtiot eivät ole yksityisiä oikeusjärjestelmiä vaan päinvastoin valtiollisia. Valtiot eivät yleensä anna niihin kuulumattomien ihmisten asua alueellaan.
Eivät kaikki anarkokapitalismia toivovat ajattele, että anarkiassakin yksityisomaisuutta kunnioitettaisiin absoluuttisesti. Kaikkea omistusta ei täydy lunastaa väkivallalla. Väkivallassakaan suuret yksiköt eivät ole kovin tehokkaita, joten luultavasti maan hallinta anarkokapitalismissa ei muodostuisi isoiksi valtioiksi. Anarkokapitalismin käsite sulkee pois valtion olemassaolon anarkokapitalismissa.

Tällä hetkellä syntyneellä on huonompia mahdollisuuksia vaihtaa oikeusjärjestelmäänsä ja tarjolla on vähemmän maita kuin anarkokapitalismissa. Valtioiden kartelli ja monopolit rajoittavat mukavempiin maisemiin muuttamista. Vaikka jokainen kuuluu syntymässään siihen järjestelmään johonka on syntynyt, se ei yleensä estä järjestelmän vaihtoa anarkokapitalismissa, jossa lapset itsenäistyttyään eivät ole vanhempien orjia. Vaikka kaikki maa ja resurssit olisivat yksityisomistuksessa, voisi olla yksityiselläkin paikka, mihinkä karkoittaa tunkeutujat ja muut maksukyvyttömät. Ratkaisun ei tietenkään tarvitse olla teloitus.

Valtioiden väkivaltamonopolit eivät ole hyvin perusteltuja. Saattaa vaikuttaa aseenomistus hyvältä sijoitukselta muutenkin.

Markku kirjoitti...

1990-luvun alun Venäjällä valtio lakeineen oli lähes irrelevantti. Valtio ja valtion elimet toki olivat 1990-luvun alkuvuosinakin nimellisesti olemassa, mutta koska lainsäädäntö oli perusteellisesti sekaisin eikä valtio maksanut suurelle osalle virkamieskunnastaan suuren osan ajasta edes palkkoja, voidaan todeta, että valtio olisi melkein yhtä hyvin voinut olla olemattakin. Juuri poliisin ja oikeusjärjestelmän lamaantumisen takia "yksityiset oikeusjärjestelmät" eli käytännössä mafiat saivat käsiinsä valtavia omaisuusmassoja, joihin kuului kokonaisia teollisuudenaloja. Ja anarkokapitalismiahan on juuri se, että väkivallan ja oikeudenkäytön monopolia ei ole vaan, että sopimusten toteutumista valvoo joukko yksityisiä väkivaltapotentiaalin haltijoita.

Käytännössä valtiottomissa olosuhteissa omistusoikeuksia ja sopimusten toteutumista valvovat - omien etujensa mukaisilla tavoilla tietenkin - erityyppiset mafiat, yksityisarmeijat, puolisotilaalliset järjestöt ynnä muut vastaavat - siis organisoituneet väkivaltaspesialistit, jotka kilpailevat keskenään. Kaikissa maissa, jossa vallitsevat sellaiset olosuhteet, ovat asiat yleisemminkin päin helvettiä eikä niissä markkinatalous todellakaan kukoista. Tehokkaasti toimivat markkinat edellyttävät poliittista vakautta ja tehokkaasti ylläpidettyjä omistusoikeuksia. Vain tosiuskovaiset kahjot voivat oikeasti sekoittaa toivekuvitelmat ja todellisuuden niin pahasti, että luulevat minkään muun oikeuksien kuin vahvimman oikeuden voivan toteutuvan muutoin kuin sopimalla (edellytyksenä vallan tasapaino) ja aktiivisesti ylläpidettynä.

Kaikki teoriat jostain "luonnonoikeuksista" ovat täyttä roskaa, jos käsitteellä tarkoitetaan mitään sellaista, jolla voisi olla seurauksia fysikaalisessa todellisuudessa. Oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen ja kaikki muut oikeudet ovat olemassa vain siksi ja siten, että niin on yhteisössä sovittu (=perustuslaki) ja koska niitä kunnioittaen suostutaan elämään - pakon edessä tai vapaaehtoisesti. Puheessa luonnonoikeuksista tuossa mielessä on kyse ainoastaan jonkinlaisesta kategoriavirheestä: tuotetaan mahdollisesti kieliopillisesti oikeita lauseita, jotka ovat merkityksettömiä.

Matti kirjoitti...

1990-luvun alun Venäjällä valtio lakeineen ei suinkaan ollut läheskään irrelevantti. Economic Freedom of the World: 2006 Annual Reportin mukaan Venäjä on ollut taloudellisesti paljon epävapaampi kuin Suomi:
http://www.freetheworld.com/cgi-bin/freetheworld/getinfo.cgi
Poliisi, oikeuslaitos ja muut valtion elimet eivät suinkaan lamaantuneet. Mafiat ovat aina toimineet palvomissasi valtioissa eivätkä suinkaan anarkokapitalismissa. Sinulla ei ole mitään käsitystä anarkokapitalismista, joten arviosi menee täydellisesti metsään. Poliittinen vakaus saavutetaan parhaiten lakkauttamalla valtio. Sinun palvomasi valtion mielivalta ei ole vakautta eikä turvaa omistusoikeuksia. Sinulla on harha, että valtioissa muka asioista sovittaisiin yleisesti, vaikka todellisuudessa valtioissa poliittinen eliitti sanelee asiat.

Luonnonoikeudet ovat ihmisoikeuksia eli niiden ei ole tarkoituskaan kuvata reaalimaailmaa vaan ne ovat ihanne.

roskaposti kirjoitti...

Se, että valtiota ei juuri ole ollut jossain yhteiskunnassa ei todista mitenkään anarkokapitalismin toimimattomuutta. Kaikkien yhteiskuntajärjestelmien toimivuus riippuu lähes täysin ihmisten moraalikäsityksistä.

Aikanaan diktatuuritkin olivat selkeän enemmistön hyväksymi.

roskaposti kirjoitti...

/"
FST:n hörhöt puolustelivat mm. ikkunoiden rikkomista taisteluna kapitalismia vastaan. Ikkunoiden rikkominen oli heidän mielestään poliittinen aktio, jos se kohdistuu suuryrityksiin. Kyseessä on siis kapitalismin vastustaminen tuottamalla taloudellista vahinkoa suuryrityksille. Tähän sitten esitti ohjelmassa eräänlaisena anarkistien opponenttina ollut RKP:n nuorisojärjestön pääsihteeri Mats Löfström sellaisen kommentin, että myös somalin omistaman pizzerian hajottaminen paskaksi skinheadien toimesta on poliittinen teko. Anarkotytön mielestä tämä oli tietysti aivan eri asia: pizzerian omistava somali on nimittäin yksilö, jolla on oikeuksia, sen sijaan esim. McDonald's on suuryhtiö, jolla ei ole oikeuksia, McDonald's-yhtiöhän ei nimittäin ole ihminen, vaan oikeushenkilö.
"/

Tietysti, jos pizzeria oli yritysmuodoltaan esimerkiksi kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö, niin onhan se aika eri asia kuin osakeyhtiö, joka ei ole vastuussa tekemisistään muuten kuin osakepääomalla.

Tosin en usko, että kyseiset "anarkistit" tarkoittivat asiaa tuossa mielessä

emmisa kirjoitti...

Anarkokapitalismissa oleellisinta on se, että jokainen maanomistaja voi milloin vain muuttaa oikeusjärjestelmäänsä muuttamatta minnekään.

Jos Suomi olisi anarkokapitalismi, hedelmöityshoitolakia vastustavat olisivat voineet vapaasti irrottautua erillisiksi valtioiksi, joissa olisivat sitten harjoittaneet sijaissynnytystä ja valikoidulla spermalla hedelmöitystä, mikä uuden lain myötä muuttuu nyt kielletyksi. Jos joku ei hyväksy pakkotyötä, hän voisi muodostaa uuden valtion, jossa puolustus hoidettaisiin palkka-armeijalla tai vaikka ostopalveluin Natolta. Jos joku ei hyväksy valtionkirkkoa, hän voisi perustaa oman valtion, jossa on uskonvapaus. Jos joku ei hyväksy ay-liikkeen lainsäändäntövaltaa, hän voi perustaa oman valtion, jossa ei ole työehtosopimusten yleissitovuutta.

Näin kaikkinainen sorto kaatuu siihen, että uhrit perustavat omia valtioita tai muuttavat muutaman kilometriä mieleiseen valtioon. Suomessakin olisi paljon nykyistä enemmän valinnanvaraa.

Venäjällä 90-luvulla ei ollut toivoakaan tuollaisesta. Siellä valtio säänteli maan taloutta ja arvoasioitakin erittäin voimakkaasti, yksityinen maanomistus ja myynti oli äärimmäisen rajoitettua, on aika lailla vieläkin, valtiolle epämieluisiin yrityksiin kymmenet viranomaiset saattoivat tehdä iskuja milloin tahansa ja käytännössä estää yrityksen toiminnan - ja saattavat yhä. Taloudellinen vapaus on siellä yhä surkeaa ja oli tuolloin.

Mafia Venäjällä oli jo Neuvosto-aikana, valtiovallan suojeluksessa, kuten myöhemminkin.

Epäilen kyllä anarkokapitalismia, mutta ei sitä kannata noin heikoin argumentein tuomita ja on siinä paljon hyviäkin puolia. Ehkä anarkokapitalistinen maailma olisi siirtymävaiheen jälkeen paljolti nykyisen kaltainen. Pari suurta eroa olisi:
1. maita olisi paljon enemmän,
2. niiden välinen hallinnollinen kilpailu toimisi, joten useimmat olisivat paljon nykyisiä vapaampia,
3. täydellinen separatismioikeus minimoisi sortoa.

On sitten eri asia, että anarkokapitalismia ei saatane koskaan toteutumaan. Lisäksi omaisuus voisi pitkällä aikavälillä jakaantua niin epätasaisesti, että se voisi muodostaa merkittäviä ongelmia. Vaikea ennustaa.

Henry kirjoitti...

Anarkokapitalismi ei toimi, koska se on ihmisluonnon vastaista.
Esimerkiksi Neuvostoliitto sopi erittäin hyvin yhteen ihmisluonnon kanssa. Kyse oli sentään järjestelmästä, jolla hallittiin satojen miljoonien ihmisten massoja kymmenien vuosien ajan. Anarkokapitalisteilla on vaikeuksia perustaa edes kymmenentuhannen ihmisen aluetta. Anarkokapitalismiin verrattuna Neuvostoliitto oli siis joustava, sulava ja tehokas, ei tosin yhtä hyvä kuin tämä meidän pohjoismainen hyvinvointivaltiomme, jota kansa rakastaa ja puolustaa.

Veikkaan, että 2000-luku tulee olemaan vahvan valtion aikaa. Ilmastonmuutoksen kovaotteinen torjunta ja globalisaation ja markkinatalouden tiukka kahlitseminen tulevat olemaan valtion päätehtäviä.

roskaposti kirjoitti...

Demokratiakaan ei siis toimi? Tietysti toimivuus on jossain määrin suhteellinen käsite, mutta ei tässä ainakaan vielä totalitaariseen yhteiskuntaan olla menty.

Matti kirjoitti...

Anarkokapitalismia on saattanut olla suurin osa ihmiskunnan olemassaoloajasta menneisyydessä. On siis perusteetonta sanoa, että se olisi ihmisluonnonvastaista.

Jarkko kirjoitti...

Noiden riehuvien anarkistien utopiassa kaikki työskentelevät vapaaehtoisesti yhteisen hyvän eduksi. Anarkokapitalistien utopiassa kaikki työskentelevät vapaehtoisesti ajaakseen omaa etuaan. Kumpikaan järjestelmä ei noiden ryhmien utopioissa vaadi valtiota toimiakseen eli periaatteessa kyseessä on anarkia. Toinen järjestelmä vain toteuttaa kommunismia ja toinen kapitalismia.

Pb kirjoitti...

"kaikki ihmisoikeudet perustuvat omistusoikeuteen"

Tämä ei ole totta. Kannattaa lukea kansainväliset ihmisoikeusjulistukset hieman tarkemmin.

Kuvittelisin näiden "anarkistihörhöjen" vastustavan lähinnä monikansallisia riistoyhtiöitä eikä niinkään pienempiä, huomattavasti ihanteellisempia yrittämisen muotoja.

On myös hyvä muistaa, että ns. anarkistisia mielipiteitä voi myös olla tunnettujen määritelmien ulkopuolella.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Pb sanoi...

"kaikki ihmisoikeudet perustuvat omistusoikeuteen"

Tämä ei ole totta. Kannattaa lukea kansainväliset ihmisoikeusjulistukset hieman tarkemmin.


En puhunut siitä, mihin YK:n tai muiden valtiollisten organisaatioiden ihmisoikeusdiskurssi perustuu.

Puhuin siitä, mihin todelliset ihmisoikeudet eli sananvapaus, uskonnonvapaus jne. perustuvat:

esim. sananvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten oikeutta omistaa sanomalehtiä, kirjapainoja, blogeja ym. tiedotusvälineitä, uskonnonvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa seurakuntien) oikeutta omistaa kirkkoja, Raamattuja, alttaritauluja, papinkaapuja ym. uskonnollista materiaalia, liikkumisvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa yritysten) oikeutta omistaa autoja, lentokoneita, laivoja ym. liikkumisvälineitä; mitkään oikeudet eivät ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta.

Pb kirjoitti...

Sananvapaus, uskonnonvapaus ja liikkumisvapaus ovat kaikki mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta. Puhuminen ei vaadi mitään, uskominen ei vaadi rahaa, edes uskonnollisena yhteisönä toimiminen ei todellakaan ole kiinni omistusoikeudesta ja liikkumisvapaus toteutuu sillä että pystyy vaikka kävelemään rajan yli tai esim käyttämään VR:n junaa.

Itse en edes ole anarkisti, olen vain pikkuseikkoihin tarttuva juristi (joka muuten äänesti perussuomalaisia, mikäli kiinnostaa).