Päivän syreeniläppä

Vuolasta tajunnanvirtaa:

From: Sampo Syreeni
To: Vapausfoorumi
Date: Oct 7, 2006 1:45 PM
Subject: [vapausfoorumi] Coaselaisuus ja rööki

On 2006-10-04, Sami Kukkonen wrote:

> Tuo 25-30%:n lisäys koskee nimenomaan passiivista tupakointia (PT).
> Tuo ei siis ole lisäys sydäntautikuolleisuuslukuihin, vaan PT:lle
> altistuvan ihmisen riski kasvaa tuon verran.

Siinä tapauksessa alkaa olla selvää että jatkuva passiivinen tupakointi
on verrattavissa pysyvän ruumiinvamman tuottamiseen. Miten siis on
selitettävissä, että yksikään tupakoimaton ylipäänsä koskaan käy
baarissa/suostuu pahoinpitelyyn?

> ftp://ftp.arb.ca.gov/carbis/regact/ets2006/app3part%20b.pdf

Tutustun viitteisiin.

> Sekä minä että Mikael vastustimme nimenomaan sitä, että toiset ihmiset
> saisi vasten näiden tahtoa altistaa tupakalle ja siitä seuraaville
> terveysriskeille. Käsittääkseni sinä ja Toni taas olitte sitä mieltä,
> että pitäisi tehdä coaselaisia laskelmia, saako muita altistaa PT:lle
> vasten näiden tahtoa.

Tuon tilaston valossa on luultavaa, että coaselainen lasku antaa samat
tulokset kuin sinun ja Mikaelinkin päättely; oletusarvon pitäisi olla
että tupakansavua ei tarvitse sietää, mutta jos transaktiokustannukset
jossakin (kuten baari-iltamarkkinoilla) vähenevät niin alas että päin
vastoin voidaan eksplisiittisesti sopia, näin pitäisi voida tehdä.

Ristiriita onkin siinä mitä tapahtuisi jos haitan nousu olisi erittäin
pieni, kuten olen aiemmin uskonut. Tällöin luonnonoikeudellinen
ajatustapa väittää edelleen että haitta on selvästi määriteltävissä
tupakoijan aiheuttamaksi ja puoltaa passiivitupakoinnin kieltoa.
Coaselainen lasku taas toteaa, että kiellon aiheuttama haitta on
symmetrinen ongelma, ja kun sen kulut ovat rajalla suuremmat,
tupakoinnin aiheuttama haitta pitää oletusarvoisesti unohtaa,
kuluperustein.

Näkisin asian niin, että kun käytät passiivitupakoinnin seurauksiin
liittyviä tilastoja pointtisi tukena, lähdet jo jossakin määrin
coaselaisemmasta näkökulmasta, koska punnitset tupakoijan ja
passiivitupakoijan haittoja toisiaan vastaan; luonnonoikeudellisesta
näkökulmastahan noilla seuraamuksilla ei ole mitään väliä. Ja jos katsot
jo jossakin määrin että seuraamuksilla on väliä sille mitä oikeuksien
pitäisi olla, periaatteessa sen että coaselainen näkökulma
uudelleenallokoi oikeudet haitan kasvaessa tarpeeksi suureksi pitäisi
olla raamin uskottavuutta tukeva seikka.

> Tuollaiset laskelmat ovat ongelmallisia, koska tiedot ovat
> puutteelliset. Voi olla, että vaikkapa 1900-luvun alkupuolella joku ei
> jostain syystä olisi halunnut altistua radiumille tai tupakalle, mutta
> joku coaselaisia laskelmia tekevä olisi laskenut edullisemmaksi, että
> hän altistuu noille kuin, että muut muuttavat radiumin- ja
> tupakankäyttöään siten, ettei hän niille altistu.

Samalla tavalla minä voisin todeta että en halua altistua naapurin akan
levittämille rumille fotoneille. 100 vuoden kuluttua joku nerokas
onnellisuustutkija voisi sitten näyttää toteen, että rumuus toden totta
on tärkein maailmaa pahentava ja ihmisiä tappava tekijä. Tämä tietysti
näyttää naurettavalta, mutta niin näyttivät tupakan ja radiuminkin
haitat ennen kuin niitä alettiin ymmärtää. Molempien kohdalla oli tietty
epämääräinen aavistus siitä niihin liittyy tuntemattomia riskejä, mutta
niinhän kaikenlaisten diffuusien onnellisuutta vähentävien asioidenkin
kohdalla nykyään on. Ja vielä, kaikkien näiden tekijöiden kohdalla joku
joka oikeasti välittää asiasta voi välttää niin rumuutta, radiumia kuin
tupakkaakin tekemällä järkeviä valintoja: muuttaa vain, valitsee työnsä
oikein ja/tai sulkeutuu vain nättejä ihmisiä suvaitsevaan
juppikommuuniin.

Niinpä epäilen, että aidolla epävarmuudella ei voida perustella asiaa
suuntaan tai toiseen; aika näyttää, eikä epävarmuuden oloissa tehtyjä
virheitä luultavasti pitäisikään kenenkään korvata. Ei, vaikka virhe
olisi tehty pakkovallan käytössä: kun laki säädetään, joku häviää
kuitenkin ja aidon epävarmuuden vallitessa jompikumpi kiistan osapuoli
siis joka tapauksessa olisi vaatimassa korvauksia asiasta jota ei ex
ante olisi voitu kuitenkaan varmasti päättää oikein. Oikeastaan paras
mitä voidaan tehdä on yrittää asettaa oletusarvo järkevästi nykytiedon
perusteella ja sallia sen ympäri sopiminen niin että ainakin
voimakkaammat subjektiiviset arvotukset voivat toteutua laista
huolimatta, eikä kukaan voi jälkikäteen väittää että häntä olisi
suorastaan estetty tekemästä järkevämpiä päätöksiä.

> Coaselaisten laskelmien tekijähän ei 1900-luvun alkupuolella olisi
> voinut ottaa laskelmissaan huomioon terveysvaikutuksia, koska niitä ei
> vielä tunnettu. Ei-coaselainen libertaristi olisi säästänyt hänet
> terveysriskeiltä, koska olisi katsonut, ettei ketään saa pakottaa
> tuollaisille altistuksille.

Ei nyt ihan noinkaan: unohdat tupakan aikaisen historian korkeasti
arvostettuna lääkeaineena. Ei-coaselainen libertaari ei ehkä sentään
menisi niin pitkälle että vaatisi tuossa tilanteessa
passiivitupakoitsijaa korvaamaan saamansa ulkoishyödyn tupakoitsijalle,
mutta tuskin hän toisaalta savuttelua kieltäisikään kun kokee sen
kuitenkin hyödyksi. Vai voidaanko esimerkiksi lähteä siitä, että jos
minä pidän naapurin hyvin hoidettua pihaa epäesteettisenä (jälleen yksi
tyyppiesimerkki ulkoishyödystä jossa subjektiivinen arvotus voi sotkea
asiat), voin myöhemmin periä häneltä korvauksia kun osoittautuukin että
parhaiten kodistani maksava olisikin maksanut vielä enemmän jos pihalla
olisikin kasvanut koiranputkia? Ja edelleen, luonnonoikeudellinen
libertaari olisi kolmisensataa vuotta aiemmin saattanut myös tukea
orjuutta ja voi vielä tänä päivänäkin olla sitä mieltä että toisia ei
saa rokottaa väkipakolla vaikka tästä seuraa rokkoriski minulle.

Ongelma on siinä että vaikka luonnonoikeudellinen raami onkin omalla
tavallaan paljon selvempi kuin sellaiset konsekventialistiset teoriat
joihin itse luotan, se myös nojaa paljon selvemmin moraaliseen
intuitionismiin, eikä siksi välttämättä kykene mukautumaan asioissa
joissa uusi tieto ja vanha intuitio seuraamuksista eroavat. Se on omalla
tavallaan yhtä pahasti kiinni aikansa arvotuksissa kuin coaselainen
relativismikin, muttei apriorisminsa takia vain kykene aivan
samantasoiseen itsekritiikkiin. (Tästä voisin jatka popperilaisuuteen,
mutta jätetään se toiseen kertaan.)

> Sitä paitsi Suomessahan on laitonta ajaa niin väsyneenä, että se
> merkittävästi laskee ajokuntoa, joten väsyneenä ajamisellakin on
> laillista merkitystä.

Ymmärtääkseni tiedetään, että jo tunnin puute yöunessa laskee
merkittävästi reaktionopeutta. Neljän tunnin yöunilla olet jo yhtä
hyvässä kunnossa kuin pirteässä promillen humalassa. Tästä ei kuitenkaan
välitetä, esimerkiksi testaamalla juopumuksen sijaan reaktionopeutta.
Lopullinen kokonaisriski on mitä ilmeisimmin edelleenkin niin pieni,
ettei asialla katsota olevan väliä. (Sikäli kuin olen oikeassa, enkä
välttämättä ole, rattijuopumukseen pitäisi ehkä soveltaa samaa
päättelyä.)

> Käsittääkseni kotieläimet vähentävät allergia- ja astmariskiä.

Ymmärtääkseni tuo liittyy siihen että immuunijärjestelmän terve
kehittyminen edellyttää altistusta antigeeneille. Jos altistusta ei ole
ollut, antigeeneihin reagoidaan arvaamattomasti, liian voimakas reaktio
tekee niistä allergeeneja, ja siinä vaiheessa kun reaktio on niin
epämääräinen että se kohdistuu jo omaankin elimistöön, päädytään
autoimmuunisairauksien puolelle.

En nyt mene sanomaan mitään kovin pitkällemenevää kun en ole immunologi,
mutta sinänsä en ymmärrä miksi tupakansavu poikkeaisi tässä mitenkään
muista allergeeneista. Aivan varmasti sekin allergisoi, mutta toisaalta
toimivin ennaltaehkäisy allergiaan näyttäisi säännönmukaisesti olevan
varhainen altistus. Miksei siis tupakka-allergiaankin?

> Mitä tarkoitat absoluuttisilla yksiköillä? Kuolevia per PT:lle
> alistuvia? Jos puhut yllä yksittäisen ihmisen kuolemanriskin kasvusta
> 10^(-6):sta 10^ (-3):een, voisin olla samaa mieltä, kunhan lukua
> 10^(-3) vielä laskettaisiin.

Olemme siis yhteisymmärryksessä ensimmäisen arvion osalta. Pitäisi olla
jokin yhteinen raja siitä kuinka paljon mikä tahansa pakkoaltistus saa
kasvattaa kuolemanriskiä, ja tämä määrää onko altistus laillista vai ei;
raja ei ole nolla, eikä vapaaehtoisesti hyväksyttyä altistusta lasketa.
Mutta tästä päästäänkin sitten jo todella nopeasti coaselaiseen laskuun:
seuraavaksi pitäisi kai miettiä miten tämä suhtautuu sairausriskiin,
menetettyihin elinvuosiin, laadultaan alentuneisiin elinvuosiin, ja
edelleen sekä kiellon toteuttamisen että saatujen hyödyn tavalla tai
toisella laskettuun hintaan (ts. entä jos jokin kielto ei laskisikaan
omaa osittaisriskiään asetetun rajan alle, mutta olisi paljon halvempi
toteuttaa kuin jokin toinen kielto toisessa asiassa ja laskisi
kokonaisriskiä niin paljon että sen saaminen rajan alle olisi
mahdollista ilman että jälkimmäistä kieltoa tarvitsee toteuttaa?). Se
että et laske hintoja tai pidä niitä hyvinä perusteina oikeuksille ei
sekään juuri auta, koska heti kun asetat oikeudet tietyllä tavalla,
asetat vähintäänkin implisiittisesti niille myös hinnan. Ainoa ero on,
että tällä tavalla asetetut hinnat eivät välttämättä johda
arbitraasitasapainoon vaan ovat yleensä tehottomia.

Itse päädyin utilitaristiseen ja kontraktaristiseen liukumäkeen aikanaan
juuri tällaisten päättelyiden kautta.

> Jos olet samaa mieltä, voit sallia parveketupakoinnin ainoastaan, jos
> suuri osa savusta ei kulkeudu muihin huoneistoihin.

Näin. Mutta toisaalta... Kukas käski tulla taloon jossa parvekkeella saa
polttaa? Etkö suostunutkaan tupakansavuun samalla tavalla kuin
tarjoilija hyväksyessään työsopimuksen?

Lopulta miltei kaikki ongelmat ovat teoriassa ratkaistavissa sillä että
kaikista oikeuksista sovitaan pakettina etukäteen kaikkien kanssa.
Arvotusristiriidat voidaan teoriassa sovitella sivumaksuilla kaikkien
kanssa erikseen. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu, koska
neuvottelu on strategisten, informaatio- ja vastaavien kulujen takia
kallista.

Tämä on se varsinainen villakoiran ydin Coasen argumentissa: jokikinen
oikeus on sellainen että ihmiset voivat joskus haluta luopua siitä
vaihdossa, tällaiset vaihdot vaikuttavat toisten asemaan ja siksi
jokikinen oikeuskysymys on käännettävissä bilateraaliseksi
ulkoishaitaksi jossa ainoa ongelmia tuottava tekijä on se että molempia
hyödyttävään sopimukseen pääsy on jostakin syystä hankalaa. Ja päin
vastoin, suunnilleen jokikinen asia (ehkä juuri ja juuri poislukien
globaali ilmastonmuutos) jossa esiintyy sellainen ulkoishaitta josta
emme edes ole eri mieltä on käännettävissä ylläolevalla tavalla muotoon,
jossa jokin yksilön päätös on ilmaissut ainakin välillistä suostumusta
haittaan. Silloin ainoa keino perustella että tilanteessa on jotakin
vikaa on väittää että suostumus on annettu epähuomiossa, se on jossakin
mielessä peruuttamattomasti ja epäreilusti sidoksissa jonkin toisen
päätöksen kanssa, tai sitten jokin muu markkinoiden rakenteeseen tai
neuvotteluolosuhteisiin liittyvä tekijä estää vapaan sopimisen. Kyse on
aina transaktiokustannuksista; lailla ja moraalilla on väliä vain ja
ainoastaan siellä missä markkinat eivät ole täydellisiä eli missä
sopimusvapaus ei yhden tai toisen sopimuskustannuksen tähden toimi
ideaalisesti.

Ajatus on hankala tajuta lähinnä siksi että prototyyppinen lain sovellus
on varkaus tai pahoinpitely, emmekä yleensä tule miettineeksi millainen
maailma olisi jos näistäkin transaktioista sovittaisiin täydellisillä
markkinoilla. Niillähän uhri voi kilpailuttaa vapaasti ryöstäjää,
jolloin ensin päädytään siihen ettei halvin ryöstäjä tee mitään, ja
sitten siihen että kannattavimman "ryöstäjän" kanssa tehdään
molemminpuolisesti hyödyllistä vaihtokauppaa.

Lakia siis tarvitaan koska kaikki asiat eivät ole sovittavissa tällä
tavalla täydellisillä markkinoilla eivätkä ihmiset ole muutenkaan täysin
rationaalisia vaikka markkinat toimisivatkin hyvin. Aina ei voi
kilpailuttaa loputtomiin, sopiminen on kaukana ilmaisesta, eikä
normaali-ihminen pysty ajattelemaan niin pitkälle että kaikki
mahdolliset seuraamukset olisi otettu huomioon. Niinpä vaikka sopimukset
teoriassa mahdollistavatkin täydellisen sovittelun minkä tahansa
oletusarvoisen lain ympäri, käytännössä oletusarvoilla on väliä. Tämä on
coaselaisen analyysin seuraava keskeinen huomio, ja "libertaari
paternalismi" on itse asiassa sille vain yksi uusi nimi. Tarinan koko
sisältö on juuri sitä mitä Ellilä eniten pelkää: oikeudet ovat alusta
loppuun varsin relatiivinen asia, ja niitä myös joudutaan sanelemaan
jossakin rajatussa määrin ihmisille ulkoapäin. Ne todella muuttuvat
uuden tiedon mukana, ja niissä todella välttämättä on tavalla tai
toisella kysymys interpersoonallisista utiliteettivertailuista.

Kun nyt vähän ajattelin, jopa ne kannustinperusteet ovat pohjimmiltaan
pelkistettävissä coaselaiseksi meta-analyysiksi: kannustimilla hallitaan
asymmetrista informaatiota, mitattavuusongelmia ja sekventiaalisen
valinnan hankaluuksia. Niiden iso ero naiiviin coaselaisuuteen nähden on
aikahorisontissa ja kysymyksenasettelussa, joka on tässä pidempi ja
kokonaisvaltaisempi. Esim. itseomistus seuraa puhtaasti sellaisista
tekijöistä kuin strategisesta nahistelusta joka kohdistuu toisen
tuottamaan ylijäämään ja tästä seuraavasta dissipaatiosta,
epätäydellisestä markkinarakenteesta joka syntyy heti kun
nimi/yksilöllisyys tekee yksilöistä spesifistä pääomaa, kyvyttömyydestä
arvioida rationaalisesti ja kokonaisvaltaisesti orjuuden hyötyjä ja
haittoja, hankaluudesta seurata kuuliaisesti sopimusta tuottavasta ja
innovatiivisesta orjuudesta sittenkin kun ruoska on jo selässä,
mahdottomuudesta vakuuttaa toinen oman orjuutensa todellisesta arvosta,
orjan kokonaistuottavuuden heikosta mitattavuudesta, ja vallan riskeistä
jotka ovat vastaavia ongelmia orjanomistajaan sovellettuna. Vapauskaan
ei siis ole itsestäänselvyys, vaan se seuraa kannustinargumentista, joka
puolestaan seuraa tietynlaisesta coaselaisesta argumentista pitkällä
aikavälillä, joka taas menee läpi pohjimmiltaan siksi että yksilöt eivät
ole muutettavissa nimettömiksi koneiksi. Siru päässä tulee siksi
aikanaan muuttamaan tässä relevantteja sopimuskuluja, ja sitä kautta
itseomistuksen käsitettä.

Ongelma siis ulottuu lähes kaikkialle, koska missään ei ole täysin
transaktiokustannuksista vapaita markkinoita. *Vaikka* laki olisi vain
oletusarvoista ja sen ohi voisi siis sopia vapaasti, *vaikka*
sopimusoikeus näyttäisikin jossakin toimivan ja suostumukset
näyttäisivät jakautuvan järkevästi, ja *vaikka* jokin oikeus toisaalta
näyttäisi siltä että se on itsestäänselvä eikä siitä missään oloissa
luovuta, *silti* kaikki viime kädessä palautuu kuluperusteisiin *ja*
siis reagoi jatkuvasti teknologian mukana muuttuviin, aina nollasta
eroaviin transaktiokustannuksiin.

Itse jouduin myöntämään tämän silloin, kun tajusin että maastamuuttokin
on transaktio, ceteris paribus siitä pitäytyminen oikeuttaa maan lait
yhtä varmasti kuin päätös mennä savuiseen ravintolaan oikeuttaa
passiivitupakoinnin haitat, ja edelleen oli aivan selvää että tämä
rinnastus ei voi koko laajuudessaan pitää paikkansa. Pakotie löytyi
toisaalta maastamuuttotransaktion korkeista (ja pitkälti
keinotekoisista) kustannuksista, ja toisaalta siitä että
kannustinargumentit joilla muu laki ja moraali saadaan yleensä
perusteltua brakaavat pahemman kerran viimeistään kun maailmaan syntyy
uusi lapsi.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:decoy@iki.fi, tel:+358-50-5756111
student/math+cs/helsinki university, http://www.iki.fi/~decoy/front
openpgp: 050985C2/025E D175 ABE5 027C 9494 EEB0 E090 8BA9 0509 85C2