Islamilainen ja vasemmistolainen maailmankuva

Vasemmistolaisten maailmankuva sekä historiakäsitys ovat voimakkaan dualistisia ja materialistisia. Kaikki historian tapahtumat pyritään selittämään taloudellisilla syillä.

Esimerkiksi kehitysmaiden jälkeenjääneisyys johtuu länsimaiden taloudellisesta riistosta, ei suinkaan esimerkiksi näiden maiden kulttuurista. Myös islamilainen terrorismi ja levottomuudet johtuvat köyhyydestä. Tämä käsitys osoittaa kohtuutonta islamilaisten ylenkatsontaa, suoranaista syrjintää.

Kyseinen näkemys perustuu siihen, että islamilaiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin me länsimaiden asukkaat. Tätä näkemystä ei mitenkään horjuta se, että islamilaiset jatkuvasti aktiivisesti kertovat että ei, he eivät ole samanlaisia kuin länsimaiden asukkaat ja että he eivät halua itsensä ja lapsiensa omaksuvan länsimaista kulttuuria. Tämä on se viesti, jonka islamilaiset kertovat meille. Eikö olisi jo korkea aika uskoa heitä?

Islam hylkää täysin sosialismin. Islamilaisissa maissa on perinteisesti ollut yleensä huikeat tuloerot, joiden keinotekoista tasoittamista ei yleisesti ole pidetty toivottavana tai ainakaan tärkeänä. Koraani kehottaa kyllä yksityiseen hyväntekeväisyyteen, mutta tämä on aivan eri asia kuin valtiollinen pyrkimys tasoittaa tuloeroja.

Sosialistinen ajatus siitä, että rikkaiden vauraus olisi jotenkin köyhiltä pois, on islamilaisille täysin vieras idea. Heille ei yksinkertaisesti ole tullut tuo ajatus mieleen, vaan se on täysin länsimaiseen kulttuuriin kuuluva ilmiö.

Myöskin näkemys luokkajaosta on islamilaisille vieras. Heidän mielestään juuri kulttuuri, rotu ja uskonto määrittelevät ihmisen elämän, ei niinkään varallisuus. Länsimaiden tarjoama sosiaaliturva useimmille islamilaisista maista tuleville vieras asia, mutta heillä ei ole mitään moraalista estoa ottaa tukiaisia vastaan. Eihän se ole tyhmä joka ottaa vastaan, vaan se, joka antaa.

Köyhyys ei aiheuta islamilaisissa maissa terrorismia vaan päinvastoin, sisällissodat ja terrorismi aiheuttavat köyhyyttä. Libanon oli Israelin jälkeen Lähi-Idän rikkainta aluetta maan sisällissodan alkaessa. Saudi-Arabia ja muut öljyntuottajamaat ovat vaurastuneet viimeisen 50 vuoden aikana tavattomasti, eivätkä Al-Qaidan jäsenet köyhiä ole.

Yleensäkin sosialistinen näkemys siitä, että köyhyys olisi juuri koskaan missään aiheuttanut terrorismia, on väärä. Nälkämellakoita on kyllä aikoinaan ollut Suomessakin, mutta useimmiten "köyhyyden" aiheuttama terrorismi on ollut rikkaiden perheiden marxilaisten kakaroiden huliganismia, joilla ei ole juuri ollut kannatusta köyhien keskuudessa.

Ajatus, että köyhyys aiheuttaa terrorismin, on kuitenkin vasemmistolaisille huomattavasti miellyttävämpi kuin se, että kulttuurilla, rodulla ja uskonnolla olisi oikeasti jotain merkitystä ja kaikki kansat eivät olisikaan veljiä ja siskoja keskenään.

Vasemmistolaiset tukevat aktiivisesti islamilaisia siinä uskossa, että islamilaisten ja länsimaiden asukkaiden välillä ei ole merkittäviä eroja. Islamilaiset ovat täsmälleen päinvastaista mieltä, mutta käyttävät mielellään vasemmistolaisia hyväkseen niin kauan, kuin vasemmistolaisista on heille hyötyä.

Se, että vasemmistolaiset edustavat heille täysin vierasta, ja useimmiten vastenmielistä ajattelutapaa, ei ole heille mikään ongelma niin kauan kuin islamilaisia on lännessä suhteellisen vähän. Vasemmistolaisten on kuitenkin täysin turha kuvitella, että islamilaiset pitkällä aikavälillä olisivat sitoutuneita naisten, lasten, homojen ja muiden vähemmistöjen oikeuksiin, vaan riittävän voiman saatuaan islamilaiset ryhtyvät aktiivisesti vaikuttamaan näihin asioihin myös poliittisesti, sekä laillisesti että tarvittaessa myös laittomin painostustoimin.

Vasemmistolaiset eivät halua myöntää islamilaisten olevan suvaitsemattomia, mikä johtuu vasemmistolaisten voimakkaasta dualismista. Ihmiset ovat heidän mielestään jaettavissa hyviin ja pahoihin. Hyvät kannattavat vasemmistolaisia asioita, kuten suvaitsevaisuutta ja pahat vastustavat niitä.

Jos vasemmistolainen myöntäisi, että islamilaiset eivät ole suvaitsevaisia, hän myöntäisi mielestään, että islamilaiset ovat pahoja. Näin hän ei suvaitsevana ihmisenä voi ajatella, vaan tästä syystä pakottaa itsensä uskomaan islamilaisten suvaitsevaisuuteen.

Todellisuudessa ei ole olemassa "hyviä" tai "pahoja" ihmisiä, on vain olemassa erilaisia arvopohjia, joilla ihmiset toimivat. On ihmeellistä, miten monet ihmiset eivät ymmärrä, miten erilaisia arvopohjia toisilla ihmisillä voi olla.

Tällaisen vasemmistolaisen ajattelun täytyy olla islamilaisesta näkökulmasta käsittämätöntä. Islamilainen toimii mielestään oikein vastustaessaan länsimaista rappiota, kuten homoseksuaaleja. Hänen näkökulmastaan mukaan juuri vasemmistolainen edustaa rappeutunutta, elinkelvotonta maailmankatsomusta. Vasemmistolainen kieltäytyminen merkittävien erojen näkemisessä eurooppalaisten ja islamilaisten välillä todennäköisesti loukkaa pahoin islamilaisia, jotka eivät halua olla länsimaisia ihmisiä, ja eivätkä halua lapsiensakaan kasvavan länsimaisiksi.

Aiemmassa ei ole mitään sellaista, mitä muslimit itse eivät olisi valmiita allekirjoittamaan. On omituista, miten islamilaiset ovat useimmiten täysin rehellisiä omien tavoitteidensa suhteen, mutta monikulttuurisuuden kannattajat eivät usko heitä.

Länsimaissa jatkuvasti vedotaan siihen, että islamilaisten puheita ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Tässä tapauksessa tunnustetaan islamilaisten erilaisuus suhteessa länsimaiden asukkaisiin, kun siitä on vasemmistolaiselle itsepetokselle hyötyä.

Erilaisuus on kuitenkin juuri toisinpäin. Juuri länsimaille on tyypillistä poliittinen korrektius, itsesensuuri ja pyrkimys välttää vastakkainasettelua ja kenenkään loukkaamista. Islam taas arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä. Useimmissa islamilaisissa maissa on vahva sensuurin perinne, jos jostakin ei ole saanut puhua, niin se on ihan kirjaimellisesti kielletty. Tästä syystä ei ole syntynyt kulttuurisen itsesensuurin painetta, joka on leimallisesti länsimainen piirre.

Monet eivät halua myöntää, että islamilainen kulttuuri on monessa suhteessa vastakkaista länsimaisen kanssa, koska se heistä tarkoittaisi, että islamilaisia täytyisi kohdella eri tavalla kuin länsimaisia. Minusta se ei missään nimeessä tarkoita sitä. Minulle liberaalina yksilönvapaus ei riipu uskonnosta vaan on universaalia, ja islamilaiset on pakotettava kunnioittamaan yksilönvapautta siinä missä kommunistitkin. Tämä on liberaalia. Tosiasioiden kieltäminen ei ole liberaalia, se on tyhmää.

Vääristynyt käsitys historiasta aiheuttaa vääristynyttä politiikkaa

Liberaalien keskuudessa syvällinen perehtyminen historiaan on suhteellisen harvinaista. Näin ei tulisi olla, sillä historian tuntemus helpottaa poliittisten tapahtumien tarkastelua.

Suomessa historiankirjoitus ei ole niin poliittista kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mikä on erittäin positiivista. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että monet suomalaiset eivät ymmärrä historiankirjoituksen valtavaa poliittista merkitystä. Historiankirjoitus antaa pääasialliset perustelut useimmille tunteisiin vetoaville aatteille, kuten nationalismille ja sosialismille.

Tästä syystä suurimmassa osassa maailmaa historiantutkimus ei todellakaan ole arvovapaata tiedettä, vaan ensi sijaisesti politiikan teon väline. Suomessa ongelmana on, että hämmästyttävän monet ihmiset eivät pysty erottamaan historiankirjoitusta ja historiaa toisistaan. Tällaiset ihmiset haluavat usein vedota historian tapahtumien suhteen mielipiteiden suhteellisuuteen, "tuo nyt on vain sinun mielipiteesi". Oikeasti asiat ovat tapahtuneet vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, ei ole olemassa useampaa menneisyyttä. Vaikka onkin olemassa useampia käsityksiä menneisyyden tapahtumista, niin niistä korkeintaan yksi voi olla oikea.

Erityisesti venäläisten näkemykset historiasta ovat pahoin vääristyneitä. Vaikka Venäjällä myönnetään nykyään kommunismin toimimattomuus, ei kritiikki ole juuri kohdistunut Neuvostoliiton ja sitä edeltäneen keisarillisen Venäjän ulkopolitiikkaan.

Useimmilla venäläisillä on kohtuuttoman myönteinen kuva Neuvostoliiton toiminnasta, he monesti esim. uskovat Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden. Tätähän kantaa Suomessakin esiteltiin suomettumisen ollessa pahimmillaan.

Venäläisten mielestä venäläinen sotilas ei ole koskaan mennyt valloittajana minnekään, vaan aina tervetulleena vapauttajana. Tämä on Venäjän valtion virallinen linja, joka näkyy myös peruskoulujen oppikirjoissa.

Ehkä tärkein venäläisille tyypillinen väärinkäsitys on, että venäläiset pelastivat Euroopan mongoleilta/tataareilta, ja myöhemmin ottomaaneilta/turkkilaisilta, sekä Neuvostoliitto pelasti Euroopan fasismilta. Tästä syystä Eurooppa on muka velkaa paljon kärsineille venäläisille, minkä takia länsimailla ei ole oikeutta arvostella, kun Venäjä hoitaa omia asioitaan. Vaikka länsimaisesta näkökulmasta on vähintäänkin omituista puolustaa omaa nykyistä toimintaansa esi-isiensä muinaisilla teoilla, tämä historiakäsitys on muutenkin jo itsessään virheellinen.

Mongolit eli tataarit valloittivat suurimman osan Venäjää eivätkä osoittaneet yhtä Puolaa ja Unkaria vastaan suuntautunutta sotaretkeä lukuun ottamatta halua vallata Eurooppaa. Ottomaanien laajentumisvaihe taas oli jo ohi, kun venäläiset rupesivat käymään sotiaan heitä vastaan. Lisäksi venäläisten ottomaaneilta "vapauttamien" maiden kansalaiset eivät suinkaan mielellään antaneet maitaan venäläisten ikeen alle.

Venäläisten näkemys siitä, että he vapauttivat Euroopan fasismista ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua. Ensinnäkin Neuvostoliitossa ja Venäjällä fasismi-sanaa käytettiin ja käytetään edelleen äärimmäisen leväperäisesti; käytännössä sitä käytetään kaikista niistä, joita vastaan "edistykselliset voimat" halusivat hyökätä. Sanaa käytettiin ensi sijassa natseista, mutta fasisteiksi sanottin myös esimerkiksi Rytiä ja Mannerheimia. Vaikka neuvostojoukot toki löivät natsit, ei heitä monesti toivotettu jäämään. Venäläiset eivät ymmärrä, että kaikki neuvostomiehitystä vastustaneet eivät suinkaan kannattaneet ”fasisteja” (natseista puhumattakaan). Neuvostomiehityksen symbolin poistaminen ei ole mitenkään fasismin puolustamista.

Venäläiset ovat eurooppalaisia, silloin kuin se heille sopii. Länsi-Euroopan tulisi tukea heitä taistelussa "turkkilaisia" (joihin he lukevat kaikki turkinsukuiset kansat, kuten tshetsheenit) vastaan, mutta samaan aikaan heidän mielestään heiltä ei voi vaatia samoja kulttuurisia ja poliittisia kriteereitä kuin Euroopan mailta. Todellisuudessa Venäjän vähemmistökansat eivät mitenkään uhkaa Eurooppaa, eikä ääri-islamilaisuuden leviämisestä Venäjällä ole puolueettomia todisteita, vaikka ei se mahdotonta ole. Sen sijaan monet vähemmistökansallisuudet tuntevat itsensä syystäkin uhatuksi Venäjällä, ja tämä voi jossain vaiheessa aiheuttaa Venäjällä merkittäviäkin levottomuuksia.

Länsi-Euroopan ei kuitenkaan kannata tukea Venäjän valtiota toteamalla Venäjän sisäisten asioiden olevan Venäjän sisäisiä asioita, vaan vaatia siltä sitoutumista "eurooppalaisiin" (eli läntisiin) arvoihin. Miksei Venäjältä voisi vaatia samaa kuin Turkilta? Venäjällä ihmisoikeuksien kunnioitus sekä sananvapaus on seitsemässä vuodessa Putinin valtaannousun jälkeen taantunut järkyttävällä tavalla, mutta siitä ei saisi Suomessa puhua.

Samanlainen suhtautuminen on tyypillistä myös amerikkalaisille. Monien amerikkalaisten mielestä esimerkiksi satojen tuhansien siviilien murhaaminen toisessa maailmansodassa Japanissa ja Saksassa oli hyväksyttävää, koska amerikkalaiset kuitenkin vapauttivat nämä maat. Vaikka amerikkalaiset, toisin kuin neuvostojoukot, antoivatkin vallan maissa siirtymäajan jälkeen japanilaisille ja saksalaisille, niin se ei mitenkään poista heidän vastuutaan siviilien joukkomurhista. Myöskään heidän arvostelemisensa näistä hirmuteoista ei ole mitenkään Japanin ja Saksan tuolloisten hallitusten puolustelemista, varsinkin kun siviilikohteiden pommittamisella ei välttämättä lyhennetty sotaa yhtään.

Amerikkalaisten ja venäläisten ajattelu perustuu dualistiseen maailmankuvaan, joka on perusteiltaan lähtöisin kristinuskosta ja katsoo ihmisten olevan joko hyviä tai pahoja.

Tätä dualistista maailmankuvaa osoittaa amerikkalaisten toiminta Irakissa ja Afganistanissa. Amerikkalaiset irrationaalisesti odottivat, että kaikki ne voimat, jotka vastustivat kommunisteja Afganistanissa ja Saddamia Irakissa olisivat amerikkalaismyönteisiä.

Tämä kanta ei kestä rationaalista tarkastelua. Varsinkin islamisteille oli täysin rationaalista vastustaa sekä Saddamin kaltaisia ateistisia sosialisteja että kapitalisen Amerikan vaikutusta.

Islamistit kannattivat kyllä Saddamin syrjäyttämistä, mutta heillä ei ollut missään vaiheessa pienintäkään halua luoda maallista Irakia.

Helsingin Sanomat syyttää sananvapauden puolustajia islamilaisten terroristien rikoksista

Päivän Pravda: Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.

Puolitoista vuotta sitten tanskalainen Jyllands-Posten-lehti julkaisi 12 piirrosta profeetta Muhammedista, suurin osa harmittomia, mutta pari ilkeää. Yhdessä profeetan turbaani sojotti pommina.

Että ihan pari ilkeää kuvaa profeetta Muhammedista on julkaistu. Voi voi. On se niin hirveän kamalaa, että kilttiä profeetta Muhammedia loukataan parissa ilkeässä pilapiirroksessa.

Muhammedia profeettana pitävät tahot ovat terroristeina tappaneet pommeillaan tuhansia ihmisiä, mutta tällaisen profeetan yhdistäminen pilapiirroksessa pommiin on ilkeää.

Helsingin Sanomien mielestä tuhansien ihmisten kuolema terroristien uhreina ei tunnu missään.

Tuhansia ihmisiä tappaneiden terroristien kritisoiminen pilapiirroksissa on ilkeää, joten Helsingin Sanomien mielestä tällaisia piirroksia ei pitäisi julkaista koskaan missään.

Onhan se nyt ihan hirveän kamalaa, jos viattomat pikku terroristit pahoittavat mielensä näistä ilkeistä piirroksista. Tuhansien ihmisten kuolemilla ei ole mitään väliä. Helsingin Sanomien mielestä tärkeintä on, että terroristeille ei saa tulla paha mieli.

Vähä vähältä kärjistynyt kriisi teki rumaa jälkeä: tavalla tai toisella kuviin liittyneissä mellakoissa arvioidaan kuolleen jopa 130 ihmistä.

Tämäkin oli siis Helsingin Sanomien mielestä kuvien julkaisijoiden vika. Kun terroristit tappavat 130 ihmistä, Helsingin Sanomien mielestä syyllisiä olivat pilakuvien piirtäjät: "kriisi teki rumaa jälkeä"... "kuviin liittyneissä mellakoissa arvioidaan kuolleen jopa 130 ihmistä". Kriisi oli kuvien aiheuttama, joten piirtäjät olivat Helsingin Sanomien mielestä vastuussa tästä "rumasta jäljestä".
Missään tapauksessa ei voi olla niin, että terroristit olisivat ihan itse vastuussa itse tekemistään massamurhista. Ei niin voi sanoa. Sehän olisi ilkeää.

Tanskassa tapausta kutsuttiin maan pahimmaksi ulkopoliittiseksi kriisiksi toisen
maailmansodan jälkeen.

Tässäkin suhteessa syyllisiä olivat Helsingin Sanomien mielestä pilapiirtäjät, eivät suinkaan Tanskaa vastaan sodan julistaneet islamilaiset terroristit.

Islamilaisia terroristeja kritisoineet tanskalaiset pilapiirtäjät ovat Helsingin Sanomien mielestä syyllisiä siihen, että islamilaiset terroristit julistivat sodan Tanskalle.

Vittu että tämä on sitten sairas lehti. Holokaustin aikana Pravda varmaan katsoi juutalaisten olevan syyllisiä siihen, että natsit päättivät hävittää juutalaiset Euroopasta.

Tusinasta pilakuvasta käynnistyneestä maailmanpalosta

Edelleen käytetään ilmaisua, jossa pilakuvien piirtäjät syyllistetään maailmanlaajuisen konfliktin aloittamisesta. "Tusinasta pilakuvasta käynnistynyt maailmanpalo"... Siis islamilaisilla terroristeilla itsellään ei ollut osaa eikä arpaa tähän konfliktiin. Kaikki islamilaisten terroristien tekemät rikokset olivat osa pilakuvista käynnistynyttä maailmanpaloa.

Vittu perkele saatana. Mistä oikein sikiää noin sairaita toimittajia? No, tässä tapauksessa asialla oli Saska Snellman, omaa sukua Saarikoski, jonka isä Pentti Saarikoski sanoi eksplisiittisesti haluavansa mennä kolmannessa maailmansodassa Neuvostoliiton armeijaan. Ei omena kauas puusta putoa. Like father, like son. Molemmat kannattavat totalitaarista diktatuuria: isä kannatti Neuvostoliittoa ja poika kannattaa Iranin kaltaista islamilaista teokratiaa.

on nyt valmistunut tutkimus Reading the Mohammed Cartoons Controversy, jossa analysoidaan 14 maan sanomalehtien pääkirjoituksia ja kolumneja. Tutkimusryhmää johti Tampereen yliopiston professori Risto Kunelius. Rahoitus tuli Helsingin Sanomien Säätiöltä.

Kyseessä on siis Pravdan teettämä poliittisesti tarkoitushakuinen "tutkimus", jonka tieteellinen arvo on samaa luokkaa kuin Neuvostoliiton tiedeakatemian tekemien kapitalistista imperialismia analysoivien tutkimusten.

Päivälehden museossa torstaina julkaistu tutkimus osoittaa, että kriisissä oli kyse paljon muustakin kuin sananvapaudesta. Itse asiassa kysymys ei ollut sananvapaudesta lainkaan, väitti Malmön yliopiston professori Peter Hervik.

Ahaa. Hulluja löytyy Pravdan toimituksen lisäksi siis myös Malmön yliopistosta. Kun islamilaiset terroristit esittävät tappouhkauksia karikatyyrien piirtäjille ja julkaisijoille, tämä ei ole sananvapauden rajoittamista.

Professori Hervikin logiikan mukaan minä voisin esittää hänelle tappouhkauksia hänen mielipiteidensä vuoksi eikä tämäkään olisi hänen sananvapautensa rajoittamista.

Vittu mikä idiootti. Saatana. Miten tuollainen mielipuoli pääsee yliopiston professoriksi?

"Kuvien julkaisussa kyse oli siirtolaisvastaisuudesta ja muslimien leimaamisesta, Tanskan sisäpolitiikasta."

Yhdentekevää. Muslimit "leimattiin" väkivaltaisiksi, koska he ovat väkivaltaisia. Tanskassa yleinen mielipide on "siirtolaisvastainen", koska siirtolaiset ovat tuoneet Tanskaan terrorismia ja muuta rikollisuutta. Tämä on Tanskan sisäpolitiikaa. So what?

Miten tästä päästään siihen professori Hervikin väitteeseen, että sanomalehdistön edustajille heidän julkaisemiensa poliittisten karikatyyrien vuoksi esitetyt tappouhkaukset eivät muka ole sananvapauden rajoittamista? Ei mitenkään. Non sequitur.

Hervikin mukaan sananvapaus nousi etualalle vasta, kun pääministeri Anders Fogh Rasmussenin neuvonantajat – "spin doctorit" – keksivät nimittää kriisiä kiistaksi sananvapaudesta.

"Keksivät nimittää"? Ehkäpä he keksivät nimittää sitä sellaiseksi, koska se oli sellainen. Suomen presidentti Kyösti Kallio keksi nimittää Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen 30.11.1939 sodan aloittamiseksi, koska kyseessä oli nimenomaan sodan aloittaminen.

Hervikin mukaan tämän väitteen "keksijät" olivat "spindoctoreita" eli suomeksi sanottuna huijareita. Hervikin mielestä on siis huijausta väittää, että terroristien tapa esittää tappouhkauksia poliittisten karikatyyrien tekijöille ja julkaisijoille on sananvapauden rajoittamista.

Miten tuollaisia hulluja voi olla olemassa?

Miten tuollainen hullu pääsee Ruotsissa yliopiston professoriksi?

Miksi Helsingin Sanomat palkkaa tuollaisia hulluja tekemään "tutkimusta" sananvapaudesta?

Tutkijat sijoittivat lehtikirjoittajat nelikenttään, jonka yhtenä akselina oli suhtautuminen sananvapauteen, toisena suhtautuminen kulttuurien väliseen vuoropuheluun.

Sananvapautta tärkeimpänä arvona pitävät saivat arvokentässä nimityksen "liberaali fundamentalisti", joka rinnastui kaaviossa "etniseen fundamentalismiin", siis esimerkiksi äärimuslimeihin.

Ahaa. Jälleen siis annetaan ymmärtää, että sananvapauden kannattajat ovat pahoja fundamentalisteja. Liberaalit sananvapauden kannattajat ovat islamilaiseen terrorismiin yhtä syyllisiä kuin muslimit itse. Voi vittu tätä orwellilaista valehtelua. Saatana. Eikö siellä Sanomatalossa yhtään hävetä niitä toimittajia, päätoimittajia ja kustantajia, jotka firman rahoilla teettävät tällaisia "tutkimuksia"?!

Veikkaan, että Sanomatalossa tehdään lähiaikoina itsemurhia tuon orwellilaisen valehtelun aiheuttaman kognitiivisen dissonanssin vuoksi.

Tutkimusta kommentoimaan kutsuttu Odensen yliopiston professori Troels Mylenberg kertoi ymmärtävänsä, että teorioissa tällaisia termejä voi käyttää, mutta todellisuutta ne kuvaavat kehnosti.

Todellisuutta kehnosti kuvaavaa teoriaa ei pidä käyttää, koska teorian tarkoituksena on nimenomaan todellisuuden kuvaaminen. Näköjään Tanskassakin pääsee professoriksi tietämättä ja tajuamatta mistään mitään.

Nämä todellisuutta kehnosti kuvaavat termit liittyivät em. nelikenttään, jonka yhtenä akselina oli suhtautuminen sananvapauteen, toisena "suhtautuminen kulttuurien väliseen vuoropuheluun". Tällaisessa nelikentässähän ei ole mitään mieltä.

Kyseessä on tarkoitushakuinen yritys hajottaa sananvapauden kannattajat "kulttuurien välisen vuoropuhelun" kannattajiin ja vastustajiin. Ilmeisesti kenttään "sananvapauden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun kannattaja" sijoitettiin se "suvaitsevainen, monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuva Tiedostava Älymystö", jonka argumentit ovat muotoa "kannatan sananvapautta, MUTTA meidän pitää kunnioittaa Hienoa Islamilaista Kulttuuria olemalla julkaisematta Rauhan Uskontoa loukkaavia ilkeitä pilapiirroksia".

Esimerkiksi Jyllands-Posten ei hänen mielestään halunnut hyökätä muslimimaailmaa vastaan – kyse oli tyhmästä journalistisesta kokeilusta, joka karkasi käsistä.

Ja miksi tämä "journalistinen kokeilu" oli professorin mielestä "tyhmä"?

Ja miksi se "karkasi käsistä"? Kun islamilaiset terroristit esittivät tappouhkauksia pilapiirtäjille ja toimittajille, miten tämä osoittaa asioiden "karanneen käsistä" pilapiirtäjiltä ja toimittajilta?

Eivätkö muslimit ole ainoita, joilta mopo karkasi käsistä?

No eivät tietenkään, koska Helsingin Sanomien mielestä tanskalaiset toimittajat ja pilapiirtäjät ovat vastuussa islamilaisten terroristien rikoksista.

Vittu saatana teitä Sanomatalon idiootteja. Hävetkää nyt edes. Menkää itseenne. Lakatkaa kirjoittamasta tuollaista aivan saatanan törkeää paskaa.

"Ja kun lehden myöhempää toimintaa tulkitaan, kannattaa muistaa, että lehteen tuli 150 tappouhkausta ja toimitus evakuoitiin pommiuhan vuoksi 20 kertaa."

Niin, tämä oli osa sitä "pilapiirrosten aiheuttamaa maailmanpaloa", joka oli Helsingin Sanomien mielestä yksinomaan tanskalaisten toimittajien ja pilapiirtäjien syytä.

Helsingin Sanomat valehtelee muslimeista aivan yhtä törkeästi kuin Tiedonantaja valehteli Neuvostoliitosta 1970-luvulla.

Tutkimuksen 14 maasta pilakuvat julkaistiin kahdeksassa. Ei-linjalla olivat Suomen lisäksi Ruotsi, Britannia, Israel, Pakistan ja Kiina.

Ikään kuin jossain normaalissa maassa hallitus tekisi päätöksiä karikatyyrien julkaisemisesta sanomalehdissä.

Suomi, Ruotsi, Britannia ja Israel ovat maita, joissa lehdistö itse tekee omat julkaisupäätöksensä. Nämä "maat" eivät siis olleet "ei-linjalla", vaan näiden maiden sanomalehtien päätoimittajat olivat munattomia dhimmejä, terroristien saappaannuolijoita.

Näissä maissa lukemattomat yksityishenkilöt ja kansalaisjärjestöt kyllä julkaisivat ko. kuvat omilla kotisivustoillaan, mm. blogeissaan.

Helsingin Sanomien toimitus ei kuitenkaan ole kuullut, että semmoinen juttu kuin internetti on keksitty. Muutenhan ei voida selittää sitä, että Helsingin Sanomien toimituksen mukaan Suomessa, Ruotsissa, Britanniassa ja Israelissa ko. kuvia "ei julkaistu".

Pakistan ja Kiina ovat tutkimuksessa tarkastelluista maista ainoat, joissa sanomalehtien julkaisupäätökset tekee maan hallitus. Näiden maiden, ja VAIN näiden maiden, kohdalla on relevanttia sanoa, että nämä "maat" olivat "ei-linjalla".

Toki tällaisia maita olisi maailmasta löytynyt enemmänkin. Vihje: kaikki islamilaiset maat kuuluvat tähän kategoriaan, koska kaikki islamilaiset maat ovat fasistisia diktatuureja. Yhdessäkään islamilaisessa maassa ei ole sananvapautta. Niinpä tämä tutkimustulos "Pakistan oli ei-linjalla" on nollatutkimusta. Minä olisin voinut kertoa saman asian suoralta kädeltä.

News flash: "ei-linjalla" olivat myös Afghanistan, Uzbekistan, Kirgistan, Kazakstan, Turkmenistan, Iran, Azerbaidzan, Turkki, Irak, Syyria, Libanon, Jordania, Saudi-Arabia, Kuwait, Bahrain, Qatar, Abu Dhabi, Dubai, Oman, Jemen, Somalia, Sudan, Egypti, Libya, Tunisia, Algeria, Marokko jne.

Arvatkaapa, mikä on näille kaikille maille yhteistä.

No, Helsingin Sanomien diskurssilla ilmaistuna näissä kaikissa maissa on paljon "nuorisoa".

Asevelvollisuudesta (perusasioiden kertausta)

Kaikkihan ovat lukeneet tämän:

Vastustavatko libertaarit todella asevelvollisuutta?

Kyllä.

Asevelvollisuutta perustellaan monilla syillä. Tärkeimmät liittyvät maanpuolustuksen käytännön toteutukseen ja kuluihin, sekä moraalisiin velvollisuuksiin isänmaata kohtaan. Asevelvollisuudella katsotaan usein olevan myös kasvatuksellisia tehtäviä, etenkin poikien suhteen. Silloin tällöin kuulee taloustieteellisiäkin argumentteja asevelvollisuuden puolesta; ne nojaavat tyypillisesti maanpuolustuksen ulkoishyötyihin tai harvoin toteutuvien riskien aliarviointiin.

Maanpuolustus on todella osittainen julkishyödyke. Jos ympäröivät ihmiset puolustavat aluettaan hyökkäykseltä, sinun ei välttämättä tarvitse. Niinpä et investoi maanpuolustukseen, kaikki ajattelevat samoin, eikä maanpuolustusta välttämättä saada rahoitettua. Päättely on kuitenkin puutteellinen. Todellisuudessa nykysodankäynti ulottuu heti myös sisämaahan, esimerkiksi pommitusten muodossa. Samoin, maanpuolustuksen julkishyödykeluonteesta ei seuraa, että asevelvollisuus olisi paras tapa ratkaista ongelma. Päin vastoin, väitteestä seuraa korkeintaan verovaroin rahoitettu palkka‐armeija tai palkattu reservi. Libertaarit tyypillisesti kannattavat näiden yhdistelmää.

Väite palkka‐armeijan kalleudesta on vielä harhaanjohtavampi, koska se ei ota huomioon asevelvollisuuden todellisia kuluja. Vaikka asevelvolliselle ei makseta rahaa, hänen tuotantopanoksensa on kuitenkin palveluksen ajan pois yhteiskunnalta. Hän kuluttaa, vaikka ei tee tuottavaa työtä eikä maksa veroja. Se hyödyllinenkin harjoitus jonka hän sotaväessä läpikäy on luultavasti huonompaa ajankäyttöä kuin vapaa elämä, koska hintajärjestelmä ei tässä ohjaa parhaita sotilaita armeijaan ja muita muihin töihin. Palkka‐armeijaan taas päätyvät ne jotka ovat parhaita maanpuolustajia, samalla kun muut voivat tehdä tuottavaa työtä ja maksaa osuutensa maanpuolustuksesta välillisesti. Palkka‐armeija johtaa samanlaiseen tuottavaan työnjakoon kuin muillakin taloudenaloilla. Asevelvollisuus taas vain siirtää kustannukset rahallisen kirjanpidon ulkopuolelle, ja tehottomuushaitta tekee siitä itse asiassa reaalisin termein kalliimman järjestelmän kuin palkka‐armeijasta.

Samoin kannattaa muistaa, että libertaarit kannattavat yleensä varsinaisen täysipäiväisen palkka‐armeijan ja pienemmällä palkalla ylläpidetyn reservin yhdistelmää. Tämä laskee rahallisiakin kuluja huomattavasti, vaikka järjestelmä on sisäpoliittisesti paljon vakaampi kuin seisova armeija ja tuotettu puolustuskyky likimain yhtäläinen. Kyse on jälleen järkevästä työnjaosta—esimerkiksi jalkaväkeä tarvitaan vain sotaoloissa, joten se on parempi pitää reservissä. Näin saadaan myös paljon mittavampi jalkaväki samaan hintaan.

Entä riskien aliarviointi? Ehkäpä yksilöt eivät ota sodanuhkaa riittävän vakavasti ja ali‐investoivat maanpuolustukseen? Tämäkin argumentti on pitämätön, koska myös nykyinen armeija kärsii samasta ongelmasta. Jos ihmiset johdonmukaisesti jättävät riskit huomiotta, he jättäisivät ne huomiotta myös nykyään, eikä asevelvollisuusarmeijan kalustoon, koulutukseen tai miesvahvuuteen investoida tarpeeksi. Lisäksi yksityinen talous tarjoaa lukemattomia instituutioita jotka ovat erikoistuneet tällaisten ongelmien ratkaisemiseen. Sijoitus‐ ja vakuutusyhtiöt sekä yksityiset säätiöt ovat vain muutamia esimerkkejä pitkäaikaisten riskien hallintaan ja arviointiin erikoistuneista yksityisistä organisaatioista.

Viimeisin argumentti on itse asiassa niin vahva, että useimmat anarkokapitalistit luottaisivat hyvillä mielin koko maanpuolustuksen mieluummin yksityisten instituutioiden käsiin, jo tänään.

Taloudellisten argumenttien lisäksi libertaarit joutuvat vastaamaan vielä moraalisiin. Tärkein niistä lienee kunkin omakohtainen moraalinen vastuu yhteiskuntarauhan ylläpidosta, ja isänmaan turvallisuudesta.

Ensimmäiseen osaan libertaarit yleensä yhtyvät täysimittaisesti — kullakin on todella velvollisuus ylläpitää rauhaa — mutta tästä ei seuraa sen enempää velvollisuutta mennä armeijaan kuin puolustaa muita. Varsinkaan tuntemattomia. Kukin voi yhtä hyvin tehdä osansa maksamalla veroja tai turvallisuuspalvelun hinnaston mukaista puolustusmaksua. Ja kun libertarismi nyt on osa liberalismia, joka lähtee yksilöiden oikeuksista ja ylipäänsä sallii valtiot ja isänmaat korkeintaan ikävänä välttämättömyytenä sen jälkeen kun ne on ensin alistettu yksilöille, isänmaallisuus ei oikein vakuuta. Libertaarit arvioivat isänmaallisuutta sen mukaan kuinka se suhtautuu yksilönvapauteen, eivät yksilönvapautta sen mukaan mitä nationalismi siitä sanoo.

Viimein, sotaväki katsotaan usein myös kasvatukselliseksi instituutioksi, etenkin nuorille miehille. Monet väittävät, että aseellinen palvelus tekee pojista miehiä. Tämä kuitenkin pätee vain, jos miehet ovat valtion kyseenalaistamattomia palvelijoita, tarvitsevat tappajan koulutuksen ja jos yhteiskunta jotenkin hyötyy asevelvollisuusarmeijan ylläpitämästä sovinistisesta arvojärjestelmästä. Libertaarit eivät hyväksy tällaisia ajatuksia, vaan uskovat, että aikuisiksi, vastuullisiksi yksilöiksi kasvetaan vapauden ja laillisen tasa‐arvon vallitessa. Niinpä pidämme asevelvollisuusarmeijaa itse asiassa haitallisena nuorten kehitykselle—se tekee asevelvollisista heikkoluonteisia, kykenemättömiä omakohtaiseen harkintaan, haluttomia kunnioittamaan sukupuolten tiukkaa tasa‐arvoa sekä kyvyttömiä arvostamaan täysin sitä vastuuta joka aseelliseen vastarintaan liittyy.

Samantyyppistä peruskauraa kirjoitti äskettäin myös Markus Jansson:

Ajattelua, vaikkapa asevelvollisuudesta

Joskus tovi sitten olin siinä uskossa, että asevelvollisuus on oikein. Asevelvollisuutta pitää olla. Se on Suomen parhaaksi ja demokraattisesti oikeaksi katsottu ja välttämätön systeemi. Jos joku oli muuta mieltä, hän oli vain käpykaartilainen tai hölmö ja itsekäs ihminen.

Sitten jotain tapahtui. Aloin itse ajatella. Sen sijaan että uskoin suoraan, mitä peruskoulussa jne. oli aikojen alusta saakka opetettu, uskalsin kyseenalaistaa niitäkin opetuksia, kun päteviä perusteita löytyi. Kun joku väänsi minulle rautalangasta, että tämä ja tämä asia eivät voi olla näin, koska näin ja näin ja näin ovat nämä ja nämä asiat, minä ymmärsin sen. Ymmärsin, että jos jotakin asiaa ei voi loogisesti ja hyvin perustellen perustella, ei ole syytä uskoa sen olevan niin, päinvastoin, on syytä epäillä ja pitää sitä vääränä.

Aloin oivaltamaan, että asiat eivät ole niin kuin meille usein itsestään selvänä esitetään esimerkiksi koulussa tai mediassa. Päinvastoin, usein nämä valmiiksi pureskellut visiot, joita meille syötetään, lähtevät usein huonosti perustelluista ja epäloogisista lähtöolettamuksista, joita ei missään tapauksessa ikinä kyseenalaisteta. Esimerkiksi enemmistön tyrannia on tällainen lähtöolettamus, jota ei ikinä uskalleta kyseenalaistaa ja jota ei oikein edes ole poliittisesti korrektia epäillä. Sen lisäksi, että siis useisiin näihin dogmeihin sisältyy näitä virheellisiä lähtöolettamuksia, ne ovat usein myös sisäisesti ristiriitaisia (esim. "ei ole sukupuolista tasa-arvoa loukkaavaa, että asevelvollisuus koskee vain miehiä" jne.).

Kun lisäksi aloin hoksaamaan, että ihmisyksilö on ainutlaatuinen, kallisarvoinen yksilö, joka ei ole kenenkään toisen orja, pystyin tästä loogisesti johtamaan useiden yhteiskunnan säätäminen "pakkojen" olevan perusteettomia ja eettisesti kestämättömiä. Paitsi, että ne useinmiten ovat muutenkin typeriä, ristiriitaisia ja perustuvat vääriin lähtöolettamuksiin.

Viimeisin paikka, jossa näitä asioita olen saanut rautalangasta vääntää, on Susi1-keskustelupalstalla, jossa eräillä militaristisilla, konservatiiveilla ja armeijan dogmit ulkoaoppineilla hemmoilla on suuria vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi sitä, että asevelvollisuus

- Täyttää orjatyön/orjuuden määritelmän.

- Syrjii sukupuolen perusteella.

- On valtiontaloudellisesti edullista vain siksi, että siinä yksilöltä ryöstetään hänen työpanoksensa ilmaiseksi valtiolle.

Erityisen raskasta on ollut koettaa vääntää rautalangasta, että tosiasiat eivät ole määrittelykysymyksiä ja mielipideasioita. Tosiasiat ovat tosiasioita. Jos joku edes sanoisi suoraan, että so what vaikka asevelvollisuus on orjatyötä ja syrjii sukupuolen perusteella ja ryöstää ihmiseltä hänen työpanostaan, se on (muka) siltikin "oikein" ja sillä hyvä. Mutta kun ei. Tosiasioita ei uskalleta myöntää, koska siitä seuraisi väistämättä sanojalla peiliin katsominen oman maailmankuvan ja mielipiteiden suhteen... ja henkilön olisi useasti pakko myöntää, että hänen maailmankuvansa on epälooginen ja sisäisesti niin ristiriitainen, että se on suorastaan kestämätön! Ja silloinhan vasta seinät kaatuisivatkin päälle, jos ihminen joutuisi myöntämään, että hänen silmissään ennen niin "järkevä" ja "selvä" ja "oikea" maailma murenisikin palasiksi ja että hän on elänyt vuosikaudet valheessa. Se olisi aivan liian kova paikka monelle. Siksi tosiasioiden kieltäminen ja valheessa eläminen on turvallisempaa ja helpompaa.

PS. Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä jotka vastustavat asevelvollisuutta ovat hölmöjä käpykaartilaisia, koska heidän armeijanvastaisuutensa taustalla on kaikenlaisia utopistisia hörhökuvitelmia, esim. pasifismia. Tai sitten he ovat vain pirun mukavuudenhaluisia loisia, jotka eivät halua liikauttaa takapuoltaan korpeen rämpimään vaan mieluummin loisivat sillä että muut hoitavat maanpuolustuksen heidän puolestaan. Äärimmäisen harva osaa antaa hyvin perusteltuja ja loogisia väittämiä asevelvollisuuden vastustamiseensa. :)

Markus Jansson

Nämä ovat perusasioita, joiden pitäisi olla selviä kaikille luku- ja kirjoitustaitoisille.

Valitettavasti useimmat ihmiset ovat idiootteja, joille nämä asiat eivät valkene koskaan.

Flertallet har aldrig retten på sin side. Aldrig, siger jeg! Det er en af disse samfundsløgne, som en fri, tænkende mand må gøre oprør imod. Hvem er det, som udgør flertallet af beboerne i et land? Er det de kloge folk, eller er det de dumme? Jeg tænker, vi får være enige om, at dumme mennesker er tilstede i en ganske forskrækkelig overvældende majoritet rundt omkring på den hele vide jord. Men det kan da vel, for fanden, aldrig i evighed være ret, at de dumme skal herske over de kloge!

(Ibsen: En folkefiende)