Liberaalien keskuudessa syvällinen perehtyminen historiaan on suhteellisen harvinaista. Näin ei tulisi olla, sillä historian tuntemus helpottaa poliittisten tapahtumien tarkastelua.
Suomessa historiankirjoitus ei ole niin poliittista kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mikä on erittäin positiivista. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että monet suomalaiset eivät ymmärrä historiankirjoituksen valtavaa poliittista merkitystä. Historiankirjoitus antaa pääasialliset perustelut useimmille tunteisiin vetoaville aatteille, kuten nationalismille ja sosialismille.
Tästä syystä suurimmassa osassa maailmaa historiantutkimus ei todellakaan ole arvovapaata tiedettä, vaan ensi sijaisesti politiikan teon väline. Suomessa ongelmana on, että hämmästyttävän monet ihmiset eivät pysty erottamaan historiankirjoitusta ja historiaa toisistaan. Tällaiset ihmiset haluavat usein vedota historian tapahtumien suhteen mielipiteiden suhteellisuuteen, "tuo nyt on vain sinun mielipiteesi". Oikeasti asiat ovat tapahtuneet vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, ei ole olemassa useampaa menneisyyttä. Vaikka onkin olemassa useampia käsityksiä menneisyyden tapahtumista, niin niistä korkeintaan yksi voi olla oikea.
Erityisesti venäläisten näkemykset historiasta ovat pahoin vääristyneitä. Vaikka Venäjällä myönnetään nykyään kommunismin toimimattomuus, ei kritiikki ole juuri kohdistunut Neuvostoliiton ja sitä edeltäneen keisarillisen Venäjän ulkopolitiikkaan.
Useimmilla venäläisillä on kohtuuttoman myönteinen kuva Neuvostoliiton toiminnasta, he monesti esim. uskovat Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden. Tätähän kantaa Suomessakin esiteltiin suomettumisen ollessa pahimmillaan.
Venäläisten mielestä venäläinen sotilas ei ole koskaan mennyt valloittajana minnekään, vaan aina tervetulleena vapauttajana. Tämä on Venäjän valtion virallinen linja, joka näkyy myös peruskoulujen oppikirjoissa.
Ehkä tärkein venäläisille tyypillinen väärinkäsitys on, että venäläiset pelastivat Euroopan mongoleilta/tataareilta, ja myöhemmin ottomaaneilta/turkkilaisilta, sekä Neuvostoliitto pelasti Euroopan fasismilta. Tästä syystä Eurooppa on muka velkaa paljon kärsineille venäläisille, minkä takia länsimailla ei ole oikeutta arvostella, kun Venäjä hoitaa omia asioitaan. Vaikka länsimaisesta näkökulmasta on vähintäänkin omituista puolustaa omaa nykyistä toimintaansa esi-isiensä muinaisilla teoilla, tämä historiakäsitys on muutenkin jo itsessään virheellinen.
Mongolit eli tataarit valloittivat suurimman osan Venäjää eivätkä osoittaneet yhtä Puolaa ja Unkaria vastaan suuntautunutta sotaretkeä lukuun ottamatta halua vallata Eurooppaa. Ottomaanien laajentumisvaihe taas oli jo ohi, kun venäläiset rupesivat käymään sotiaan heitä vastaan. Lisäksi venäläisten ottomaaneilta "vapauttamien" maiden kansalaiset eivät suinkaan mielellään antaneet maitaan venäläisten ikeen alle.
Venäläisten näkemys siitä, että he vapauttivat Euroopan fasismista ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua. Ensinnäkin Neuvostoliitossa ja Venäjällä fasismi-sanaa käytettiin ja käytetään edelleen äärimmäisen leväperäisesti; käytännössä sitä käytetään kaikista niistä, joita vastaan "edistykselliset voimat" halusivat hyökätä. Sanaa käytettiin ensi sijassa natseista, mutta fasisteiksi sanottin myös esimerkiksi Rytiä ja Mannerheimia. Vaikka neuvostojoukot toki löivät natsit, ei heitä monesti toivotettu jäämään. Venäläiset eivät ymmärrä, että kaikki neuvostomiehitystä vastustaneet eivät suinkaan kannattaneet ”fasisteja” (natseista puhumattakaan). Neuvostomiehityksen symbolin poistaminen ei ole mitenkään fasismin puolustamista.
Venäläiset ovat eurooppalaisia, silloin kuin se heille sopii. Länsi-Euroopan tulisi tukea heitä taistelussa "turkkilaisia" (joihin he lukevat kaikki turkinsukuiset kansat, kuten tshetsheenit) vastaan, mutta samaan aikaan heidän mielestään heiltä ei voi vaatia samoja kulttuurisia ja poliittisia kriteereitä kuin Euroopan mailta. Todellisuudessa Venäjän vähemmistökansat eivät mitenkään uhkaa Eurooppaa, eikä ääri-islamilaisuuden leviämisestä Venäjällä ole puolueettomia todisteita, vaikka ei se mahdotonta ole. Sen sijaan monet vähemmistökansallisuudet tuntevat itsensä syystäkin uhatuksi Venäjällä, ja tämä voi jossain vaiheessa aiheuttaa Venäjällä merkittäviäkin levottomuuksia.
Länsi-Euroopan ei kuitenkaan kannata tukea Venäjän valtiota toteamalla Venäjän sisäisten asioiden olevan Venäjän sisäisiä asioita, vaan vaatia siltä sitoutumista "eurooppalaisiin" (eli läntisiin) arvoihin. Miksei Venäjältä voisi vaatia samaa kuin Turkilta? Venäjällä ihmisoikeuksien kunnioitus sekä sananvapaus on seitsemässä vuodessa Putinin valtaannousun jälkeen taantunut järkyttävällä tavalla, mutta siitä ei saisi Suomessa puhua.
Samanlainen suhtautuminen on tyypillistä myös amerikkalaisille. Monien amerikkalaisten mielestä esimerkiksi satojen tuhansien siviilien murhaaminen toisessa maailmansodassa Japanissa ja Saksassa oli hyväksyttävää, koska amerikkalaiset kuitenkin vapauttivat nämä maat. Vaikka amerikkalaiset, toisin kuin neuvostojoukot, antoivatkin vallan maissa siirtymäajan jälkeen japanilaisille ja saksalaisille, niin se ei mitenkään poista heidän vastuutaan siviilien joukkomurhista. Myöskään heidän arvostelemisensa näistä hirmuteoista ei ole mitenkään Japanin ja Saksan tuolloisten hallitusten puolustelemista, varsinkin kun siviilikohteiden pommittamisella ei välttämättä lyhennetty sotaa yhtään.
Amerikkalaisten ja venäläisten ajattelu perustuu dualistiseen maailmankuvaan, joka on perusteiltaan lähtöisin kristinuskosta ja katsoo ihmisten olevan joko hyviä tai pahoja.
Tätä dualistista maailmankuvaa osoittaa amerikkalaisten toiminta Irakissa ja Afganistanissa. Amerikkalaiset irrationaalisesti odottivat, että kaikki ne voimat, jotka vastustivat kommunisteja Afganistanissa ja Saddamia Irakissa olisivat amerikkalaismyönteisiä.
Tämä kanta ei kestä rationaalista tarkastelua. Varsinkin islamisteille oli täysin rationaalista vastustaa sekä Saddamin kaltaisia ateistisia sosialisteja että kapitalisen Amerikan vaikutusta.
Islamistit kannattivat kyllä Saddamin syrjäyttämistä, mutta heillä ei ollut missään vaiheessa pienintäkään halua luoda maallista Irakia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Miten niin tsetseenit ovat turkinsukuisia?
An overview of languages of the Caucasus
http://popgen.well.ox.ac.uk/eurasia/htdocs/nichols/nichols.html
Tämä ja tuo uusin postauksesi, Olli, ovat pääpiirteissään hyödyllisiä kirjoituksia. Eivätkä muuten liian poleemisia.
Voisin kommentoida vähän niitä molempia ja huvikseni kirjoittaa vähän kokemuksiani Pohjois-Kaukasuksesta ja islamista, jos tämä nyt kiinnostaa jotakuta.
Ensinnäkin, vasemmistolaisissa on edelleen myös suhteellisen konservatiivisia raskaan teollisuuden taustasta tulevia regionalistisia heppuja. Multikulturalismi ei myöskään mitenkään ole vasemmistolaisten yksinoikeus. Jos siis vastustaa jotain asiaa, kannattaa tarkkaan miettiä haluaako vastustajiaan mäpätä yksinkertaisiin joukkoihin, varsinkin jos itse vastustaa mustavalkoisuutta eksplisiittisesti muissa yhteyksissä.
Venäläisten mielipiteet historiasta ovat mielenkiintoisia. Olen siellä matkustellessani pyrkinyt kartoittamaan asiaa ja totta tosiaan: historiaa vääristellään ja rikoksia vähätellään. Suuri isänmaallinen sota on yksi harvoja ylpeydenaiheita kaikille venäläisille, jopa vähemmistökansoille, vähän kuin meillä Nokia ja Talvisota. Toisaalta löytyy myös runsaasti ihmisiä, jotka suoraan pahoittelevat esimerkiksi juuri Talvisotaa Suomelle. Juuri kukaan nuoremman polven venäläisistä (tai esim. dagestanilaisista joita olen tavannut) ei kunnioita vaikkapa Stalinia, "hän oli terroristi" on itsestään selvä lausahdus joskus lisävarauksella "ehkä ilman hänen toimiaan facistit olisivat voittaneet". Toisaalta Gorbaa vihataan usein, jos mahdollista, lähes yhtä paljon.
Baltian maat ovat herättäneet jo pitkään antipatiaa siksi että "he kohtelevat venäläisvähemmistöjään facistisesti eikä näillä ole edes äänioikeutta" ja siksi että "He luonnollisesti hylkäsivät Neuvostoliiton epäkohdat, mutta samalla alkoivat halveksimaan kaikkea mikä tulee idästä. He ovat hulluja, heillä ei ole suhteellisuudentajua.".
Dualismi esiintyy edelleen voimakkaana ihmisten mielissä, uskonnosta riippumatta. On mielenkiintoista, että Suomea arvostetaan Venäjällä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Ranskassa (jossa kaikki eivät edes tiedä maamme olemassaoloa). Suomi-tuntemus on yllättävän hyvä jopa Kaukasuksella, ja uutislähetyksissä Halosen vierailuja uutisoidaan näkyvästi ja pitkään. Suomi on siis siellä luokiteltu "ystävä"-kategoriaan, Baltia puolestaan "vihollinen".
Olen oleskellut paljon esimerkiksi Tsetsenian naapuritasavallasta, Dagestanista, tulevien ihmisten kanssa (he ovat muuten todennäköisesti maailman kaunein "rotu"), ja hekin jakavat pääasiassa venäläisen yksioikoiset dualistiset asenteet maailmasta. On sinänsä mielenkiintoista, kuinka paljon he vihaavat USA:ta, tai pikemminkin USA:n hallituksen unilateralistisia toimia. Toisaalta he kääntyisivät ehkä Turkin puolelle, jos tämä ilmoittaisi vaativansa alueita itselleen.
He tietävät varsin hyvin, ettei Venäjällä ole varsinaista sananvapautta, ja monet pakottivat minun deletoimaan videoimani "haastattelut" Dagestanissa ollessani. Tästä ja muusta sorsinnasta huolimatta he haluavat olla produktiivisia jäseniä Venäjän yhteiskunnassa. Sorrosta ei tasavallassa voi puhua vaan köyhyydestä, suurin osa pyrkii muuttamaan Moskovaan työn perässä, palkat ovat kymmenkertaiset.
Matkusteltuani alueella pari vuotta sitten yritin vakuuttaa ihmisiä keskustelufoorumeilla esim. Tsetsenian tilanteesta. En käynyt itse Ts. tasavallassa, mutta tapasin runsaasti siellä jälleenrakennusta tehneitä sekä asevelvollisuuttaan suorittaneita. Suomessa on kumma perversio pitää yllä käsitystä sodasta. Kukaan ei uskonut minua, vaikka edes silloin siellä ei enää ollut sotaa käynnissä millään objektiivisella mittarilla. Puoli vuotta alueella palvellut tarkka-ampuja ei ollut nähnyt "vihollista" kertaakaan. Viime kesänä asuin asunnossa Penzassa, jonka asukkaat, tsetseenit, olivat menneet kotitasavaltaansa kesälomalle. Venäläiset ovat rasistisia kaukasuslaisia kohtaan, mutta toisaalta on merkillistä että kaikki heistä pitävät suunnattomista venäläisistä seuraihmisinä ja muutenkin.
Suomessa Tsetsenian konflikti halutaan nähdä jonkinlaisena venäläisten sorto-operaationa ja ikuiseksi sytytettynä sotana. Naapurikansat, jotka ovat myös "alistettuja", eivät näe asiaa aivan samalla tavalla. Heidän mielestään Tsetseenit mustaavat terrorillaan muidenkin P-Kaukasukselta tulevien maineen. Useimmat dagestanilaisista eivät voi hyväksyä jyrkkää islamismia: he juovat votkaa ja heidän naisensa saavat pukeutua seksikkäästi, ja kernaasti myös puhua ulkomailta tulleelle blondimiehelle.
Suomessa vapaustaistelijat eivät usein ole varsinaisia terroristeja varsinkaan ryssää vastaan sotiessaan, ja venäläisdissauksesta "kritiikki on uskaliaisuutta" (Hautala) pidättäytyvät ovat raukkoja jotka eivät uskalla kohdata tosiasioita. Ihmisten kannattaisi ehkäpä perehtyä paikalliseen kulttuuriin ennen suurten sloganien heittelyä. En ole kuullut kenenkään, edes hurskaan muslimin suusta, että tsetseenit olisivat toimineet oikein. Heidän kulttuuriinsa sattuu vaan kuulumaan tietty armottomuus ja periksiantamattomuus, verikostoineen. Tietyn pisteen jälkeen heidän johtajiensa olisi tullut tehdä ainoa oikea johtopäätös: emme halua apua muilta wahabbiiteilta/jihadisteilta ja tällä hetkellä itsenäinen valtio ei ole muuten mahdollinen ja realistinen vaihtoehto. Joten palatkaamme rauhanomaiseen rinnakkaiseloon kuten Dagestanin ja muiden alueen Tasavaltojen kymmenet kansat. Shamil Basajev ei ollut pelkästään vapaustaistelija, hän halusi muodostaa Pohjois-Kaukasukselle islamilaisen tasavallan. Vaikka Venäjä on usein perseestä, tuskin kukaan järkevä ihminen tällaista vaihtoehtoa kannattaisi.
Olen nähnyt liikaakin materiaalia sotavideoina, ja kyllä meininki on karua. Tsetseenit eivät ota sotavankeja ja huutavat taistelussa sitä perinteistä huutoa koko ajan. Luopioita ammutaan päähän, ja sama oikeutetaan rationalistisesti tekstillä eri teloitustapojen nopeudesta (luoti päähän on luonnollisesti humaanein). En muuten suinkaan pyri vähättelemään Venäjän armeijan tekoja, jonka kauheuksia kuulee paljonkin: sen sijaan osa kansoista on valinnut vaihtoehtoisia tapoja parantaa asemaansa kuin sotiminen.
Tästä tulikin mieleen vielä yksi asia: islam on yllättävän rationaalisuuteen pyrkivät uskonto. Tätä harvemmin Suomessa huomaa, mutta useimmat muslimit uskovat Koraanin sisältävän relevantteja tieteellisiä faktoja maailmasta. Koraania ei vaan heidän mukaansa osata vielä riittävän hyvin tulkita. Jos new age/budhalaisuus soveltuu monille nuorille naisille, islam soveltuu nuorille miehille. Mikään ei voita sitä yksinkertaista ja simppelin maailmankuvan ja nuorten miesten väkivaltaisen dynamiikan ja huudahdusten aiheuttamaa joukkovoiman tunnetta. Olen keskustellut tästä myös monien hartaiden kristittyjen kanssa: kristinusko ei enää (tietenkään) pyrikään olemaan mikään universaali selitys kaikkeen. Islam soveltuu mitä parhaiten nuorten miesten testosteronin täyttämiin putkiaivoihin, jotka janoavat yksinkertaisia ja loogisia vastauksia. Mielenkiintoista on, että useimmat heistä pitivät kristityistä vaikka kammoksuvatkin kolminaisuutta. Jotkut ovat suorastaan palavia antisemiittejä ja uskovat salaliittoihin (samanlaisia asenteita olen havainnut jopa USA:n Perulaisessa miehessä, en ymmärrä mistä nämä salaliittomeemit leviävät), mutta eniten sontaa heiltä saa hindulaisuus jossa palvotaan MONIA JUMALIA ja vielä KUVIAKIN niistä.
Kaiken kaikkiaan valtion kontrolli vaikuttaa olevan Pohjois-Kaukasuksen tasavalloissa yllättävänkin höllä. Paikalla Venäjä näkyy usein vain Federaation rakentamina teinä ja muutamina venäläisturisteina isoimmissa kaupungeissa. Venäjä on ihmisten yleiskieli koko Kaukasuksella ja Keski-Aasiassakin.
Poliittisesta korrektiudesta puhuttaessa dagestanilaisissa on eräs ihastuttava piirre: he voivat vapaasti nauraa läskeille, rumille, kömpelöille, neekereille, tyhmille tai muuten poikkeaville. Tämä puolestaan korottaa kaikkien toleranssia muiden pilkkaa kohtaan, joten mitään kaikestaloukkaantumisen kulttuuria ei pääse syntymään. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat tässä suhteessa täysin sietämättömiä.
-Immu
Lähetä kommentti