Yleisradio ja vähemmistövaltuutettu Suurpää valehtelevat nettisensuurista

Minua pyydettiin haastateltavaksi tähän A-Talk-ohjelmaan, koska olen saanut sakkoja nettikirjoituksestani nimeltä Yhteiskunta koostuu ihmisistä.

Kirjoituksestani oli tehnyt rikosilmoituksen silloinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, nykyinen apulaisoikeuskansleri. Puumalainen sanoi rikosilmoituksessaan olevansa sitä mieltä, että minä olin loukannut "tummaihoisia ihmisiä" (Puumalaisen käyttämä ilmaisu) esittämällä heitä koskevia "valheellisia väittämiä" (Puumalaisen käyttämä ilmaisu).

Minä en kuitenkaan nettikirjoituksessani ollut kertaakaan käyttänyt ilmaisua "tummaihoiset ihmiset". Käytin sanoja afrikkalainen, musta ja neekeri, jotka ovat mielestäni synonyymejä. Mielestäni kaikki nämä kolme sanaa ovat asiallisia enkä ollut käyttänyt yhtäkään niistä sanoista loukkaamistarkoituksessa. Puumalainen sanoi rikosilmoituksessaan olevansa sitä mieltä, että sana neekeri tekee kirjoittamistani väitteistä erityisen loukkaavia. Minä kuitenkin selitin sekä poliisikuulustelussa että oikeudenkäynnissä, että en ole koskaan käyttänyt sanaa neekeri minkäänlaisena solvauksena. Sana neekeri tulee espanjan kielen sanasta negro, joka on suomeksi musta; niinpä neekeri ja musta ovat synonyymejä, kuten honka ja mänty.

Käräjäoikeus hylkäsikin Puumalaisen rikosilmoitukseen perustuneen valtionsyyttäjä Mika Illmanin syytteen siltä osin kuin siinä vaadittiin rangaistusta sanasta neekeri. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan sanan neekeri käyttäminen afrikkalaisista puhuttaessa ei siis ole rangaistavaa.

Olin kirjoituksessani puhunut afrikkalaisista eli neekereistä. En siis ollut puhunut yleisesti "tummaihoisista ihmisistä", kuten Puumalainen väitti. En ollut sanonut sanaakaan esim. tummaihoisista intialaisista, bangladeshilaisista, burmalaisista jne. Niinpä Puumalainen antoi rikosilmoituksessaan täysin väärän kuvan tekstistäni sanoessaan minun esittäneen "tummaihoisia ihmisiä" koskevia "valheellisia väittämiä".

Puumalainen ei myöskään millään tavalla perustellut, mitkä minun esittämäni väittämät olivat hänen mielestään "valheellisia" ja miksi.

Myös valtionsyyttäjä Mika Illman yritti käräjäoikeudessa väittää, että minun esittämäni faktatiedot Suomen oikeusministeriön julkaisemista rikostilastoista, Suomen työministeriön julkaisemista työssäkäyntitilastoista ja mm. professori Tatu Vanhasen raportoimista älykkyystutkimuksien tuloksista eivät muka pitäisi paikkaansa. Illmanin väite kuitenkin kumottiin käräjäoikeudessa.

Puumalaisen tavoin Illman siis väitti minun esittäneen "valheellisia väittämiä", mutta käräjäoikeuden tuomari ei löytänyt kirjoituksestani yhtäkään "valheellista väittämää". Kaikki kertomani faktatiedot olivat siis totta.

Entinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, nykyinen apulaisoikeuskansleri, oli siis valehdellut rikosilmoituksessaan, syyttäessään minua "valheellisten väittämien" esittämisestä. Koska minun esittämieni tietojen "valheellisuus" oli Puumalaisen perustelu rikosilmoitukselleen minun kirjoituksestani, syyte olisi tietysti pitänyt hylätä.

Minä en ollut käräjäoikeuden mukaan tehnyt sitä, mitä Puumalainen väitti minun tehneen. Koska syyte perustui vain tähän Puumalaisen tekemään, täysin perättömäksi osoitettuun rikosilmoitukseen, käräjäoikeuden olisi pitänyt hylätä syyte.

Huolimatta tekstini faktatietojen paikkansapitävyydestä valtionsyyttäjä Mika Illman vaati minulle sakkorangaistusta sillä perusteella, että minä olin esittänyt nämä faktat hänen mielestään loukkaavalla tavalla.

Käräjäoikeudessa on tuomarin lisäksi kolme lautamiestä, jotka ovat kaupunginvaltuuston nimittämiä maallikoita, käytännössä kaupunginvaltuutettuja tai varavaltuutettuja. Käräjäoikeus tuomitsi minut maksamaan 60 päiväsakkoa siitä, että esittämäni tiedot muka jotenkin loukkasivat afrikkalaisia. Todennäköisesti tuomio oli syntynyt käräjäoikeuden kolmen lautamiehen äänin. Lautamiehet eli lakia huonosti tuntevat maallikot olivat ilmeisesti äänestäneet tuomarin kumoon äänin 3-1.

Lain mukaan minulle ei olisi voitu antaa tuomiota, koska lain mukaan ei ole rangaistavaa kertoa tosiasioita Suomen oikeusministeriön julkaisemista rikostilastoista, Suomen työministeriön julkaisemista työssäkäyntitilastoista ja mm. professori Tatu Vanhasen raportoimista älykkyystutkimuksien tuloksista. Tuomari on tietysti juristi, joka tuntee lain. Tuomari tiesi, että lain mukaan minulle ei olisi voitu antaa sakkoja noiden tosiasioiden kertomisesta.

Lautamiehet ovat maallikoita, joilta ei edellytetä minkäänlaisia oikeustieteen opintoja tai laintuntemusta. Lautamiehet ovat puoluepoliittisin perustein valittuja, kaupunginvaltuuston nimittämiä, kunnallisvaaleissa ehdokkaina olleita poliitikkoja, sekä valituksi tulleita kaupunginvaltuutettuja että varavaltuutettuja. Nämä lautamiehet ovat usein ehdokkaana myös seuraavissa kunnallisvaaleissa. Pidän todennäköisenä, että lautamiehet äänestivät sakkotuomioni puolesta täysin poliittisista syistä, edistääkseen omaa kunnallisvaalikampanjaansa. He eivät halunneet joutua perustelemaan sanomalehtien toimittajille, miksi he eivät antaneet sakkoja "rasistisia" tietoja nettiin kirjoittaneelle miehelle.

On kansalaisten oikeusturvan kannalta äärimmäisen vaarallista, että tuomioita jaetaan poliittisin perustein. Tavanomaisissa rikoksissa, esim. murtovarkauksissa tai myymälävarkauksissa, ei yleensä ole mitään poliittisia aspekteja. Sen sijaan minun nettikirjoitukseni käsitteli nimenomaan maahanmuuttopolitiikkaa. Esittelin tilastotietoihin ja tieteellisiin tutkimustuloksiin perustuvia syitä vastustaa nykyisin harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa ja kannattaa Afrikan maista Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton kieltämistä. Tästä kirjoituksestani annettu tuomio oli poliittinen.

Minua sakotettiin siitä, että olin esittänyt maahanmuuttopoliittisen päätöksenteon kannalta tärkeitä faktatietoja. Tuomiostani päättivät käräjäoikeuden lautamiehet, jotka olivat nykyisiä hallituspuolueita edustavia ja nykyisen hallituksen harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattavia poliitikkoja.

Hallituspuolueiden poliitikot siis halusivat sakottaa minua siitä, että minä olin kritisoinut nykyisen hallituksen politiikkaa.

On ilmiselvää, että tämä on nimenomaan poliittista sensuuria.

Tästä ei kuitenkaan puhuttu A-Talkissa. Miksi? Koska Yleisradion toimittaja Tuomas Hyytinen ensin puhelimitse pyysi minua haastateltavaksi tähän ohjelmaan ja sitten yhtäkkiä peruuttikin haastattelun viime hetkellä.

Toimittaja Hyytinen päätti haastatella minun sijastani jotakuta anonyymia naista, joka oli saanut sakkoja Susan Kurosen solvaamisesta. Kysyin toimittajalta puhelimitse, miksi hän oli päätynyt tähän ratkaisuun. Toimittaja sanoi halunneensa haastatella jotakuta, joka oli saanut sakkoja kunnianloukkauksesta.

Huomautin, että ohjelmassa oli keskustelemassa vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää. Tietääkseni vähemmistövaltuutetun tehtäviin ei kuulu Susan Kuroseen kohdistuneiden kunnianloukkausten käsittely.

Suurpää on toistuvasti sanomalehtihaastatteluissa ja tv-ohjelmissa vaatinut tiukempaa nettisensuuria poliittisista syistä. Susan Kurosen solvaaminen ei ole millään tavalla poliittinen asia.

Suurpää oli ohjelmassa nimenomaan puhuakseen ns. nettirasismista, josta hän on toistuvasti puhunut sanomalehtihaastatteluissa ja tv-ohjelmissa.

Suurpää käytti A-Talkissa useaan kertaan ilmaisua "rasistinen kiihotus", jolla hän ilmeisesti viittaa rikosnimikkeeseen "kiihotus kansanryhmää vastaan". Susan Kurosen solvaaminen ei mitenkään voi täyttää ko. rikosnimikkeen tunnusmerkistöä, koska Susan ei ole mikään kansanryhmä. Kukaan ei ole myöskään solvannut Susania rasistisesti. Edes Suurpää ei mitenkään väittänyt, että Susaniin kohdistuneet solvaukset olisivat olleet "nettirasismia" tai "rasistista kiihotusta".

Niinpä on hyvin omituista, että ohjelmassa haastateltiin minun sijastani Susan Kurosen solvaamisesta sakotettua anonyymia naista. Suurpään läsnäolo ei ollut mitenkään relevantti Kuroseen kohdistuneen solvauksen kannalta. Suurpää oli ilmiselvästi kutsuttu ohjelmaan puhumaan ns. nettirasismista. Nimenomaan tästä syystä toimittaja Tuomas Hyytinen oli pyytänyt minua haastateltavaksi nettikirjoituksestani saamani sakkotuomion tiimoilta.

Ohjelman luonne muuttui täysin, kun haastateltavaksi yhtäkkiä pyydettiin minun sijastani joku anonyymi Susan Kurosta solvannut nainen. Jos minua olisi haastateltu, olisin voinut helposti tuoda esille minun kirjoitukseeni kohdistuneen poliittisen sensuurin. Olisin esiintynyt ohjelmassa omalla nimelläni, koska olen kirjoittanut internettiinkin jatkuvasti omalla nimelläni. Tällöin ohjelmassa ei olisi voitu niin paljon keskittyä jankuttamaan nimimerkin suojista toisia ihmisiä solvaavista puskasta-ampujista.

Toimittaja Tuomas Hyytisen haastatteleva anonyymi nainen sanoi itsekin jälkikäteen katuneensa Susan Kurosen solvaamista. Nainen sanoi, että nettikeskustelussa hänellä "mopo karkasi käsistä". Tätä ilmaisua sitten toistettiin studiodebatissa moneen kertaan, ikään kuin kaikilla sensuurin kohteeksi joutuneilla nettikirjoittelijoilla olisi vain "mopo karannut käsistä".

Minä sen sijaan seison yhä kaiken sen takana, mitä olen kirjoittanut. Kirjoitukseni nimeltä Yhteiskunta koostuu ihmisistä on julkaistu internetissä kaksi vuotta sitten ja minä olen edelleen täsmälleen samaa mieltä kuin siinä kirjoituksessani. En ole sanonut mitään väärää, en ole tehnyt mitään väärää. Olen blogissani vain kertonut tosiasioita ja siitä hyvästä minulle on poliittisista syistä annettu sakkoja.

Tämä kaikki olisi tullut esille, jos minua olisi haastateltu. Kun nyt toimittaja Tuomas Hyytinen yhtäkkiä päättikin haastatella minun sijastani jotakuta alatyylisiä solvauksia Susan Kuroselle kirjoittanutta anonyymia naista, katsojille annettiin täysin väärä kuva internetin sensuroinnista. Katsojille annettiin sellainen kuva, että internetiä vain pyritään siistimään poistamalla sieltä alatyylisiä solvauksia. Tätä valheellista kuvaa ei olisi katsojille syntynyt, jos minä olisin ohjelmassa kertonut minun kirjoitukseeni kohdistuneesta poliittisesta sensuurista.

Toimittaja Tuomas Hyytinen siis pyrki haastateltavansa tarkoitushakuisella valinnalla siihen, että kansa ei saisi tietää Suomessa harjoitetusta poliittisesta sensuurista.

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää väitti ohjelmassa, että "rasistisen kiihotuksen" poistaminen internetistä ei merkitse maahanmuuttokriittisen keskustelun tukahduttamista. Jos minua olisi haastateltu, katsojat olisivat heti huomanneet Suurpään valehtelevan.

Minun kirjoitukseni oli nimenomaan maahanmuuttokriittistä keskustelua, koska esitin siinä syitä muuttaa Suomen maahanmuuttopolitiikan linjaa. Sain kirjoituksestani sakkoja sen perusteella, että nykyisen hallituksen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan kritisointi esittämällä rikostilastoja, työssäkäyntitilastoja ja älykkyystutkimuksien tuloksia on käräjäoikeuden lautamiehinä toimineiden hallituspuolueita edustavien poliitikkojen mielestä "kiihotusta kansanryhmää vastaan".

Tässä siis nimenomaan sensuroitiin maahanmuuttokriittistä keskustelua sillä tekosyyllä, että sen väitettiin olevan "rasistista kiihotusta". Jos minua olisi haastateltu, kaikki katsojat olisivat huomanneet Johanna Suurpään vaatiman "rasistisen kiihotuksen" sensuroinnin tarkoittavan nimenomaan maahanmuuttokriittisen keskustelun tukahduttamista.

Suurpää siis käytti kiertoilmaisua "rasistisen kiihotuksen poistaminen internetistä" tarkoittaessaan sillä nimenomaan Suomen nykyisen hallituksen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan kritisoinnin sensurointia.

Tämä jätettiin kertomatta katsojille, koska toimittaja Tuomas Hyytinen yhtäkkiä päättikin haastatella minun sijastani jotakuta alatyylisiä solvauksia Susan Kuroselle kirjoittanutta anonyymia naista.

Kysyin Hyytiseltä, miksi poliittista sensuuria vaativa Johanna Suurpää oli kutsuttu ohjelmaan keskustelemaan Susan Kuroseen kohdistuneista täysin epäpoliittisista solvauksista.

Suurpää puhui tässäkin ohjelmassa nimenomaan poliittisen "nettirasismin" sensuroinnista, joten miksi minua ei haastateltu esimerkkinä tällaisesta poliittisen sensuurin kohteeksi joutuneesta nettikirjoittajasta?

Suurpää puhui vain ja ainoastaan maahanmuuttopolitiikasta, kun taas Kurosta solvannut nainen ei millään tavalla puhunut mistään politiikasta.

Kysyin toimittaja Tuomas Hyytiseltä, eikö hän nähnyt tässä täysin epäpoliittisen haastateltavan valinnassa mitään ristiriitaa pelkästään politiikasta puhuneen Suurpään studiokeskusteluun kutsumisen kanssa.

Tässä vaiheessa toimittaja Hyytinen huusi "Kiitos palautteesta!" ja löi luurin korvaani vastaamatta kysymykseeni.

Ihmettelen suuresti toimittaja Hyytisen käytöstä.

Ensinnäkin ihmettelen Yleisradion toimittajien journalistista tasoa. Kuten edellä olen selittänyt, on journalistisesti täysin väärä ratkaisu kutsua studioon pelkästään politiikasta puhuva, poliittista sensuuria kannattava viranomainen ja sitten haastatella täysin epäpoliittista, alatyylisiin solvauksiin syyllistynyttä, omia kirjoituksiaan katuvaa anonyyminä esiintyvää henkilöä.

Eikö Yleisradion toimittajille ole koskaan opetettu journalismin perusperiaatteita?

Toiseksi ihmettelen toimittaja Hyytisen käytöstä siltä osin, että hän ei edes suostunut vastaamaan kysymykseeni millään tavoin. Hän ryhtyi huutamaan päälleni esittäessäni tätä kysymystä, keskeytti rauhallisen ja asiallisen puheenvuoroni huutamalla "Kiitos palautteesta!!!" hyvin aggressiiviseen ääneensävyyn ja lopuksi löi luurin korvaani, vastaamatta kysymykseeni lainkaan.

Eikö Yleisradion toimittajille ole heidän lapsuudessaan kotona opetettu alkeellisimpiakaan käytöstapoja?