Nokian ex-toimitusjohtaja Kalle Isokallio:
Politiikassa on menossa Hullut Päivät. Hulluuden mestaruudesta kilpaillaan sillä, kuka ehdottaa suurinta summaa laman torjuntaan. Kun velalla tehdyt toimet ovat vain siirrettyä verotusta, äänestäjien pitäisi ymmärtää, että poliitikot kilpailevat siitä, kuka ehdottaa suurimpia veronkorotuksia tuleville vuosille.
Tähän mennessä suurimpia veronkorotuksia ovat vaatineen Keskustan kellokkaat, ministeri Tanskanen ministeri Pekkarisen pyynnöstä ja pääministeri Vanhanen omasta päästään.
Molemmat ehdotukset ovat kymmenen miljardin luokkaa. Kun tuloverokertymä oli viime vuonna neljätoista miljardia, niin viidelle vuodelle jaettuna kumpikin keskustan ehdotus tarkoittaa neljäntoista prosentin veronkorotusta ja kymmenelle vuodelle jaettuna seitsemän prosentin. Jos molemmat ehdotukset toteutettaisiin, niin tuplatkaa korotukset. Kansantalouden kanalta niiden seurauksena tulevat veronkorotukset ovat murhaavan kohtalokkaita.
Ministeri Pekkarinen haluaa veronmaksajien rahoilla elvyttää elinkelpoisia yrityksiä. Ihailen ministeri Pekkarisen kykyjä. Kun pankit eivät ole tähän mennessä satavuotisen olemassaolonsa aikana pystyneet aina erottamaan elinkelvottomia yrityksiä elinkelpoisista, mistä Pekkarinen on yhtäkkiä tuon näkemisen kyvyn hankkinut?
Kun monen yrityksen hallitus ei nykytilanteessa edes itse tiedä, pysyykö firma pystyssä taantuman yli, niiden kanttaisi varmuuden saamiseksi tiedustella asiaa ministeri Pekkariselta.
Pääministeri Vanhasen ehdotuksessa suurin rahoista on melko heikosti kätkettyä aluepoliittista tukea niille alueille, joissa puolue menetti eniten kannatustaan viime kunnallisvaaleissa. Kymmenen miljardia on mielestäni melko mittava puoluetuki yhdelle puolueelle. Luoja meitä varjelkoon siltä, että muut puolueet ryhtyvät vaatimaan kokoansa vastaavia paketteja omille kannattajilleen.
Mielenkiintoinen yksityiskohta kotimaisessa poliittisessa rahanjaossa on se, että meillä käytetään toimenpiteistä termiä elvytys. Kun elvytys tarkoittaa kuolemankielissä olevan potilaan herättämistä henkiin, ministeri Pekkarisen elvytyspaketti elinkelpoisille yrityksille on looginen kärrynpyörä. Jos yritys on tällä hetkellä elinkelpoinen, sitä tuskin tarvitsee elvyttää henkiin.
Muissa maissa taantuman torjuntaan suunniteltuja paketteja kutsutaan piristykseksi, ei elvytykseksi. Suomalaisten poliitikkojen kohdalla kyseessä on ilmeisesti freudilainen lipsahdus, eli he sanovat mitä tarkoittavat. Kansantaloutta ei ole aikomuskaan piristää kestävällä tavalla, vaan veronmaksajien rahat aiotaan käyttää kuolevien yritysten elvyttämiseen.
On selvää, ettei maailma palaa siihen hulluun tilanteeseen, joka vallitsi tämän vuosituhannen alkuvuosina, verorahoilla olisi syytä piristää vain niitä yrityksiä, jotka pärjäävät tulevassa maailmassa.
Elvyttää voisi poliitikkojen aivotoimintaa.
Juuri näin.
Tukiaiset kannustavat epärehellisiä paskafirmoja valmistamaan lisää sellaisia tuotteita, joista asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan kustannusvastaavaa hintaa.
Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen, Antti Tanskanen ym. nykyisen talouspoliitikan harjoittajat ja kannattajat siis pahentavat Suomen lamaa näillä "elvytyspaketeillaan".