Sosiaaliliberalismia: yksinkertainen perustulomalli

1. Lähtökohtana on, että työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden ym. veronmaksajien rahoilla elävien ihmisten sosiaalietuuksia ei missään nimessä kasvateta lainkaan. Näin ollen perustulojärjestelmään siirtyminen aiheuttaa kustannuksia vain niiden kansalaisten osalta, jotka eivät nykyään saa sosiaalietuuksia.
   
   Tämä pudottaa pohjan siltä perustulon vastustajien argumentilta, että rahan antaminen työtätekemättömille ihmisille rapauttaa työmoraalin. Kun työtätekemättömille annetaan yhtä vähän tai vähemmän rahaa kuin nykyisin, perustulo ei mitenkään voi kannustaa joutenoloon enemmän kuin nykyinen sosiaaaliturva.
   
   Perustulojärjestelmän lähtökohtana on nimenomaan se, että työnteko olisi kannattavampaa kuin nykyään.
   
   
   
   
   
   
   
   
2. Eläkeläisille ei anneta perustuloa lainkaan. Eläkkeet jätetään entiselleen. Tarpeen tullen eläkkeitä voidaan leikata julkisen sektorin menojen vähentämiseksi. Eläkkeitä ei kuitenkaan korvata perustulolla.
   
   Työnteon kannattavuuden parantamiseksi eläkeläisten annetaan tehdä töitä ja tienata palkkatuloja menettämättä eläkkeitään. Nykyisin eläkeläiset eivät tee palkkatöitä juuri lainkaan, koska eläkkeitä leikataan eläkeläisten tienatessa palkkatuloja. Eläkkeiden tulorajojen poistaminen ei siis kasvata eläkemenoja käytännössä lainkaan. Työnteon salliminen eläkeläisille siis kasvattaa eläkeläisten käytettävissä olevia tuloja aiheuttamatta mitään ylimääräisiä kustannuksia julkiselle sektorille.
   
   Eläkkeet siis jätetään ennalleen eikä eläkeläisille anneta penniäkään perustuloa. Näin ollen perustulojärjestelmään siirtyminen ei aiheuta veronmaksajille mitään kustannuksia eläkeläisten osalta.
   
   
   
   
   
   
   
3. Työttömyyskorvaukset lakkautetaan. Työttömät saavat nykyisten työttömyyskorvausten sijasta perustuloa. Tällöin työvoimatoimistot voidaan lakkauttaa tarpeettomina.
   
   Työvoimatoimistojen ainoa funktiohan on vahtia työttömien työnhakemista, koska nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä työttömyyskorvauksen saamisen edellytyksenä on ilmoittautuminen työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Työvoimatoimistot eivät kuitenkaan yleensä onnistu järjestämään työttömille töitä. Suurin osa työpaikoista ilmoitetaan työvoimatoimistojen ulkopuolella. Työvoimatoimistot ovat käytännössä vain byrokraattien suojatyöpaikkoja, joista ei ole mitään hyötyä kenellekään.
   
   Työvoimatoimistot järjestävät nykyisin työttömille kaikenlaisia huuhaakursseja ja palkattomia työharjoittelupaikkoja, joista ei ole mitään hyötyä työttömien työllistymisen kannalta. Työvoimatoimistojen lakkauttaminen siis aiheuttaisi tappioita vain a) työvoimatoimistoissa työskenteleville byrokraateille, jotka menettäisivät veronmaksajien kustantamat suojatyöpaikkansa, b) työllistämiskursseja järjestäville huijariyrittäjille ja koulutuslaitoksille, jotka menettäisivät veronmaksajien kustantamat suojatyöpaikkansa, c) palkattomia työharjoittelijoita saaville huijariyrittäjille, jotka menettäisivät veronmaksajien kustantamat ilmaiset työntekijänsä.
   
   Kaikkien näiden veronmaksajien rahoista subventoitujen loiseläjien jättäminen vaille nykyistä rahoitustaan olisi yksinomaan hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Veronmaksajat säästäisivät valtavasti rahaa. Myös Kelasta voidaan irtisanoa turhia byrokraatteja, kun työttömyyskorvaushakemuksia ei tarvitse käsitellä. Työttömien ei tarvitse täyttää kerran kuussa typerää "työtön-työtön-työtön"-lomaketta. Säästyy aikaa ja vaivaa ja veronmaksajien rahoja.
   
   
   
   
   
   
   
   
4. Asumistuki lakkautetaan. Jokainen maksakoon asumisensa itse. On järjetöntä antaa ihmisille sosiaalitukea sen perusteella, miten suuret asumismenot heillä on. Tämähän kannustaa ihmisiä asumaan isommissa ja kalliimmissa asunnoissa kuin missä he muuten asuisivat. Lisäksi nykyisessä asumistukijärjestelmässä asumistuen suuruuteen vaikuttaa asunnon rakentamisvuosi, peruskorjausvuosi ja sijainti. Tämähän tietysti kannustaa ihmisiä muuttamaan uudempiin tai äskettäin remontoituihin ja kalliimmilla alueilla (pääkaupunkiseudulla tai muissa suurissa kaupungeissa) sijaitseviin asuntoihin. Tämä on tietysti järjetöntä veronmaksajien kannalta ja asuntomarkkinoiden kannalta.
   
   Jos asumistuen lakkauttamisen katsotaan alentavan työttömien ym. pienituloisten käytettävissä olevia tuloja liikaa, asumistukea vastaava summa voidaan käyttää perustulon korottamiseen. Tämä on yhteiskunnan kannalta paljon järkevämpää kuin rahan antaminen erikseen työttömyyskorvauksena ja erikseen asumistukena, koska erillinen asumistuki vääristää asuntomarkkinoita edellä selittämälläni tavalla.
   
   
   
   
   
   
   
   
5. Opintotuki lakkautetaan. Koskee kaikkia opintotuen muotoja eli opintorahaa, opintotuen asumislisää ja opintolainojen valtiontakausta. Opiskelijat saavat nykyisen opintotuen sijasta perustuloa.
   
   Opiskelijoiden työssäkäynnin kannustavuus parantuu huimasti, koska perustulossa ei ole tulorajoja. Nykyisinhän opintotuen tulorajat rajoittavat opiskelijoiden työssäkäyntiä rankaisemalla palkkatulojen tienaamisesta.
   
   Opintotuen asumislisän lakkauttaminen vähentää opiskelijoiden aiheuttamaa ylimääräistä kysyntää asuntomarkkinoilla, koska perustulo ei kohdistu erityisesti juuri asumismenoihin. Perustulolla eläessään opiskelijat joutuvat asumaan nykyistä halvemmissa asunnoissa, esim. lähiöasunnoissa, soluasunnoissa tai vanhempiensa luona tai yhdessä tyttöystäviensä/poikaystäviensä kanssa. Nykyinen opintotukijärjestelmä rankaisee opiskelijoita siitä, että he muuttavat yhteen tyttöystäviensä/poikaystäviensä kanssa. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, että nykyinen monimutkainen, hajanainen, sekava ja sisäisesti ristiriitainen sosiaaliturvajärjestelmä on paljon huonompi kuin perustulojärjestelmä.
   
   
   
   
   
   
6. Toimeentulotuki lakkautetaan.
   
   Nykyisin toimeentulotukea annetaan niille työttömille, joiden työttömyyskorvaus ja asumistuki jäävät yhteenlaskettuina alle tietyn yleisiä elinkustannuksia ja asumismenoja vastaavan summan. Käytännössä kukaan työssäkäyvä ei nykyään saa toimeentulotukea, koska kenenkään työssäkäyvän tulot eivät jää ko. rajan alle. Myöskään kukaan opiskelija ei nykyisin saa toimeentulotukea, koska kaikki opiskelijoiden tuloksi laskettavat opintotuen muodot yhteenlaskettuina, eli opintoraha, opintotuen asumislisä ja opintolaina yhteensä, ylittävät toimeentulotuen saajien maksimitulorajan. Eläkeläisetkään eivät nykyisin saa toimeentulotukea, koska kenenkään eläke ja mahdollinen eläkkeensaajan asumistuki eivät yhteenlaskettuina voi jäädä ko. rajan alle. Näin ollen kaikki nykyiset toimeentulotuen saajat ovat työttömiä. Kun työttömille annetaan työttömyyskorvauksen, asumistuen ja toimeentulotuen sijasta perustuloa, turhaa byrokratiaa voidaan karsia valtavasti.
   
   On järjetöntä antaa samoille ihmisille veronmaksajien rahoja kolmelta eri luukulta kolmella eri etuusnimikkeellä. Kun useat eri tukimuodot korvataan yhdellä sosiaaliturvan muodolla eli perustulolla, sosiaaliturvajärjestelmään tarvitaan paljon vähemmän byrokratiaa kuin nykyään. Kuntien sosiaalivirastot voidaan lakkauttaa tarpeettomina. Sosiaalityöntekijöiden, sosiaalijohtajien yms. virkojen lakkauttaminen säästää veronmaksajien rahoja.
   
   
   
   
   
   
7. Äitiyspäiväraha lakkautetaan. Äitiyslomalla oleville naisille maksetaan perustuloa.
   
   Nykyisin äitiyspäiväraha on tulosidonnainen. Mielestäni tämä on järjetöntä. Ei ole mitään syytä maksaa suuripalkkaisille naisille korkeampaa äitiyspäivärahaa kuin pienipalkkaisille naisille. Lapsi on lapsi. Kaikista lapsista aiheutuvat kustannukset ovat yhtä suuria riippumatta vanhempien tulotasosta.
   
   Ei ole mitään syytä kompensoida äitiyslomalla oleville naisille heidän aikaisempia tulojaan. Suuripalkkaisten naisten synnyttämät lapset eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin pienipalkkaisten naisten synnyttämät lapset.
   
   Suuripalkkaiset naiset ovat sitä paitsi yleensä naimisissa suurituloisten miesten kanssa, joten voidaan olettaa näiden suurituloisten miesten elättävän vaimojaan ja lapsiaan.
   
   Suurin osa äitiyslomalla olevista naisista eli vastasyntyneiden lasten äideistä on nuoria naisia ja suurin osa nuorista naisista on pienituloisia. Ei ole mitään syytä pakottaa vastasyntyneiden lasten vanhempien enemmistöä, jotka ovat pieni- ja keskituloisia, subventoimaan vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän kautta suurituloisten perheiden lastenhankintaa ansiotulosidonnaisten äitiyspäivärahojen muodossa.
   
   
   
   
   
   
8. Lasten kotihoidon tuki lakkautetaan. Samalla lastentarhojen ylläpitäminen veronmaksajien rahoilla lopetetaan. Säästyneen rahasumman edestä korotetaan lapsilisiä.
   
   Tällöin lapsiperheet saavat itse valita vapaasti lastentarhojen, lasten perhepäivähoidon ja lasten kotihoidon välillä. Lapsiperheitä ei pidä painostaa mihinkään näistä vaihtoehdoista, vaan lasten vanhempien on saatava aidosti valita näiden vaihtoehtojen välillä.
   
   Jos esim. lastentarhojen ylläpitämiseen käytetään enemmän veronmaksajien rahoja (lastentarhojen kustannukset miinus lasten vanhemmilta perittävät päivähoitomaksut = nettokustannus veronmaksajille) kuin lasten kotihoidon tukeen, tämä on selvä kannanotto lastentarhojen puolesta ja lasten kotihoitoa vastaan. Tämä on perverssiä, koska normaalisti lasten vanhempien pitäisi itse voida vapaasti valita lastentarhojen, lasten perhepäivähoidon ja lasten kotihoidon välillä.
   
   Vanhemmat ovat yleensä omien lastensa hyvinvoinnin parhaita asiantuntijoita. Huumeongelmaiset tai väkivaltaiset vanhemmat ovat äärimmäisiä poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä alistaa normaaleja vanhempia sosiaalibyrokraattien holhouksen alaisiksi.
   
   Nykyään monet vanhemmat painostetaan taloudellisesti laittamaan lapsensa kuntien lastentarhoihin hyvin varhaisessa iässä. Psykologisten tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaiden lasten ei yleensä pitäisi olla lastentarhoissa, ellei kotona ole mitään erityisiä ongelmia. Useimmissa lapsiperheissä ei ole esim. huume-, väkivalta- tai mielenterveysongelmia, joten useimpia lapsia ei pitäisi laittaa lastentarhoihin alle 3-vuotiaina. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä kuitenkin kannustaa lasten vanhemmat laittamaan lapsensa kunnallisiin lastentarhoihin mahdollisimman varhaisessa iässä, jopa 1-vuotiaana, koska nykyisin lastentarha on pienten lasten vanhemmille taloudellisesti paljon edullisempi vaihtoehto kuin lasten kotihoidon tuki. Perustulojärjestelmään siirtyminen korjaa tämän epäkohdan.
   
   
   
   
   
   
9. Jos perustuloa maksetaan vain täysi-ikäisille, vastaavasti lapsilisää pitäisi maksaa kaikille alaikäisille.
   
   Lapsilisän maksaminen voitaisiin lopettaa esim. siinä kuussa, jossa lapsi täyttää 18 vuotta. Vastaavasti perustuloa ruvettaisiin maksamaan seuraavassa kuussa.
   
   Tällöin ei tarvitsisi maksaa esim. opintotukea alaikäisille opiskelijoille. Tämä poistaa kannustinloukkuja, koska nykyisin vanhempiensa luona asuvien alaikäisten opiskelijoiden opintotuki riippuu heidän vanhempiensa tulojen suuruudesta. Ammattikoululaisia ja lukiolaisia siis rangaistaan vanhempiensa tuloista. Toisin sanoen ammattikoululaisten ja lukiolaisten vanhempien tuloja verotetaan nykyisin tuloveron ja kunnallisveron lisäksi myös leikkaamalla heidän teini-ikäisten lastensa opintotukia. Tämä epäkohta poistuu perustulojärjestelmään siirtymisen myötä. Tällöin työnteon kannustavuus paranee.
   
   Opintotuen lakkauttaminen ja kaikkien alaikäisten ottaminen lapsilisän piiriin myös vähentää opiskelijoiden kannustetta muuttaa pois vanhempiensa luota hyvin nuorena, jopa alle 18-vuotiaana, koska nykyinen vanhempiensa luona asuvien ammattikoululaisten ja lukiolaisten vanhempien tulot huomioon ottava opintotukijärjestelmä selvästi kannustaa opiskelijoita muuttamaan pois vanhempiensa luota. Tämä siis kannustaa teini-ikäisiä muuttamaan ennenaikaisesti omaan asuntoonsa tai opiskelija-asuntolaan tms. soluasuntoon, mikä tietysti luo ylimääräistä kysyntää asuntomarkkinoille. On perverssiä kannustaa alaikäisiä muuttamaan pois kotoaan voidakseen käydä ammattikoulua tai lukiota toisella paikkakunnalla. Tähän nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä kuitenkin kannustaa. Perustulojärjestelmään siirtyminen poistaa tämän ongelman.
   
   Alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden eli ammattikoululaisten ja lukiolaisten ottaminen lapsilisän piiriin myös vähentää byrokratiaa, koska lapsilisä ei edellytä mitään byrokraattista tarveharkintaa. Näin ollen Kelasta voidaan tämänkin uudistuksen ansiosta irtisanoa turhaa väkeä, jotka nykyään saavat veronmaksajien kukkarosta palkkaa opintotukihakemuksien käsittelystä.