Viime aikoina on puhuttu kauhunsävyisesti deflaatiouhasta. Pelätään, että hinnat lähtevät laskuun, ja että tästä on seurauksena yleinen lama, tai vähintään taantuma. Mistä on kysymys?

Keynesiläinen taloustiede perustuu oletuksille hintojen jäykkyyksistä ja niiden aiheuttamasta epätasapainosta taloudessa. Teoria kertoo, että jos hintajäykkyyksiä on, talous voi joutua tilaan jossa se ei tuota parhaimmalla mahdollisella tavalla, ja että tämä tila voi olla vakaa. Mikäli hintajäykkyydet ovat yksisuuntaisia, tilannetta voidaan korjata muuttamalla kaikkia hintoja joustavampaan suuntaan -- mikäli aiheutamme tietoisesti inflaatiota/deflaatiota, yksisuuntaisesti jäykät hinnat on mahdollista saattaa sopusointuun reaalisten suureiden kanssa, kunhan rahan arvon muutoksen suunta valitaan järkevästi. Tavallisesti oletetaan, että tuotteiden ja palvelujen hinnat ovat rahayksikköön nähden jäykkiä alaspäin (ts. rahan reaalinen hinta on jäykkä ylöspäin; kaikki haluaisivat saada enemmän pl. kokonaistaloudellinen viive, eivät vähemmän), ja että inflaatio näin on hyvä ratkaisu, kenties jatkuvastikin. Deflaatio taas ennustaa ongelmia.

Näin siis helpossa analyysissa. Todellisuudessa tilanne on ihan himpun verran toinen. Mikäli hinnat todella ovat jäykkiä alaspäin, deflaatiota ei koskaan todellisuudessa aiheudu (tämä seuraa oletuksesta), vaan paremminkin deflaatiopaineesta tulee ongelma -- hintajäykkyys kanavoi sen taloudellisiksi virhepäätöksiksi. Derivaatat ja suuret ovat täysin eri asia, tietysti. Mikäli deflaatio tapahtuu, se ei sinänsä ole muuta kuin seuraus deflaatiopaineesta, ja itse asiassa paineen itsensä seurauksia helpottava. Ts. mikäli painetta olisi mutta deflaatiota ei tapahtuisi, ongelma olisi jopa keynesiläisessä raamissa paljon pahempi kuin silloin kun deflaatio purkaa paineen.

Mainintani on siis puhdasta keynesiläistä teoriaa. On edelleen mahdollista, että deflaatiopaine (l. kysynnän ja tarjonnan välisen erotusfunktion ensimmäinen aikaderivaatta, erotuksena seuraavasta hinnanmuutoksesta) tuottaa ongelmia. Se myös tuottaa deflaatiota myöhemmin, elleivät hinnat ole täysin jäykkiä alaspäin. (Yleisemmin, lamassa jotkin hinnat pyrkivät myös ylöspäin toisten alaspäinjäykkyyden takia.) Deflaatio ei kuitenkaan ole syy, eikä tässä raamissa edes varma indikaattori. Sen on vain yksi juttu joka voi tapahtua, ja joka keynesiläisessä raamissa tavallista useammin kertoo laman alkaneen, koska se kai yleensä seuraa deflaatiopaineesta. (Tämän toteennäyttämiseen matemaattinen kykyni ei riitä.)

Muissa raameissa deflaatio ei välttämättä kerro yhtään mitään. Eikä varsinkaan todellisessa taloudessa -- esim. Kiinassa on vuosikausia ollut päällä hyvin raju deflaatio, samalla kuin reaalinen kansantuotteen kasvu on ollut yksi maailman nopeimmista. Deflaation ei tarvitse olla haitta, edes deflaatiopaine ei ole ongelma mikäli hinnat mukautuvat alaspäin, ja mikäli deflaatiopainetta ja hintojen alaspäinjäykkyyttä on, se kenties riippuu politiikastakin, ei vain markkinoista (eli miksi hinnat eivät mukaudu? emmekö voi tehdä jotain asialle? edes tuhoamalla ammattiyhdistysliikkeen erityisoikeudet? edes tappamalla irtisanomisajan ja koko sosiaaliturvan -- jos uhkaa muuten kuolla nälkään, lienee suostuvainen hyväksymään oikean palkan, vaikka se olisi hieman alempikin. eikö tämä riitä poistamaan hintajäykkyydet lähes kokonaan?).

Libertaari malli kuulostaa aluksi kylmältä ja jopa epäinhimilliseltä. Se ei kuitenkaan aina ollut tätä -- aikanaan vanhaliberaali ajatusmaailma oli loistava lupaus, ja kun sitä sitten sovellettiin, se loi pohjan länsimaiselle tieteistekniselle elintavalle. Niin tässäkin: keynesiläisen talousteorian ongelmat ovat poistettavissa tekemällä sen oletukset epäolennaisiksi. Mikäli pystymme lisäämään hintojen joustavuutta riittävästi (vars. alaspäin), talous pysyy (dynaamisessa) tasapainossaan, eikä keynesiläisten ikävistä ennustuksista tarvitse välittää. Heidän reseptinsä on toki toinen -- hoidetaan oireita, ei tautia, eli jäykkyyttä -- mutta lopulta on helppo nähdä, että elvytyspolitiikan hyödyt ovat saavutettavissa ilman sen haittojakin.

Liberaalit haluavat vain, että kukin saa päättää osaltaan niistä asioista, jotka koskettavat häntä. Tämä johtaa parhaaseen kannustimeen toimia yhteisön hyväksi. Tällöin keynesiläinenkin taloustiede kaatuu kivasti -- sen olettamia hintajäykkyyksiä ei enää ole. Niinpä talous toimii, kaikilla on vapaus eikä parantamisen varaa juuri ole. Mikäs sen parempi...