Kapitalistit eivät pidä kapitalismista

Kapitalismi määritellään useimpien sanakirjamääritelmien mukaan tuotantovälineiden yksityisomistukseksi. Kapitalismiin perustuvassa politiikassa valtio ainoastaan takaa tuotantovälineiden juridisen omistusoikeuden, eikä puutu tuotantovälineiden käyttöön, ellei niillä aiheuteta merkittäviä ulkoishaittoja muille ihmisille, tai ellei joku varasta niitä tai jätä sopimuksessa täyttämättä omaa osuuttaan.

Kapitalismi ei siis ole "sitä, mitä Etelärannassa ikinä halutaan". Kapitalismi ei ole edes mieleen kapitalisteille, ja he usein pelkäävät sitä vielä enemmän kuin pelättyä sosiaalivaltiota. Siinä missä valtion sääntely voi aiheuttaa katteiden pienentymistä tai jotain vastaavaa, uudet kilpailijat voivat viedä leivän kokonaan pöydästä. Usein yritysjohtajat oikein mielellään kaikista mutinoistaan huolimatta hyväksyvät uudet sääntelysopimukset ja lupamenettelyt. Vaikka pitäisi palkata pari asianajajaa lisää hoitamaan juridisia asioita, ainakin sillä nurkan takana odottavalla pikkuyrityksellä on entistä vaikeampaa päästä kilpailemaan yrityksen kanssa.

Tämä käy selväksi esimerkiksi ihan niitä sanomalehtiä lukemalla. Esimerkiksi tänään Sonera ilmoitti, että "on tuhlausta pyörittää kolmea kännykkäverkkoa näin pienessä maassa." Ööh... eikös se ole DNA:n oma vika, jos ne tappiolla pyörittää kännykkäverkkoaan? Tietysti Sonera vielä muistaa vedota "yleiseen hyvinvointiin" ja tiesmihin, jotta poliitikot nyt "tajuaisivat" rientää korjaamaan tilanteen, pahan kapitalismin aiheuttaman hyvinvointitappion.

Kapitalismi ikävä kyllä vain on tällainen itseäänkorjaava järjestelmä, missä jos DNA:n kännykkäverkon pyörittäminen oikeasti johtaa yleisen hyvinvoinnin laskuun, tappioiden myötä DNA joutuu ennemmin tai myöhemmin tekemään korjausliikkeen. Jos Soneran väite pitää paikkansa, kapitalismi kyllä hoitaa asian.

Ellei kyseessä sitten vain olisi Soneran pelko Elisan kanssa jaetun monopoliaseman menettämisestä? Vaikuttaisi ihan siltä, kuin se sosiaalivaltion ekstensiivinen taloussääntely maistuisi isojen yritystenkin johdolle, vaikka sosiaalidemokraattisessa retoriikassa sääntely onkin yritysjohtajien pahin vihollinen.

Aivan yhtä vähän on kapitalismia sellainen politiikka, jossa Eteläranta päättää kuka käyttää tuotantovälineitä ja miten, kuin on vapaakauppaa sellainen politiikka, missä EU päättää miten kauppaa käydään.

Suomen kaltaista järjestelmää, jossa ammattiyhdistysliikkelle on annettu lainsäädäntövaltaa työlain suhteen, ja valtio ei toimi neutraalina ja puolueettomana erotuomarina kunnioittaen kaikkien oikeutta omistaa tuotantovälineitä ja käyttää niitä miten tykkäävät, kutsutaan korporatismiksi, joka on osa fasismia.

Fasismi puolestaan, kuten kaikki esimerkiksi Mussolinin kirjoituksiin tutustuneet tietävät, nousi liberaalin kapitalismin vastavoimaksi. Liberaalissa kapitalismissa kukin sai käyttää tuotantovälineitään ja omaisuuttaan miten halusi, ja kas vain, rappiollinen kansahan sitten kulutti rahansa trendivaatteisiin ja pop-musiikkiin, yksityisyritysten juostessa perässä palvelemaan kuluttajien tarpeita. Mussolinin mukaisesti korporatiivinen järjestelmä, fasismi, puolestaan nousi täyttämään liberaalin kapitalismin arvotyhjiö, missä yksilönvapauden perusperiaatteiden mukaisesti kukin sai itse tehdä omat, dekadentit valintansa.

Korporatismi on siis aivan yhtä kapitalistista kuin on sosialismikin.