perjantaina, joulukuuta 16, 2005

Mitä on anarkokapitalismi

Olen viime aikoina huomannut, että yllättävän monella libertaristiksi itseään kutsuvallakin on suuria epäselvyyksiä anarkokapitalismin käsitteestä. En tässä yritä varsinaisesti argumentoida anarkokapitalismin puolesta, vaan yksinkertaisesti kuvailla anarkokapitalistisen yhteiskunnan toimintaa. Anarkokapitalismi ei ole hobbesilaista kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Allaoleva kuvaukseni anarkokapitalistisesta yhteiskunnasta on julkaistu alun perin ASC:llä, joten se on englanniksi.

My vision of anarcho-capitalism is that people will typically belong to private legal systems that are attached to local communities based on private property arrangements such as condo associations or gated communities or what-have-you; some people, particularly owners of relatively large pieces of real estate, will refuse to join such covenant-based communities, but small homeowners will usually find it profitable to minimise their transaction costs by buying their water, sewage treatment, road maintainance, gardening services etc. in bulk through condo fees or similar payments to the local community. Police services will typically be provided by guards hired by the condo associations, covenant-based gated communities etc.

People do not have to join these local communities; if membership in them were compulsory, it wouldn't be a private property covenant anymore, it would be a state. You only pay condo fees or similar payments if you have voluntarily joined the community. If the payments were obligatory, they would be taxes.

The rules of these covenant-based communities are PRIVATE LAWS that you have to respect if you believe in private property rights. You can't come into the community, break the laws and say, "Screw you, I never signed your covenant!" My point is that by voluntarily entering the area governed by a private property covenant, you accept the laws that apply there. This is why there are WRITTEN LAWS in anarcho-capitalism. Any community that wishes to maintain its rules must make them explicit by writing them down in a document that is available to all those who are subject to those rules.

If disagreement about applying those rules arises, there will be COURTS OF LAW that will JUDGE the case on the basis of LAWBOOKS. If a defendant is found guilty, normally the most efficient verdict is making him pay compensation to repair the damage done, plus fines and costs of the trial. If the defendant is unable to pay compensation and fines etc., PRISON becomes necessary.

This is why a capitalist society necessarily has laws, courts of law, and prisons, QED.

2 kommenttia:

roskaposti kirjoitti...

Itse olen päättänyt, että en ota kantaa siihen kumpi on parempi: anarkokapitalismi vai minarkismi.

Minun toiveeni on sellainen, että muodostetaan minarkistisia kaupunkivaltioita, jotka voivat äänestämällä päättää siitä miten turvallisuuspalvelu järjestetään (tiettyjen reunaehtojen vallitessa tietenkin). Joku näistä kaupunkivaltioista varmaankin muuttuu anarkokapitalistiseksi ja, jos se näyttää toimivan, niin muut luultavasti seuraavat perässä.

Jos suuri valtio muutetaan anarkokapitalistiseksi perimällä valtion palveluista aluksi maksu ja lakkauttamalla valtio sitten, kun yksityiset järvestävät näitä palveluja, niin se ei todista mitenkään anarkokapitalismin paremmuutta verrattuna minarkismiin.


Hoppen hahmotelma anarkokapitalismista kuulostaa idioottimaiselta. Siinähän on tavallaan keskenään kilpailevia kuningaskuntia, jotka voivat rajoittaa yksilön maastamuuttoakin (ainakin Hoppen mukaan)

Anssi kirjoitti...

Lisäisin, että minusta on perinteistä vasemmistoanarkismia ja kommuuniajattelua mukaileva myytti, että anarkokapitalistiset oikeusjärjestelyt olsivat jotenkin paikallisia. Itse näen luottokorttiyhtiöt ja pankit nykyisistä organisaatioista prototyypeinä anarkokapitalistisille oikeusjärjestelyille.

Sitoutumalla Nordea-Visa-oikeuspiiriin sitoutuisit heidän lakikirjaansa. Nordea-Visa olisi hyvin läheisessä yheistyössä muiden Visa-konsernin jäsenten kanssa ja lait, oikeuistuimet ja poliisi olisivat lähinnä yhteisiä. Samoin esim. Luottokunnan kautta myös muut oikeuspiirit kuten MasterCard-piiri olisivat tiukoin sopimusjärjesteyin mukana, vaikka MasterCard-lakikirja saattaisi olla hieman erilainen.

Jättäytyminen kaikkien näiden ulkopuolelle olisi lähes mahdotonta, koska ilman "luottoa" olevan henkilän kanssa olisi hyvin vaarallista asioida. Sen sijaan jos MC- tai Visa-yhteisö toimisi huonosti tai veloittaisi liikaa, alalle syntyisi kilpailijoita, jotka olisvat käytännössä pakotettu yhteistyöhön, mutta kenties hiukan eri ehdoin, eri maksuin ja eri palveluin.

Vankeusrangaistukset olisivat tietysti hiukan hankalia, koska mitään "virallista" väkivaltamonopolia ei olisi. Mutta sakot toimisivat, ja murhaajatkin saataisiin kiinni, koska äärimmäisiä rangaistuksia varten näillä oikeuspiireillä olisi jonkinlainen pseudo-monopolistinen sopimus käyttää mitä tahansa tarvittavaa väkivaltaa.

Toki katastrofi järjestelmän sisällä on silti mahdollinen, silloin seurauksena olisi esim. "sota" Visan ja Mastercardin välillä. Anarkokapitalismi ei poista sotia, mutta ei poista mikään muukaan järjestelmä. On sitten hyvin spekulatiivista etukäteen väittää, että sotia olisi enemmän tai vähemmän kuin nykyjärjestelmissä. Libertaristi vain uskoo, että yleinenh taloustieteellinen analyysi viittaa siihen, että vapaaehtoiset ja vaihtoehtoiset sopimusmallit toimisivat paremmin kuin jäykkä valtiojärjestelmä, jossa ainoa mahdollisuus vaihtaa asiakkuutta on odottaa aikuistumista ja muuttaa sitten maasta, tai paeta väärällä nimellä Etelä-Amerikan viidakoihin.