Päivän Syreeni (anarkokapitalismilistalta)

An: "Anarkokapitalismilista"
Von: "Sampo Syreeni"
Datum: Wed, 6 Sep 2006 14:43:32 +0300 (EEST)

On 2006-09-06, svenlaakso wrote:

> Nykyisen kaltaisessa globaalissa taloudessa erittäin suuret, pieniä
> valtioita suuremmat korporaatiot voivat kilpailuttaa yksittäisiä
> valtioita (verotus, ympäristöpolitiikka, työvoiman hinta). Jos valtio
> ei sopeudu korporaatioiden saneluehtoihin, korporaatiot lähtevät.

Jos korporaatio yrittää kilpailuttaa valtiota, valtio tietysti päästää
korporaation sisään markkinoille vain jos sille on siitä hyötyä. Jos
markkinoillepääsystä on kerran valtiollekin hyötyä, on vaikeaa nähdä
miksi korporaatio ei saisi näin kilpailuttaa. Jos pääsystä taas ei ole
hyötyä, korporaatio lähtee, mutta valtiohan on tähän vain tyytyväinen
koska korporaatio oli antamassa sille niin huonot kauppaehdot
(saastetta, tms.) ettei sitä kuitenkaan olisi kaivattu maahan.

Tunnut siis olettavan, että korporaatio voi lisäksi pakottaa valtion
hyväksymään sille nettotappiolliset ehdot, vähän kuten ryöstäjä pakottaa
ryöstettävän hyväksymään sen että joko rahat tai henki lähtee. Tämä ei
kuitenkaan voi vielä seurata pelkästään valtioiden kilpailuttamisesta,
koska valtiotkin kilpailuttavat päin vastoin yrityksiä ja hyödyllisiä
yrityksiä on myös isot kasat kilpailemassa markkinoillepääsystä.
Valtiolla on aina se vaihtoehto että se ottaa markkinoilleen kilpailevan
yrityksen paremmilla ehdoilla ja varsinkin isompien valtioiden kohdalla
viime kädessä myös se että se sulkee rajansa kaikelta kilpailulta ja
pärjää kotimarkkinoiden varassa. Nettotappiollisia ehtoja ei
yksinkertaisesti tarvitse hyväksyä.

Lisäksi valtiolla on väkivaltakoneisto jota yrityksellä ei ole jollei
jokin toinen valtio tue sitä. Sen avulla se pystyy kyllä karkottamaan
yrityksen jos se niin haluaa, jollei vastassa ole isompi
väkivaltakoneisto. Mutta jos yrität väittää jälkimmäistä, joudut
antamaan esimerkin jossa nettotappiollisia ehtoja on esitetty ja niitä
on tuettu väkivalloin. Tällaisia ei juuri ole.

Myös Mikon kysymys Suomen pienuudesta on olennainen: hyvin harvat
yritykset ovat niin isoja että ne voisivat kilpailla väkivallassa
pienenkään valtion kanssa, etenkään kun valtio voi tuottaa väkivaltaa
tappiolla mutta yritys joutuu maksamaan sen liikevoitostaan (tästä tulee
noin kertaluokan suuruinen epäsuhta saman liikevaihdon valtion ja
yrityksen maksukykyjen välille). Oikeastaan vain erittäin pienet,
heikot, korruptoituneet ja sisäisistäkin jännitteistä kärsivät maat ovat
alttiita tällaiselle, ja silloinkin vain erittäin isojen ja
korruptoituneiden yritysten käsissä; esimerkit voitaneen laskea yhden
käden sormin ja kun valtion korruptioon ja heikkouteen yleensä liittyy
paljon, paljon pahempiakin seuraamuksia, niihin liittyvät ongelmat
tietysti pitäisi ratkaista ensi sijassa poistamalla korruptio valtiosta.
Ei tuhoamalla tuottava, yhteiskunnalle hyödyllinen yritys.

Itse näkisin, että oikeastaan ainoat jäljellejäävät vaihtoehdot ovat
että a) valtioiden hyväksikäyttö on näennäistä ja sekin väkivalta jota
niitä vastaan toisten valtioiden taholta käytetään itse asiassa ajaa
hyviä, ei haitallisia, päämääriä tai b) valtio toimii siinä mielessä
tyhmästi että se hyväksyy esimerkiksi korruption tai vastaavan takia
kansalleen nettotappiollisia ehtoja. Nähdäkseni molempia tapahtuu:
vasemmistolaisessa propagandassa usein väitetään että hyväksikäyttöä
(esim. "sosiaalista dumppausta") on sielläkin missä kauppa
todellisuudessa on maan asukkaille hyödyllistä (esim. vapaakauppa
hyödyttää yksikäsitteisesti kehitysmaita, eikä hyöty mene mihinkään
siitä että riittävän irrationaalinen valtio ehkä pitää pakottaa
kaupanvapauttamiseen länsimaiden taholta), ja toisaalta valtiot eivät
todella ole niin rationaalisia toimijoita että ne aina toimisivat tässä
kuvatulla tavalla. Voi käydä niinkin että valtio ajaa diktaattorinsa
etua ja sallii sosiaalisen dumppauksen koska sen sallimalla diktaattori
pystyy realisoimaan asemansa helpoimmin kuivaksi käteiseksi, omaksi
hyödykseen ja kansan kustannuksella. Et cetera.

Mutta jälkimmäinenhän on helposti arvattavissa mm. julkisen valinnan
teorian avulla, eikä siinä ole listalaisille mitään uutta. Siksihän
täällä juuri suhtaudutaan niin skeptisesti kaiken sortin valtioihin:
niitä ei pidetä hyödyllisinä koska ne ovat aina ja kaikkialla alttiita
tällaisille väärinkäytöksille ja omalle, sisäiselle, haitalliselle
dynamiikalleen. Valtioita on syytä epäillä, koska niistä tiedetään että
ne jo rakenteensa ja ennakko-oletustensa puolesta usein toimivat
huonosti ja siksi väärintekevät. Listalla vain tyypillisesti sovelletaan
tätä epäluuloa johdonmukaisesti: totta kai se maailmanvaltiokin
keskittää valtaa, luopuu vallastaan riittävän rikkaan yksityisen
toimijan hyväksi samoin ehdoin kuin pienempi valtio, ja on siis kansan
hyvinvointia silmälläpitäen vielä paljon pelottavampi rakenne kuin
pienemmistä valtioista ja/tai yrityksistä koostuva, sentään kilpailun
rajaama anarkia.

> Perustelut ja tilastotieto näille väittämille löytyy Noam Chomskyn
> laajasta ja suomennetustakin kirjasta Ideologia ja valta.

Pitäisi varmaan joskus lukea, mutta totta puhuen pidän Chomskyn
kontribuutiota lähinnä retorisena.

> Yhdysvalloissa tosin pyritään kaiken aikaa hajauttamaan valtiovaltaa
> siten, että korporaatioiden totalitarismi voisi olla nykyistä lähes
> absoluuttista tilannetta vieläkin kaikenkattavampaa.

Sinä tunnut ajattelevan, että valtio lähtee yritysten talutusnuoraan
siksi että jokin ulkoinen, suurempi uhkatekijä pakottaa sen siihen.
Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista historiallista näyttöä. Päin
vastoin näyttää ennemmin siltä että valtio on ensin vahvistunut ja
sitten sisäisten, dynaamisten heikkouksiensa takia antautunut
rauhanomaisesti (ts. salakavalasti) eturyhmien, satunnaisten
enemmistöjen ja vastaavien ohjattavaksi. Juuri Yhdysvallat on tästä
erinomainen esimerkki, koska sitähän mikään ulkopuolinen toimija ei
nykyään pysty uskottavasti uhkaamaan, ja silti se todella usein
toteuttaa jonkun aivan muun kuin keskivertokansalaisensa etua.

Valtioon kohdistuva uhka ei siis tule ensi sijassa ulkoa vaan
sisältäpäin, ja näin ollen se ei ole poistettavissa nujertamalla valtion
ulkopuolelle jäävä valta vaan nimenomaan minimoimalla se valta jota
valtiolla itsellään on. Ratkaisu ei ole siinä että luodaan kaikkia muita
vahvempi maailmanvaltio, vaan siinä että luodaan tilkkutäkki
pienenpieniä hallintoyksiköitä joista yksikään ei mahda yhdellekään
toiselle yhtään mitään, eikä siis ole haluttava kohde haltuunotolle.

> Sitä ilmiötä, että kapitalistiset taloustieteilijät eivät itse näe tai
> julkilausu malliensa ilmiselviä ansoja, pidän tahallisena: nykyään ei
> ole niin tyhmiä ihmisiä, on vain paatuneita rikollisia, jotka toimivat
> manipulaattoreina vaikutusvaltaisissa asemissa, kuten tietyt
> professorit amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yliopistoissa.

Niinno, Chomskykin on professori amerikkalaisessa yliopistossa, ja
ainakin useimpien listalaisten näkökulmasta hänen kirjoittelunsa on osa
sitä valtion sosialisointi- ja haltuunottoyritystä jota vastaan juuri
pitäisi tapella. Samoin, taloustieteessä listalaisilla ei ole juuri
tarvetta luottaa professorin sanaan, kun kirjallisuus on jo luettu ja
alaa voi siis arvioida itsekin.

> En näe ongelmaa kapitalistisessa kilpailussa sinänsä, vaan ainoastaan
> niissä kilpailun muodoissa, jotka ottavat polttoaineensa inhimillisen
> moraalin rappeuttamisesta.

Kuten? Itseäni moraalifilosofia ja sen suhde oikeelliseen politiikkaan
kiinnostavat laajasti, enkä oikein näe mikä juuri kilpailussa kajoaisi
niin rajusti moraaliin kun itse kuitenkin katson että kilpailu se viime
kädessä moraalinkin oikeellisessa roolissaan ja tehokkaana pitää.

> PIdän oikeudenmukaisesta kilpailusta, ja jos tähän ei suostuta, pidän
> siitä että kilpaulusta luovutaan.

Miten siis määrittelet oikeudenmukaisen kilpailun? Itse määrittelen sen
niin, että kun toisten vapauteen ei kajota, kilpailu on laillista, ja
kun lisäksi erotetaan asiat toisistaan niin ettei vaikutusvallalla
yhdessä asiassa kiristetä toisessa siihen liittymättömässä (eli siis
pidetään huolta siitä että moraalisäännötkin ovat odotusarvoisesti niin
positiivisummaisia kuin voivat olla sen sijaan että niissä olisi kyse
pelkästä distributiivisesta nahistelusta), sitten kilpailu on
moraalisestikin arvokasta. Yritykset sitten nähdäkseni täyttävät
toiminnassaan tällaiset ehdot paljon useammin kuin yksikään valtio.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:decoy@iki.fi