Artikkeli sinänsä ei olisi mielenkiintoinen, ellei se toimisi hienona esimerkkinä yleisestä journalismin tasosta Suomessa.
Siteeraan artikkelin alkua (kielioppivirheineen):
Eläkevakuutusyhtiö Eteran toimitusjohtaja Kalevi Hemilä vakuuttaa, että Suomeen ei tule eläkepommia. Hemilä itse asiassa kummastelee mistä eläkepommi puheet oikein kumpuavat kun kaikki asiasta perillä olevat tahot varsin hyvin tietävät, että minkäänlaista eläkepommiuhkaa ei ole näköpiirissä ainakaan seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen.
Tässä vaiheessa yhteiskunnallisesti valveutunut lukija kiinnostuu. Eläkepommista puhutaan paljon, mutta mikäs se tarkkaan ottaen onkaan, ja miten Hemilä voi olla eri mieltä tähän asti esiintuotujen uhkakuvien kanssa.
Artikkelin jatko pyrkii selventämään asiaa:
Kaikilla keskeisillä eläkevakuutusyhtiöillä kuten Eteralla, Varmalla ja Veritaksella eläkkeiden maksukyky on kunnossa: Eteralla esimerkiksi rahaa on 5,8 miljardia euroa.
Onko mainittu 5,8 miljardia euroa paljon vai vähän? Mitä tarkoittaa, että Eteralla on x euroa rahaa? Käteisenä? Osakkeina? Eläkeobligaatioina? Tyhjinä kaljapulloina?
Vahvana myötätodistajana Hemilän vakuutukselle eläkerahojen riittävyydestä toimii tieto siitä, että viimeisen viiden vuoden aikana Eteran Lel ja Tael maksujen maksutulo on ollut keskimäärin kuuden ja puolen prosentin kasvussa.
No sehän kuulostaa hyvältä.
Samalla kasvu-uralla on myös yhtiön sijoitustoiminta. Siinä kasvua on ollut parhaillaan jopa 11 prosenttia vuositasolla. Muissa eläkevakuutusyhtiöissä sijoitustoiminta on myös pääosin ollut onnistunutta.
Jos sijoittajan "kasvu-ura" on keskimääriin kuuden ja puolen prosentin lukemissa on hänen viisasta harkita alan vaihtoa. Sokea apina saa pörssissä keskimääriin 15% vuosikasvun pitkällä aikavälillä. Hemilän Eteralla kasvua on ollut "parhaillaan jopa" 11 prosenttia.
Tätä taustaa vasten herää kysymys, että mitenköhän pitäisi tulkita väittämä muiden eläkevakuutusyhtiöiden "pääosin onnistuneesta" sijoitustoiminnasta. Täsmällisten lukujen arviointi jätetään kuitenkin lukijan mielikuvituksen varaan.
Artikkeli siirtyy tämän jälkeen luontevasti kuvailemaan Hemilän urakehitystä ja toipumista aivoverenvuodosta.
Luettuani kyseisen tekstin etsin pitkään sivun yläkulmista merkintää "maksettu ilmoitus" -- sen verran röyhkeältä mainonnalta se näytti. Valitettavasti kyseessä on vain tavallisen toimittajan tapa saada palstakiintiö täyteen: julkaistaan propaganda sellaisena kuin se toimitukseen faksataan.
Koko artikkeli huokuu täydellistä ymmärtämättömyyttä aiheesta, mistä puhutaan. "Todisteina" väittämille esitetään lukuja, joita ei aseteta mihinkään kontekstiin ja joista ei edes voi varmuudella päätellä mitä ne tarkoittavat. Kantavana teemana toimii otsikko, jota toimittaja tuskin on itse edes keksinyt.
En välittäisi kiinnittää asiaan huomiota, jos kyseessä olisi yksittäinen alueellisen uutislehden kesätoimittajan rimanalitus. Valitettavasti samanlaista roskaa saa lukea lehdistä, jotka markkinoivat itseään asiallisina ja luotettavina tiedonvälittäjinä (erityisesti Helsingin Sanomat).
Toivon mukaan (en ehkä edes halua tietää totuutta) nykyään ei enää kouluissa opeteta suhtautumaan painettuun mediaan sellaisella auktoriteetin kunnioituksella kuin minun kouluaikoinani.
Toivon mukaan nettisukupolven tietolähteet ovat moninaisemmat ja medialukutaito huomattavasti parempi kuin suurilla ikäluokilla.
Toivon mukaan nykynuoriso ei enää sorru samaan kuin aikaisemmat sukupolvet: teini-iän terveestä poliitikoille nauramisesta muutamassa vuodessa vaalilupausten ja puolueohjelmien sokeaan palvomiseen, joka muurataan yhteiskunnallisen tiedostamisen ja intellektuellismin nimissä norsunluutornin korkealle jalustalle.
Toisaalta, mitäs valtion kouluttamilta voi odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti