EU-kriisimaiden tuet ovat laittomia ja niiden kannattajat ovat rikollisia

Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja muut valtioneuvoston jäsenet sekä eduskunnan suuren valiokunnan jäsenet syyllistyivät rikokseen Suomen perustuslakia ja EU:n perussopimusta vastaan antaessaan Suomen veronmaksajien rahoja Irlannille, Kreikalle ja Portugalille.

EU-kriisimaiden tuet ovat laittomia ja niiden kannattajat ovat rikollisia.

1. EU:n tukioperaatiot velkakriisin vuoksi ovat ristiriidassa perussopimuksen kanssa
   Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artikla, joka kieltää unionia ja jäsenvaltioita omaksumasta toisten jäsenmaiden velkaongelmia.
2. Lisäksi velkamaiden markkinakorkoja on alennettu Euroopan keskuspankin (EKP) harjoittamilla toimenpiteillä. Nämä rikkovat SEUT 123 artiklaa, jonka oli tarkoitus estää EKP:a manipuloimasta velkamarkkinoita poliittisista syistä.
3. Vähemmälle huomiolle on jäänyt toinen hanke, nimittäin pikavauhdilla toteutettava muutos EU:n perussopimukseen, jotta pysyvä vakausmekanismi olisi sopusoinnussa EU-oikeuden kanssa. Hiljaisuus on ymmärrettävää, sillä sopimusmuutoksen ajautuminen kansanäänestyksiin olisi poliittinen itsemurha.
   
   Perustuslaillinen muutos on esitetty luonteeltaan teknisenä, vaikka se on merkittävä askel kohti liittovaltiorakennetta. Tietoisuus muutostarpeesta kyseenalaistaa myös tämänhetkisten tukitoimenpiteiden laillisuuden.

Portugalin, Irlannin ja Kreikan tukipaketit rikkovat sekä Suomen perustuslakia että EU-lainsäädäntöä. Jos Suomen oikeuslaitoksen syyttäjät ja tuomarit noudattaisivat lakia, Kiviniemi, Katainen ja muut valtioneuvoston jäsenet sekä eduskunnan suuren valiokunnan jäsenet tuomittaisiin vankilaan.

Oskari Juurikkala:

EU:n tukioperaatiot ristiriidassa perussopimuksen kanssa

Kiista ylivelkaantuneiden euromaiden tukemisesta on yltynyt armottomaksi huhtikuisten eduskuntavaalien varjossa. Oheinen aiheeseen liittyvä kirjoitukseni julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla maanantaina 21.3.2010 (sivu C6).

***

EU:n tukioperaatiot velkakriisin vuoksi ovat ristiriidassa perussopimuksen kanssa

Keskustelu Euroopan rahoitusvakausvälineestä johti eduskunnassa kiistaan 9. maaliskuuta, kun pääministeri Kiviniemi syytti keskustelun aloittajia ”epäisänmaallisiksi”. Viikkoa myöhemmin valtiovarainministeri Katainen puolusti hallitusta toteamalla, että Suomi on jäänyt yksin jarruttamaan takausvastuiden nostamista (HS Kotimaa, 16.3.11).

Ylivelkaantuneiden jäsenmaiden pelastusoperaatio on esitetty yleisölle ainoana vaihtoehtona. Sitä se ei ole.

Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) neuvottelijat tiedostivat uhkan, joka on nyt realisoitunut: yksittäisen jäsenmaan velkakriisi voisi tuottaa ulkoishaittoja, jotka mahdollistaisivat säästäväisempien jäsenmaiden kiristämisen.

Siksi Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artikla, joka kieltää unionia ja jäsenvaltioita omaksumasta toisten jäsenmaiden velkaongelmia. Tämän no bailout –klausuulin tehtävänä oli sitoa unionin ja jäsenmaiden kädet, jottei kenellekään syntyisi kiusausta ajautua kriisiin ja heittäytyä muiden syliin.

Perussopimusten laatijat eivät osanneet ennakoida poliittisten realiteettien voimaa. Suomen osallistuessa tukioperaatioihin myös EU:n kansikuvapoika on liittynyt sääntöjen rikkojien joukkoon.

Tukitoimien laillisuutta on puolusteltu mm. kahdella argumentilla. Ensimmäisen mukaan sääntöjä ei rikota, koska SEUT 122 artikla sallii tukitoimenpiteet euromaan kärsiessä luonnonkatastrofista tai muusta kriisistä, joka ei ole sen hallittavissa. Kyseistä pykälää ei kuitenkaan voida soveltaa velkakriisiin: kyse on valtion itse aiheuttamasta ongelmasta.

Toisen väitteen mukaan kyse ei ole pelastustoimista, koska lainoista saadaan käypää korkoa. Väite on vähintäänkin epätarkka. Lainoista ei saada aitoa markkinakorkoa, vaan huomattavasti sitä alempaa noin 5 % korkoa, joka ei kompensoi maksuvaikeuksien korkeaa todennäköisyyttä. Kyse on pelastusoperaatiosta: muuten asiasta ei olisi edes keskustelua.

Lisäksi velkamaiden markkinakorkoja on alennettu Euroopan keskuspankin (EKP) harjoittamilla toimenpiteillä. Nämä rikkovat SEUT 123 artiklaa, jonka oli tarkoitus estää EKP:a manipuloimasta velkamarkkinoita poliittisista syistä.

Todelliset markkinakorot olisivat todennäköisesti kaksinumeroisia lukuja, kuten luottoriskijohdannaiset osoittavat. Tosin työn alla on EU-asetus, joka rajoittaisi jäsenmaiden velkaan kohdistuvien luottojohdannaisten kauppaa.

Suomi on tähän mennessä osallistunut Kreikan kahdenvälisiin lainoihin 1,48 miljardilla sekä taannut Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) lainoja 8 miljardilla. Jälkimmäinen osuus saattaa lähiaikoina kaksinkertaistua, jos Suomi taipuu kasvaviin vaatimuksiin. Velvollisuutta siihen ei ole.

Meneillään on muitakin tärkeitä neuvotteluja. Yksi niistä on pysyvän Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustaminen. Se korvaisi ERVV:n, jolle on annettu valtuudet 2013 saakka.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt toinen hanke, nimittäin pikavauhdilla toteutettava muutos EU:n perussopimukseen, jotta pysyvä vakausmekanismi olisi sopusoinnussa EU-oikeuden kanssa. Hiljaisuus on ymmärrettävää, sillä sopimusmuutoksen ajautuminen kansanäänestyksiin olisi poliittinen itsemurha.

Perustuslaillinen muutos on esitetty luonteeltaan teknisenä, vaikka se on merkittävä askel kohti liittovaltiorakennetta. Tietoisuus muutostarpeesta kyseenalaistaa myös tämänhetkisten tukitoimenpiteiden laillisuuden.

Onko tukipaketit silti hyväksyttävä poliittisten realiteettien nimissä? Virallista linjaa on pönkitetty kauhuskenaarioilla velkakriisistä, joka laajenisi metsäpalon lailla. Ne eivät ole taloustiedettä, vaan vilkasta mielikuvitusta.

Vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan ratkaisut on tehty ennen kaikkea eräiden maiden pankkisektorin tueksi. Voi kuitenkin kysyä, miksei pankkitukia rahoiteta kansallisesti. Suomalaiset pankit ovat olleet varovaisempia, eivätkä ole vaarassa.

Lisäksi Kreikka ei useimpien asiantuntijoiden mukaan pysty maksamaan uusia lainoja. Näin tapahtuessa Suomelle tulee iso lasku, ja ylivelkaisuus on vain lakaistu maton alle.

Oskari Juurikkala
Tohtorikoulutettava ja Foundations of European Law and Polity -huippuyksikön jäsen
Oikeustieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto