Taloudellisessa tasa-arvossa huomioitava koko elinkaari
Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa on selkeästi sanottu, että valtiovallan tavoitteena on miesten ja naisten välinen tasa-arvo. Tämä lausuma sisältää myös taloudellisen tasa-arvon.
Jostain syystä julkinen keskustelu aiheesta on ollut hyvin kapea-alaista. On puhuttu vain nyt saatavasta ansiosta, ja näin on päädytty sloganiin "naisten euro on 80 senttiä". On onnistuttu luomaan väite, joka on alkanut elää omaa elämäänsä ilman että sitä juuri kyseenalaistettaisiin. On syntynyt myytti.
Tarkasteltaessa tulonmuodostusta tulisi erottaa välitön ansainta ja omaisuuden kertyminen. Viime aikoina naisten omaisuuden kertyminen on ollut länsimaissa varsin rivakkaa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa naisten ennustetaan lähivuosina omistavan yli 50 prosenttia varallisuudesta. Yhdistyneessä Kuningaskunnassa naisten omistusten arvioidaan vuonna 2025 olevan jo yli 60 prosenttia.
Tämä johtuu monista seikoista, joista vähäisin ei ole se, että yhä yleisemmissä avioeroissa naiselle myönnetään varsin merkittävä osuus pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta.
Varsinaisen tulonmuodostuksen osalta on ensinnäkin otettava huomioon, johtuvatko erot naisten ja miesten palkoissa siitä, että naisille maksetaan samasta työstä eri palkkaa kuin miehille, vai siitä, että naiset tekevät eri töitä kuin miehet.
Edelleen on olemassa tehtäviä, joita pääasiallisesti tekevät miehet, ja töitä, joita tekevät naiset. Varsin usein on niin, että vaaralliset ja hankalat työt ovat miesten töitä ja mukavammat sisätyöt naisten töitä. Työtapaturmissa miesten kuolleisuus on Suomessakin 2,5-kertainen ja Yhdysvalloissa lähes kahdeksankertainen naisten kuolleisuuteen verrattuna.
Jotta pystyttäisiin arvioimaan edes jollakin kohtuudella sitä, mikä ero miesten ja naisten ansioissa on, tulisi kuitenkin tarkastella koko elämänkaaren mittaista ansaintaa.
Naisten käytettävissä olevat tulot ovat yleensä suuremmat kuin naisten itsensä ansaitsema palkka. Tämä johtuu siitä, että naiset yleensä avioituvat paremmin ansaitsevien miesten kanssa.
Yli 90 prosenttia miehistä on sellaisissa tehtävissä, joissa ansaitsee enemmän. [= Enemmän kuin nainen, jonka kanssa ko. mies on parisuhteessa. Mikko Ellilä huom.] Osa näistä tuloista päätyy kuitenkin naisten käyttöön sillä perusteella, että ne lasketaan perheen yhteisiksi tuloiksi.
On myös huomattava, että naisilla on elannon hankkimiseksi enemmän vaihtoehtoja kuin miehillä: he voivat avioitua ja jäädä kotiäideiksi, mennä töihin ja luoda uraa tai tehdä molempia yhtaikaa tai vuorotellen. Sen sijaan missään yhteiskunnassa, ainakaan länsimaisessa, ei tunneta niin sanottua koti-isää merkittävänä perheen toimintamallina.
Naisten elämänkaaren mittaista tuloa ajatellen merkittävää on myös se, että naiset elävät Suomessa keskimäärin noin seitsemän vuotta vanhemmiksi kuin miehet. Naiset siis saavat työeläkettä seitsemän vuotta pidempään ja naimisissa oltuaan seitsemän vuotta perhe-eläkettä tiettyjen periaatteiden mukaan.
Tämä on merkittävä lisäys naisten tulonmuodostukseen. Olisikin kohtuullista, että työntekijöiden tel-maksut olisivat suhteessa saatuun eläkkeeseen – eli miehillä alemmat kuin naisilla.
Vaikka naiset bruttosummaisesti ansaitsevat vähemmän kuin miehet, he käyttävät joitain yhteiskunnan palveluita huomattavasti enemmän kuin miehet.
Esimerkiksi terveydenhuoltoon käytetään Suomessa rahaa lähes 12 miljardia vuodessa, ja tästä noin kaksi kolmasosaa on naisten käyttämää. Naiset siis maksavat vähemmän veroja mutta saavat niillä enemmän palveluita.
Naisasialiike on onnistunut varsin tehokkaasti luomaan käsityksen niin sanotusta positiivisesta syrjinnästä, jolloin tietyn työpaikan hakijoiden ollessa päteviä tulisi aina valita nainen. Niin sanottu kiintiöajattelu taas on johtanut esimerkiksi siihen, että valtionyhtiöiden hallituksiin on valittava vähintään 40 prosenttia naisia.
Samaa ajatusta pyritään viemään läpi myös pörssiyhtiöissä. Näin saatetaan joutua tilanteeseen, jossa vähemmän pätevät naiset ansaitsevat saman verran kuin pätevämmät miehet.
Ei voi olla järkevää luoda sääntöjä, jotka estävät pätevimmän mahdollisen resurssin valinnan tiettyihin tehtäviin. Suomella varsinkaan ei ole varaa siihen. Ei toisaalta ole varaa siihenkään, että sukupuolen mukaan syrjittäisiin ketään. Ennen kaikkea pitäisi päästä irti naisasialiikkeen luomista taloudellisista myyteistä.
JARMO R. LEHTINEN
kauppatieteen tohtori
Olen toki itsekin kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. "Naisen euro on 80 senttiä" on yllättävän sitkeä hokema, jota mm. imbesilli nimeltä Tarja Halonen toitottaa joka paikassa.
Monet “tasa-arvon kannattajina” esiintyvät poliitikot kannattavat esim. naiskiintiöitä yritysten hallituksiin. Heidän mielestään siis joku pitäisi valita hallituspaikalle sen perusteella, että hänellä sattuu olemaan jalkojen välissä vittu. Sillä ei ole mitään väliä, onko tämä ihminen millään tavalla pätevä ko. yrityksen hallitukseen. Pätevämpi hakija pitää hylätä, jos tällä pätevällä hakijalla sattuu olemaan jalkojen välissä kyrpä ja kivekset. Tällainen ajattelu on tietysti äärimmäisen räikeää ihmisten diskriminointia heidän sukupuolensa perusteella. Orwellilaisen diskurssin mukaan tämä sukupuolisyrjintä on kuitenkin “tasa-arvoa”.
Tällainen valheellinen propagandadiskurssi pitää tunnistaa ja nujertaa, jotta voitaisiin torjua sukupuoli- ja maahanmuuttajakiintiöiden kaltaiset systemaattiseen valehteluun perustuvat, ihmisoikeuksia loukkaavat poliittiset ratkaisut.
4 kommenttia:
Tätä mieltä nimen omaa!!! Tasa-arvo yleensäkin on lähinnä vitsi (tai ainakin sen pitäisi olla, tällä nyky merkityksellän). Itse kannatan tasa-arvoa, lähes kaikessa, siis oikeaa tasa-arvoa. Tässä taannoin tv:ssä tunnettu poliitikko (nainen), joka on kovasti tasa-arvoasioissa pitänyt ääntä, haastattelussa hymyillen ja tosissaan ehdottaa naisille sitä ja tätä vapautusta/helpotusta miehiin nähden, jolloin tuli olo, ettei tuo ainakaan tasa-arvosta tiedä mitään, vaan ajaa naisasiaa, joka ei ole tasa-arvoa, vaan naisten aseman nostamista miesten yläpuolelle. Kenenkään ei pitäisi saada vehkeittensä ansiosta, mitään mikä ei hänelle kuulu tai rahkeet riitä. Ei ministerin salkkua, ei johtajan paikkaa, eikä todellakaan ylimääräistä liksaa. Sama työ, sama palkka on ihan oikein. Varmaan saat tosi ison tyydytyksen tunteen, kun tiedät olevasi toiseksi paras, mutta kun kiintiö antoi mahdollisuuden. Ihan samalla tavalla nainen tai mies voi sotkea omat ja muitten asiat, oli virkanimike/tehtävä mikä tahansa. Ja jos joku vetoaa esim. naisten tunteisiin tai vaistoihin päätöksen teossa, niin sanoisin niiden yhtämonelta mieheltä, kuin naiselta puuttuvan TÄYSIN. Nainen ja mies ei loppujen lopuksi ole kovinkaan erilaisia, joitain mitättömiä biologisia tai yhteiskunnan opettamia eriäväisyyksiä lukuun ottamatta. Siis jos kasvatat tytön poikana tai pojan tyttönä, tulee hänestä hyvin todennäköisesti kasvatuksen kaltainen.
En tiiä... tulipahan auottua...
Naisten ja miesten biologiset erot ovat kyllä erittäin merkittäviä eivätkä sukupuoliroolit siis ole kovin suureksi osaksi kulttuurisidonnaisia.
Naisten ja miesten suuret erot eivät kuitenkaan ole mikään syy kannattaa epätasa-arvoa, kuten naiskiintiöitä tai miesten asevelvollisuutta.
No joo, onhan se biologia tietenkin iso tekijä (fyysinen, psyykkinen puoli), mutta tuosta kulttuurin vaikutuksesta olen kyllä vähän eri mieltä. Luontaiset sukupuoliroolit, joissa kulttuuri/kehitys ei olisi vaikuttavana osana, olisi tietysti hyvin todennäköisesti perinteisen oloinen, mies fyysisemmin kehittyneenä / kestävämpänä "hallitsisi" ja tekisi raskaammat työt ja nainen "alistettuna" kodin ja jälkikasvun hoidon, mutta miten nykypäivänä? Tekniikan ja toimintatapojen kehittyessä, esim. jo nykypäivänä, ei enää raskaissakaan töissä välttämättä tarvita raakaa voimaa, joten heikompikin voi tehdä näitä töitä. Yksi esimerkki sukupuoliroolien tukahduttamisista yhteiskunnassamme ovat ihan jokapäiväiset lait ja säännöt. Jo pienikin väkivalta on kielletty, seksuaalista häirintää on jo pienikin "väärä" katsekontaktikin. Näitä läkeja paasataan jo pienestä pitäen meille ja suurin osa meistä kuitenkin niitä noudattaa, täten estäen luonnollisen käyttäytymisen. Sukupuoliroolien muuttumisesta kielii jo nykynaisten käyttäytyminen. Erilaiset mediat ja muut syytävät päivittäin ohjeita miten tulee käyttäytyä, esim. naisten lehdet. Ketkä tekee niiden ohjeiden mukaan, ketkä ei. Ja näitä "ohjeita" syydetään jo miehillekkin kovaa vauhtia. Tunnen joitain, jotka ovat viimeisen kymmenen-viidentoista vuoden aikana muuttuneen nimenomaa mielestäni "kulttuurin" vaikutuksesta "karskeista" "neideiksi", eikä niiden mielestä siinä ole mitään kummallista tai eivät usko muuttuneensa ollenkaan. Kasvatuksen tuloksia mielestäni nämä viimeaikaiset puheet nuorten tyttöjen fyysistymisestä, suhteessa poikiin. Useampi tyttö tappelee / joutuu tappeluun. Ehkä verrattavissa jopa tyttöjen tupakoinnin ja humala juomisen yleistyminen ja poikien yleistynyt raitistuminen. Viinan juonti ja röökaaminenhan on ollut perinteisesti miesten laji.
Esimerkkejä on lisääkin, mutta en ole tähän selvitysprosessiin millän tavalla valmistautunut, joten jätän tähän mittaan perustelut. Onko kyse sitten luonnon tukahduttamisesta vai muutoksesta? Uskoisin että tukahduttamisesta, koska aavistelisin esim. nykypäivien psyykkisten ongelmien, johtuvan isolta osin nimenomaan roolien sekoittumisesta ja katoamisesta, myöskin tietty nykyinen työtahti ja epäsäännöllisyys osana niissä. Ihminen yleensä ja varsinkin mies, kestää fyysistä rasitusta yllättävän paljon, mutta psyykkinen paineensieto ei ole niin hyvää, jälleen kerran varsinkin miehellä. Onhan näitä "kallioita" olemassa, jotka kestää mitä vaan, mutta puhuisin noin yleensä. Ja mikä on hyvin usein miehen vastaus "nalkuttavalle akalle"? Perinteisesti nyrkkiä silmään tai pöytään, mutta näin ei saa tehdä enää. Jos kätesi ovat sidotut, luulisin siinä turhautuvan. Selittänee näitä vaimon hakkaamistapauksia?
Tarvitaanko tätä kulttuurin "johdatusta / vaikutusta" sukupuolirooleissa? Tavallaan kyllä, koska uskoisin meidän kulttuurin olevan vieläkin, jossain afrikka/lähi-itä tasolla, mikäli oltaisiin luonnollisella tiellä, tosin viimeisenä 10-20 vuotena ollaan menty liiallisuuksiin sukupuolirooli asioissa. Tämä ajanmittaan ajaa meidän kulttuurimme kadotukseen, koska jos mies ei saa olla mies ja nainen nainen, niin se voima mikä meitä ajaa eteenpäin, katoaa ja olemme pian sukupuolettomia "olioita". Kulttuureissa joissa voima on voimaa tulee ja vie koko potin ja samalla meidät johonkin orjakastiin, vaikka islamin alle.
Tai jotain. En ole asiantuntija, enkä väitä tietäväni kaikesta kaikkea, mutta olen näitä asioita paljon pyöritellyt mielessäni ajanmittaan ja omasta mielestäni, omilla tiedoillani, asiat näyttäisi tällaisilta. Tosin faktat voi muuttaa käsityksiäni. En siis pidä mitään tietämääni lopullisena totuutena.
Aiheeseen liittyen yksi mielestäni aika hyvä lainaus Fight Club - elokuvasta... vapaasti lainattuna:
Olemme naisten kasvattama sukupolvi, onko nainen se vastaus jota haemme?
No niin siinähän sitä taas tuli... Saatatte pitää minua pellenä, en sulje pois sitäkään mahdollisuutta. Olen vain elämän filosofi, vailla sen kummempaa koulutusta ja jos kiinnostaa niin mitattu ÄO 130! (Ellilän teksteihin katsoen, voi kiinnostaakkin)
Olen kanssasi melkein samaa mieltä sukupuoliroolien muuttumisesta. Pidän esimerkiksi naisten väkivaltaisuuden lisääntymistä varsin hälyttävänä ilmiönä. Osittain tämä johtuu nimenomaan siitä, että miesten väkivaltaisuuteen on viime vuosina (parin viime vuosikymmenen aikana) puututtu aiempaa tiukemmin. En kuitenkaan pidä aikaisemmin vallinnutta aggressiivista tonyhalmemaista luolamiesstereotypiaa minään miehen ihannetyyppinä. Miesten väkivaltaisuuden väheneminen on hyvä asia. Naisten väkivaltaisuuden lisääntyminen pitäisi pysäyttää ilman että miesten väkivaltaisuus palaisi entiselleen.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että miesten naisistuminen ja naisten miehistyminen ovat perverssejä ilmiöitä. Niistä ei ole hyötyä kummallekaan sukupuolelle.
Lähetä kommentti