Jokainen luku- ja kirjoitustaitoinen ihminen on aina tiennyt, että kehitysapu on kankkulan kaivo. Kukaan täysjärkinen yli 10-vuotias ei voi kannattaa kehitysapua.
Kehitysapu on epäonnistunut aina ja kaikkialla.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kankkulan kaivoon voi kaataa vettä niin paljon kuin jaksaa. Ei se vedenpinta siellä kaivossa silti nouse.
Kehitysapu ei toimi koskaan. Siitä on aina haittaa. Se pönkittää aina korruptiota ja diktatuureja.
Ei ole mitään näyttöä mistään toimivasta kehitysavusta, kuten ei ole mitään näyttöä toimivasta kommunismista.
Vanhat stalinistit ("äännntiset stalinistit") selittävät aina, että Neuvostoliitto oli sinänsä ihan hyvä järjestelmä, tyhmät jätkät vain pilasivat sen.
Yhtäkään esimerkkiä toimivasta kommunismista ei ole koskaan esitetty. Tästä kannattaisi tietysti vetää se johtopäätös, että kommunismi on järjestelmänä täysin väärä.
Sama koskee kehitysapua. Yhtäkään esimerkkiä toimivasta kehitysavusta ei ole koskaan esitetty. Tästä kannattaisi vetää se johtopäätös, että kehitysapu on lähtökohtaisesti väärä idea. Kaikki kehitysapu pitäisi lopettaa välittömästi.
Tämä ei kuitenkaan tietenkään käy niille tuhansille suomalaisille byrokraateille ja "kansalaisjärjestöaktiiveille", jotka saavat palkkansa "kehitysapumäärärahoista".
Kaikki kehitysapusektorin työpaikat ovat suojatyöpaikkoja laiskoille ja tyhmille ihmisille, jotka eivät pysty saamaan rehellistä työtä. He nostavat palkkaa siitä, että istuvat toimistolla juomassa yrttiteetä ja syömässä tofua toisten rastapäisten lesbofeministien tai munattomien sivarihippien kanssa. Nämä ihmiset kokevat olevansa valllllltavan tiedostavia ja edistyksellisiä jne.
Kaikki normaalit ihmiset ovat näiden suojatyöpaikoissaan notkuvien vähä-älyisten, mistään mitään tietämättömien ja vitun naiivien, uffin vaatteisiin pukeutuvien pilvenpolttelijoiden mielestä hirrrrrrrveitä rrrrassssisteja ja ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä kusipäitä.
Todellisuudessa tietysti ennakkoluuloja on nimenomaan näillä peeloilla, jotka esiintyvät Asiantuntijoina. Heillä ei ole mitään tietoja niistä asioista, joiden Asiantuntijoita he väittävät olevansa. Muutenhan he eivät jatkuvasti puhuisi paskaa kehitysmaiden tilanteesta.
Näyttäkää minulle yksikin kehitysaputyöntekijä, kehitysmaatutkija tai kehitysapua kannattava poliitikko, joka olisi joskus antanut totuudenmukaisen kuvan kehitysmaiden ongelmista, mm. diktatuureista, korruptiosta, islamista, sodista, väestön alhaisesta älykkyysosamäärästä ja huonosta moraalista ja primitiivisestä barbaarikulttuurista (mm. noituuteen uskotaan Afrikassa yleisesti).
Väitän, että yksikään suomalainen kehitysaputyöntekijä, kehitysmaatutkija, kehitysyhteistyöministeri tai kehitysapumäärärahojen kasvattamista vaativa poliitikko tai "kansalaisjärjestöaktiivi" (Kepa, Amnesty, "Ihmisoikeusliitto" jne.) ei tiedä näistä asioista yhtään mitään. Silti totaalisen tietämättömät imbesillit esiintyvät Asiantuntijoina.
Valtamedia on kuitenkin tietysti sitä mieltä, että Asiantuntijat ovat aina oikeassa. Niinpä valtamedia (HS, Yle, MTV3, Turun Sanomat, Aamulehti jne.) haastattelee aina näitä Asiantuntijoita, kuten Jaakko "islam ei sorra naisia" Hämeen-Anttilaa.
Todellisia asiantuntijoita eli asioista jotakin tietäviä olisivat kaikki normaalit ihmiset, jotka osaavat lukea kirjoja, katsoa televisiota, käyttää internetiä ja analysoida lukemaansa kriittisesti.
Tällaisia ihmisiä ei kuitenkaan valtamediassa koskaan haastatella. Valtamedian haastattelemat Asiantuntijat tunnistaa aina siitä, että he eivät tiedä kyseisestä asiasta yhtään mitään. Näiden virallisten Asiantuntijoiden eli lausuntoautomaatteina päivystävien dosenttien (tai pikemminkin desanttien) näkemykset ovat aina täsmälleen päinvastaisia kuin todellinen asiaintila ja normaalien ihmisten käsitys siitä.
Nämä Asiantuntijat ovat päässeet siihen norsuunluutorniinsa nimenomaan hokemalla mantrana sellaisia huuhaajuttuja, joihin kukaan täysjärkinen ei usko. Jos he olisivat kertoneet itsestäänselviä, kaikkien tietämiä tosiasioita, kukaan ei tituleeraisi heitä Asiantuntijoiksi.
He ovat päässeet Asiantuntijoiksi nimenomaan horisemalla sellaisia juttuja, jotka ovat ristiriidassa normaalien ihmisten arkikokemuksen ja terveen järjen kanssa. Valtamedian imbesillit eli HS:n ja Ylen toimittajat yms. ihailevat näitä Asiantuntijoita juuri siksi, että nämä ovat kaikesta eri mieltä kuin normaalit ihmiset.
He ovat päässeet Asiantuntijoiksi nimenomaan horisemalla sellaisia juttuja, jotka ovat ristiriidassa normaalien ihmisten arkikokemuksen ja terveen järjen kanssa. Valtamedian imbesillit eli HS:n ja Ylen toimittajat yms. ihailevat näitä Asiantuntijoita juuri siksi, että nämä ovat kaikesta eri mieltä kuin normaalit ihmiset.
Valtamedian toimittajat ovat itse samanlaisia Tiedostavia ja Edistyksellisiä Intellektuelleja kuin ne kehitysapusektorin suojatyöpaikoissa loikoilevat pilvenpolttelijat.
Kehitysapusektorin "kansalaisjärjestöt" eivät tietenkään ole oikeita kansalaisjärjestöjä, vaan valtion rahoittamia virastoja.
Oikeita kansalaisjärjestöjä ovat sellaiset yhdistykset, jotka ovat kansalaisten keskinäistä spontaania toimintaa. Suurin osa "kansalaisjärjestöiksi" valtamediassa kutsutuista puljuista ei ole tällaisia.
Valtion rahoittama virasto ei ole mikään kansalaisjärjestö. Tätä eivät hippihörhöt tajua, vaan nostaessaan palkkaa veronmaksajien rahoista he kuvittelevat olevansa "niinku silleen systeemin vastaisia kapinallisia hei". Tästä syystä näitä hörhöjä onkin jo pitkään kutsuttu nimellä apurahakapinalliset.
Valtion kustantama toiminta on valtiovallan toimintaa. Tämän pitäisi olla määritelmän mukaan itsestäänselvää. Se ei kuitenkaan näytä olevan selvää näille "kansalaisjärjestöläisiksi" itseään kutsuville veronmaksajien rahoista palkkaa saaville hippihörhöille eikä myöskään heitä niin ikään "kansalaisjärjestöläisiksi" tituleeraaville valtamedian toimittajille. Tämä johtuu siitä, että valtamedian toimittajat ovat itse samanlaisia Tiedostavia ja Edistyksellisiä Intellektuelleja eli bolshevikkeja kuin ne kehitysapusektorin suojatyöpaikoissa loikoilevat pilvenpolttelijat.
2 kommenttia:
Jo aikoja sitten on havaittu, että ihan bisneksen tekeminen kehitysmaissa auttaa niiden kansalaisia huomattavan paljon enemmän kuin vastikkeeton kehitysapu. Esimerkkinä ruotsalaiset eteläisessä Afrikassa ja nyttemmin Kiina. Eli katastrofiapua lukuun ottamatta kehitysavun tulisi pikemminkin olla sitä, että suomalaisia firmoja kannustettaisiin (ei-rahallisesti, koska se tekisi avusta kiertäen vastikkeetonta) tekemään bisnestä kehitysmaissa. Tietysti tämä tekisi Suomesta vasemmistonuorten, RKP ja Vihreiden mielestä riistäjävaltion, mutta teho olisi huomattavasti parempi. Ylipäänsä em. kolmen tahon kuuntelu pitäisi lopettaa välittömästi puhuttaessa mihin tahansa ulkomaalaiseen liittyvästä poliittisesta päätöksenteosta.
P.S. Miksi Suomella on diplomaattisuhteet sellaisiin valtioihin, joiden kansalaisille Suomi myöntää turvapaikan. Jos ko. maan hallitus on niin vastuuton kykenemätön toimimaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan, että maasta tulee turvapaikanhakijoita, joiden hakemukset ovat perusteltuja, tulisi diplomaattiset suhteet tuollaiseen maahan katkaista välittömästi.
Harvinaisen lennokasta ja hoksaavaa irrottelua. Kirjoittaja on saanut joskus aikaan kuivakkaampaakin tekstiä.
Jutussa oli muutamia oivalluksia, jotka herättivät ajatuksia; esimerkiksi se, että valtamedian toimittajat ovat "samanlaisia Tiedostavia ja Edistyksellisiä Intellektuelleja kuin ne kehitysapusektorin suojatyöpaikoissa loikoilevat pilvenpolttelijat".
Olen tekemieni havaintojen perusteella ollut itsekin jo kauan sitä mieltä, että osa toimittajista on enemmän tai vähemmän tosielämästä vieraantuneita. En ole oikeastaan mittinyt syytä tähän. Mutta yksi mahdollinen syy juolahti mieleeni.
Toimittajaksihan ei pääse kuka tahansa, vaan tiedotusoppia pääsevät lukemaan vain ihmiset, joilla on tiettyjä erityisominaisuuksia. Ja nämä erityisominaisuudet ovat ehkä juuri niitä tekijöitä, joiden vuoksi toimittajat ovat tosielämästä vieraantuneita - eli arkikielellä sanottuna eivät tiedä mistään mitään.
Tyttäreni, joka poliittisilta mielipiteiltään määrittelee itsensä melkein natsiksi (niin, että häntä pitää välillä oikein varoitella ja muistuttaa todellisen natsismin ikävistä puolista) kävi aikoinaan pyrkimässä Tampereelle tiedotusoppia lukemaan - siihen samaan pahamaineiseen paikkaan, joka 1970-luvulla tunnettiin taistolaisuuden pesänä. Periaatteessa hänellä olisi voinut kuvitella olevan mahdollisuuksia päästä toimittajaoppiin, koska hän oli ollut koko kouluajan luokkansa "priimus", suorittanut YO-kokeen hyvillä arvosanoilla ja kirjoiittanut (toimittajaksi pääsyn kannalta tärkeimmästä aineesta) idinkielestä laudaturin täysillä pisteillä. Sen lisäksi hän oli opiskellut yliopistossa saksaa (ja valmistunutkin) ja Ruotsia sekä asunut Saksassa sekä muiden opintojen ohella suorittanut kansallisoopperan ammatillisen balettitutkinnon. Mutta toimittajan opintoihin hän ei päässyt (eikä viitsinyt enää toista kertaa pyrkiä). Häneltä ilmeisesti puuttuivat jotkut tarkemmin määrittelemättömät erityisominaisuudet (ellei sitten pääsykoekirja tullut huonosti luetuksi - sen saamisessa taisi olla jotain vaikeuksia - mikä tietenkin mitätöisi teorian eriyisominaisuuksista).
Voisin kertoa monia esimerkkejä toimittajien "irrallisuudesta" tosielän asioista. Joskus tuntuu, että tomittajat ovat suorastaan ylpeitä siitä, että he eivät tunne arkipäiväisiä asioita eivätkä osaa tehdä asioita. Ilmeisesti taustalla on ajatus, että ihminen on sitä intellektuellimpi, mitä vähemmän hän on kosketuksissa työväenluokkaiseen tekemisen ja osamisen maailmaan. Siinä vaiheessa, kun älykäs ihminen istuu liikuntakyvyttömänä pyörätuolissa niin kuin Stephen Hawking, hän on tämän ajattelutavan mukaan ilmeisesti saavuttanut täydellisen henkistymisen. Pelkästään aivot enää tomivat - jolloin niiden voi olettaa toimivan tehokkaasti, koska mikään turha ei enää vie niiden resursseja.
Ehkä toimittajatkin ajattelevat näin. Jos toimittaja opettelee jonkin arkipäiväisen asian, esimerkiksi sahaamaan puita moottorisahalla, hän ehkä pelkää, että tämän asian oppiminen on pois hänen aivojensa toimintakapasiteetista. Hienojen henkisten asioiden pohtimiseen ei silloin enää riitä tarpeeksi voimaa.
Se, että toimittajat kirjoittelevat mitä sattuu, voi johtua siitä, että fyysisen todellisuden ja aatteellisen todellisuuden välinen yhteys ei ole heille enää kovin tärkeää - tai se on käänteisesti tärkeää, eli realielämässä ilmenevä mahdottomuus vain vahvistaa käsitystä, että aatteen tasolla ajatuksen on pakko olla pätevä.
Lähetä kommentti