Zeitgeist-liike edustaa kommunismia

Jarkko Pesonen:

Resurssipohjaisen talouden kritiikkiä

Edessäsi on tällä hetkellä todennäköisesti tietokoneen näyttö. Se voi olla monen merkkinen ja monen mallinen, mutta joka tapauksessa jonkinlainen laite, jonka kautta pystyt tätä tekstiä lukemaan. Ajattele sitä, kuinka monet ihmiset ovat osallistuneet kyseisen näytön tuottamiseen luonnon raaka-aineista kaikkien moninaisten vaiheiden läpi aina siihen, että elektroniikkakauppias on myynyt tuotteen ja se on nyt edessäsi toimivana hyödykkeenä. Yritä ajatella kaikkia niitä vaikuttimia, tehtyä työtä, tavoitteita, haluja ja historiallisia kehityskulkuja jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen.

Koko tuotantoprosessiin on osallistunut valtava määrä ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan, eivätkä edes ole tietoisia toistensa olemassaolosta. Osa heistä voi kuulua kansoihin jotka äärimmäisyyteen asti vihaavat toisiaan, mutta silti jokin on saanut heidät toimimaan yhdessä ja tuottamaan tällaisen hyödykkeen sinun hyödyksesi ja iloksesi. Miten tämä on mahdollista?

Kaikki tämä perustuu Adam Smithin näkymättömään käteen, joka kuuluisuudestaan huolimatta on harvoin kunnolla sisäistetty. Vapaat markkinat allokoivat resursseja niin, että resurssien saatavuus ja kuluttajien kysyntä ohjaavat tuotannon ja kulutuksen yleensä parhaalle mahdolliselle asteelle. Tämä ei tietenkään ole mikään ehdoton sääntö, sillä yhteiskunnassa on muitankin ilmiöitä kuin talouden toiminta ja koska kyse on kuitenkin ihmiskunnasta, jolla on monesti hyvinkin avoin ja utelias suhtatuminen järjettömyyksiin, ei mitään voida varmuudella luvata. Kuitenkin perustana on se, että ihmisten ei tällaisessa luonnostaan syntyneessä järjestyksessä tarvitse tietää kenen tuottamia raaka-aineita he hankkivat ja kenelle he tekevät tuotteitaan, eikä tämä lopulta edes voi olla kenenkään tai minkään tiedossa kokonaisuudessaan, sillä tämä kokonaisuus muodostuu miljardien ihmisten yksilöllisistä pyrkimyksistä ja onnen tavoittelusta, jota ei millään pystytä laskemaan.

Zeitgeist-liikkeen kannattama resurssipohjainen talous - jonka mukaan talouden perustana tulisi olla maan resurssit rahan sijaan - ei ota tätä huomioon sillä tavalla, että ymmärrettäisiin miten olennainen asia spontaani järjestys kaiken ympärillämme olevan toimivuudelle on. Kritisoidessaan - varsin aiheellisesti - korruptoitunutta rahajärjestelmää, he eivät näytä käsittävän, että raha vaihdon välineenä on tässä järjestelmässä toissijainen asia. Se, että rahajärjestelmää käytetään vapaan kaupan vastaisesti väärin, ei ole mikään peruste itse vapaata kauppaa vastaan.

Taustalla on myös epistemologinen virhepäätelmä. Aivan kuten muutkin sosialistit, zeitgeistarit kuvittelevat, että järjen avulla, yhä paremmilla laskutoimituksilla ja yhä kehittyneemmillä tietokoneilla, talous voitaisiin keskusjohtoisesti suunnitella vapaata ja spontaanisti järjestäytynyttä taloutta paremmin, tehokkaammin, turvallisemmin ja vastuullisemmin. Kuitenkin, kuten Friedrich A. Hayek esitää, spontaanissa järjestyksessä on kyse sekä talouden, että moraalin evolutiivisesta muodostumisesta ja sen kaikki mahdolliset piirteet ja syntymekanismit ylittävät ymmärryksemme, toiveidemme ja tavoitteidemme ja aistihavaintojemme ymmärryskyvyn, sellaiseen mikä yhditää ja tuottaa tietoa jota yhdenkään yksilön aivot tai mikään yksittäinen organisaatio eivät voi hallita tai keksiä.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos olisi olemassa valtava talouslaskentakone, johon ihmiset syöttäisivät tarpeensa ja sillä olisi tiedossa saatavat resurssit, ei tämä kone kuitenkaan kykenisi allokoimaan resursseja sillä tavalla, että se tyydyttäisi ihmisten tarpeet. Tämä johtuu siitä, että materiaalisten resurssien kanssa samoilla markkinoilla ja niiden kanssa kilpailussa ovat myös palveluiden tuottaminen. Palveluresurssien määrän, laadun ja arvon laskeminen on yksinkertaisesti mahdotonta, jolloin minkäänlainen keskusjohtoinen suunnittelu ei pysty antamaan niille oikeaa arvoa suhteessa materiaalisiin resursseihin. Vain vapaa kaupankäynti kykenee muodostamaan tähän vaihtoon taloudellisesti ja moraalisesti oikean hintatason. Lisäksi harvat tuotteet ovat yksioikoisesti joko materiaalisia tai palvelullisia (esimerkiksi ravintola), jolloin minkäänlainen optimaalinen taloussuunnittelu on täten täysin mahdotonta.

Hajautuneessa järjestyksessä, joka on niin laaja, ettei kenenkään käsityskyky riitä sitä hallitsemaan eikä mikään järki voi sitä ohjata, vaatimukset tämän järjestyksen "oikeudenmukaisuudesta" tai "rationalisoimisesta" ovat ylimielisiä ja antropomorfistisia. Minkäänlainen valtio ei voi tietyn oikeuskäsityksen perusteella määrittää tuossa järjestyksessä elävien hyvinvointia jonkin sovitun asteikon mukaisella tavalla. On vain oltava tietyt säännöt, jotka asettavat jokaisen yksilön toiminnalle ne rajoitukset, joiden sisällä yksilöt voivat vapaasti tavoitella onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan. Tärkein periaate tässä on sopimusvapaus ja non-agressioperiaate, jotka ovat perustana myös yksityisomistuksen käsitteelle.

Talous toimii ja allokoi resursseja parhaalla tunnetulla tavalla kun se voi toimia vapaasti noudattaen sopimusvapautta, non-agressioperiaatetta ja yksityisomistuksen suojaa. Tämä on täysin moraalisista asioista riippumaton ja kaiken empirian tukema tosiasia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voitaisi katsoa joidenkin valtion toimien olevan perusteltuja, mikäli sen katsotaan olevan välttämätön oikeudenmukaisuuden kannalta. Esimerkiksi pelastuslaitoksen ja poliisin ylläpitäminen yksityisten turvajoukkojen sijaan saanee paatuneimmankin libertaarin tuen. Samoin voidaan nähdä ympäristön suojelu tai tieverkon ylläpito ja yhtenäisten liikennesääntöjen ohjaaminen valtion tehtäväksi. Nämä seikat eivät kuitenkaan ole sellaisia, jotka olisivat libertarismin vastaisia vaan itse asiassa tietyt yleisesti hyväksytyt moraalispohjaiset rajoitukset osa spontaanin järjestyksen realisoitumista siinä missä talouden toimintakin.
_________
Smith, A. 1776, Kansojen varallisuus
Hayek, F. A. 1988, Kohtalokas ylimieli

Sammalkieli kirjoitti...

Hayek missasi tietotekniikan kehityksen. Tyyppi oli vähän kuin Aristoteles, joko missasi sen että polis oli jo autonomisena poliittisena yksikkönä kuollut.

Kirjassaan Tie orjuuteen Hayek myöntää että suunnitteluelin voi suunnitella esimerkiksi hyvin tehokkaan auton, jonka tuottaminen on tehokasta. Mutta ihmisillä on sitten käytössään vain tuo tehokas auto, eikä vaihtoehtoja. Kun vähän pohdit asiaa, ymmärrät että sosialismin "tehottomuus" ei ole tuotantoprosessien tai lopputuotteiden tehottomuutta, vaan sitä tehottomuutta joka syntyy siitä että suunnitteluelimen päätökset eivät ole kansan oikkujen mukaisia: kansa olisi allokoinut resurssit eri tavalla, ja juuri tämä poikkeama on liberalistien mielestä "tehottomuutta".

Mutta juuri tähän "tehottomuuteen" ja erilaiseen allokaatioon sosialismissa pyritäänkin, joten "talouslaskun ongelma" ei todellakaan ole adekvaattia sosialismin kritiikkiä.

Talouslaskun ongelma nimenomaan on relevantti argumentti yksityiseen omistusoikeuteen perustuvan vapaan markkinatalouden puolesta ja Zeitgeist-liikkeen edustamaa kommunismia vastaan.

Kyse ei ole vain siitä, että "tiedon" kerääminen miljoonien ihmisten preferensseistä on mahdotonta.

Kyse on ensisijaisesti siitä, että taloudellista kannattavuutta on mahdotonta laskea muuten kuin yksityiseen omistusoikeuteen perustuvan yritystoiminnan pohjalta. Ilman yksityistä omistusoikeutta ja siihen perustuvaa kaupankäyntiä ei ole hintoja. Ilman hintoja ei ole mahdollista laskea, onko jonkin hyödykkeen X tuottaminen kannattavaa vai ei. Kaikki suunnitelmatalous on siis loogisesti virheellistä jo lähtökohtaisesti. Suunnitelmataloudessa ei voida laskea, onko tuotanto kannattavaa vai ei. Tämä johtaa väistämättä resurssien systemaattiseen tuhlaamiseen.