Facebookista:
Mikko Särelä
Samoin kuin kristityt, jotka eivät viisastelleet "uskonnonvapauden" kaltaisilla käsitteillä 300-vuotta sitten.
Erillinen kysymys on sitten se, onko helpompaa tukea islamin reformia moderniksi uskonnoksi/aatteeksi, joka ei tue väkivaltaa, vai yrittää kitkeä islam pois. Itse en usko, että islam sen paremmin kuin kristinuskokaan on pois kitkettävissä.
Islamin on kuoltava, ei muututtava. Yksi keskitysleireistä hengissä selvinnyt sanoi, että jos joku kertoo sinulle että aikoo tappaa sinut, usko häntä. Islam on ideologia jota levitetään vääräuskoisten ja ateistien tappamistarkoituksessa. Pitäisikö natsisminkin mielestäsi jotenkin "muuttua" sivistyneemmäksi, jos koko opin sitältö on tehdä saippuaa meistä jotka emme ole vereltämme aitoja germaaneja?
Ei nyt millään pahalla, mutta suoraan sanoen jotkut päivityksistäsi koskien islamia alkavat mennä aika ylitse. Pakkomielteen tuntua. Että hiukan sellaista sisäistä termostaattia voisi asettaa astetta viileämmäksi :)
Janne Vainio
Aleksi, huomauttaisin vielä että vastaavasti esimerkiksi neuvostokommunismiin kohdistetulla kritiikillä tuskin oli mitään käytännön poliittista merkitystä niille, jotka jo olivat joka tapauksessa päättäneet olla Neuvostoliiton puolella (kuten Suomen taistolaiset tai Neuvostoliiton tiedustelupalvelun jäsenet). Käytännön merkitys tuolla kritiikillä oli niille, jotka olivat "kahden vaiheilla" eivätkä tienneet eivätkä vielä olleet päättäneet, mille puolelle asettua vai asettuako millekään puolelle. Juuri tuossa kohdin se varsinainen ideologinen taistelu käytiin! Sitä ei käyty oikeistokonservatiivien mediassa, sillä oikeistokonservatiivien kielteinen asenne neuvostokommuinismiin oli joka tapauksessa isestäänselvä fakta. Sitä ei toisaalta käyty myöskään Neuvostoliitolle uskollisten kansandemokraattien joukoissa, koska nehän olivat joka tapauksessa Neuvostoliitolle uskollisia. MUTTA sitä ideologista taistelua käytiin esimerkiksi sellaisten vasemmistolaisten piirissä, jotka eivät varauksessa uskoneet reaalisosialismin saavutuksiina ja jotka eivät varauksessa uskoneet siihen että olisi jotenkin "vasemmistolaista" olla solidaarinen reaalisosialismille.Teoriassa olet mielestäni oikeassa, käytännössä et. Käytännössä nimittäin en tosiaankaan ensisijaisesti kohdista islaminvastaista retoriikkaani muslimeita vastaan (sillä kuka helvetti siitä välittäisi, jos on jo päättänyt olla muslimi? Ei kukaan!) Sen sijaan tarkoituksenani on syyttää punavihreitä tahoja sekä suoraan että epäsuorasti, koska punavihreät tahot ovat syyllisiä siihen, että islamin arvosteleminen IDEOLOGIANA leimataan nykyään "rasismiksi", jota se ei ole!Realiteetti on, että islamilaisia on Suomessa todellakin niin vähän, ettei heillä ole mitään todellista valtaa muuhun kuin SA:n tyyppiseen katuterroriin. Ja väittisin, että sama tilanne on myös muualla Euroopassa: toisin sanoen, islam yksinään on paperitiikeri josta ei ole vaaraa, JOLLEI jokin siitä riippumaton taho tee siitä poliittista keppihevosta. Ja tiedät kyllä täsmälleen yhtä hyvin kuin minä, KETKÄ ovat tehneet islamista keppihevosen! Ne ovat niitä, joilla ei enää ole Neuvostoliittoa jonka myyttiseen "rauhantahtoisuuteen" vetoamalla he saisivat legitimiteetin tavoitteelleen ajaa alas liberaalin demokratian edellyttämät poliittiset perusoikeusnormit. Lue saatana vaikka Vasemmistonuorten lehteä: siellä ei tosiaankaan nähdä Muhammedin pilkkaa minään muuna kuin "rasismina" ja "muukalaisvihana", jota se ei todellakaan ole (sen enempää kuin Stalinin pilkka muka olisi gruusialaisvastaista rasismia).Vasemmistototalitaristeilla on ollut jo yli 20 vuotta aikaa pyytää minulta anteeksi - koska silloin he lupasivat minulle että kuulemma "uuteen vasemmistoon" ei enää sisälly totalitarismin kohtelua silkkihansikkain eikä poliittisten perusoikeusnormien julkista halveksuntaa eikä liberaalien nimittelyä äärioikeistoilaisiksi ja "sovjetofobeiksi" (josta "islamofobia" on päivitetty uuskielitermi). He eivät vieläkään ole pyytänneet minulta anteeksi, joten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa vittuilua heille, kunnes maineeni palautetaan (tämä termi on neuvostoliittolainen, ja koski Stalinin jälkeisten "revisionistien" rehabilitointia - mutta käytän sitä täysin tarkoituksella, koska tiedän punavihreiden olevan bolshevikkeja ilman bolshevikkien puoluekoneistoa, ja ajattelevan sillä logiikalla)
Vastaavasti islam-kritiikin arvo on pyöreä nolla niille, jotka joko (a) kannattavat itse poliittista islamia tietoisesti, tai jotka (b) vastustavat islamia tieetoisesti joko änkyräkritsilliskonservatiivisen vakaumuksen takia tai sitten stalinistisen "uskonto-on-kiellettävä"-a teismin takia (joka jälkimmäinen varsinkin on nykyään todella harvinainen aatesuuntaus). Mitään käytännön merkitystä islam-kritiikillä ei ole muiden tahojen kuin niiden kannalta, jotka ovat "kahden vaiheilla" siinä kysymyksessä, onko islamin arvostelu "rasismia" tai että onko solidaarisuus islamistitaistelijoille jotenkin "vasemmistolaista" tms. Nämä siis joka tapauksessa ovat järkevän kritiikin kohderyhmä - ja jos ja kun olen vittuillut tässä asiassa, vittuilen nimenomaan heille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti