Riskien säätelystä
MTV3:n uutiset kertoi, että suurehko, kesäkuntoinen öljytankkeri on matkalla Suomenlahdelle. On epäiltävissä, että laiva aiheuttaa ympäristökatastrofin riskin ja ettei jäänmurtajakalusto riitä sen auttamiseen. Lisäksi Suomi ei kykene tekemään asialle mitään, koska laiva kulkee kansainvälisillä vesillä. Tapaus on harvinaisen röyhkeä, koska alus on ilmeisesti yksipohjainen, edellisen vastaavan laivan haaksirikosta ollaan vasta toipumassa ja pohjoisen merialueen ekosysteemi on rajatun energiataloutensa tähden paljon, paljon herkempi kuin vaikkapa trooppinen. Odotettavissa on myös, että punaviherjengi ärähtää aiheesta piakkoin, ja syyttää siitä ylikansallisten suuryhtiöiden ahneutta.
Selitys olisi väärä. Tässä ongelma liittyy lähinnä Venäjän valtion ahneuteen, siihen, että vain osa öljykatastrofeissa kärsivistä resursseista on yksityisomistuksesa, siihen, ettei kukaan omista kansainvälistä vesialuetta, sekä siihen, että kansainvälinen oikeus ei ole riittävän kehittynyttä, jotta sen kautta kyettäisiin vaatimaan korvauksia aiheutetuista riskeistä ja/tai haitoista.
Venäjän kokonaistaloudellisissa intresseissä on, että ympäristökatastrofeja ei tule. Yksittäiset rantaa, vesialuetta, kalastusoikeuksia ja muuta öljylle herkkää omistavat tajuaisivat tämän helposti, ja vaatisivat korvauksia aiheutetuista haitoista. Tällöin öljylle ja tankkerille aiheutuneen riskin lisäksi olisi tarpeen vakuuttaa myös ympäröivien ihmisten mahdollisesti kärsimien vahinkojen varalta. Rahallinen insentiivi kohoaisi öljyvahinkojen kohdalla niin korkeaksi, että kaksipohjaiset, riittävän uudet ja ilmastoon sopivat laivat olisivat välttämättömyys. Vaihtoehtoisesti laki voisi antaa mahdollisuuden riskistä syntyvien korvausten perimiseen vaikka onnettomuutta ei tapahtuisikaan. Joka tapauksessa markkinat hinnoittelisivat syntyneen riskin, ja öljy-yhtiöt joutuisivat miettimään käytäntöjään uudelleen, ihan vain ahneuksissaan. Näin ei nykyään tapahdu, koska useimmat laajoille öljyvahingoille alttiit resurssit, kuten kalakannat ja muut merenelävät, rantaviiva, vedenottamot, satamat, ja rantaseudun maatalous ovat joko omistamattomia, yhteisesti omistettuja tai alttiita valtion tempoilevalle poliittiselle prosessille.
Viimeinen tietysti mahdollistaa sen, että rantaseudut ja vesialueista riippuvat uhrataan poliittisen eliitin ja heihin sidoksissa olevien taloudellisten tahojen rahalliseksi hyödyksi. Samoin maan ydinalueet helposti vaativat, että periferia ottaa riskejä, eli että ranta-alueen edut uhrataan muiden alueiden/ihmisten hyväksi. Tämä on puhtaasti julkiseen vallankäyttöön liittyvä ongelma, joka ei lähde lainkaan yksityisestä taloudesta -- tasapuolinen, rehellinen kapitalismi edellyttää yhdenmielisyyttä ydinalueen ja periferian asukkaiden välillä ennen kuin päätöksiä tehdään, eikä se kunnioita demokratiaa, jossa suuri joukko pääkaupunkilaisia paskoo kalastajavähemmistön niskaan.
Kansainvälinen vesialue on erityisen ongelmallinen, koska sitä ei omisteta lainkaan. Kukaan ei ole vastuussa sen kautta välittyvistä haitoista, eikä kyseinen resurssi ole edes kunnollisessa, järjestelmällisesti hallinnoidussa yhteisomistuksessa. Tuloksena on, että kansainvälinen vesialue on puhdas yhteislaidun, jolle paskovat kaikki jotka moiseen kykenevät. Tämä lienee tärkein yksittäinen syy öljykatastrofeihin.
Viimein, lainkäytössäkin olisi öljyn osalta tekemistä. Vaikka kaikki muu olisi kunnossa, kansainvälinen laki ei ole järin kehittynyttä ympäristökatastrofien osalta. Maat eivät voi vaatia toisiltaan tai yhtiöiltä korvauksia tehdyistä virheistä. Riskimaksuista ei ole puhettakaan. Ja vaikka jotain tällaista yritettäisiinkin, korvausten maksamiseen vaadittavaa toimeenpanovaltaa tai -halua, puhumattakaan siihen tarvittavista käytännön järjestelmistä, ei nyt vain ole.
Joku voisi ajatella, että ongelma ratkeaisi luomalla uusia ylikansallisia instituutioita, sellaisia kuin kansainvälinen rikostuomioistuin. Libertaarina olen tietysti aivan eri mieltä. Katson paremminkin, että valtioiden tulisi ensisijaisesti yrittää päästä siihen multilateraaliseen oikeudenkäytön ihanteeseen, jota anarkokapitalismiksi kutsutaan. Tähän tulisi myös käyttää tarvittava määrä raakaa voimaa. Erityisintressit tai romanttinen haihattelu kansainvälisen vesialueen erityislaatuisuudesta omistettavuuden osalta pitäisi yksinkertaisesti jättää naulakkoon, ellemme halua rutkasti lisää hyvin ikäviä ympäristökatastrofeja.
perjantaina, tammikuuta 31, 2003
maanantaina, tammikuuta 27, 2003
Anarkokapitalistien itseironiaa
Useimmat keskustelut anarkokapitalismista pyörivät sen ympärillä, miten nykyiset julkiset palvelut voitaisiin hoitaa anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa. Tyypillisiä ratkaisuja esimerkiksi maanpuolustuksen ja poliisin korvaamiseen ovat suojeluskunnat ja vartiointiliikkeet. Jotkut anarkokapitalistit ovat kehittäneet pitkälle meneviä malleja siitä, miten nämä voisivat toimia. Esimerkiksi Bob Murphy käsittelee yksityisen oikeusjärjestelmän ja yksityisen maanpuolustuksen toimintaa kirjassaan Chaos Theory. Hans-Hermann Hoppe on esittänyt artikkelissaan The Private Production of Defense, että vakuutusyhtiöt voisivat ylläpitää vartiointiliikkeitä ja jopa armeijoita suojellakseen asiakkaitaan varkailta ja jopa vieraiden valtioiden hyökkäyksiltä. Murphy luottaa myös vakuutusjärjestelyihin perinteisten julkishyödykkeiden tuottamiseksi vapailla markkinoilla. Paul Birch väittää artikkelissaan Mutual Defence, että vakuutusjärjestelyjen sijasta tehokkain tapa hoitaa maanpuolustus ilman valtiota on keskinäisiin puolustussopimuksiin perustuva osuuskunnan kaltainen suojeluskunta, Mutual Defence Association.
Näistä visioista heitetään läppää viestiketjussa Dating in Anarchy...
Mr. Tejano:
So I've been thinking guys, how would dating work in anarchy? I mean, would there be a MDA (Mutual Dating Agency) that would defend one group against another? I was looking through HHHes stuff and couldn't find the definitive and superlative answer to this.
Warren:
You could always buy "date insurance" - that way, if you mess up, your insurance kicks in, and you get a voucher for a 20 dolla ho.
Useimmat keskustelut anarkokapitalismista pyörivät sen ympärillä, miten nykyiset julkiset palvelut voitaisiin hoitaa anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa. Tyypillisiä ratkaisuja esimerkiksi maanpuolustuksen ja poliisin korvaamiseen ovat suojeluskunnat ja vartiointiliikkeet. Jotkut anarkokapitalistit ovat kehittäneet pitkälle meneviä malleja siitä, miten nämä voisivat toimia. Esimerkiksi Bob Murphy käsittelee yksityisen oikeusjärjestelmän ja yksityisen maanpuolustuksen toimintaa kirjassaan Chaos Theory. Hans-Hermann Hoppe on esittänyt artikkelissaan The Private Production of Defense, että vakuutusyhtiöt voisivat ylläpitää vartiointiliikkeitä ja jopa armeijoita suojellakseen asiakkaitaan varkailta ja jopa vieraiden valtioiden hyökkäyksiltä. Murphy luottaa myös vakuutusjärjestelyihin perinteisten julkishyödykkeiden tuottamiseksi vapailla markkinoilla. Paul Birch väittää artikkelissaan Mutual Defence, että vakuutusjärjestelyjen sijasta tehokkain tapa hoitaa maanpuolustus ilman valtiota on keskinäisiin puolustussopimuksiin perustuva osuuskunnan kaltainen suojeluskunta, Mutual Defence Association.
Näistä visioista heitetään läppää viestiketjussa Dating in Anarchy...
Mr. Tejano:
So I've been thinking guys, how would dating work in anarchy? I mean, would there be a MDA (Mutual Dating Agency) that would defend one group against another? I was looking through HHHes stuff and couldn't find the definitive and superlative answer to this.
Warren:
You could always buy "date insurance" - that way, if you mess up, your insurance kicks in, and you get a voucher for a 20 dolla ho.
perjantaina, tammikuuta 24, 2003
Anti-suomalaista propagandaa
Suomalaisuuden yksi kauneimmista piirteistä on rajaton itsekritiikki. Suomalaiset muistavat aina haukkua kulttuuriaan ja hävetä historiaansa, verrata itseänsä "parempiin" eurooppalaisiin tai ruotsalaisiin ja kokea itseaiheutettua alemmuudentunnetta. En tiedä onko se järkevää, onko se aiheellista, onko se millään tavalla fiksua, mutta jollakin perin kierolla tavalla näen koko jutussa jotakin positiivista, jonkin sorttista mustaa huumoria.
Alla oleva teksti on kirjoitettu nimettömänä jonkun "suomessa useita vuosia asuneen" henkilön toimesta. Juttua lukiessa ei voi olla ajattelematta, että se on todellisuudessa suomalaisen kirjoittama. Sen verran suomalaisille ominaisella tavalla katkeralta se kuulostaa...
http://msmobiles.com/finland/
Jälkeenpäin lisättyä:
Satuin törmäämään Niilo Paasivirran kirjoittaaman matkaoppaaseen The Foreigner's Guide to Finland. Sisältää mm. käytännön sanastoa "I'm sorry = OHO!", "Good morning = hmmnt" tai "Could I have a drink of traditional Finnish liquor, please? = kossuvissy."
Suomalaisuuden yksi kauneimmista piirteistä on rajaton itsekritiikki. Suomalaiset muistavat aina haukkua kulttuuriaan ja hävetä historiaansa, verrata itseänsä "parempiin" eurooppalaisiin tai ruotsalaisiin ja kokea itseaiheutettua alemmuudentunnetta. En tiedä onko se järkevää, onko se aiheellista, onko se millään tavalla fiksua, mutta jollakin perin kierolla tavalla näen koko jutussa jotakin positiivista, jonkin sorttista mustaa huumoria.
Alla oleva teksti on kirjoitettu nimettömänä jonkun "suomessa useita vuosia asuneen" henkilön toimesta. Juttua lukiessa ei voi olla ajattelematta, että se on todellisuudessa suomalaisen kirjoittama. Sen verran suomalaisille ominaisella tavalla katkeralta se kuulostaa...
http://msmobiles.com/finland/
Jälkeenpäin lisättyä:
Satuin törmäämään Niilo Paasivirran kirjoittaaman matkaoppaaseen The Foreigner's Guide to Finland. Sisältää mm. käytännön sanastoa "I'm sorry = OHO!", "Good morning = hmmnt" tai "Could I have a drink of traditional Finnish liquor, please? = kossuvissy."
torstaina, tammikuuta 23, 2003
EU ja maito
EU ilmoitti eilen, että maidontuotannon tukiaisia leikataan rajusti, ja että maidon tavoitehinta laskee jopa 28%. MTK oli luonnollisesti hyvin tuohtunut päätökseen. Tätä ei voitane tietysti pitää kuin merkkinä terveestä politiikasta. Siitä huolimatta...
Mitä helvettiä?!? Tukiaisten leikkaus on tietysti hyväksi, mutta mistä kuunaan tuo tavoitehinta ilmestyi? Onko EU:ssa oikeasti "tavoitehintoja" tavallisille kulutushyödykkeille? Moisethan ovat kommunismia puhtaimmillaan!
Ymmärrän, että EU tukee maataloutta, mutta tukia on mahdollista jakaa ilman mitään hintakontrolliakin. Olen aina kuvitellut, että EU-instanssit vain tukevat, mutteivat muuten sen kummemmin puutu talouden toimintaan. Nyt käy kuitenkin ilmi, että sääntelyn tavoitteena ei ole edes tavallinen tukipolitiikka, vaan suoranainen hintasäännöstely. Tällainen on pahinta mahdollista politiikkaa, koska se tarkoitushakuisessa adaptiivisuudessaan kierouttaa taloutta paljon enemmän kuin puhdas prosentuaalinen tuki tietyn alan tuottajalle. En ikinä olisi uskonut, että edes EU, kaikessa maatalouselinkeinoon liittyvässä typeryydessäänkään, olisi valmis moiseen älyttömyyteen. EU:han on kuitenkin lähtenyt liikkeelle vapaakauppa-alueen nimikkeellä, ja näin tunnustanut jo lähtökohtaisesti säännöstelemättömän kaupan merkittävät hyödyt yhteiskunnalle.
Tulee mieleen, että EU:ssa olisi rutkasti parantamisen varaa. Tässä itselleni uudessa valossa tulee mieleen, että kyseisellä taholla ei ole kunnollisia rajoja, ja että se olisi kenties tarpeen hylätä. Kokonaan. Tarkoitan, perkele! Vapaakauppa-alueet, edes turhalla byrokratialla, maailmanvalta-aikomuksilla ja muulla älyttömyydellä suolattuna eivät yksinkertaisesti saa käyttäytyä näin typerästi. Mikäli ne käyttäytyvät, niitä pitää yksinkertaisesti satuttaa kunnes ne tajuavat miten maailma oikeasti toimii.
EU ilmoitti eilen, että maidontuotannon tukiaisia leikataan rajusti, ja että maidon tavoitehinta laskee jopa 28%. MTK oli luonnollisesti hyvin tuohtunut päätökseen. Tätä ei voitane tietysti pitää kuin merkkinä terveestä politiikasta. Siitä huolimatta...
Mitä helvettiä?!? Tukiaisten leikkaus on tietysti hyväksi, mutta mistä kuunaan tuo tavoitehinta ilmestyi? Onko EU:ssa oikeasti "tavoitehintoja" tavallisille kulutushyödykkeille? Moisethan ovat kommunismia puhtaimmillaan!
Ymmärrän, että EU tukee maataloutta, mutta tukia on mahdollista jakaa ilman mitään hintakontrolliakin. Olen aina kuvitellut, että EU-instanssit vain tukevat, mutteivat muuten sen kummemmin puutu talouden toimintaan. Nyt käy kuitenkin ilmi, että sääntelyn tavoitteena ei ole edes tavallinen tukipolitiikka, vaan suoranainen hintasäännöstely. Tällainen on pahinta mahdollista politiikkaa, koska se tarkoitushakuisessa adaptiivisuudessaan kierouttaa taloutta paljon enemmän kuin puhdas prosentuaalinen tuki tietyn alan tuottajalle. En ikinä olisi uskonut, että edes EU, kaikessa maatalouselinkeinoon liittyvässä typeryydessäänkään, olisi valmis moiseen älyttömyyteen. EU:han on kuitenkin lähtenyt liikkeelle vapaakauppa-alueen nimikkeellä, ja näin tunnustanut jo lähtökohtaisesti säännöstelemättömän kaupan merkittävät hyödyt yhteiskunnalle.
Tulee mieleen, että EU:ssa olisi rutkasti parantamisen varaa. Tässä itselleni uudessa valossa tulee mieleen, että kyseisellä taholla ei ole kunnollisia rajoja, ja että se olisi kenties tarpeen hylätä. Kokonaan. Tarkoitan, perkele! Vapaakauppa-alueet, edes turhalla byrokratialla, maailmanvalta-aikomuksilla ja muulla älyttömyydellä suolattuna eivät yksinkertaisesti saa käyttäytyä näin typerästi. Mikäli ne käyttäytyvät, niitä pitää yksinkertaisesti satuttaa kunnes ne tajuavat miten maailma oikeasti toimii.
keskiviikkona, tammikuuta 22, 2003
Libertarismi ei ole pasifismia
Tim Starr:
the primary goal of libertarianism is liberty, not the avoidance of aggression. The avoidance of aggression is a consequence of securing liberty, but it is not the top priority.
Oikein. Tätä eivät käsitä ne idiootit, jotka ideologisesti vastustavat jokaista sotaa. Esimerkiksi odotettavissa olevaa USA:n ja Irakin välistä sotaa vastustavat hörhöt eivät argumentoi siltä pohjalta, että juuri tämä sota olisi jotenkin erityisen väärä verrattuna sotiin yleensä. Hörhöillä ei ole mitään syytä vastustaa erityisesti tätä sotaa, vaan hörhöjen ideologia vastustaa sodankäyntiä sinänsä. Hörhöt vastustavat USA:n ja Irakin välistä sotaa siksi, että se on sotaa - ei siksi, että juuri tämä sota olisi jotenkin väärä. Tällainen sodanvastaisuus ei ole libertarismia. Oikea libertaristinen suhtautuminen sotaan on, että yksilönvapautta puolustava sota on sallittu. Libertaristi voi tietysti olla myös pasifisti, mutta pasifismi ei kuulu libertarismiin.
Starr:
Libertarianism is, or ought to be, about how to live freely in a free world and making it freer, not about living as some sort of equivalent of a Buddhist monk who doesn't dare step outside of his monastery for fear of harming some poor innocent living thing. It's not about putting on some sort of moral straightjacket to prevent us from defending ourselves against those who would use our moral scruples against us.
Tuossa tuli terveisiä esim. niille idiooteille, jotka syyllistävät suomalaisia sotilaita puna-armeijan sotilaiden ampumisesta talvi- ja jatkosodassa.
To Secure Liberty, Prepare For War
Tim Starr:
the primary goal of libertarianism is liberty, not the avoidance of aggression. The avoidance of aggression is a consequence of securing liberty, but it is not the top priority.
Oikein. Tätä eivät käsitä ne idiootit, jotka ideologisesti vastustavat jokaista sotaa. Esimerkiksi odotettavissa olevaa USA:n ja Irakin välistä sotaa vastustavat hörhöt eivät argumentoi siltä pohjalta, että juuri tämä sota olisi jotenkin erityisen väärä verrattuna sotiin yleensä. Hörhöillä ei ole mitään syytä vastustaa erityisesti tätä sotaa, vaan hörhöjen ideologia vastustaa sodankäyntiä sinänsä. Hörhöt vastustavat USA:n ja Irakin välistä sotaa siksi, että se on sotaa - ei siksi, että juuri tämä sota olisi jotenkin väärä. Tällainen sodanvastaisuus ei ole libertarismia. Oikea libertaristinen suhtautuminen sotaan on, että yksilönvapautta puolustava sota on sallittu. Libertaristi voi tietysti olla myös pasifisti, mutta pasifismi ei kuulu libertarismiin.
Starr:
Libertarianism is, or ought to be, about how to live freely in a free world and making it freer, not about living as some sort of equivalent of a Buddhist monk who doesn't dare step outside of his monastery for fear of harming some poor innocent living thing. It's not about putting on some sort of moral straightjacket to prevent us from defending ourselves against those who would use our moral scruples against us.
Tuossa tuli terveisiä esim. niille idiooteille, jotka syyllistävät suomalaisia sotilaita puna-armeijan sotilaiden ampumisesta talvi- ja jatkosodassa.
To Secure Liberty, Prepare For War
tiistaina, tammikuuta 21, 2003
Impactista ja juutalaisista
Katselen juuri Deep Impact -nimistä leffaa. Siinä asteroidin pelätään tuhoavan maapallon, ja juoni koostuu tiettyjen yksittäisten ihmisten reaktioista tulossa/menossa olevaan katastrofiin. Leffa on nyyhkyä, ehdottomasti -- fiilikset ovat varsin synkkiä. Elokuvan lähestymistapa on myös hyvin etatistinen, mitä juoneen tulee. Mutta yksittäisissä kohtauksissa liberaali, yksilöllinenkin näkökulma pääsee kummasti esille. Mieleni tekee kommentoida jälkimmäistä, tuoreeltaan.
Rajuimmassa kohtauksessa Beiderman-nimisen perheen isä kuulee yhtäkkiä, että poika päättää lähteä etsimään tyttöystäväänsä/tuoretta morsiantaan, vaikka hänet on valittu jenkkiläiseen luolasuojaan pääsevien joukkoon. Nimi ja isän näyttelijävalinta vihjaavat, että kyseessä on juutalainen perhe. Isä suree saman tien tilanteen esiintyessä, ja reagoi paitsi tunteellisesti, myös antamalla pojalleen kellon sekä joitakin muita tarvekapineita pikaista etsintää silmällä pitäen. Syynä on, että poika tarvitsee lyhyellä matkallaan "vaihdettavaa".
En tiedä, onko kyseessä jäynä ammoisina aikoina vaihtajina tunnettuja juutalaisia kohtaan kokonaisuutena, kenties "rotutyypillisen" shokin kuvaus, vai jotain muuta. Yhtä kaikki, kohtaus vihjaa, että vaihdannalla on jopa suurimman shokin hetkellä jotakin erityistä tekemistä juutalaisten kanssa.
Itse en usko myyttiin, mutta todella toivon, että se olisi totta. Toivon myös että myytin kuvaama toimintatapa olisi levinnyt laajemmalle. Tässä tilanteessa likvidi pääoma kun on täsmälleen sitä mitä poika tarvitsee, toteuttaakseen toiveensa. Isä ei sitä tarvitse, kun on valtion hellässä huomassa, mutta poika ei voisi selvitä ilman. Kauppa on puhtaasti positiivisummainen, eikä kumpikaan osapuoli, elokuvien normaalikaavasta poiketen, unohda tätä tosiasiaa. Samoin teini-ikäisen päätösten kunnioittaminen on juuri sellaista nuorenkin yksilön erikoisominaisuudet tunnustavaa libertaaria etiikkaa, jonka katson hyvin tervetulleeksi. Huomaamme, että kaupankäynti, tai vaihtoehtoisesti pyyteetön yhteistoiminta perheenjäsenten välillä, oli tässä selviämisen edellytys.
Kuva rikkoo täysin populaareja väärinkäsityksiä vastaan. Se tunnustaa yksilön valinnan merkityksellisyyden, kaupan tärkeyden sekä kontrastin etatistiseen vallankäyttöön. Se ei oleta, että nuoret ovat sen huonompia päätöksentekijöitä kuin muutkaan, Se ehkä yrittää vitsailla juutalaisiin liittyvällä stereotypialla, mutta epäonnistuu tässä täysin -- se, mikä voisi olla ilkikurista kääntyy toimivaksi, äärimmäisen merkitykselliseksi lahjaksi omalle lapselle. Tuloksena on siis kaiken kukkuraksi juutalaisuutta kunnioittava viittaus.
Kunhan lukija vain niin haluaa, tämän parempaan tai eklektisempään libertaariläppään on vaikea yltää.
Katselen juuri Deep Impact -nimistä leffaa. Siinä asteroidin pelätään tuhoavan maapallon, ja juoni koostuu tiettyjen yksittäisten ihmisten reaktioista tulossa/menossa olevaan katastrofiin. Leffa on nyyhkyä, ehdottomasti -- fiilikset ovat varsin synkkiä. Elokuvan lähestymistapa on myös hyvin etatistinen, mitä juoneen tulee. Mutta yksittäisissä kohtauksissa liberaali, yksilöllinenkin näkökulma pääsee kummasti esille. Mieleni tekee kommentoida jälkimmäistä, tuoreeltaan.
Rajuimmassa kohtauksessa Beiderman-nimisen perheen isä kuulee yhtäkkiä, että poika päättää lähteä etsimään tyttöystäväänsä/tuoretta morsiantaan, vaikka hänet on valittu jenkkiläiseen luolasuojaan pääsevien joukkoon. Nimi ja isän näyttelijävalinta vihjaavat, että kyseessä on juutalainen perhe. Isä suree saman tien tilanteen esiintyessä, ja reagoi paitsi tunteellisesti, myös antamalla pojalleen kellon sekä joitakin muita tarvekapineita pikaista etsintää silmällä pitäen. Syynä on, että poika tarvitsee lyhyellä matkallaan "vaihdettavaa".
En tiedä, onko kyseessä jäynä ammoisina aikoina vaihtajina tunnettuja juutalaisia kohtaan kokonaisuutena, kenties "rotutyypillisen" shokin kuvaus, vai jotain muuta. Yhtä kaikki, kohtaus vihjaa, että vaihdannalla on jopa suurimman shokin hetkellä jotakin erityistä tekemistä juutalaisten kanssa.
Itse en usko myyttiin, mutta todella toivon, että se olisi totta. Toivon myös että myytin kuvaama toimintatapa olisi levinnyt laajemmalle. Tässä tilanteessa likvidi pääoma kun on täsmälleen sitä mitä poika tarvitsee, toteuttaakseen toiveensa. Isä ei sitä tarvitse, kun on valtion hellässä huomassa, mutta poika ei voisi selvitä ilman. Kauppa on puhtaasti positiivisummainen, eikä kumpikaan osapuoli, elokuvien normaalikaavasta poiketen, unohda tätä tosiasiaa. Samoin teini-ikäisen päätösten kunnioittaminen on juuri sellaista nuorenkin yksilön erikoisominaisuudet tunnustavaa libertaaria etiikkaa, jonka katson hyvin tervetulleeksi. Huomaamme, että kaupankäynti, tai vaihtoehtoisesti pyyteetön yhteistoiminta perheenjäsenten välillä, oli tässä selviämisen edellytys.
Kuva rikkoo täysin populaareja väärinkäsityksiä vastaan. Se tunnustaa yksilön valinnan merkityksellisyyden, kaupan tärkeyden sekä kontrastin etatistiseen vallankäyttöön. Se ei oleta, että nuoret ovat sen huonompia päätöksentekijöitä kuin muutkaan, Se ehkä yrittää vitsailla juutalaisiin liittyvällä stereotypialla, mutta epäonnistuu tässä täysin -- se, mikä voisi olla ilkikurista kääntyy toimivaksi, äärimmäisen merkitykselliseksi lahjaksi omalle lapselle. Tuloksena on siis kaiken kukkuraksi juutalaisuutta kunnioittava viittaus.
Kunhan lukija vain niin haluaa, tämän parempaan tai eklektisempään libertaariläppään on vaikea yltää.
sunnuntai, tammikuuta 05, 2003
Raamatun epäjohdonmukaisuuksia ja mahdottomuuksia
Vastaa ensin tähän Raamattu-aiheiseen tietotestiin, lue sitten oikeat vastaukset selityksineen.
Erityisen hauskoja esimerkkejä:
According to Mark 16:16-18 a true Christian should be baptized, have faith, cast out demons, speak in tongues, take up serpents, be able to heal the sick, and be completely immune to any poison.
Siitä vain uskovaiset kokeilemaan - syökää syanidia tai arsenikkia kilokaupalla. Jos kieltäydytte tästä, vastustatte Jumalan sanaa...
Jesus was very specific in saying that the world would end before the disciple’s generation was over. Some try to “interpret” out of this one by saying Jesus meant the church’s generation or the Jewish race , but later he distinctly says to a group of people that some of them will still be alive when his kingdom comes again to earth. Some others try to “interpret” out of this one by saying Jesus really meant the miracle of speaking to all nations (Pentecost), but if you take the time to read just before these passages it is painfully clear he meant the whole 2nd coming thing with the fire and the brimstone and the judgment, etc. (Mark 9:1, Matthew 16:27-28, Luke 9:26-27, Luke 21:32, Matthew 24:34, John 5:25-29, James 5:8, 1John 2:18, 1Peter 4:7). It has been 1900 years and still nothing has happened but tithing collection and religious wars--Jesus was simply wrong, much like the doomsday cult leaders which are all too common today.
Miksi kukaan uskoo sellaiseen uskontoon, joka on osoittautunut täysin vääräksi jo ajat sitten?
Does God favor the righteous or innocent?
The Bible seems to state that God both does and does not favor the righteous. Consider Job, who was a righteous and prosperous man. But to test Job's faith, God sent Satan to ruin his life (Job 2:1-7). How about Exodus 9:12, 10:1,20,27, 11:10, 14:8 and so on where God continually "hardened Pharaohs heart” so He could show off in a twisted game of miracles, climaxing in the death of innocent first born gentiles. God himself admits to purposefully creating evil (Isaiah 45:7) and has endorsed many causes even religious conservatives would find offensive (e.g. slavery in Leviticus 25:44-46, Exodu 21:2-8, Eph. 6:5, and Col. 3:22). On the other hand Proverbs 12:2 says that a good man has God's favor. As for Jesus, in Matthew 7:7 he states that whatever a man asks of God he will receive (Has no one yet thought to ask for a cure for cancer?). But earlier in Matthew 5:45 Jesus seems to say that God favors neither the good nor the evil.
Eikö kukaan uskovainen ole huomannut tätä ristiriitaa?
The Bible believes the Earth is flat, mentioning its ends and corners often (Isaiah 11:12, Rev. 7:1). If you are thinking that these were merely strange figures of speech, you are shown to be incorrect by Daniel 4:10-11, where, in a God interpreted dream, a tree grows so high that the whole world can see it. In Daniel 2:35 we have a rock which grows enough to cover the whole earth (only reasonable on a flat earth). Finally, in Matthew 4:5-8 and Luke 4:5 Satan whisks Christ off to a high mountain peak from which they could see "all the kingdoms of the world". I'm sure the Aztecs would have objected to being excluded simply because of the Earth's curvature.
The Bible also thinks the sun moves around a stationary Earth, the moon has its own light, and that stars can detach from the "firmament" to fall to earth (Isaiah 13:10, Psalm 19:4-5, 1Sam 2:8, 1Chr 16:30, Psalm 96:10, Psalm 104:5, Micah 6:2, Mat 214:29, Rev 8:10).
Miten kukaan voi enää nykyaikana pitää pyhänä kirjana jotain sellaista muinaisaikaista satukirjaa, jossa kerrotaan tuollaisia selvästi epätosia tarinoita kirjaimellisesti otettavaksi tarkoitettuina totuuksina?
Joskus tuhansia vuosia sitten jotkut primitiiviset ihmiset saattoivat uskoa jotain tuollaista, koska parempaa tietoa ei välttämättä ollut. Miksi vielä nykyään jotkut pakkomielteenomaisesti torjuvat kaikki ristiriidat yleisesti tunnettujen yksinkertaisten tosiasioiden ja jonkun primitiivisen satukirjan välillä?
Uskosta yleisesti:
I really don't understand how religious faith has become such a popular and acceptable notion. If I told you that I believed smoking doesn't cause cancer and my only evidence was my hope for such a thing to be true, I'd be ostracized and rightly so. But this is exactly the same pro-faith argument the Bible makes (Hebrews 11:1). By definition it's belief without proof which, in itself, is akin to possession without ownership (I think I may be paraphrasing someone here.), but I'd argue faith is more dangerous than simple theft. Once you decide to give up reason for 100% certainty, a wild and horrible world can, and has in the past, become reasonable (Genocide, terrorism, manifest destiny, witch burning, religious wars, and so on). An unquestionable and deep sense of belief is all a good person needs to commit some of the most horrible acts. But, to most ideologies, faith is necessary for their operation in the face of their inherent contradictions (By my count the Bible mentions faith 402 times). No belief should be held so strongly that it can't be let go when shown to be false, and no honest person who loves truth should call himself or herself a person of faith; to describe yourself in such a way almost seems like an insult.
Aivan.
Rationalismi on mielestäni vielä tärkeämpää kuin libertarismi. Ilman rationalismia millään ei ole mitään väliä. Sokeaa uskoa on pidettävä pahana mielisairautena.
Uskovaisuus on ihmisen rationaalisen perusluonteen vastaista käytöstä. Aikoinaan uskonnolla on saattanut olla hyödyllinen funktio sosiokulturaalisen evoluution kannalta hyödyllisten tabujen (älä tapa, älä varasta jne.) ylläpitämisessä, mutta aivan selvästi vääräksi osoittautuneet uskomukset (maa on litteä, maailma luotiin kuudessa päivässä jne.) on jokaisen järkevän ihmisen hylättävä. Ihminen ei tietenkään tiedä kaikkea, mutta tieteellinen maailmankuva on itseäänkorjaava: joka hetki on järkevää pitää totena niitä selitysmalleja, jotka vaikuttavat parhaimmin perustelluilta. Mikäli jotkut nykyiset käsitykset osoittautuvat virheelliksiksi, niitä voidaan korjata. Uskovaisten maailmankuva on täysin erilainen. Uskovaiset eivät kuuntele argumentteja, eivät arvioi erilaisten selitysmallien eriasteista todenmukaisuutta. Ratkaisevaa ei ole uskovaisten väärässäolo jonkin yksittäisen tosiasian X suhteen, vaan sokean uskon lähtökohtainen epistemologinen virheellisyys.
Vastaa ensin tähän Raamattu-aiheiseen tietotestiin, lue sitten oikeat vastaukset selityksineen.
Erityisen hauskoja esimerkkejä:
According to Mark 16:16-18 a true Christian should be baptized, have faith, cast out demons, speak in tongues, take up serpents, be able to heal the sick, and be completely immune to any poison.
Siitä vain uskovaiset kokeilemaan - syökää syanidia tai arsenikkia kilokaupalla. Jos kieltäydytte tästä, vastustatte Jumalan sanaa...
Jesus was very specific in saying that the world would end before the disciple’s generation was over. Some try to “interpret” out of this one by saying Jesus meant the church’s generation or the Jewish race , but later he distinctly says to a group of people that some of them will still be alive when his kingdom comes again to earth. Some others try to “interpret” out of this one by saying Jesus really meant the miracle of speaking to all nations (Pentecost), but if you take the time to read just before these passages it is painfully clear he meant the whole 2nd coming thing with the fire and the brimstone and the judgment, etc. (Mark 9:1, Matthew 16:27-28, Luke 9:26-27, Luke 21:32, Matthew 24:34, John 5:25-29, James 5:8, 1John 2:18, 1Peter 4:7). It has been 1900 years and still nothing has happened but tithing collection and religious wars--Jesus was simply wrong, much like the doomsday cult leaders which are all too common today.
Miksi kukaan uskoo sellaiseen uskontoon, joka on osoittautunut täysin vääräksi jo ajat sitten?
Does God favor the righteous or innocent?
The Bible seems to state that God both does and does not favor the righteous. Consider Job, who was a righteous and prosperous man. But to test Job's faith, God sent Satan to ruin his life (Job 2:1-7). How about Exodus 9:12, 10:1,20,27, 11:10, 14:8 and so on where God continually "hardened Pharaohs heart” so He could show off in a twisted game of miracles, climaxing in the death of innocent first born gentiles. God himself admits to purposefully creating evil (Isaiah 45:7) and has endorsed many causes even religious conservatives would find offensive (e.g. slavery in Leviticus 25:44-46, Exodu 21:2-8, Eph. 6:5, and Col. 3:22). On the other hand Proverbs 12:2 says that a good man has God's favor. As for Jesus, in Matthew 7:7 he states that whatever a man asks of God he will receive (Has no one yet thought to ask for a cure for cancer?). But earlier in Matthew 5:45 Jesus seems to say that God favors neither the good nor the evil.
Eikö kukaan uskovainen ole huomannut tätä ristiriitaa?
The Bible believes the Earth is flat, mentioning its ends and corners often (Isaiah 11:12, Rev. 7:1). If you are thinking that these were merely strange figures of speech, you are shown to be incorrect by Daniel 4:10-11, where, in a God interpreted dream, a tree grows so high that the whole world can see it. In Daniel 2:35 we have a rock which grows enough to cover the whole earth (only reasonable on a flat earth). Finally, in Matthew 4:5-8 and Luke 4:5 Satan whisks Christ off to a high mountain peak from which they could see "all the kingdoms of the world". I'm sure the Aztecs would have objected to being excluded simply because of the Earth's curvature.
The Bible also thinks the sun moves around a stationary Earth, the moon has its own light, and that stars can detach from the "firmament" to fall to earth (Isaiah 13:10, Psalm 19:4-5, 1Sam 2:8, 1Chr 16:30, Psalm 96:10, Psalm 104:5, Micah 6:2, Mat 214:29, Rev 8:10).
Miten kukaan voi enää nykyaikana pitää pyhänä kirjana jotain sellaista muinaisaikaista satukirjaa, jossa kerrotaan tuollaisia selvästi epätosia tarinoita kirjaimellisesti otettavaksi tarkoitettuina totuuksina?
Joskus tuhansia vuosia sitten jotkut primitiiviset ihmiset saattoivat uskoa jotain tuollaista, koska parempaa tietoa ei välttämättä ollut. Miksi vielä nykyään jotkut pakkomielteenomaisesti torjuvat kaikki ristiriidat yleisesti tunnettujen yksinkertaisten tosiasioiden ja jonkun primitiivisen satukirjan välillä?
Uskosta yleisesti:
I really don't understand how religious faith has become such a popular and acceptable notion. If I told you that I believed smoking doesn't cause cancer and my only evidence was my hope for such a thing to be true, I'd be ostracized and rightly so. But this is exactly the same pro-faith argument the Bible makes (Hebrews 11:1). By definition it's belief without proof which, in itself, is akin to possession without ownership (I think I may be paraphrasing someone here.), but I'd argue faith is more dangerous than simple theft. Once you decide to give up reason for 100% certainty, a wild and horrible world can, and has in the past, become reasonable (Genocide, terrorism, manifest destiny, witch burning, religious wars, and so on). An unquestionable and deep sense of belief is all a good person needs to commit some of the most horrible acts. But, to most ideologies, faith is necessary for their operation in the face of their inherent contradictions (By my count the Bible mentions faith 402 times). No belief should be held so strongly that it can't be let go when shown to be false, and no honest person who loves truth should call himself or herself a person of faith; to describe yourself in such a way almost seems like an insult.
Aivan.
Rationalismi on mielestäni vielä tärkeämpää kuin libertarismi. Ilman rationalismia millään ei ole mitään väliä. Sokeaa uskoa on pidettävä pahana mielisairautena.
Uskovaisuus on ihmisen rationaalisen perusluonteen vastaista käytöstä. Aikoinaan uskonnolla on saattanut olla hyödyllinen funktio sosiokulturaalisen evoluution kannalta hyödyllisten tabujen (älä tapa, älä varasta jne.) ylläpitämisessä, mutta aivan selvästi vääräksi osoittautuneet uskomukset (maa on litteä, maailma luotiin kuudessa päivässä jne.) on jokaisen järkevän ihmisen hylättävä. Ihminen ei tietenkään tiedä kaikkea, mutta tieteellinen maailmankuva on itseäänkorjaava: joka hetki on järkevää pitää totena niitä selitysmalleja, jotka vaikuttavat parhaimmin perustelluilta. Mikäli jotkut nykyiset käsitykset osoittautuvat virheelliksiksi, niitä voidaan korjata. Uskovaisten maailmankuva on täysin erilainen. Uskovaiset eivät kuuntele argumentteja, eivät arvioi erilaisten selitysmallien eriasteista todenmukaisuutta. Ratkaisevaa ei ole uskovaisten väärässäolo jonkin yksittäisen tosiasian X suhteen, vaan sokean uskon lähtökohtainen epistemologinen virheellisyys.
perjantaina, tammikuuta 03, 2003
Keskustelu presidentin aseman tarpeellisuudesta on jälleen herännyt, kiitos Aatos Erkon. Ja jankkaamiseksihan juttu taas vierähti, alusta asti. Kaikki mitä nyt puhutaan on sanottu jo monia kertoja aiemminkin.
Mielenkiintoisin piirre keskustelussa ei mielestäni olekaan presidentin asema (joka on tietysti täysin turha), vaan käytetyt argumentit. Ne nojaavat puolin ja toisin vankkumattomalle uskolle siihen, että kansa on itsenäinen toimija, jonka päätösten täytyy henkilöityä johonkuhun tai johonkin (presidentti-instituution kriitikot valitsevat tähän rooliin pääministerin tai hallituksen), ja jonka täytyy muutenkin toimia ikään kuin se olisi yksilö. Ajatus siitä, että kansa on joukko, joka on aina ristiriitainen, jonka kanssa ei voi neuvotella kokonaisuutena, joka ei tee yhteisiä päätöksiä, jolla ei ole edustajia eikä kunnollista valtahierarkiaa tai joka muuten eroaa päätöksiä tekevästä yksilöstä, on väittelijöille täysin vieras.
Tämä kuva valtiosta on selvästi kollektivistisen harhan tuote; kansan ja valtion kuvitellaan olevan samanlaisia suvereeneja toimijoita kuin yksittäiset ihmiset. Sama harha ohjaa lukemattomia muitakin poliittisia keskusteluja, kuten vaikkapa demokratiavajepuheista, tulevaisuuskonventin käsittelemistä uusista euroinstituutioista tai talouspolitiikan kilpailukykyretoriikasta on helppo todeta. Kollektivisti luulee, että kokonaisten yhteiskuntien tekemiset juontavat juurensa päättäjistä, yhteiskunnan aivoista, ja että yhteiskuntien kanssa voi käyttäytyä kuin lähibaarin keskustelussa. Näiden silmälasien läpi katsottaessa yhteiskunnan todellinen, hajautunut, moniarvoinen ja loputtoman monimutkainen hienorakenne hukkuu täysin.
Tuloksena on poliittista päätöksentekoa, joka ei millään tavalla vastaa yhteisön todellisia tarpeita. Yksi virheliike korjataan toisella -- kun demokratia ei toiminutkaan, valitaan diktaattori, kaiken varalta. Yksinkertaiset ratkaisut jätetään järjestään huomiotta -- kun päätöksiä ei pystytäkään tekemään joukkoina, kokeillaan toista yhteisen päättämisen mekanismia sen sijaan että päätökset yksityistettäisiin. Sen sijaan että yhteisöä käsiteltäisiin kuten sitä pitää käsitellä, joukkona yksilöitä, se yritetään sovittaa ymmärrykseemme suvereenista toimijasta. Tässä tapellaan selvästi tuulimyllyjä vastaan, ja tuloksena ei voi olla juuri muuta kuin jatkuvasti laajentuvaa byrokratiaa, yhä suurempia joukkoja/luokkia jatkuvasti huonompia päätöksiä tekeviä "johtajia" ja loppumattomia keskusteluja siitä mikä meni vikaan. Tässä mielessä presidentin asema on vain yksi monista päättömistä väittelyistä, joista kukaan ei lopulta hyödy yhtään mitään.
Mielenkiintoisin piirre keskustelussa ei mielestäni olekaan presidentin asema (joka on tietysti täysin turha), vaan käytetyt argumentit. Ne nojaavat puolin ja toisin vankkumattomalle uskolle siihen, että kansa on itsenäinen toimija, jonka päätösten täytyy henkilöityä johonkuhun tai johonkin (presidentti-instituution kriitikot valitsevat tähän rooliin pääministerin tai hallituksen), ja jonka täytyy muutenkin toimia ikään kuin se olisi yksilö. Ajatus siitä, että kansa on joukko, joka on aina ristiriitainen, jonka kanssa ei voi neuvotella kokonaisuutena, joka ei tee yhteisiä päätöksiä, jolla ei ole edustajia eikä kunnollista valtahierarkiaa tai joka muuten eroaa päätöksiä tekevästä yksilöstä, on väittelijöille täysin vieras.
Tämä kuva valtiosta on selvästi kollektivistisen harhan tuote; kansan ja valtion kuvitellaan olevan samanlaisia suvereeneja toimijoita kuin yksittäiset ihmiset. Sama harha ohjaa lukemattomia muitakin poliittisia keskusteluja, kuten vaikkapa demokratiavajepuheista, tulevaisuuskonventin käsittelemistä uusista euroinstituutioista tai talouspolitiikan kilpailukykyretoriikasta on helppo todeta. Kollektivisti luulee, että kokonaisten yhteiskuntien tekemiset juontavat juurensa päättäjistä, yhteiskunnan aivoista, ja että yhteiskuntien kanssa voi käyttäytyä kuin lähibaarin keskustelussa. Näiden silmälasien läpi katsottaessa yhteiskunnan todellinen, hajautunut, moniarvoinen ja loputtoman monimutkainen hienorakenne hukkuu täysin.
Tuloksena on poliittista päätöksentekoa, joka ei millään tavalla vastaa yhteisön todellisia tarpeita. Yksi virheliike korjataan toisella -- kun demokratia ei toiminutkaan, valitaan diktaattori, kaiken varalta. Yksinkertaiset ratkaisut jätetään järjestään huomiotta -- kun päätöksiä ei pystytäkään tekemään joukkoina, kokeillaan toista yhteisen päättämisen mekanismia sen sijaan että päätökset yksityistettäisiin. Sen sijaan että yhteisöä käsiteltäisiin kuten sitä pitää käsitellä, joukkona yksilöitä, se yritetään sovittaa ymmärrykseemme suvereenista toimijasta. Tässä tapellaan selvästi tuulimyllyjä vastaan, ja tuloksena ei voi olla juuri muuta kuin jatkuvasti laajentuvaa byrokratiaa, yhä suurempia joukkoja/luokkia jatkuvasti huonompia päätöksiä tekeviä "johtajia" ja loppumattomia keskusteluja siitä mikä meni vikaan. Tässä mielessä presidentin asema on vain yksi monista päättömistä väittelyistä, joista kukaan ei lopulta hyödy yhtään mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
