Impactista ja juutalaisista

Katselen juuri Deep Impact -nimistä leffaa. Siinä asteroidin pelätään tuhoavan maapallon, ja juoni koostuu tiettyjen yksittäisten ihmisten reaktioista tulossa/menossa olevaan katastrofiin. Leffa on nyyhkyä, ehdottomasti -- fiilikset ovat varsin synkkiä. Elokuvan lähestymistapa on myös hyvin etatistinen, mitä juoneen tulee. Mutta yksittäisissä kohtauksissa liberaali, yksilöllinenkin näkökulma pääsee kummasti esille. Mieleni tekee kommentoida jälkimmäistä, tuoreeltaan.

Rajuimmassa kohtauksessa Beiderman-nimisen perheen isä kuulee yhtäkkiä, että poika päättää lähteä etsimään tyttöystäväänsä/tuoretta morsiantaan, vaikka hänet on valittu jenkkiläiseen luolasuojaan pääsevien joukkoon. Nimi ja isän näyttelijävalinta vihjaavat, että kyseessä on juutalainen perhe. Isä suree saman tien tilanteen esiintyessä, ja reagoi paitsi tunteellisesti, myös antamalla pojalleen kellon sekä joitakin muita tarvekapineita pikaista etsintää silmällä pitäen. Syynä on, että poika tarvitsee lyhyellä matkallaan "vaihdettavaa".

En tiedä, onko kyseessä jäynä ammoisina aikoina vaihtajina tunnettuja juutalaisia kohtaan kokonaisuutena, kenties "rotutyypillisen" shokin kuvaus, vai jotain muuta. Yhtä kaikki, kohtaus vihjaa, että vaihdannalla on jopa suurimman shokin hetkellä jotakin erityistä tekemistä juutalaisten kanssa.

Itse en usko myyttiin, mutta todella toivon, että se olisi totta. Toivon myös että myytin kuvaama toimintatapa olisi levinnyt laajemmalle. Tässä tilanteessa likvidi pääoma kun on täsmälleen sitä mitä poika tarvitsee, toteuttaakseen toiveensa. Isä ei sitä tarvitse, kun on valtion hellässä huomassa, mutta poika ei voisi selvitä ilman. Kauppa on puhtaasti positiivisummainen, eikä kumpikaan osapuoli, elokuvien normaalikaavasta poiketen, unohda tätä tosiasiaa. Samoin teini-ikäisen päätösten kunnioittaminen on juuri sellaista nuorenkin yksilön erikoisominaisuudet tunnustavaa libertaaria etiikkaa, jonka katson hyvin tervetulleeksi. Huomaamme, että kaupankäynti, tai vaihtoehtoisesti pyyteetön yhteistoiminta perheenjäsenten välillä, oli tässä selviämisen edellytys.

Kuva rikkoo täysin populaareja väärinkäsityksiä vastaan. Se tunnustaa yksilön valinnan merkityksellisyyden, kaupan tärkeyden sekä kontrastin etatistiseen vallankäyttöön. Se ei oleta, että nuoret ovat sen huonompia päätöksentekijöitä kuin muutkaan, Se ehkä yrittää vitsailla juutalaisiin liittyvällä stereotypialla, mutta epäonnistuu tässä täysin -- se, mikä voisi olla ilkikurista kääntyy toimivaksi, äärimmäisen merkitykselliseksi lahjaksi omalle lapselle. Tuloksena on siis kaiken kukkuraksi juutalaisuutta kunnioittava viittaus.

Kunhan lukija vain niin haluaa, tämän parempaan tai eklektisempään libertaariläppään on vaikea yltää.