Sain toisen käden kautta linkin vastaperustettuun addressiin osoitteessa www.lastenasialla.net. Olo oli jotenkin voimaton, kun luin addressia. Tuntuu vain, että maailmassa on niin paljon sählääviä ihmisiä, joilla on hirveä pelko kaikkea tuntematonta ja vierasta kohtaan, ja hirveä tarve kontrolloida kaikkea. Eikä näillä ihmisillä ole mitään halua oikeasti nähdä työtä hyvien asioiden eteen, tutustua aiheisiin, joista keuhkoavat, ja miettiä kuinka paljon hyvää he oikeasti tekevät, vai satuttavatko he ja tuhoavat juuri niitä asioita, joista ovat huolestuneet.
Ja sitten näitä ihmisiä vielä pullahtelee jatkuvasti puolin ja toisin, milloin he haluavat tiukempaa kuria lapsille, milloin villiin pörssiin tiukemmat pelisäännöt, milloin pornon pois telkkarista, milloin evoluutioteorian pois kouluista, milloin mitäkin. Ja kun nämä addressien aiheet ovat vielä sellaisia, jotka ovat pyörineet viimeiset parituhatta vuotta populismin aallolla, ja vaikka niiden esittämät väitteet on osoitettu vääriksi ja huoli aiheettomaksi, niitä silti vain syntyy lisää ja lisää. Tällaisina hetkinä on todella väsynyt olo, ja sellainen fiilis, ettei vain jaksaisi enää selittää uudelleen ja uudelleen.
Minua kyllästyttää jo tieteellisessä debaatissa jatkuva Humen giljotiininin väläyttely. Joo, tosiasioista ei voida johtaa arvoja, mutta eiköhän ihmisten arvot kuitenkin aika samanlaisia ole, mitä tulee siihen hyvään ja tasapainoiseen elämään. Pääosa ongelmista liittyy kuitenkin siihen, etteivät ihmiset ymmärrä niitä keinoja, miten siihen hyvään elämään pääsee käsiksi.
Jos lääkärisi toteaisi, että sinulla on syöpä, sinun pitäisi ottaa säteilyhoitoja, harva varmaan huudahtaa "HAA! Tosiasioista ei voi johtaa arvoväittämiä, teit loogisen päättelyvirheen!" ja osoittaa lääkäriään ivallisesti. Hanlonin partaveitsi kertoo, mihin kannattaa kiinnittää huomionsa, kun näkee pahoja asioita: ei kannata panna pahansisuisuuden piikkiin sitä, minkä voi helposti kuitata tyhmyydelläkin.
Koska olen ihan oikeasti kiinnostunut siitä, että tulevat lapseni joku päivä kasvavat onnellisiksi ja täysipainoisiksi ihmisiksi, yritänkin vähän avoimemmilla mielillä miettiä näitä faktapuolen asioita ja tutustua niihin, enkä hössöttää vain nykymenon kauheudesta ja tarpeesta palata äkkiä siihen vanhaan ja turvalliseen, jota ei nyt oikeasti ole edes olemassa.
Lähetin siis viikko sitten kyseisen lasten asialla -addressin ylläpitäjille kirjeen, johon en vieläkään ole saanut vastausta:
Hei!
Törmäsin sähköpostin välityksellä Internet-sivustoonne
http://www.lastenasialla.net/ ja kiinnostuin siitä. Olisin kuitenkin
halunnut tiedustella taustojanne vielä enemmän.
Ensinnäkin, painotatte kovasti "nykyisiä TV-ohjelmia" ja sitä, kuinka
rajuja ne ovat. Vertaus kuitenkin ihmetyttää minua, koska nykyiset
TV-sarjat ja muutenkin lasten toimintaympäristö ovat kovemmin
sensuroitu väkivallasta ja seksistä kuin ikinä. Ihan näin
lähihistoriasta voisin huomauttaa, että se TV-sarja, jossa "robotit
lentävät ja taistelevat", on tehty jo noin 25 vuotta sitten.
Saatikka, mitä vielä aikaisemman sukupolven lapset saivat kestää
joskus 1800-luvulla! Kansantarustot ympäri maailmaa sisältävät
groteskimpia väkivalta- ja kauhukuvauksia ja kovempia seksikohtauksia
kuin edes kaapelikanavien nykyelokuvat. Oletteko nähneet Akseli
Gallen-Kallelan maalauksia Kalevalasta? Esimerkiksi sitä, jossa vanha
Väinämöinen jahtaa Ainoa järvessä ja yrittää raiskata häntä? Tai sitä,
jossa Väinämöinen miestensä kanssa käy Louhen kimppuun?
Mikäli haluatte todella historiallista perspektiiviä tähän
keskusteluun, suomalaiseen Kalevalaan on tietysti vähän vaikea ottaa
etäisyyttä. Ovatko sen sijaan esimerkiksi Grimmin sadut tuttuja?
Eivätkö ne ole täynnä seksiä ja väkivaltaa? Eikö niissä ole
täydellisiä prinssejä ja prinsessoja ja muita "mahdottomia
roolimalleja"?
Eniten addressissanne minua kuitenkin häiritsee sen psykologiset
väitteet. Mielestänne lapset kopioivat "hyvin helposti" TV:stä
oppimansa "taisteluliikkeet ja paikkojen hajoittamisen" leikkeihinsä
ja omiin ajatusmalleihinsa. Tuohan on aivan hirveää lasten
aliarviointia!
Edes pienimmät TV:tä seuraamaan kykenevät lapset eivät ole niin
tyhmiä, etteivätkö he osaisi erottaa TV:ssä näytettävää fantasiaa ja
omaa käyttäytymistään. Lapset tietysti muksivat toisiaan ja
hajoittavat paikkoja, mutta tällaiset toimintamallit he kyllä keksivät
ihan itsekin ilman TV-sarjojen apua. Vai minkähän ihmeen takia
vanhempamme ja heidän vanhempansa eivät sitten ole satumaisen kieroon
kasvaneita?
Kaikki psykologiset tutkimukset, jotka itse olen lukenut saduista,
viittaavat juuri päinvastoin siihen, että mielikuvituksen ja fantasian
avulla on helppo käsitellä vaikeita tunteita ja oppia tosimaailman
monimutkaisia sosiaalisia käytäntöjä. Villit ja riehakkaat sadut ja
piirretyt ovat nimenomaan hyvästä, eivät pahasta.
Haluaisinkin tiedustella, onko joukossanne asiaan syvällisemmin
perehtyneitä ihmisiä? Kun esimerkiksi puhutte nykyisten TV-ohjelmien
rajuudesta, onko joukossanne asiantuntijoita, ketkä ovat tutustuneet
kulttuuriantropologiaan? Tai kun puhutte lasten hädästä, onko
joukossanne lasten kehityspsykologiaa tutkineita ihmisiä?
Ja lopuksi haluaisin kovasti muistuttaa, ettei lasten kasvatuksessa,
ei yhteiskunnallisissa asioissa eikä missään sosiaalisessa toiminnassa
ole menty niin kovasti pieleen kuin silloin, kun tekemisen into ja
muuttamisen tarve on kovempi kuin perehtyminen asiaan.
Mitä tulee henkilökohtaisiin näkemyksiini, tulen lukemaan omillekin
lapsilleni Grimmin satuja. Annan heidän myös katsoa iltauutisia
kanssani. En pyri suojaamaan heitä maailman julmalta puolelta vaan
näyttämään sen heille, sekä todellisena että satuna, pahaksi ja
hyväksi polarisoituna ja idealisoituna. Ja aina tulen pitämään heitä
kädestä kiinni ja tarjoamaan neuvoani, kun he sitä kaipaavat. Autan
oppimaan itse, enkä tarjoa valmista ratkaisua.
Ystävällisin terveisin,
käyttäytymist. yo. Toni Heinonen
6 kommenttia:
Eniten näiden ihmisten toiminnassa häiritsee se lasten älyllinen aliarviointi. Moinen mollaamien paistaa tuonkin addressin läpi. Aivan kuin piirretyt tulisi tehdä aikuisten intressit mielessä. Lapsethan makutuomareina toimivat.
Tässä myös unohdetaan lasten yksilöllisyys täysin. Mitä itsestäni muistan, Korpin nationalistinen paatos J. Kwak-piirretyssä (opettavainen sarja muuten) ainakin sai minut "ihailemaan" Korppia - ei tarinan sankaria. Tosin väitän, että terveydeltään suhteellisen normaalit samaistuvat yleisesti ottaen tarinoiden sankareihin.
Eivät terveet lapset hakkaa viattomia kaduilla piirrettyjän inspiroimina. Jos lapsi todellakin on henkisesti niin alikehittynyt, että poikkeuksellisen väkivaltainen käyttäytyminen on mahdollista, on vanhemilla vastuu kontrolloida OMAN lapsensa katselutottumuksia, ei yrittää vaikuttaa jokaisen lapsen tv-tarjontaan.
Muistatko vielä ajan, jolloin lastenohjelmat olivat väkivallattomia ja opettavasia?
Milloin näin on ollut? Joukossa on aina ollut sekä väkivaltaisia että väkivallattomia ohjelmia. Alfredin aikakaudella jyräsivät myös mm. Turtlesit ja He-Manit. WB:n ikivanhoissa piirretyissä on aina ollut liioiteltua väkivaltaa. Tarjonto on siis aina ollut monipuolista. Vanhempien vastuulla on pohtia, mitkä näistä sopivat juuri sille omalle lapselle.
Jos lapsi soveltaa TV:ssä esitettyjä väkivaltamalleja tosielämässä, niin vika on kyllä vanhempien kasvatusmetodeissa.
Kyllähän poikkeuksia voi olla, tapauksia, joissa poikkeuksellisen väkivaltainen käyttäytyminen on synnynnäistä. Eivät kaikki häiriköt, psykopaatit jne. ole huonoista perheistä.
Ihmiskunnan elinehto on, että moiset tapaukset pysyvät marginaalisina.
TERVETULOA TUKEMAAN KAMPANJAAMME MIEHITTÄJÄ-RYSSÄN ULOSTAMISEKSI ALUEILTAMME!
SAATANA NYT SAA RYSSÄ HUUTIA ... NATO-JÄSENYYDEN KAUTTA VEDETÄÄN TARVITTAESSA SUOMALAISLUILLE RAKENNUTETTU PIETARI MAANTASALLE .. PERKELE
NYT SUN RYSSÄ OHRALEIPÄ OTTI PIETARISTA HAUTUUMAA JA MOSKOVASTA MOTTI ... VANHAA SUOJELUSKUNTALAULUA MUKAELLEN
TERVETULOA TUKEMAAN ALUEPALAUTUKSIAMME
PS. MITÄÄN EI OLE LUOVUTETTU, EI EDES MIEHITETTYJÄ ALUEITA
PRO KOKONAINEN SUOMI = MIEHITTÄJÄ-RYSSÄ HELVETTIIN
^Sinulla on kyllä mielenkiintoinen ammattinimike: Miehitettyjen alueiden palauttaja
Laitoin kommentit moderointiin Seppo Lehdon takia. En viitsi deletoida Lehdon viestiä, koska haluan kaikkien näkevän omin silmin syyt moderointiin.
Tuo "lasten asialla" -vetoomus tuntuu todellakin aika tökerösti laadiltulta. Siitä paistaa "ennen oli kaikki paremmin" -nostalgia. Kristillisten kansanedustaja Päivi Räsänen, joka teki lakialoitteen Dragon Ball sarjakuvan kieltämiseksi:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/
utatmp/puh_30_2003_vp_4_1_26_p.htm
Pitää silti olla tarkkana, ettei sensuroinnin peikkoa metsästäessä unohdu tärkein: lastensuojelu. Olin itse ennen kovin varma siitä, että lapset osaavat erottaa fantasian ja todellisuuden toisistaan. Tiedät ehkä opintojesi pohjalta, että he käsittelevät asiota eri tavalla kuin aikuiset. Niin kuin lasten huumorikin on erilaista aikuisiin verrattuna, ovat myös pelon kohteet joskus arvaamattomia.
Vanhempien tehtävänä on valvoa, millaisia ohjelmia lapset katsovat tai millaisia pelejä he pelaavat. Kaikki vanhemmat eivät siihen pysty. Siksi tarvitaan suosituksia ja ohjeita. Ymmärtääkseni sinä et niitä vastustanutkaan, vaan kategorista lastenohjelmien muumioimista 1970-80-lukujen onnelaan.
Onko sillä eroa, että lapset kuuntelevat fantasiaa ääneen luettuna, katsovat sitä televisiosta tai pelaavat tietokonepelinä. Luullakseni on. Ainakin oppimisen kannalta siinä on todistetusti suuri ero (esim Mayerin tutkimukset).
Tiesit varmaan, ettei Grimmin satujen alkuperäisversioita ole ollut tapana painaa suomalaisiin satukirjoihin (toki sellaisiakin laitoksia on ilmestynyt). Satujakin on siis sensuroitu jo pitkään. Saksalaiset lapset ymmärsivät Jöröjukan vitsiksi (niinkuin se oli tarkoitettukin), täällä sitä luettiin opettavaisena satuna.
Lähetä kommentti