torstaina, tammikuuta 12, 2006

Eurooppalainen sosiaalimalli

Jacques Chirac uudenvuodenpuheessaan:
"Eurooppa merkitsee myös jokaisen kansalaisen ihmisarvon kunnioitusta, syrjäytymisen estämistä ja työttömyyden torjumista. Liian monet meistä elävät epävarmuudessa ja köyhyydessä. Meidän tulee vaatia todellisen sosiaalisen Euroopan luomista, jotta kaikki pääsisivät tasapuolisesti osallisiksi kehityksen tuloksista."
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Hong Kongissa ei tietysti ole ollut yhtä paljon mellakoita kuin Ranskassa, mutta eihän oikeistolais-Chirac voi myöntää vapaiden markkinoiden olevan lääke Ranskan ongelmiin, kun ranskalaisilla on kuitenkin jo pitkä historia ylpeässä dirigistis-nationalistisessa politiikassa.

Ja kuka tahansa taloustieteitä ymmärtävä tietää, että etnisten ryhmien marginalisoituminen ja syrjäytyminen sekä työttömyys johtuvat nimenomaisesti siitä eurooppalaisesta vahvan valtion sosiaalimallista, jonka perään Chirac liputtaa.

"Ultra-liberalismi on nykyajan kommunismi.", kommentoi Chirac aikaisemmin. Ikävä sanoa, mutta kyllä Sartret ja muut intellektuellit ovat yhä tuloksettoman vasemmistolaisen politiikan, vahvan valtion ja näkyvien poliittisten saavutusten kannalla, ihan kuten Jukka Kemppinen blogissaan kirjoittaa.

Kuka tahansa rikotun ikkunan tarinan tunteva tietysti pitää Concordeja ja Eiffel-torneja turhina fallossymboleina. Paljon arvostettavampaa on kaikki se hyvinvointi, joka ei näy niin selkeästi. Se hyvinvointi, mitä markkinat levittävät miljooniin koteihin pieninä uusina playstationeina, jääkiekkoharrastuksina ja ylimääräisenä aikana kotona perheen parissa työnteon sijaan.

Olenkin aina pitänyt Sartrea, Rortya ja muita Kemppisen nimeämiä "intellektuelleja" lähinnä pseudoälyköinä. Jos ei näe pintaa syvemmälle, ymmärrä yhteiskunnan monimutkaista dynamiikkaa edes pintapuolisesti ja jaksa paneutua niin kovin tylsään taloustieteeseen, ei voi pitää itseään kovin älyllisenä ajattelijana.

Telegraph vastaa hyvin Chiracille pääkirjoituksessaan Chirac is dragging us down with him.

2 kommenttia:

Henry kirjoitti...

Ei kuulu tämän kirjoituksen aiheeseen, mutta kysyisin seuraavaa: Miten libertarismi suhtautuu "ennustettavuuteen yhteiskunnassa", eli siihen, että samat lait vallitsevat joka puolella Suomea ja että ihmiset on kasvatettu suunnilleen samalla tavalla joka puolella Suomea?

Käsitykseni mukaan juuri ennustettavuus on eräs yhteiskunnan tärkeimmistä ominaisuuksista. Elämästä tulisi kovin raskasta, jos kukin ihminen voisi esim. säätää omat lakinsa omistamansa maan suhteen.

Toni kirjoitti...

Olet oikeassa, minulla on samanlainen fiilis, että ennustettavuus on tärkeää. Sen puute ei ainoastaan tuo hirveästi etsimiskustannuksia, vaan aiheuttaa myös ikävää turvattomuutta.

Ensinnäkin, esimerkiksi itse en välttämättä ole täyden sopimusvapauden kannalla, joten kuka tahansa ei suinkaan saa tehdä lakeja omalle maalleen. Jos huomaat eksyneesi vaikkapa jonkun takapihalle vahingossa, seurausten nimenomaan tulisi olla ennustettavia ja tuttuja.

Sen sijaan tärkeintä ennustettavuus ja sääntöjen tunteminen lienee ostoskeskuksissa ja vastaavissa yksityisissä paikoissa, missä kulkee paljon ihmisiä. Tällaisissa tapauksissa esimerkiksi tupakointikieltojen ja vastaavien pikkumääräysten (joista päättäminen on omistajan oikeus) suhteen luultavasti syntyisi aika nopeasti yleiset standardit, karkoittaahan se epävarmuus ihmisiä sieltä ostariltakin, joten on ostarinomistajan intressissä noudattaa samoja sääntöjä kuin muillakin on (ja uskon vielä vahvasti, että jos esim. tupakointikiellot ja vastaavat oikeasti joutuisivat syntymään markkinaehtoisesti eivätkä ylhäältäkäsin säädetysti kuten nykyisin, niitä ei paljon missään olisi - esim. kävin juuri Hollannissa, jossa sai todella ostareillakin polttaa sisällä).

Ja jos joku kapakka haluaisikin olla savuton, tokihan ihmiset tunnistavat sen ei tupakointia -kyltin, joka jo nyt on vakio. Se on itseasiassa aika hyvä esimerkki selkeästä käyttöliittymästä, joka tekee selkeäksi jonkun paikan säännöt nopeasti ja yksinkertaisesti.

Ennustamattomuus on sinällään mielenkiintoinen kysymys, että sen verran kuin mitä olen tutustunut esim. kehitysmaihin ja vaikka Venäjän tilanteeseen, se lienee isoin ongelma siinä, mikseivät kyseiset maat ole päässeet samanlaiseen hyvinvointiin kuin esim. Suomi, vaikka Suomessa on pirusti korkeampi veroaste.

Ryhtyessään kaupankäyntiin kaikki tietävät paljonko veroja pitää maksaa, ja on helppo laskea etukäteen paljonko liiketoiminnasta jää käteen. Sen sijaan, jos miliisi voi milloin vain viedä kaiken, vieläpä varsin satunnaisesti, riskipreemio kasvaa nopeasti sitä suomalaista verokiilaakin isommaksi.