torstaina, helmikuuta 22, 2007

Virhekannustin: normatiivinen valintajoukko

Työpalvelupaikallani seurataan orjallisesti työaikasääntöjä. Ne sanelevat, että työpäivän pituus on 8 tuntia, sisältäen puolen tunnin ruokatunnin. Ts. riippumatta siitä käytätkö ruokatunnin vai et, kokonaistyöaika on edelleen 8 tuntia.

Formaalisti kyse on siitä, että minua kielletään optimoimasta ajankäyttöäni vapaasti ruokatunnin osalta, eli että ajan osalta valintajoukkoani on rajoitettu. Oletettavasti syy on normatiivinen: useimmat haluavat syödä päivän aikana ja muutkin halutaan jostakin, kenties terveysfasistisesta, syystä kannustaa/pakottaa samaan.

Muutamia mahdollisia seuraamuksia tästä ovat:
  • pidän ruokatunnin vaikka en haluaisi
    • teollisuusalueella ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia syödä kuin ruokalassa jonka ruoka on kalliimpaa kuin mitä haluaisin ostaa; tästä seuraa ylikulutusta ruokaan ja alikulutusta itselleni arvokkaampiin asioihin; sivarille tällainen on poikkeuksellisen paha asia koska rahan marginaaliutiliteetti on pakkoköyhälle muutenkin korkea
    • omalla kohdallani aamupäivällä syöty ruoka ei pidä nälkää poissa koko iltaa vaikka illalla syöty riittäisikin koko vuorokaudeksi; seurauksena on kannustin ylensyöntiin, lihomiseen ja terveysongelmiin
  • laiskottelen ruokatunnin
    • työpäivään pätee kuitenkin tietty jakamattomuus liikkumiskustannusten tähden; en pääse ruokatunnin aikana kotiin ja takaisin, eli en voi käyttää tätä vapaa-aikaa itselleni hyödyllisimmällä tavalla
    • myös ympäröivät markkinat ovat epätäydelliset; ruokatunnin aikana kaikki ne mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa joita vapaalla olisi eivät ole läsnä
  • käytän ruokatunnin ns. hyödyllisesti
    • tästä kuitenkin seuraisi kannustin tehottoman kovaan työntekoon
    • samalla työnantajalle seuraisi tehoton kannustin teettää hyödytöntä työtä ja väsyttää työntekijä sillä tarpeettomasti


Ainoat järkevät perustelut tällaisille säännöille lähtevät joko siitä että kulutusvalintani ovat myooppisia, eli että voin pitkällä aikavälillä kokonaisuudessaan paremmin jos syön enemmän tai paremmin kuin itse valitsisin (ja kulutan vastaavasti muuhun vähemmän), tai siitä että tällaisiin asioihin liittyvät markkinat voivat olla useissa tasapainoissa joista valitaan paras pakottamalla ihmiset tiettyihin valintoihin.

Nämäkin argumentit ovat kuitenkin tarkemmin katsoen osin vajavaisia. Jos kyse olisi tasapainonvalinnasta, joko henkilökohtaisesta tai yhteiskunnallisesta, sitä tarvitsisi soveltaa vain kerran, minkä jälkeen homma hoituisi omalla painollaan.

Niinpä ei voida kuin päätellä, että korkeastikoulutettu työntekijä oletetaan Suomessa niin myooppiseksi, että vuorokauden pituisella suunnittelujänteellä hän ei enää osaa edes syödä.

5 kommenttia:

roskaposti kirjoitti...

Voisiko syynä olla se, että yritykselle aiheutuisi ylimääräistä vaivaa, jos täytyisi pitää kirjaa siitä ketkä käyvät syömässä ja minä päivinä? Palkanmaksukin vaikeutuu huomattavasti.

Luultavasti 8 tunnin työpäivänä 99% työntekijöistä käy syömässä. Siispä yrityksen - ja näiden 99%:n kannalta järkevämpi vaihtoehto on "pakollinen" ruokatunti kaikille. Eri asia olisi, jos vain 75% kävisi syömässä

Tuskinpa syyt ovat "terveysfasistisia", koska ruokatuntia ei kuitenkaan ole pakko käyttää syömiseen. Ainakin IT-yrityksissä työntekijät voivat käyttää satunnaiset vapaahetkensä vaikkapa netissä surffailuun.

Sampo Syreeni kirjoitti...

Syy ei voi olla käytännöllinen, koska talossa on käytössä kellokorttijärjestelmä joka pitää jo lukua siitä kuka on kulloinkin töissä/syömässä. Lukua myös joudutaan pitämään tarkasti, koska eri ihmiset pitävät nytkin eri mittaisia ruokatunteja.

Ruokatunnin käyttämisestä muuhun selitinkin jo itse postissa: tehokas käyttö muuhun ei ole mahdollista jollen todella saa jättää tuntia pitämättä.

Tiedemies kirjoitti...

Ööö... Eikös yrityksellä ole ihan täysi oikeus vaatia työntekijöiltään tasan sitä, mitä haluavat. Love it or leave it. Sehän on täysin libertaaria.

Sampo Syreeni kirjoitti...

Sikäli kuin kyseessä on a) yritys jonka toimintaa vapaa kilpailuymnpäristö rajoittaa, b) jonka toimintaa ei rajoiteta turhilla säädöksillä, ja c) minunkaan sopimistani ei säädellä. Yksikään näistä ehdoista ei toteudu valtion virastossa suoritettavan siviilipalveluksen kohdalla, ja tämähän sitten tietysti on ainoa syy miksi tällaisia pakkopullia ylipäänsä voidaan ylläpitää.

roskaposti kirjoitti...

Tiedemies, kyllä yrityksiä saa ja on hyvä silti kritisoida, vaikka eivät lakia rikkoisikaan.

Yleensäkin minua hirvittää joiden libertaarien ja varsinkin uuskonservatiivien jutut yrityksiin kohdistuvasta kritiikistä. Jos esimerkiksi joku sosialisti kritisoi Nike:a, kun se lobbaa Intian valtiota rajoittamaan kilpailua (jotta voisi maksaa pienempää palkkaa työntekijöille), niin monet libertaarit sanovat vain, että sehän on valtion vika. He eivät yleensä näe yrityksen toiminnassa mitään väärää.