Työpalvelupaikallani on yksi kahviautomaatti. Se on viisi kerrosta alempana. Jengillä on kaksi vaihtoehtoa: käyttää jokaiseen kahvikupilliseen huomattava hakuaika, tai keittää korkeakoulutetun tuntipalkalla koko joukolle kahvit samassa kerroksessa.
Molemmat vaihtoehdot tietysti ovat tehottomia. Tehokkaampaa luultavasti olisi, että tässäkin kerroksessa olisi automaatti, tai parikin. Miksei niitä sitten ole hankittu? Luultavasti, koska kukaan ei ole tullut laskeneeksi automaatin hyötyjä ja haittoja tarpeeksi pitkälle. Kun hyödyt otetaan laskuun, automaatista tulee usein kannattava, mutta jos kaukana olevan automaatin haittoja ei, näyttää helposti siltä että yksi alakerrassa oleva automaatti on kustannustehokkain vaihtoehto.
Sekä yritykset että virastot tekevät tällaisia virheitä. Virastoissa kilpailu ei kuitenkaan rajaa niitä. Niinpä työpaikallani kahviautomaatteja on lisätty ja siirrelty ensikokemusten jälkeen. Työpalvelupaikallani luultavasti keitellään kahvia käsipelillä vielä vapautuessani.
Siksi on helppo nähdä että ainoat tilanteet joissa julkinen sektori voi edes teoriassa tuottaa yksityistä parempia tuloksia ovat niitä, joissa yksityinen talous menee jostakin syystä huomattavasti tavallista pahemmin metsään: ongelmien pitää olla niin pahoja että ratkaisu löytyy vähemmällä miettimisellä kuin mitä kahvinkeitto vaatii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti