Eija-Riitta Korhola: Ramadan-paastokuukausi lastentarhoihin

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola:

Meilläkin on useana jouluna uutisoitu monen koulun ja päiväkodin karsineen juhliensa perinteistä osuutta – jouluevankeliumi, seimi ja enkeli taivaan on hyllytetty, jäljelle on jätetty talviset pakkaslaulut ja tonttuleikit. Päätöstä on perusteltu suvaitsevaisuusnäkökohdilla ja halulla olla loukkaamatta toisuskoisten tunteita.

Evankeliumi, Jeesus-lapsi Betlehemin seimessä ja Lutherin kirjoittama Enkeli taivaan-virsi eivät ole "perinteitä", vaan uskontoa, tarkemmin sanottuna kristinuskoa.

Näiden "karsiminen" kouluista ja lastentarhoista tarkoittaa, että lapsia ei enää aivopestä uskomaan enkeleihin, Jeesukseen ym. satuhahmoihin.

Tämä on ilman muuta oikeaa kehitystä. Lapsille ei pidä puhua paskaa. Lapsille ei pidä kertoa taikauskoisia juttuja totena. Lapsia ei pidä aivopestä uskomaan satuhahmoihin.

Tätä ei pidä perustella "suvaitsevaisuusnäkökohdilla". Suvaitsevuus ei ole mikään kaiken muun ylitse käyvä arvo.

Esimerkiksi satujen kertomista totena ei pidä suvaita. Lapsille pitää kertoa, että Jeesus ja enkelit ovat samanlaisia satuhahmoja kuin peikot ja tontut.

Uskonnollisten satujen poistamista kouluista ja lastentarhoista ei myöskään pidä perustella "halulla olla loukkaamatta toisuskoisten tunteita".

Ihmiset eivät ole jäännöksettömästi joko kristittyjä tai "toisuskoisia", vaan on olemassa myös uskonnottomia, esim. minä. Uskonnollinen huuhaa ei "loukkaa" ainoastaan "toisuskoisia", vaan myös uskonnottomia.

Olennaista on kuitenkin, että kenenkään "loukkaantuminen" ei ole adekvaatti peruste millekään. Kuka tahansa voi väittää loukkaantuvansa mistä tahansa. Muslimit ovat sanoneet loukkaantuneensa Muhammad-karikatyyreista. Tämä ei ole mikään peruste sensuroida niitä.

Uskonto pitää poistaa kouluista ja lastentarhoista siksi, että se ei ole totta.

Uskontoa ei pidä poistaa kouluista ja lastentarhoista siksi, että se "loukkaa" jotakuta. Muuten kouluopetuksesta jouduttaisiin poistamaan kosolti tosiasioita samalla perusteella. Esimerkiksi ÄO-tutkimusten tulokset "loukkaavat" afrikkalaisia kertomalla, että keskivertoafrikkalainen on kehitysvammaisen tasolla. Tämä ei ole mikään peruste sensuroida niitä.

Ainoa oikea syy poistaa uskonto kouluista ja lastentarhoista on se, että uskonto ei ole totta. Veronmaksajien rahoilla toimivassa koulujärjestelmässä ei pidä opettaa huuhaata totena.

Korholan mainitsemat uskonnolliset "perinteet" eli evankeliumi, Betlehemin seimikuvaelma ja Lutherin kirjoittama Enkeli taivaan-virsi esittävät uskonnollisia satuja täytenä totena. Näin ollen veronmaksajien rahoilla toimivilla laitoksilla, mm. kouluilla tai lastentarhoilla, ei ole mitään oikeutta tukea moista.

Perustelu on yllättänyt minua. Kuulun europuolueemme islam-työryhmään ja olen osallistunut keskusteluihin, jotka liittyvät Islamin ja kristinuskon vuoropuheluun. Tulevaisuuden ja etenkin EU:n laajentumisen kannalta tämän dialogin merkitys tulee hyvin tärkeäksi.

On oireellista, että Korhola kirjoittaa islamin isolla alkukirjaimella ja oman uskontonsa eli kristinuskon pienellä.

Propagandadiskurssi "islamin ja kristinuskon välisen dialogin merkityksestä" on ehtaa hämeenanttilaa. Tätä "dialogia" peräänkuuluttavat poikkeuksetta vain ne, jotka haluavat vastustaa Muhammad-karikatyyrien julkaisemista ja muutenkin sensuroida islamin kritisointia.

"Dialogin" vaatiminen on aina vain eufemismi sensuurin vaatimiselle. Muhammad-karikatyyreja ym. islam-kritiikkiä on vastustettu nimenomaan sillä argumentilla, että tällaiset "provokaatiot" eivät "edistä dialogia". Täsmälleen samalla argumentilla sensuroitiin kommunismin ihmisoikeusrikosten esilletuomista kylmän sodan aikana: totuuden kertominen Neuvostoliiton keskitysleireistä jne. "ei edistänyt idän ja lännen välistä dialogia".

Ihmisoikeuksia vastustavien diktatuurien kanssa ei pidä "käydä dialogia". Murhaajia, ryöstäjiä, raiskaajia, terroristeja, diktaattoreita ja wannabe-diktaattoreita pitää VASTUSTAA. Heidän kanssaan ei pidä keskustella. He ovat vihollisia. Islam on vapauden ja sivistyksen vihollinen. Islamia pitää vastustaa. Islamin kanssa ei pidä käydä dialogia. Mitään keskusteltavaa ei ole. Islam on väärässä ja länsimainen sivilisaatio oikeassa.

"Dialogi" islamin kanssa olisi sama asia kuin dialogi kommunismin kanssa.

Sen havainnon teen yhä uudestaan, että länsimaissa usein harjoitettu uskontosiivous ei vastaa muslimien toiveita yhteiskunnasta.

NO SHIT, SHERLOCK!!!

Uskonnon ja politiikan erottaminen toisistaan "ei vastaa muslimien toiveita yhteiskunnasta". Todellakin!!!

Tämän "havainnon" Korhola on tehnyt "yhä uudestaan". Vastaavasti Korhola voisi esimerkiksi "havaita", että valtionyhtiöiden yksityistäminen "ei vastaa kommunistien toiveita yhteiskunnasta".

Kerronpa tässä nyt Korholalle jotakin, jota hän ei ole vielä "havainnoistaan" huolimatta tajunnut:

Islam on poliittinen ideologia, jonka mukaan yhteiskuntajärjestelmän pitäisi olla papiston hallitsema autoritaarinen teokraattinen diktatuuri.

Tällainen ideologia ei TIETENKÄÄN kannata uskonnon erottamista politiikasta ihmisten yksityisasiaksi, koska tällainen uskonnon ja politiikan erottaminen olisi kategorisesti ristiriidassa ko. ideologian määritelmän kanssa.

Tätä ei Korhola ole tajunnut. Tästä jälleen näemme, että poliittisina päättäjinä on aivan saatanan tyhmiä ihmisiä. Korhola ei tajua mistään mitään. Korhola ei tiedä, mitä on islam.

Onko kyseessä jokin omaehtoinen itsesensuuri, jota kukaan ei ole ollut vaatimassa?

Suomi, mm. Korholan oma puolue Kokoomus, on täynnä sensuuria kannattavia idiootteja. En ole koskaan kuullut yhdenkään kokoomuslaisen poliitikon ottavan kantaa mm. Mika Illmanin ja Johanna Suurpään sensuuripyrkimyksiä vastaan.

Uskonnollisesti sitoutuneen ihmisen olisi päinvastoin helpointa elää siellä, missä tätä elämänaluetta ei tarvitse kieltää ja missä uskontoa pidetään arvossa.

Uskovaisten elämä on helpointa siellä, missä uskontoa arvostetaan eniten. No shit, Sherlock.

Uskonnon ja politiikan erottaminen toisistaan eli uskonnon jättäminen ihmisten yksityisasiaksi on eri asia kuin "uskonnon kieltäminen". Eija-Riitta Korhola vääristelee käsitteitä kutsumalla "uskonnon kieltämiseksi" sitä, että veronmaksajien rahoilla toimivissa kouluissa ei opetettaisi totena sellaisia uskonnollisia satuja kuin evankeliumi, seimikuvaelma ja Enkeli taivaan-virsi. Vaikka näitä uskonnollisia tarinoita ei enää tuettaisi verovaroin, uskovaiset voisivat edelleen ihan itse opettaa näitä satuja lapsilleen. Uskontoa ei suinkaan ole "kielletty", jos sitä ei enää ylläpidetä veronmaksajien rahoilla.

Eija-Riitta Korholan logiikalla horoskoopit on Suomessa kielletty, koska horoskooppeja ei opeteta koulussa totena.

Ennen kuin siis teemme suurta uskonputsausta ja luovumme kulttuurisista perinteistämme maahanmuuttajien hyväksi, kannattaa harkita huolellisesti, mihin sitä tarvitaan.

Missään nimessä meidän ei pidä luopua kulttuurisista perinteistämme maahanmuuttajien hyväksi.

Kristinusko ei kuitenkaan ole kulttuurillinen perinne, vaan uskonto. Valtion ei pidä ylläpitää uskontoa.

Olennaiseksi tulee kysymys, mitä suvaitsevaisuus on ja miten sitä edistetään. Ja kannattaisiko tehdyistä virheistä oppia?

Suvaitsevuuskaan ei ole mikään kaiken muun ylitsekäyvä pyhä arvo, jota olisi absoluuttisesti noudatettava kaikissa tilanteissa.

Loogisesti katsottuna ensinnäkin liberaalisuus ja suvaitsevuus ovat kaksi eri asiaa. Liberalismi on yksilönvapauden puolustamiseen perustuva poliittinen ideologia. On liberalismin vastaista suhtautua suvaitsevasti eli hyväksyvästi yksilönvapauden vastaisiin asioihin. Jos jossain kulttuurissa esim. pakkoavioliitot ovat yleisiä, suvaitsevuus tämän kulttuurin tätä piirrettä kohtaan on epäliberaalia.

Toiseksi, myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on eri asia kuin suvaitsevuus yleisenä asenteena. Joku maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen suvaitsevasti eli hyväksyvästi suhtautuva taho voi suhtautua hyvin suvaitsemattomasti muihin asioihin.

Jos suvaitsevuudella tarkoitetaan erilaisten, jopa yksilönvapauden vastaisten arvomaailmojen ja niihin perustuvien yhteisöjen hyväksymistä, silloin suvaitsevien ihmisten pitäisi hyväksyä mm. fundamentalistikristilliset yhteisöt ja esim. homoseksuaalisten suhteiden kieltäminen näiden yhteisöjen sisällä. Suvaitsevana itseään pitävät tahot eivät kuitenkaan varmaan hyväksyisi sitä, että esim. joku lestadiolainen lappilainen kunta kieltäisi homobaarien toiminnan kunnan rajojen sisällä.

Suvaitsevuusihmisten täytyisi vedota johonkin yleiseen yksilönvapausargumenttiin voidakseen tuomita ko. kunnan homofobisen päätöksenteon. Tällöin he tulisivat kuitenkin myöntäneeksi, että suvaitsevuudella on rajansa: suvaitsevuus ei koske yksilönvapauden vastaisia ideologioita ja niihin perustuvia tekoja, koska yksilönvapauden vastaisia asioita ei haluta hyväksyä.

Hollannin esimerkki valaisee ehkä jotakin. Hollanti, jota oli pidetty eräänlaisena Euroopan risteyksenä ja suvaitsevaisuuden makrokosmoksena, koki vuonna 2004 ohjaaja Theo van Goghin murhan jälkeen satoja rasistiseksi tai äärioikeistolaiseksi luokiteltavaa tekoa.

Muslimi Mohammed Bouyeri osoitti suvaitsemattomuutensa murhaamalla Theo van Goghin ja esittämällä samassa yhteydessä tappouhkauksen Ayaan Hirsi Alille.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nämä Korholan mainitsemat "sadat rasistiseksi tai äärioikeistolaiseksi luokiteltavat teot" mahtoivat olla. Luultavasti kyse oli jostain "terrorists go home"-tyylisistä seinäkirjoituksista tms.

Suuri osa hollantilaisista antoi tuolloin tukensa islaminvastaisille mielipiteille.

Hyvä. Suuri osa hollantilaisista on siis järkevämpiä kuin Eija-Riitta Korhola, joka kannattaa "dialogia" eli dhimmiyttä.

Pääministeri Balkenende yritti liennytellä ja haastaa dialogiin.

Dhimmi.

Sen jälkeen alettiin pohtia, mikä meni pieleen maahanmuuttopolitiikassa. Helppoja, selviä vastauksia ei ole, mutta ilmeisesti aiempi linja kasvatti paineita, jotka purkautuivat. Sen jälkeen Hollanti otti selvästi askeleen kohti ”maassa maan tavalla” -politiikkaa. Esimerkkinä siitä on tiukentunut kielipolitiikka: maahanmuuttajalta edellytetään valmiutta opiskella kieli määräajassa.

Oikein.

Kysymykseni on, voisiko kriisillä olla jotakin tekemistä sen kanssa, miten suvaitsevaisuuden käsitettä on ymmärretty.

Kyllä. Suvaitsevuuden käsitettä on vääristelty. Suvaitsevuuden vaatimuksella on perusteltu sensuuria. Tämä on orwellilaista käsitteiden vääristelyä, koska alun perin suvaitsevuudella on tarkoitettu nimenomaan sananvapauden kunnioittamista eli eri mieltä olevien ihmisten ilmaisuvapauden kunnioittamista.

Esimerkiksi muslimeilta pitäisi edellyttää suvaitsevuutta ateisteja kohtaan. Muslimeilta pitäisi vaatia, että he eivät yritä estää ateisteja tai muita ei-muslimeja ilmaisemasta mielipiteitään. Muslimien pitäisi siis oppia suvaitsemaan eri mieltä olevia ihmisiä.

Viime aikoina tämä käsite on kuitenkin käännetty päälaelleen: on vaadittu ateisteja ja muita ei-muslimeja "suvaitsemaan" muslimeja olemalla esittämättä islamista eriäviä mielipiteitä. Tämä on totaalista valehtelua.

Suvaitsevuus asiaa X kohtaan ei tarkoita pidättäytymistä asiaa X koskevien mielipiteiden julkituomisesta.

Valitettavasti viime aikoina suvaitsevuuden käsitettä on vääristelty juuri tällä tavalla. Näitä vääristelijöitä ovat olleet mm. Korholan puoluetoverit eli toiset kokoomuslaiset, kuten esim. Nina Suomalainen ja Saara Mattero.

Onko omasta perinteestä tingitty tavalla, joka jännitteiden lieventämisen sijasta onkin kasvattanut niitä?

Kuten sanoin, uskonnon valtiollisen ylläpidon lopettaminen on eri asia kuin "omasta perinteestä tinkiminen".

Moni kuvittelee, että suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisten arvojärjestelmien kritiikitöntä hyväksymistä ja omista arvoista vaikenemista. Ne jotka eivät halua leimautua suvaitsemattomiksi, tuntevat painetta ajatella, että yhteisö- ja kulttuurisidonnaisten tapojen kritiikki on sopimatonta.

Mutta miksi se olisi?

Niinpä. Kerro tuo Jaakko Hämeen-Anttilalle, Johanna Suurpäälle, Tuija Braxille, Mika Illmanille, Khodr Chehabille, Ritva Viljaselle, Astrid Thorsille ynnä muille "rasismin" ja "suvaitsemattomuuden" sensuroinnin kannattajille.

Yhden parhaista puheenvuoroista on käyttänyt filosofi Sirkku Hellsten, joka kritisoi teoksessaan Oikeutta ilman kohtuutta nyky-yhteiskunnan arvokeskustelun latistumista. Valtion ja yhteiskunnan puolueettomuuden vaatimus on johtanut hänen mukaansa siihen, ettei enää ole katsottu asiaankuuluvaksi puhua julkisesti yhteisistä arvoista ja hyvästä elämästä. Tällöin myöskään liberalistiselle hyvinvointivaltiolle ei uskalleta etsiä yhdessä suuntaa. Myös historioitsija-filosofi Juha Sihvola on todennut saman seikan nykyisen liberalismin vaaraksi: aatteen olisi syytä lakata teeskentelemästä ideologista neutraalisuutta. Emme voi olla puolueettomia inhimillistä hyvää koskeviin näkemyksiin nähden.

Niin. Tästä syystä kaikkien rehellisten ihmisten on ehdottomasti vastustettava islamia.

Joskus tämä keskustelu viistää myös uskonnosta nousevia arvoja – eikä se ole rikos.

Uskonnosta kumpuavien arvojen esittäminen yleisessä arvokeskustelussa ei ole rikos. Sen sijaan sensuurivaatimuksien esittäminen uskonnollisten tabujen pohjalta on hyökkäys modernia länsimaista yhteiskuntaa vastaan. Tällaista uskonnollista sensuuria ei pidä hyväksyä. Muslimeille on sanottava, että teidän tabunne ovat teidän eivätkä meidän.

Hellsten erottaa kaksi eri versiota liberalismista: relativistisen ja pluralistisen. Ensin mainittu luovuttaa arvokeskustelun äärellä, koska niistä ei kuitenkaan voida päästä yksimielisyyteen. Pluralismi puolestaan pitää relativismia liberalistisen yhteiskunnan väärinkäsityksenä, joka johtaa vahingolliseen vaitioloon ja väistelyyn arvoista. Hellsten peräänkuuluttaa pluralismia eli moniarvoisuutta, jonka mukaan erilaisten arvo- ja uskomusjärjestelmien rinnakkainelo on tunnustettava lähtökohdaksi. Niitä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa – siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. Hellsten katsoo, että relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden ja ennakkoluulojen kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ohittamalla ne. Pluralismissa jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot, ja avaa keskustelun.

Erilaisten arvomaailmojen "huomioonottaminen" ja "keskustelu" erilaisia arvomaailmoja edustavien ihmisten välillä johtavat helposti juuri relativismiin, vaikka Korhola tässä esittää relativismin ja pluralismin toistensa vastakohtina.

Aitoa pluralismia edustaisi erimielisyyksien olemassaolon hyväksyminen pysyvänä asiaintilana. Muslimeilta on turha odottaa mitään pluralismia, koska islamin mukaan kaikki erimielisyys eli ei-islamilaisuus on vääräuskoisuutta. Näin ollen mikään pluralistinen käsitys julkisesta keskustelusta ei ole mahdollinen suhteessa islamiin.

Mitä tämä voisi olla? Miten moniarvoisuutta voisi edistää?

Kuvitellaan monikulttuurista ympäristöä ja lasten päiväkotia siellä. Se sijaan, että luovuttaisiin uskonnollisista juhlista, lapsille voitaisiin suoda tilaisuus jakaa kulttuurinsa ja taustansa rikkaimmat elementit. Siinä missä toinen päiväkoti ohittaisi kalendaariset uskonnollisperäiset juhlat vaikenemalla, pluralistinen vaihtoehto antaisi lapsille mahdollisuuden nähdä läheltä ramadanin, joulun tai hanukan peräjälkeen. Oman identiteetin juurien tunteminen antaa hyvän lähtökohdan myös toisten kunnioittamiseen.

Herrajesta mitä skeidaa. Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola kannattaa ramadan-paastokuukausia lastentarhoihin. Hyi saatana. Tuollaisia ihmisiä on päättämässä koko Euroopan poliittisista asioista. Hyi helvetti.

Millä tavalla ramadan-paastokuukausi edustaa joidenkin maahanmuuttajalasten "kulttuuritaustan rikkaimpia elementtejä"?

Millä tavalla ramadan-paastokuukauden noudattaminen edustaa joidenkin maahanmuuttajalasten "oman identiteetin juurien tuntemista"?

Millä tavalla islamilaisen paaston noudattaminen "antaa hyvän lähtökohdan myös toisten kunnioittamiseen"?

Herrajesta mitä skeidaa. Tuollaista paskapuhetta on Kokoomuksen poliittinen linja. Hyi helvetti.

Islamilaisen paaston noudattaminen "antaa hyvän lähtökohdan myös toisten kunnioittamiseen". Tämä on Kokoomuksen linja.

Miten tuollaista skeidaa kirjoittava ihminen kehtaa katsoa itseään peiliin?