Sakari Hankamäki:
Oikeuslaitoksen kello jätättää
Suomalainen oikeuslaitos järjestää kansanvaltaan ja sananvapauteen liittyvät oikeudenkäynnit yleensä kesällä, mieluiten juhannusviikolla, jotta kansalaiset eivät kiinnostuisi niistä ja oikeus voisi pidättää kaiken vallan itselleen. Oikeudenkäynnit auttavat kuitenkin pitämään maahanmuuttokritiikkiä otsikoissa myös aikoina, jolloin rasismia ei esiinny lainkaan ja siirtolaisuudesta koituvat haitat ovat ainoastaan vähäisiä.
Jussi Halla-ahon marinointi hovioikeuden vartaassa on juuri tällainen prosessi. Hiljaisella tulella kypsytetty liha ei tule kuitenkaan mureammaksi vaan sitkistyy. Jos joku luulee, että yksittäiseen henkilöön kohdistuvalla ajojahdilla nujerretaan maahanmuuttokriittisyys ja kansallisen edun puolustaminen, hän erehtyy. Näin sammutetaan tulta gasoliinilla.
Tuomarit tuskin arvaavatkaan, kuinka takaperoista maahanmuuttokritiikin käsittely tuomioistuimissa on. Euroopassa on jo ajat sitten tultu pois tilanteesta, jossa natsikammosta kärsivien EU-maiden juristit tuomitsivat kansallisen edun puolustajia lampaannahkaperuukki takaraivollaan. Hauraaksi legendaksi muuttuneen Brigitte Bardot’t sakkotuomio siitä, että hän vaati eläinten tainnuttamista ennen niiden rituaaliteurastusta, oli viimeinen ylilyönti.
...
Tapahtumareferaateista päätellen salissa ei puhuttu paljoakaan itse asioista, kuten siitä, mikä islamin olemus lopulta on, saako tai pitääkö uskontoja arvostella, onko maahanmuutto hyväksi ja niin edelleen. Sen sijaan keskityttiin väittelemään rankaisemisen kohtuuttomuudesta tai välttämättömyydestä. Myös hovioikeuden olisi täytynyt kuulla varsinaiset argumentit, kun rangaistus sorvataan kuitenkin juuri niiden pohjalta.
Minulla itselläni ei ole syytä muuttaa johtopäätöksiäni, jotka kerroin Halla-ahon oikeudenkäynnistä jo aiemmin blogissani. Omat analyysini voi lukea tästä, tästä, tästä, tästä ja painetuksi kirjaksi dokumentoituina tästä.
”Tapahtumareferaateista päätellen salissa ei puhuttu paljoakaan itse asioista, kuten siitä, mikä islamin olemus lopulta on, saako tai pitääkö uskontoja arvostella, onko maahanmuutto hyväksi ja niin edelleen. Sen sijaan keskityttiin väittelemään rankaisemisen kohtuuttomuudesta tai välttämättömyydestä.”
Minusta tuo johtuu osittain Halla-ahosta itsestään, joka vetosi loppupuheenvuorossaan siihen, että hän olisi jo saanut rangaistuksen kielteisen julkisuuden yms. muodossa. Valitettavasti minusta vaikuttaa siltä, että ”vartaassa marinointi” nimenomaan on tehonnut, ja Halla-aho alkaa väsyä ja etsii hieman selittelyltä kuulostavia epämääräisiä lieventäviä asianhaaroja, ku sananvapauden puolustamisessa pitäisi keskittyä tiiviisti itse asiaan eli siihen, että Halla-aho sai tuomion tehtyään loogisen päätelmän muslimien omista pyhistä teksteistä.
Hommaforumilla julkaistun referaatin mukaan Halla-aho tosiaan sanoi jo saaneensa "rangaistuksen" vihamielisen julkisuuden muodossa, kuten Jani Korhonen yllä sanoi. Jani Korhonen on täysin oikeassa siinä, että tällaisia argumentteja ei pitäisi käyttää. Halla-ahon ei pitäisi sanoa, että hän on jo saanut rangaistuksensa; hänen pitäisi sanoa, että hänen ei pitäisi saada mitään rangaistusta. Hänhän ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on vain a) paljastanut tiedotusvälineiden kaksinaismoraalin ("geneettinen erityispiirre"-juttu), b) kertonut tosiasioita islamin perusperiaatteista (Muhammadin lapsivaimo).
Matias Turkkilan muistiinpanoja Halla-ahon loppupuheenvuorosta:
HA: Olen lukenut jostakin sellaisen periaatteen, että rikosoikeudellisissa prosesseissa yhteiskunnalle koituvan hyödyn tulisi olla järkevässä suhteessa yksilölle, siis rikoksesta epäillylle, syytetylle tai tuomitulle aiheutuvaan haittaan.
HA: Katson, että minua on pitkäkestoisella julkisella nöyryytyksellä ja leimaamisella sekä poliittista toimintaani häiritsemällä ja vaikeuttamalla jo rangaistu ankarimman mukaan.
HA: Kaikki tietävät, että yleisön silmissä jo rikoksesta epäilty on yhtä kuin tuomittu. Sekä kirjoituksiani koskevat rikosepäilyt, esitutkinnan aloittaminen, syyteharkinta, syytemääräys, oikeudenkäynti että tuomio saivat valtavasti ja ns. teon merkittävyyteen nähden täysin suhteettomasti julkisuutta. Syytteen nostaminen ja oikeudenkäynti olivat televisiouutisten pääaiheina.
HA: Tiedotusvälineiden suhtautuminen tapahtumiin oli lähinnä vahingoniloinen ja verenhimoinen. Syytteeseen päätyneiden lauseiden asiayhteyttä ei valotettu lainkaan, ja oma näkökulmani ja puolustukseni vaiettiin kuoliaaksi.
HA: Kun käräjäoikeuden tuomio ei ollut tiedotusvälineiden mieleen, monet niistä alkoivat systemaattisesti valehdella, että olisin saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Viimeksi näin teki Hufvudstadsbladet maaliskuussa.
HA: Syyttäjä Kalske osallistui tähän propagandasotaan esittämällä asiasta valheita televisiouutisissa syytteen nostamisen yhteydessä.
HA: Katson siis, että vaikka olisin syyllistynyt siihen, mistä minua syytetään, minkään ylimääräisen seuraamuksen määrääminen rikkoisi kohtuullisuusperiaatetta, jota tuomioistuimen on noudatettava.
Tällaista vääristelyä ei kuitenkaan pitäisi esittää puolustuspuheenvuorossa tuomiota lieventävänä asianhaarana tällaisessa poliittisesti masinoidussa teatterioikeudenkäynnissä.
Koko tämän ajatusrikossyytteen laillisuus pitää kiistää. On korostettava, että syyte on nostettu täysin selvästi poliittisin motiivein. Tässä on kyse oikeusjärjestelmän politisoitumisesta, joka on oikeusvaltion vastakohta ja diktatuurin ja poliisivaltion tunnusmerkki.
Syyttäjä Simo Kolehmainen, valtionsyyttäjä Mika Illman, oikeusministeri Tuija Brax ja muut sensuurin kannattajat ovat samalla asialla kuin Roland Freisler.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti