Panu Horsmalahti, Piraattipuolueen aktiivi:
Oikeusministeriö linjasi taannoin, että holokaustin julkinen kieltäminen tai vähättely voidaan nähdä kansanryhmää vastaan kiihottamisena, eli toisin sanoen rikollisena. Kanta yllätti. Peruskoulusta asti on levitelty propagandaa sananvapaudesta Suomessa. Todellisuudessa sananvapautta rajoitetaan laajasti Suomessa, kuten Jussi Halla-ahon ja ja Mikko Ellilän tapaukset osoittavat.
Holokaustin kieltämisen kriminalisointi on selvä ajatuksen kieltäminen. Hallitus sanelee virallisen historiallisen tulkinnan, ja vankeustuomion uhalla historioitsijat pakotetaan olemaan samaa mieltä. Sananvapauden idea on puolustaa juuri niitä inhottavimpia ja epäsuosituimpia uskomuksia, koska suositut ajatukset eivät tarvitse erillistä suojaa.
Ei ole oleellista kuinka uskottavia väitteet holokaustin kieltämisestä ovat. Myös hulluille ajatuksille pitää antaa oikeus tulla kuulluksi. Kukaan ei pakota lukemaan holokaustikirjoja, jos aihe ei kiinnosta. Mielipiteiden kieltolait asettavat periaatteellisella tasolla holokaustin historialliset yksityiskohdat kyseenalaisiksi. Minkä takia juuri tämä historiallinen tapahtuma vaatii lain erityissuojan?
Tieteellinen metodi ei Popperin mukaan perustu teorian oikeaksi todistamiseen, vaan falsifiointiin. Jos teoriaa ei voida falsifioida eli todistaa vääräksi, tieteellistä metodia ei voida soveltaa sen tutkimiseen. Holokaustin kieltämisen kriminalisointi estää falsifioinnin mahdollisuuden, jolloin holokaustin tutkiminen ei ole tieteellistä. Jos historioitsija esittää virallisen linjauksen vastaisia todisteita, hänelle voidaan langettaa pitkä vankilatuomio.
Kiellän täten julkisesti holokaustin tapahtuneen. Olen avoimesti ajatusrikollinen, kunnes Suomen rikoslakia muutetaan takaamaan sananvapaus myös epäsuosituille ajatuksille. En perusta kantaani historiallisiin todisteisiin, vaan tarkoitukseni on tuoda esille epäoikeudenmukaisen lain epäkohtia. Tarpeellisia muutoksia rikoslakiin löytyy esimerkiksi Sananvapauden puolesta ry:n nettiadressista, jonka on allekirjoittanut vain yksi puolue. Niin kauan kuin holokaustin kieltäminen on laitonta, ei Suomessa ole aitoa sananvapautta.
Mikko Ellilä:
Missä kohtaa tuossa esityksessä puhutaan holokaustirevisionismin kieltämisestä? En jaksa lukea 116 sivua paskapuhetta löytääkseni sieltä tuon kohdan.
Horsmalahti:
sivut 30-31.
Ellilä:
Tuossa lakiesityksessä sanotaan, että holokaustirevisionismia ei ehdoteta erikseen kriminalisoitavaksi. Esityksen mukaan holokaustirevisionismi ON JO NYKYISEN LAIN MUKAAN RANGAISTAVAA, jos se tulkitaan kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Tässä ei siis esitetä mitään lainmuutosta, vaan tulkitaan voimassaolevaa lakia väittämällä holokaustirevisionismia kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.
Horsmalahti:
tottakai.
Testaan nyt holokaustirevisionismia koskevaa sensuuria kokeilemalla, pitävätkö valtionsyyttäjä Mika Illman, valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen tms. ajatuspoliisit holokaustia historiallisena tapahtumana koskevia KYSYMYKSIÄ kiihotuksena kansanryhmää vastaan.
En viitsi teeskennellä "kiistäväni holokaustia" vain testatakseni sananvapauden rajoja. Jos esimerkiksi horoskoopit olisi Suomessa kielletty, en viitsisi teeskennellä uskovani horoskooppeihin ihan vain vastustaakseni horoskooppeihin kohdistuvaa sensuuria.
Niinpä esitän tässä alla vain sellaisia KYSYMYKSIÄ juutalaisten joukkomurhaamisesta eli "holokaustista", jotka voin itse allekirjoittaa omalla nimelläni muutenkin kuin vitsinä.
- Kuinka paljon juutalaisia kuoli keskitysleireillä ja kuinka paljon ghetoissa ja kuinka paljon juutalaisia ammuttiin viemättä heitä koskaan ghettoihin tai leireille? Miksi näitä lukuja ei eritellä historiankirjoissa?
- Kuinka suuri osa keskitysleireillä kuolleista juutalaisista kuoli nälkään, kylmyyteen, tauteihin ja pakkotyöhön, kuinka moni tapettiin ampumalla tai hirttämällä ja kuinka moni tapettiin kaasukammioissa? Miksi näitä lukuja ei eritellä historiankirjoissa?
- Kuinka monella leirillä oli kaasukammioita ja kuinka monta ihmistä näissä kammioissa voitiin kerralla tappaa ja kuinka kauan ihmisten tappaminen kerralla kesti? Miksi näitä lukuja ei eritellä historiankirjoissa?
- Milloin kaasukammiot rakennettiin millekin leirille ja milloin ne purettiin tai poistettiin käytöstä? Kauanko ne ehtivät olla käytössä kullakin leirillä? Kuinka paljon ihmisiä niissä ehdittiin tappaa? Onko tämä luku yhteensopiva sen kanssa, kuinka monen ihmisen on yleensä väitetty kuolleen kaasukammioissa?
- Ovatko viralliseen totuuteen kuuluvat väitteet kaasukammioiden kapasiteetista uskottavia? Esimerkiksi Auschwitz-museon historiantutkimuslaitoksen johtaja Franciszek Piper, yksi maailman suurimmista auktoriteeteista Auschwitzin uhriluvun suhteen (credited as one of the historians who helped establish a more accurate number of victims of Auschwitz-Birkenau death camps), on arvioinut kaasukammioiden kapasiteettia olettamalla, että yhdelle (1) neliömetrille mahtuu kahdeksan (8) ihmistä:
Hierbei wird die Stehplatzfläche pro Person mit 0,125 Quadratmetern angegeben (acht Personen pro Quadratmeter). Dies zugrundelegend, ergeben sich für die einzelnen Gaskammern folgende Kapazitäten:
Bezeichnung Grundfläche (m2) Personenzahl Bunker I 90 m2 720 Bunker II 105 m2 840 Krematorium II + III 2 × 210 m2 2 × 1.680 Krematorium IV + V 2 × 236 m2 2 × 1.888 Insgesamt 1.087 m2 8.696 - Miten on teknisesti mahdollista tappaa ihmisiä kaasukammiossa siten, että ihmisten kuoltua heidän ruumiinsa voidaan manuaalisesti raahata kaasukammiosta krematorioon tämän aiheuttamatta kuolemanvaaraa näille krematoriotyöläisille? Virallisen totuuden mukaan kaasukammioissa ja krematorioissa pakkotöissä olleet vangit menivät kaasukammioon sisään heti siellä olleiden vankien kuoltua. Miten kaasu oli sillä välillä ehtinyt haihtua? Kaasukammioissahan ei ole väitetty olleen koneellista ilmastointia, joka olisi imenyt kaasun tarkasti pois. Miten tappava kaasu voitiin muka tuulettaa pelkkien ovien tai katossa olleiden räppänöiden kautta niin hyvin pois, että ruumiita hakemaan tulleet krematoriotyöläiset eivät itse kuolleet kaasuun raahatessaan ruumiita kaasukammiosta krematorioon?
- Jos yleisesti hyväksytty "virallinen totuus" holokaustista on totta, miksi sen epäileminen on monissa maissa kielletty sakon uhalla tai jopa vankeustuomion uhalla? Esimerkiksi Ranskassa Robert Faurisson-niminen tutkija tuomittiin sadantuhannen frangin sakkoihin siitä, että hän ei uskonut kaasukammioiden olemassaoloon. Hänen haastattelunsa julkaisseen aikakauslehden päätoimittaja tuomittin 30 000 frangin sakkoihin ja maksamaan 20 000 frangia "korvauksia" kullekin yhdelletoista entisten keskitysleirivankien järjestölle eli yhteensä 250 000 frangia (n. 40 000 euroa).
Robert Faurisson est condamné, le 18 avril 1991, à cent mille francs d'amende avec sursis pour « contestation de crime contre l'humanité », par la 17e chambre correctionnelle de Paris. Dans un entretien au Choc du mois de septembre 1990, il déclarait, notamment, que « le mythe des chambres à gaz est une gredinerie » et qu'il a « d'excellentes raisons de ne pas croire à cette politique d'extermination des Juifs, ou à la magique chambre à gaz, et on ne me promènera pas en camion à gaz. » Patrice Boizeau, directeur de la publication du mensuel, a, lui aussi, été condamné, à trente mille francs d'amende et à verser vingt mille francs de dommages-intérêts à chacune des onze associations d'anciens déportés qui s'étaient constituées partie civile.
- Mihin yleisesti hyväksytyt käsitykset holokaustista perustuvat? Kuinka suuri osuus niistä perustuu esim. Nürnbergin tuomioistuimessa annettuihin "todistajanlausuntoihin"? Kuinka suuri osuus näistä "todistajanlausunnoista" on luotettavia? Esimerkiksi Auschwitzin komendantti Rudolf Höss sanoi Nürnbergissä "todisteena" käytetyissä lausunnoissaan, että Auschwitzissa olisi kuollut 2,5 miljoonaa ihmistä kaasukammioissa ja puoli miljoonaa ihmistä nälkään ja tauteihin, siis yhteensä 3 miljoonaa:Tämä on ristiriidassa mm. edellämainitun Auschwitz-museon historiantutkimuslaitoksen johtaja Franciszek Piperin esittämän arvion kanssa, jonka mukaan Auschwitzissa kuoli kaiken kaikkiaan n. 1,1 miljoonaa ihmistä (nälkään, kylmyyteen, tauteihin, pakkotyöhön ja kaasutukseen yhteensä). Mistä tällaiset ristiriidat johtuvat? Jos Nürnbergin tuomioistuinta pidetään luotettavana lähteenä natsien rikoksista ihmisyyttä vastaan, miksi Auschwitz-museon nykyisen historiantutkijan esittämä arvio Auschwitzissa kuolleiden ihmisten kokonaismäärästä on vain noin kolmasosa Nürnbergissä totena esitetystä määrästä? Jos Nürnbergissä esitettiin nykyisin yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan vääriä tietoja täytenä totena, miksi nykyisessä historiankirjoituksessa esitetyt luvut olisivat jotain kiveenhakattuja Totuuksia?
I commanded Auschwitz until 1 December 1943,
and estimate that at least 2,500,000 victims were executed and
exterminated there by gassing and burning, and at least another half
million succumbed to starvation and disease making a total dead of about
3,000,000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti