Eklektiset yhteiskuntatieteet

Tieteen päivien videot ovat netissä.

Joukossa on esimerkiksi Tapani Turkan esitys Suomen perustuslaki ja Locken oppi.

Tieteidenvälisiä suhteita pohtii puolestaan mm. Matti Sintonen, joka käy läpi sekä tieteenalojen välisiä suhteita että edellytyksiä. Jotenkin käytännönläheiseen ongelmanratkaisuun ja eklektiseen työkalupakkiin viittaava ajatusmaailma iskee minuun, etenkin yhteiskuntatieteissä.

Aiheista tulee mieleen Liberty unboundin uuden numeron kansijuttu Who's your daddy, joka käy läpi syitä, miksi ihmiset yleensä kiinnittyvät poliittisiin aatteisiin (ja kammoksuvat liberalismia). Ikävällä tavalla hörhöihin randilaisiin keskittyvä artikkeli kuitenkin valottaa ihan mielenkiintoisella tavalla niitä syitä, mitkä yleensä vaikuttavat niin poliittisten kuin vaikka tieteellistenkin yhteisöjen taustalla. Artikkelissa myös esitetään Feyerabendin ajatuksia, jotka tuntuvat minullekin läheisiltä... ikävällä tavalla Feyerabend ei kuitenkaan itse oikein osunut loppullisilta ajatuksiltaan kanssani yhteen sen perusteella miten asiaan olen tutustunut, enkä useinkaan uskalla esittää hänen ajatuksiaan vähäisien hänen kirjoihinsa tutustumisen perusteella, mutta toivo siitä, että useammat yhteiskunnallisia näkemyksiä esittävät ihmiset olisivat vapaampia turhista auktoriteeteista ja rohkenisivat parhaan valistusajan hengen mukaisesti käyttää omaa järkeään kriittisesti, viehättää:

Paul Feyerabend, in his book "Against Method", argued that scientific progress has often come, not from following, but from breaking rules, and that the only rule that wouldn't inhibit the growth of knowledge is "Anything goes." Simple-minded critics have taken his claim as implying that anyone's opinion is necessarily as good as any other, but epistemological anarchism actually places more responsibility on individual knowers than does a philosophy which conceives of knowledge production as a matter of mechanically following defined rules. There are no rules to hide behind, to shift responsibility onto, no substitute for our own judgment.

Epistemological anarchism does not entail the rejection of logic or any particular methodological rules. It merely recognizes their inadequacy as arbiters of dispute and governing authorities of thought. How often do we say: "Oh, you're right ? I see now that I had an undistributed middle term"? Knowledge and understanding, like the conduct of our lives, call for more sophistication than that ? or perhaps more courage.

Sintonen esittelee tyypin nimeltä Morello juttuja, joka tutki erityisesti tieteenalojen välistä yhteistyötä, joka itseäni tietysti innostaa kovasti. Makrotalousteorian mikrotaloudellisten pohjien etsiminen rupeaa olemaan vähän out, kun nykyisin voidaan etsiä jo mikrotaloudellisen käyttäytymisen neurologista pohjaakin! Esimerkiksi Särelä heitti minulle ihan hauskan artikkelin äskettäin ihmisten diskonttausfunktiosta (euro tänään on enemmän kuin euro huomenna, on enemmän kuin euro ensi kuussa..) joka esitti jo niin tarkkoja ja selkeitä esimerkkejä ihmisten päätöksenteosta, että niille löytyy neurologisia vastineita. Sintonen puolestaan esittää hieman vähemmän mielenkiintoisena esimerkkinä rationaalisen valinnan teorian ja peliteorian, joiden sovellutukset sopivat niin evoluutiobiologiaan kuin taloudelliseen käyttäytymiseenkin. Ja Morellon tutkimusten perusteella erityisesti kapeakatseisuudellaan ja monitieteisyyden puutteellaan ansioituivat... aivan oikein, humanistiset tieteet!

(Sain muuten postissa myös Wilsonin Konsilienssi-kirjan, joka pitänee lukea heti kesälomalla. Vaikutti kuitenkin selailun perusteella vähän odotettua tylsemmältä.)