Päivän Syreeni (mieskeskustelulistalta)

Lähettäjä: Sampo Syreeni
Päivämäärä: To 27 heinä 2006 21:02



On 2006-07-27, Janne Vainio wrote:



> On harvinaista, että löytyisi sellaista feminististä diskurssia, joka
> todella eksplisiittisesti levittäisi sellaista sukupuolikäsitystä,
> joka olisi verrattavissa esimerkiksi natsi-ideologian myyttiseen
> käsitykseen "germaanisesta verestä" ja sen puhtaudesta.


Tästä voisi toimia esimerkkinä sellainen militantti feminismi, joka
pitää automaattisesti miestä sikana, kaiuttaa sitä kuinka maailmassa ei
olisi sotia ilman miessukupuolta, ja tulkitsee kaiken historiallisen
hyvän naisten saavuttamaksi. Usein siihen nimittäin kytkeytyy ajatus,
jonka mukaan tämä väitetty asiaintila johtuu siitä että miehet ovat
biologiselta luonteeltaan ja/tai erilliseltä kulttuuriperinnöltään
väistämättä aggressiivisempia, taipuvaisempia vallankäyttöön,
suoraviivaisempia, otollista maaperää oikeudettomalle
hyväveljellisyydelle ja jo lastentarhasta asti maailmankuvaltaan jonkin
sortin sortajia. Tässä biologinen ja/tai kulttuurinen
sukupuolideterminismi näyttelee nähdäkseni samaa osaa kuin "arjalainen
veri" natsismissa.


> Mutta onko jossakin oikeasti senlaatuista feminististä diskurssia,
> jossa esitetään emansipatorisena ohjelmana sensuuntaista, että
> "pistetään Nokian pääjohtajaksi nainen, niin sitten sillä poliisin
> jahtaamalla virolaisella huorallakin menee paremmin"...? Ja missä?


Ainakin kulmakuntakapakassa -- hyvä mittari vulgaarifeminismin yleisille
suuntaviivoille -- ja voisin kuvitella että myös ärhäkämpien
feministijärjestöjen tapaamisten jatkoilla (tästä pitäisi kertoa jonkun
joka pääsee sellaisille mukaan).


> Mieleen jäi kirjallisuustieteilijä Kirsi Simonsuuren järjetön väite,
> jonka mukaan ne vasemmistofeministit, jotka eivät äänestä poliittista
> vastustajaansa Elisabeth Rehniä, ovat kuulemma "patriarkaatin
> sisäistäneitä" tapauksia joiden pään sisällä on jokin sisään
> rakennettu "isävalta" joka sanelee heidän äänestyskäyttäytymistään.


Nähdäkseni tällainen seuraa ihan vain siitä, että kun polarisaatioon
tähtäävä kenen-joukoissa-seisot-retoriikka yleensä ajaa porsaat niin
kätevästi takaisin kotiin, sitä ei aina osata lopettaa ajoissa
silloinkaan kun palveltavia herroja on itselläkin kaksi (feminismi ja
poliittinen aate, erillisenä toisistaan). Varsinkaan sitä ei osata
lopettaa jos itselle toinen herra on selvästi toista tärkeämpi, eikä
tällaiseen maailmankuvaan tai strategiaan tietysti mitenkään voida
jälkikäteen sovittaa sitä ajatusta että poliittinen käyttäytyminen voisi
olla jotenkin moniulotteisempaa kuin vain selvästi määriteltyjen Hyvän
ja Pahan vastaista taistelua.


> Tämä on kuitenkin verrattavissa nimenomaan vasemmistototalitaariseen
> ajatteluun "proletariaatin etujoukosta" työväenluokan "todellisemman
> yhteistahdon" edustajana. Tämä ajattelutapa tulee Rousseaulta, ja
> sillä ei ole juuri mitään tekemistä äärioikeistolaisten
> ajattelutapojen kanssa - mutta paternalistinen vasemmisto kuolaa sen
> perään (ja tämä on ylipäätän se tyypillinen "perusvasemmistolainen"
> ajattelutapa - lukuun ottamatta anarkistivasemmistolaisia, jotka hekin
> ovat viime aikoina paljolti luopuneet vapausaatteesta).


Niinno, jopa anarkistien piiristä löytyy niitä jotka ovat kallellaan
syndikalismiin päin, eli aika laajallelevinnyttä tällainen
totalitaristinen ajattelu todella on. Pitäisi nähdäkseni kysyä, mitä
siitä todella jää yli, ja voidaanko ylijäävää osaa enää mitenkään
hyvällä omallatunnolla pitää tavallisen vasemmistolaisuuden osana jos
muitaparemmintietävä etujoukkoajattelu kerran on noin läpikäyvä teema
aatteessa.


> Mielestäni oikeusvaltionormeja vastaan avoimesti hyökkäävä
> feministinen ajattelu on lähempänä "vasemmistototalitaarisen"
> ajattelutavan yleistä kaavaa (sellaisena kuin esimerkiksi Jacob Talmon
> tekee tämän erottelun oikeistototalitarismin ja
> vasemmistototalitarismin käsitteiden välillä teoksessaan "Origins of
> Totalitarian Democracy").


Pointtini tietysti on, että itse pidän totalitaristisuutta sinänsä
paljon merkittävämpänä aatetta määrittävänä tekijänä kuin paljon
epämääräisempää jakoa oikeistolaisuuteen ja vasemmistolaisuuteen;
jälkimmäisen jakolinjan paikka ja suunta muuttuvat historiallisesti
suurin piirtein joka toinen päivä eikä kukaan tunnu mistään
aikaperspektiivistä oikein osaavan määritellä missä linja edes on
kulkenut/kulkee/tulee kulkemaan.


> Vasemmistototalitarismille on ominaista, että kaikki asiat koko
> yhteiskunnassa nähdään periaatteessa poliittisina (eikä pelkästään
> postmodernissa merkityksessä "poliittisina" vaan tämän lisäksi myös
> yleisen poliittisen päätöksenteon potentiaalisina kohteina).
> Poliittiselle päätöksenteolle ei haluta vetää mitään periaatteellista
> legitiimiä rajaa.


Eikö totalitaristisuus (erillisenä esim. autoritaarisuudesta) jo
määritelmällisesti implikoi että mitään rajaa ei ole?


> Oikeistolaiset totalitaariset liikkeet ovat nekin kohdelleet
> kansalaista "valtiovallan omaisuutena" - mutta aivan erilaisilla
> perusteilla kuin vasemmistolaiset.


Itse taas en oikein ymmärrä mitä eroa esimerkiksi etujoukon
vallankumouksellisessa toiminnassa ilmentyvällä yleistahdolla ja
Johtajan päätöksissä manifestoituvalla kansan tahdolla oikein on, kun
kummatkin kuitenkin ovat alunperin kansan päätösvallan oletusarvoisella
legitimiteetillä perusteltuja, sittemmin pienen aatteellisen eliitin
käsiin jätettyjä päätösprivilegioita.


> Fasisimi ja natsismi sen sijaan katsovat juuri liberalismin tavoin,
> että "demokratia tuhoaa itsensä" jos se päästetään leviämään kaikille
> yhteiskuntaelämän alueille - ja ovat siinä mielessä oikeistolaisia
> ideologioita. Ne kiistävät kuitenkin (toisin kuin liberalismi) sen,
> että demokraattisista oikeuksista olisi mitään hyötyä edes julkisen
> vallan toimintaa koskevassa päätöksenteossa - ja lisäksi ne kiistävät
> (liberalismista poiketen, ja vasemmistototalitarismin tavoin) että
> julkisen vallan valtuuksien oikeudellinen rajoittaminen olisi
> mitenkään hyödyllistä tai oikeutettua tai "kansan edun" mukaista.


Niin, mutta juuri tästä samasta erostahan sosialidemokraattien ja
vallankumouksellisten, etujoukkososialistien välinen skismakin lähti,
vaikka molempia kuitenkin voitaneen pitää legitiimisti sosialistisen
liikehdinnän osina, joilla oli pohjimmiltaan samat päämäärät. Ero
oikeiston ja vasemmiston välillä ei taaskaan ole niin suuri kuin ero
totalitaarisuudessa. Epäilen myös, että sama päättely laajenee
feminismiin; sen suurimmat erot ovat siinä kuinka militanttia se on, ja
olisi väärin rinnastaa se militanttisuutensa takia sen enempää
militanttiin vasemmistoon kuin oikeistoonkaan.


> Todellisuuskäsitys ja arvokäsityksethän ovat tosiasiassa loogisesti
> täysin toisistaan riippumattomia järjestelmiä - mutta totalitaarisissa
> ideologioissa kuitenkin vedetään suoria (ja "valmiiksi annettuja")
> tulkintoja näiden kahden eri asian välille.


En olisi tästä täydellisestä irrallisuudesta aivan niin varma, mutta
toisaalta tuo keskustelu pitänee jättää toiseen kertaan.


> Sellainen mahdollisuus suljetaan ulos koko keskustelusta, että olisi
> olemassa joukko ihmisiä jotka puolustavat oikeusvaltioperiaatteita
> ensisijaisesti tällaisten periaatteiden yleisen yhteiskunnallisen
> arvon vuoksi. Natsien, kommunistien ja muiden totalitaristien mielestä
> sellaisia "periaatteellisesti liberaaleja" ihmisiä, jotka puolustavat
> näitä asioita tasapuolisesti sen vuoksi että pitävät niitä
> oikeudenmukaisina, ei kertakaikkiaan voi olla teoriassakaan olemassa.


Tietenkään. Yksi tapa jolla aatteesta tulee menestyksellinen on se, että
se on kaikenkattava ja polarisoiva, sulkee siksi ulkopuolelleen kaikki
jotka eivät tunnusta kaikkea mitä aate väittää samanaikaisesti, ja siksi
kykenee rajaamaan muutkin (esim. sosiaaliset) hyödyt joita aatteen
kannattamisesta saa niiden piiriin jotka kannattavat sitä
kokonaisuudessaan. Tämä on niputtamista joka johtaa aivan tavalliseen
tapaan skaalaetuihin ja tehokkaampaan kuluttajan ylijäämän kuppaamiseen,
eli siis aatteen parempaan selviämiseen; aatteen/kultin klubimaisuus
auttaa kanavoimaan kannatuksen perifeeriset hyödyt yksilölle muuten
nettohaitalliseksi aktivismiksi aatteen hyväksi. (Tarinaan tietysti
kuuluu paljon muutakin.) Tällaiseen kuvaan "luokkapetturit" eivät
koskaan sovi, koska heillä ei ole riittävästi menetettävää että heihin
kannattaisi luottaa kontribuoijina, eli sallia heille aatteen hyötyjä
kun normaalihyvää taetta takaisinmaksusta ei ole.


> Yleisen oikeudenmukaisuuden puolustaminen siis mitätöidään.


Yleinen oikeudenmukaisuus periaatteena sotii klubiaatteita ja vastaavaa
heimokuntaisuutta vastaan, joten totta kai se on aina emotionaalisena
altavastaajana. Sen kukoistuskaudet lienevät ainakin osittain seurausta
siitä että jokin heimokuntaisempi malli on pystytty nostamaan yhteiseksi
viholliseksi, ja kääntämään näin normaalisti jälkimmäistä aatetta
suosiva yhteiskuntamekaniikka hetkeksi myös laajemmin ymmärretyn "meidän
jengin välisen solidaarisuuden" tueksi.


> "Kulakit" oli ihmisryhmänä määritelty "alistajaluokan" edustajiksi ja
> tällä seikalla nimenomaan perusteltiin kulakkeihin kohdistettuja
> laajamittaisia vainoamistoimenpiteitä.


Miten täsmälleen tämä eroaa ghettoon suljetun "ahneen
pankkiirijuutalaisen" asemasta?


> Vasemmistolaisen mielivallan oleellinen ero oikeistolaiseen
> mielivaltaan on se, että vasemmistolaisessa ajattelussa ei yleensä
> oleteta mitään "olemassa olevan yhteisön harmoniaa" jota
> vainoamispolitiikalla uskotellaan voitavan puolustaa.


Tämä lienee totta ja sopii feminismiinkin, mutta on pointtina nähdäkseni
erotettavista muusta mitä sanoit.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:d...@iki.fi, tel:+358-50-5756111
student/math+cs/helsinki university, http://www.iki.fi/~decoy/front