Suomi on Euroopan pohjasakkaa ihmisoikeuksien suhteen

Sananvapaus retuperällä Suomessa

Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin valtaosa muista Euroopan neuvoston maista. Helsingin Sanomien mukaan EIT on antanut Suomelle kymmenessä vuodessa seitsemän tuomiota, joissa on todettu ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan rikkomus.

Kaikista 47:stä ihmisoikeussopimuksen ratifioineista maista Suomea enemmän langettavia sananvapaustuomioita on saanut seitsemän maata. Niistä Turkki on omassa luokassaan 169 tuomiolla.

Viestintäoikeuden tutkija Päivi Tiilikka arvioi, että yhtenä syynä tuomioiden määrään on se, että suomalaiset tuomioistuimet ovat perustelleet tuomioitaan huonosti. Hänen mielestään Suomessa tulkitaan sananvapautta koskevia pykäliä kirjaimellisesti, kun taas EIT tarkastelee asioita laajemmin.

Omasta mielestäni asia ei suinkaan ole niin, että Suomessa tuomioistuimet tulkitsisivat sananvapautta koskevia pykäliä liian kirjaimellisesti. Tuomioistuimet päinvastoin eivät noudata voimassaolevia lakeja. Suomessa on annettu täysin lainvastaisia tuomioita. Suomen tuomioistuimet eivät noudata Suomen lakia.

Esimerkiksi tästä käy mm. se, että Korkeimman Oikeuden mukaan lapsen puukottaminen sukupuolielimiin ei ole rikos.

Sexpo-säätiön tutkimuspäällikkö Anu Suomela facebookissa:

Amnesty (Suomi) on sitä mieltä, että pikkupojan pippelin silpominen on niin pikkujuttu, ettei siitä kannata meuhkata. Amnestyhän on näköjään muuttunut akkaliikkeen etäpesäkkeeksi, joten en yritäkään olla jäsen. Enkä suosittele sitä muillekaan, jos kannat ovat näin epätasa-arvoisia.

KKO:n poikia syrjivä ympärileikkauspäätös on nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Avustin pojan edunvalvojaa valituksen tekemisessä. Laitan asiasta lehdistötiedotteen, kunhan ensin tapaamme edunvalvojan kanssa naamakkain. Jutulla on aika hyvät menestymisen mahdollisuudet, mutta aikaahan siinä tuhraantuu useampi vuosi.

Ystäväni, joka vastustaa ympärileikkauksia, ehdotti että pieni porukka menisi 'Ihmisoikeusliiton' toimistoon. Liitto kun on pyytänyt kertomaan, jos joku on havainnut Suomessa syrjintää. Porukka ilmoittaisi liitolle, että liitto itse suhtautuu poikalapsiin syrjivästi. Samalla voisi pyytää tutkimaan miten Amnesty asiaan suhtautuu. Löytyiskö kiinnostuneita, jotka voisivat ottaa jonkun median edustajan mukaan tallentamaan Ihmisoikeusliiton kannan.

Suomessa siis edes "ihmisoikeusjärjestöiksi" itseään kutsuvat tahot eivät ole kiinnostuneita ihmisoikeuksista!!

"Ihmisoikeusliitto"-niminen järjestö ja mediassa jatkuvasti "ihmisoikeusjärjestöiksi" kutsuttu Amnesty ovat sitä mieltä, että lasten puukottamisessa ei ole mitään pahaa. Saatanan sairasta.

Valitettavasti valtaenemmistö suomalaisista suhtautuu Suomen valtion viranomaisten, mm. tuomareiden, jatkuvasti tekemiin ihmisoikeusrikoksiin täysin välinpitämättömästi. Asia ei tunnu liikuttavan tavisjuntteja lainkaan ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Jiri Keronen:

Natsi-Saksa nakkasi ihmisiä vankilaan mielipiteiden vuoksi, urkki kansalaisiaan välittämättä heidän yksityisyydestään ja loukkasi omien kansalaistensa perimmäisiä oikeuksia. Nämä teot eivät vain yksinkertaisesti kiinnostaneet tavanomaista saksalaista, koska tavanomaisesta saksalaisesta tuntui siltä, että niillä ei ole käytännössä mitään merkitystä hänen elämänsä kannalta, tai että loukkausten uhrit ovat ansainneet sen. Harva saksalainen oli edes perillä siitä, mitä kaikkea Saksan valtio todellisuudessa puuhaili. Saksalaiset eivät olleet pahoja ihmisiä, koska he antoivat natsivallan tapahtua; he olivat ainoastaan passiivisia.

Vastaava ilmiö on tapahtumassa Suomessa. Kun Suomessa puhuttiin sormenjälkien keräämisestä kaikilta kansalaisilta, puolusteltiin sitä hokemalla, että rehellisellä kansalaisella ei ole mitään pelättävää. Puolestaan syyttömänä Internet-sensuurin kohteeksi joutuneet tahot ovat pelkästään valitettavia yksittäistapauksia.

Nimenomaan. Useimmat suomalaiset suhtautuvat jokseenkin välinpitämättömästi siihen, että Suomessa sensuroidaan ihmisten kirjoituksia yhteiskunnallisista asioista.

Suomessa on poliittiseen mielipidevainoon erikoistunut viranomaistaho nimeltä vähemmistövaltuutettu, jonka tehtävänä on sensuroida Suomen nykyisen hallituksen harjoittamaa ulkomaalaispolitiikkaa kritisoivia mielipidekirjoituksia.

Suomen hallitus ylläpitää erillistä viranomaista hallituksen vastustajien mielipiteiden sensuroimiseen. Kansa ei välitä asiasta paskaakaan. Kansa suhtautuu toisinajattelijoiden vainoamiseen yhtä apaattisesti kuin Kiinassa.

Suuri yleisö tuntuu olevan sitä mieltä, että hallitusta kritisoineet kansalaiset ovat itse syyllisiä heihin kohdistuneeseen viranomaisterroriin. Tavisjunttien asenne viranomaisten ajojahdin kohteeksi joutuneita, hallituksen politiikkaa kritisoineita kansalaisia kohtaan tuntuu olevan: "Mitäs kirjoititte tuollaista tekstiä. Olisihan teidän pitänyt tietää, että ei tuollaista saa kirjoittaa. Eihän hallituksen politiikkaa saa kansalainen arvostella. Kyllä kansalaisen pitää osata pitää suunsa kiinni."

Keronen:

Sananvapauden ollessa kyse taas puhutaan "sananvapauden käyttäjän vastuusta", mutta unohdetaan samalla, että aikuisten ihmisten maailmassa myös kuulijalla on vastuu.

Tämä diskurssi sananvapauden käyttöön sisältyvästä "vastuusta" on puhtaasti orwellilaista retoriikkaa, jonka tarkoituksena on tukahduttaa kaikki sananvapaus. Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mielestä ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, jos he eivät lausu niitä ääneen; tämä on täsmälleen samaa logiikkaa kuin se, että sananvapauden käyttöön sisältyvä "vastuu" tarkoittaa velvollisuutta pidättyä esimerkiksi "muslimien tunteita loukkaavien" karikatyyrien julkaisemisesta.

Sananvapautta ei ole, jos "sananvapauden käyttäjän vastuu" estää julkaista sananvapautta rajoittavien sensuuriviranomaisten kieltämää informaatiota.

Tätä aivovammaista, orwellilaista puhetta "sananvapauden käyttäjän vastuusta" hokevat mantrana kaiken maailman pseudointellektuellit, jotka omahyväisinä luulevat olevansa hyvinkin fiksuja keksittyään tämän "edistyksellisen" ja "tiedostavan" periaatteen sananvapauden rajoittamiseksi.

Keronen:

Ihmiset eivät vaadi ihmisoikeuksien kunnioittamista, koska niitä vastaan rikkominen ei kohdistu ihmisiin itseensä, eivätkä ihmiset ymmärrä, mistä ihmisoikeuksissa todellisuudessa on kyse.

Oikeusrealismi on oikeudellinen teoria, jonka mukaan oikeus ei ole mitään muuta kuin se, minkälaisena se toteutuu. Lait, säännökset ja niin edelleen eivät merkitse yhtään sen enempää kuin miten paljon niitä ollaan valmiita noudattamaan. Jos viranomaiset, lainsäätäjät ja tuomioistuimet eivät noudata lakeja, silloin lait eivät ole mitään muuta kuin sanoja paperilla, eivätkä sanat pysty muuttamaan todellisuutta mihinkään suuntaan. Mikäli mikään taho ei rankaise lakien rikkomisesta, silloin viranomaisilla, lainsäätäjillä ja tuomioistuimilla ei ole mitään pakottavaa syytä noudattaa lakeja.

Nimenomaan. Tästä syystä Suomen Korkein Oikeus katsoo voivansa sallia lasten puukottamisen.

Samasta syystä valtionsyyttäjä Mika Illman katsoo voivansa haastaa ihmisiä oikeuteen maahanmuuttoa koskevien tosiasioiden kertomisesta eli katsoo voivansa vaatia ihmisten sakottamista tai vangitsemista vastoin lakia.

Keronen:

Ihmisoikeudet eivät eroa muista laeista yhtään millään mystisellä ja syvällisellä tavalla. Ihmisoikeudet merkitsevät yhtään mitään ainoastaan niin pitkälle kuin valtiot ja muut tahot ovat valmiita noudattamaan niitä. Parhaimmillaan ihmisoikeudet ovat jaloja julistuksia, jotka pukevat sanoiksi osan siitä hyvästä, jonka jokainen ihminen ansaitsee puhtaasti ihmisyytensä perusteella. Pahimmillaan ihmisoikeudet ovat vain tyhjää sanahelinää vailla mitään suurempaa arvoa kuin mitä on sillä paperilla, johon lakiteksti on painettu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei voi suojella ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Jos tuomioistuin toteaa valtion rikkoneen ihmisoikeuksia vastaan, voi se ainoastaan torua valtiota ja tuomita tämän maksamaan rahallisia korvauksia ihmisoikeusrikkomuksen uhrille. Tuomioistuin ei voi millään tavalla varmistaa, että valtio ei ryhtyisi välittömästi tuomion jälkeen rikkomaan prikulleen samoja ihmisoikeuksia vastaan prikulleen samalla tavalla. Tuomioistuin voi ainoastaan paheksua ja tuomita hyvityksiin, mutta sillä ei ole mitään todellista valtaa puuttua loukkauksien perimmäisiin syihin, eikä se voi varmistaa oikeuksien toteutumista tulevaisuudessa.

Tässä on tärkeää huomata se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa ratkaisunsa vasta useita vuosia Suomen valtion tuomioistuinten jälkeen.

Ei se siinä vaiheessa paljon lämmitä, jos ihminen jälkikäteen saa jotain nimellisiä korvauksia laittomasta vangitsemisesta tai laittomista sakoista.

Kansalainen on voinut esim. menettää asuntonsa ja työpaikkansa rikollisten viranomaistahojen hänelle antamien laittomien sakkojen vuoksi tai laittoman vangitsemisen vuoksi. Tätä on aika hankala korvata jälkikäteen.

Suomessa on myös systemaattisesti noudatettu käänteistä todistustaakkaa monissa rajuissa seksuaalirikossyytöksissä. Jokainen kengännauhojen solmimiseen kykenevä ihminen tajuaa, että käänteinen todistustaakka on täysin moraaliton, suorastaan rikollinen ja loogisesti mahdoton ajatus. Kuitenkin nimenomaan käänteistä todistustaakkaa on noudatettu mm. monissa raiskaussyytöksissä ja lasten huostaanottopäätöksissä.

Esimerkiksi häiriintyneet lastentarhanopettajat ovat voineet tehdä lastensuojeluviranomaisille perättömän ilmoituksen insestiepäilyistä ja viattomat vanhemmat ovat sitten joutuneet käänteisen todistustaakan kohteeksi sosiaaliviranomaisten huostaanotettua heidän lapsensa!!

Tällaista ei uskoisi tapahtuvan, mutta lukuisia tällaisia tapauksia on dokumentoitu Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomelan artikkelissa psykologisesta todistelusta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa oikeustapauksissa kirjassa Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa.

Suurin osa kansaa ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut tästä.

Mitä hyötyä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuosikausia joutunut olemaan erossa vanhemmistaan mielisairaiden, perverssien lastentarhanopettajien, sosiaalitanttojen tai psykoanalyytikkojen esittämien täysin perusteettomien insestiepäilyjen vuoksi?

Keronen:

Jos ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, silloin ihmisoikeuksia ei ole olemassa. Valtiot eivät kunnioita ihmisten oikeuksia siksi, että valtioilla olisi jokin ihmisiä suurempi, messiaanisempi ja jalompi moraalikäsitys. Valtiot kunnioittavat ihmisten oikeuksia ainoastaan, jos niiden on pakko. Jos ihmiset eivät aktiivisesti vaadi oikeuksiensa kunnioittamista, silloin valtiolla ei ole yhtään mitään todellista velvollisuutta kunnioittaa niitä. Vain ja ainoastaan ihmiset voivat vaikuttaa siihen, rikotaanko ihmisoikeuksia vai ei.

Näin juuri.

Ks. jääkäriliike, Unkarin kansannousu, Berliinin muurin murtuminen, Baltian vapautuminen jne.