Kolmosen uutiset kertoivat, että Iso-Britannia on väsäämässä lainsäädäntöä, joka sallii bioase- tai kemiallisen iskun kohdekaupunkien eristämisen tarvittaessa sotilaallisen voiman avulla. Se ken yrittää lähteä eristetystä kaupungista pahimmillaan ammuttaisiin. Osa ajatuksesta lienee tukevaa: vakavien tartuntatautien levittäminen on teko, joka pitäisikin estää, riippumatta taudin syystä.

Lain ongelmallisuus lähtee kahdesta lähteestä. Ensinkin, vain bioaseet aiheuttavat tällaisen riskin. Ne pystytään myös selvästi tunnistamaan, erillisinä kemiallisista. Jos yksilö selviää kemiallisesta iskusta, syytä hänen hallintaansa ei enää ole, eikä tässä tapauksessa ole merkittäviä informaatio-ongelmia, vaikka bioaseiden kanssa onkin toisin. Laki näyttää siis pelaavan ainakin tältä osin väkivaltaisen joukkojenhallinnan pussiin, ilman rationaalisia syitä. Se ei seuraa järkeä, vaan tunnetta. Siihen sisältyy piirteitä, jotka näyttävät olevan enemmän tekosyitä etatismille kuin järkeviä vastatoimia terrorille.

Toisekseen, laki asettaa esimerkin muille sotilaallisen väestönhallinan sovellutuksille. Mikäli sovellusala olisi rajoitettu bioaseisiin, huoli olisi paljon pienempi. Voitaisiin ajatella, että tämä nimenomainen huoli on oikeutettu, ja että laki on varovasti sovitettu yhdeltä nimenomaiselta uhalta suojautumiseen. Tällaisena laki voisi olla oikeutettu. Nyt kuitenkin nähdään, että laki on lähtökohdiltaankin liian laaja. On syytä epäillä, että se saattaa toimia ponnahduslautana sotilaallisen väestönhallinnan laajemmalle oikeutukselle. Tämä olisi kammottavin mahdollinen tulos, onhan sotilaallinen väestönhallinta nimenomaan tärkein merkki diktatuurin tulosta ja tavallisen oikeusjärjestyksen pettämisestä.

Laajempana oppituntina uutisointia kannattaa seurata sanatarkasti. Se, että bio- ja kemialliset aseet mainitaan yleensä yhdessä ei tarkoita, ettäkö ne olisivat kaikissa asioissa ekvivalentteja. Tartuntapotentiaali on selvin esimerkki -- yhdellä sitä on, toisella ei. Ei siis parane antaa uutisten näennäisten rinnastusten häiritä kriittistä ajattelua. Tässäkin tapauksessa kun osoittautuu, että helppo rinnastus on puhtaasti osa julkisuuskonetta, jonka taustalla vaikuttavat hyvin epäilyttävät motiivit.

Objektivistinen anarkokapitalisti Greg Swann heitti tällaista läppää jouluntoivotuksista.

Lähetin hänelle tällaisen kommentin:


From: Mikko Ellilä
To: Greg Swann
Subject: The season's greetings -- Christmas or Yule?
Date: Sat, 21 Dec 2002 14:52:28 -0800





Swann, I just read your funny little story:
http://www.presenceofmind.net/GSW/Greetings.html

Do you think it would be better for atheists to use the old English word Yule instead of Christmas? I've noticed most English-speaking atheists use the term Winter Solstice but I think that's a rather boring meteorological and astronomical term, not a real name for a healthy hedonistic celebration. The only words for Christmas in Nordic languages are still the pre-Christian words "joulu" in Finnish, "jõul" in Estonian, "jul" in Swedish and Norwegian etc., and the old English word Yule is obviously related to these.

Mikko Ellilä
*****************************************

And the day will come, when the mystical generation of Jesus, by the Supreme Being as His Father, in the womb of a virgin, will be classed with the fable of the generation of Minerva, in the brain of Jupiter. -- Thomas Jefferson


Äijä katsoi aiheelliseksi vastata tälläisella blogiartikkelilla: Merry... merriment!

Kommentoin tuota juttua seuraavasti:


From: Mikko Ellilä
To: Greg Swann
Subject: Re: The season's greetings -- Christmas or Yule?
Date: Sun, 22 Dec 2002 10:41:00 -0800





I mostly agree with what you wrote in that blog entry, except that:

1.) I think Christianity is based on such an irrational worldview and such sick values that Christians are about as despicable as Osama Bin Laden;

and

2.) I'm also rather critical of the worship of the ego because I think all forms of religious worship and beliefs are mostly unhealthy.

I do recognise the evolutionary role of religion in maintaining useful taboos such as "thou shalt not steal", but I think the idea of the ego as a god and as an object of worship is self-contradictory just like the "worship of reason" during the French revolution.

That Peikoff article is probably the best thing written by any Randroid for a long time. "It is time to take the Christ out of Christmas" -- indeed this is why I suggest the word Yule instead of Christmas. Like I said, Nothern European languages have no reference to Christ in the names for this celebration of the victory of light over darkness.

Have a very merry Yuletide!

Mikko Ellilä
*****************************************


Siteeraan itseäni vielä tämän verran, kahden vuoden takaa Vapausfoorumilta:


From: Mikko Ellilä
Date: Sat Dec 23, 2000 7:55 pm
Subject: Joulu on vanha hyvä pakanallinen hedonistinen juhla!




Hauskaa joulua kaikille! Muistakaa, että joululla ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden, kristinuskon tms. huuhaan kanssa. Joulua on juhlittu talvipäivänseisauksen aikoihin tuhansien vuosien ajan, kauan ennen Kristusta ja varsinkin ennen kristinuskon tuloa Pohjoismaihin. Edes sanalla "joulu" - ruots. "jul", engl. "yule" - ei mitenkään viitata Kristukseen.

Antiikin Roomassa puolestaan vietettiin Saturnus-jumalan juhlaa (saturnalia) talvipäivänseisauksen aikoihin. Jotkut hämärät juutalaiset lahkolaiset keksivät sijoittaa messiaansa syntymän saturnalian paikalle kai vasta joskus 300-luvulla jKr. Joululahjoja lapsille jakanut kreikkalainen kristitty Nikolaos taisi elää joskus 500-luvulla jKr. Monet tämän listan lukijat ovat varmaan käyneet hänen mukaansa nimetyssä Agios Nikolaoksen kaupungissa Kreetassa.

Vaikka olen aina ollut ateisti, olen useina vuosina ihan mielelläni katsonut sivusilmällä jouluyön messua suorana lähetyksenä Pietarinkirkosta. ("Tu es Petrus et super hanc petram edificabo ecclesiam meam et tibi dabo claves regni caelorum.") Visuaalisesti hieno tapahtuma ja malliesimerkki globaalin tv-shown järjestämisestä. Lapsena ajattelin, että isona minusta tulee paavi. Katolinen kirkko on ainoa oikea kirkko, muut ovat kerettiläisiä.

Kunhan nykyiselle paaville saadaan annettua eutanasia, olen periaatteessa käytettävissä tehtävään. Virka-asunto olisi aika tyylikäs. Rooma on muutenkin kiva kaupunki - kävin siellä ensimmäisen kerran 6-vuotiaana ja olen siitä asti pitänyt sitä yhtenä henkisenä kotikaupunkinani. Muita sellaisia ovat esim. New York ja Lontoo.

Henk.koht. mielipiteeni on, että Helsingin pitäisi kehittyä samanlaiseen suuntaan. Helsinkiä pienemmässä Frankfurtissakin on ihan kohtalainen pilvenpiirtäjäkeskusta (enimmäkseen muistaakseni 40-kerroksisia torneja), miksei meillä? Meidän pitäisi päästä eroon maassamme vallitsevasta luterilais-hegeliläis-snellmanilais-kekkoslaisesta ahdasmielisestä, pikkusieluisesta, kollektivistisesta, negatiivisesta, painostavasta, ummehtuneesta ilmapiiristä. Tilalle renessanssihenkeä, individualismia, egoismia, neroutta, sankaruutta, suuruutta, menestystä, kunnianhimoa, rikkautta, loistoa, ylpeyttä!


Kerrottakoon vielä joulupukin käsitteestä tällaista:


From: "Erkki Hartikainen"
Date: Fri, 20 Dec 2002 12:38:56 -0800



Joulupukki (julbock) oli alun perin pukki, jolla muinaisskandinaavien ukkosenjumala Tor (suomalaisten Perkeleen virkaveli) ratsasti. Taivaan jumala Odinilla (suomalaisten Ukon virkaveljellä) oli tapana rangaista ja palkita ihmisiä uudenvuoden aikaan. Sittemmin Odin joutui viralta, koska hän ei vaivautunut kuuntelemaan muinaisgermaanien rukouksia.

Myöhemmillä ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki oli pukiksi pukeutunut ihminen. Sillä muinaissuomalaisella maaseudulla, jossa synnyin, tunnettiin vielä tämä välillä muualta kadonnut pukki. Joulupukilla oli tavallisesti lammasnahkaturkki nurin päin käännettynä. Myös olkipukki kuuluu samaan perinteeseen. Punavalkoinen joulupukki on Coca Colan keksintö vuodelta 1931. Amerikansuomalaisten Suomeen tuoma joulupukki asui alun perin pohjoisnavalla, mutta koska porot eivät voineen elää siellä, Yleisradion Markus -setä eli Markus Rautio siirsi tämän joulupukin Korvatunturille jo vuonna 1925. Sittemmin tämä pukki on alkanut vierailla päivittäin napapiirillä.


Että sellaista.

Hauskaa joulua!

Get Your War On


About the book:

On October 9th 2001, David Rees posted 8 comic strips on his website, in which workers talking to (or at) each other: "Oh yeah! Operation: Enduring Freedom is in the house!" "Oh yeah! Operation: Enduring Our Freedom is in the motherfucking house!" "Yes! Operation: Enduring Our Freedom To Bomb The Fuck Out Of You is in the house!"

The response was overwhelming. E-mails proliferated around the country as people, alternately thrilled or disgusted by Get Your War On—as Rees entitled his depiction of the violence of the War on Terrorism begotten of violence of Terrorism itself—forwarded the URL to their friends. Since that night over eight million people have visited the site as Rees continues to add material that responds to the events of the past months including the anthrax scare, the Enron scandal, John Ashcroft's detentions, the establishment of the Office for Homeland Security, the Israeli incursions and the Palestinian suicide bombings...

Although the strip quick became notorious—Rees received a great deal of fan mail and hate mail—Get Your War On is not purely a parody of patriotism, nor is it a simple indictment of U.S. jingoism. Instead, in a voice that combines the indignant, stentorian tones of rapper KRS-1 with the cadences of David Mamet and the boldness of Tom Tomorrow, Rees zeros in on the deep psychic bruise that events in New York, Afghanistan, Israel and elsewhere has inflicted on our hearts.

The nameless characters are at turns skeptical about the War on Terrorism; scared for their own safety in an age of anthrax scares and terror alerts; hungry for revenge against Osama bin Laden; bitter about the exploitation of September 11th's horrors; and enthusiastic about the possibility of deadening their pain with alcohol. During a time when few were willing to share any but the noblest pieties with each other, Rees's characters are reflections of many Americans' true selves.

Thus by working with a deceptively limited palette of color (red), graphics (clip art of cubicle workers), and language (largely foul), Rees succeeds in depicting a country of grieving, angry and confused citizens, feeling hatred for-and feeling the hatred of-the world beyond our shores. In so doing, he has illustrated better than any artist, politician, or pundit the true state of America's soul...its violence, its compassion.

Get Your War On is therefore a deeply personal diary of the year that followed the attacks on the World Trade Center. Much as September 2002 brought an avalanche of saccharine remembrances of the World Trade Center tragedy, Get Your War On provides a different kind of testament to a year of fear, bewilderment, violence and death.

Get Your War On contains the complete comic strips from Rees's site, as well as a wealth of previously unavailable material.

Suosittelen härskin amerikkalaisen mustan huumorin ystäville.

Vinkki oikealle aaltopituudelle virittymiseen: kerätkää 4-5 kaveria tietokoneen ääreen, hypätkää suoraan vaikkapa viimeiselle sivulle eli 26. marraskuuta 2002 julkaistulle sivulle 17 ja lukekaa tekstiä ääneen ikään kuin talk show'n vuorosanoina, idiomaattisella amerikanenglannilla, Jay Lenon tyyliin. Jos ei kolahda, tämä poliittinen satiiri ei sovi sinulle. Jos sen sijaan osaat arvostaa tämäntyylistä mustaa huumoria, repliikkien ääneenlukeminen vahvistaa elämystä valtavasti. Jonkun pitäisi tehdä tästä tv-sketsejä.

Sosialismia tulonsiirroilla mielummin kuin reguloinnilla

Anssi Porttikiven kirjoituksessa mainittiin ohimennen eräs tärkeä pointti liittyen "sosiaalisen tasa-arvon" (sosialidemokraattien kehittämä järjetön käsite) toteuttamiseen.

Lähes kaikki valtion interventiot kansantalouteen (toinen kollektivistinen käsite) perustellaan nimittäin viimekädessä aina "sosiaalisella tasa-arvolla". Esimerkkeinä tästä ovat mm. "ilmaiset" (mikään tuotanto ei ole ilmaista vaikka sille määrättäisiin nollan euron maksimihinta, puhumattakaan palveluista jotka hinnoitellaan verotuksessa) julkiset palvelut.

Sosialistinen politiikka aiheuttaisi kuitenkin paljon vähemmän tuhoa yhteiskunnalle, jos sitä toteutettaisiin selkeillä tulonsiirroilla sen sijaan, että valtio ryhtyisi tuottamaan itse palveluita tai aiheuttaisi reguloinnilla vääristymiä tuotantorakenteeseen.

Esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut olisi viisaampaa "taata" (ajatus siitä, että reguloinnilla voidaan oikeasti taata yhtään mitään on lapsellinen) köyhille yksinkertaisesti antamalla "tarpeen mukaan" (tarpeen arvioisi sosiaalivirkailija yhdessä avun saajan kanssa) rahaa niille jotka sitä pyytävät. Tällöin voitaisiin vapauttaa terveydenhuoltomarkkinat (ja mitkä tahansa muutkin) täysin yksityisen talouden piiriin ilman, että jouduttaisiin luopumaan monille tärkeästä holhousvaltion periaatteesta.

Periaatteessa uskon, että tämä ajatus on suhteellisen helposti markkinoitavissa suurelle osalle ihmisiä. Tarvitsisi vain keksiä vetävä nimi ("kolmas tie" kun on jo käytetty), kirjoittaa vakuuttava artikkeli (johon voi aina viitata) ja ruveta propagoimaan!

Demokratia, luoja paratkoon

Olin tänään ATTAC:in Demokratian tila -keskusteluillassa. En väittänyt erityisen pahasti vastaan, vaan esitin paremminkin siistityn version siitä, miten demokratian sijan yhteiskunnassa näen. Kerroin, kuinka demokratian ongelmina ovat tapa jolla, ja laajuus jossa, sitä sovelletaan. Tavallisesta tuntuvasti kevennetty visioni lähti lähinnä subsidiariteettiperiaatteesta, jonka valossa demokratian tulisi toimia monella tasolla, ja varsinkin pienimmissä mahdollisissa yksiköissä. Ajatus sopii tietysti täysin yhteen mm. panelissa mainitun Porto Allegren paikallisdemokratian kanssa.

Kommenttini kohtasi kuitenkin ammottavan tyhjyyden, osanottajien jatkaessa muihin aiheisiin. Tämä ei toki hirveämmin yllättänyt -- edustajat ja attacilaiset tuppaavat mieluummin ohittamaan yhtymäkohdat, ja keskittymään odottamaansa. (Naapurin myönteinen kommentti samoista ajatuksista kiinnosti, vaikka en ehtinytkään jutella.) Mutta varsinainen paukku kyllä räjäytti pankin. En todellakaan odottanut sitä.

Adam Smithin "Näkymätön Käsi", politiikan ja markkinoiden dikotomia, kaikki tarpeelliset ainekset olivat jo tulleet esille. Oletin tietysti, että yleisö ymmärtäisi mistä puhutaan. Viittasin ja kysyin. Esitin, että jengi voisi jo totuttuun tapaan nostaa kättä, ja lupa viittauttamiselle myönnettiin. Kysyin likimain: "Kuinka moni täällä katsoo tuntevansa demokratiaa ja markkinoita niin hyvin, että tietää, mitkä päätökset pitäisi asettaa näkymättömän käden ja mitkä demokratian päätettäviksi?"

Tuloksena oli tyly kohahdus ja muutama hyvin epäselvä vastalause. Näin jopa sen jälkeen, kun olin selvästi todennut, että talous on todella poliittinen asia. "Ei tuollaiseen voi vastata." "Jospa ensin katsottaisiin, kuka uskoo Näkymättömään Käteen." Näytti siltä, että näkymätöntä kättä pidettiin jonkinlaisena taikauskoisena höpinänä, ja että jengi piti vastakkainasettelua lähtökohtaisesti järjettömänä.

Yhteiskunnallinen kysymys meni siis yleisöltä täysin ohi. Mikäli käsitämme kaiken poliittiseksi ja markkinat ja demokratian osaksi tätä poliittista järjestelmää, tarvitsemme periaatteita, joilla laajan politiikkamme järjestämme. Emme voi noin vain arvata, mitkä asiat hallitaan keskitetysti ja mitkä ei. Meidän täytyy tietää, koska muuten asiat menevät itämallille tai anarkiaksi. Erityisesti päätöksiin osallistuvien pitäisi aina tietää ja ymmärtää, koska demokratia edellyttää osanottajiltaan ymmärrystä ja halua äänestää oikein. ATTAC:in tilaisuus osoitti, että kumpaakaan ei nähtävästi löydy. Ei, vaikka puolet läsnäolevista on ehdolla edustajiksemme.

Mennäänpä välillä korkeammista sfääreistä alas ruohonjuuritason konkreettisiin kysymyksiin...


Kirjastot sosialismista markkinatalouteen

En usko, että sosialismi toimii kulttuurintuotannossa yleensä tai kirjojen lainaus/vuokrausbisneksessä erikseen sen paremmin kuin missään muuallakaan.

Tasa-arvoa on turha sotkea tähän: taloudellista tasa-arvoa on paras hoitaa tulonsiirroilla eikä vääristämällä markkinatalouden informaatiojärjestelmää tuotantopuolella.

Kijojen lainaustoiminnan "positiivisilla ulkoisvaíkutuksilla" voidaan spekuloida, mutta yleensä alan ihmiset eivät ymmärrä koko tätä kulttuuripalvelujen taloustieteen käsitettä. Ainakaan en ole nähnyt yhtään viitettä pätevään tutkimukseen, jossa olisi mitattu, kuinka paljon kirjojen lainaaminen hyödyttää muitakin kuin itse lainaajaa (missä tapauksessa yhteiskunnan olisi perusteltua tukea sitä.)

Yleisesti: kirjastolaitosta pidetään uskonnonkaltaisesti pyhänä arvona, jolta ei ei vaadita mitattavia tai verifioitavissa olevia tuloksia. Siinä mielessä se muistuttaa enemmän kirkkoa kuin palvelubisnestä.

Jos kirjojen lainaaminen olisi yksityinen bisnesala:

* se toimisi kirjakauppojen ja divarien yhteydessä, mikä tietenkin on jo maalaisjärjellä ajatellen ainoa järkevä tapa
* se markkinoisi itseään paremmin, nythän kukaan ei mainosta kirjastopalveluja, ja siksi ihmiset eivät lue niin paljon kirjoja, kuin he vapaassa kirjojen lainausmarkkinataloudessa lukisivat
* se maksaisi parempaa palkkaa, niinkuin yksityinen sektori yleensä
* se toimisi asiakkaiden ehdoilla, eikä ylhäältä annetun kansanvalistusfilosofian hengessä
* se ei veisi verorahoja
* asiakkaat olisivat tyytyväisempiä, koska maksettuuaan jostain palvelusta ihmiset tutkitusti ovat siihen tyytyväisempiä kuin saatuaan sen ilmaiseksi
* ihmisillä olisi rohkeutta ja kannusteita vaatia kirjastoilta enemmän, nythän vallitseva mentalitetti on, että asiakas ei voi kovin paljon vaaatia ilmaispalvelulta

Anssi Porttikivi
porttikivi@dlc.fi


Kirjastolehti 4/99, päivitetty 15.3.1999

Objektivistinen anarkokapitalisti Greg Swann väittää, että rationaalinen ja individualistinen ajattelu on leimallisesti länsimaalaisen sivilisaation piirre:

Many fine minds can be found in the East, past and present, but the epistemological methodology of Aristotle--search, discovery, categorization, distinction, discrimination, re-categorization, et cetera ad infinitum--is found only in the West.

Implisiittisesti Swann pitää rationaalista filosofiaa individualistisen etiikan perusedellytyksenä. Tässä asiassa Swann on täsmälleen samalla kannalla kuin Rand.

Länsimainen sivilisaatio on Swannin mielestä itsestään selvästi paljon parempi kuin mikään sen vaihtoehto. Tästä syystä Swann väittää, että kulttuurien samanarvoisuuteen uskominen on pelkkä emotionaalinen reaktio sivistymättömän fundamentalistikristillisen nationalismin tuottamaan ksenofobiaan. Samalla tavalla kuin kommunistit hankkivat itselleen sympatiaa liberaalien keskuudessa kristillis-konservatiivisten antikommunistien typeryyden vuoksi, ei-länsimaiset kulttuurit saavat osakseen liikaa ksenofiliaa liberaalisti ajattelevien ihmisten vastalauseena kristillis-konservatiivisten idioottien ksenofobiaan. On kuitenkin väärin väheksyä länsimaisen sivilisaation ylivertaisuutta vain siksi, että kristillis-konservatiiviset nationalistit käyttävät näennäisesti länsimaista retoriikkaa. Juutalaiskristillinen traditio ei edusta länsimaista kulttuuria.

Christianity and Christendom and Judaism are not the West. They are hybrids, transplants, grafts of Western branches onto Eastern roots.

Tätä olen itse aina sanonut.

Juutalaiskristillinen traditio on länsimaiselle sivilisaatiolle vieras elementti.

Renessanssi ja valistus hävittivät uskonnollisen ajattelun kahleet suurimmaksi osaksi ja vapauttivat länsimaisen sivilisaation luontaisen rationalismin ja individualismin. Écrasez l'infâme!

Klassinen liberalismi oli looginen seuraus renessanssista ja valistuksesta.

Antiikin kreikkalais-roomalainen rationalistinen ja individualistinen filosofia tuhoutui juutalaiskristillisen irrationaalisen kollektivismin tunkeutuessa Eurooppaan Rooman valtakunnan rappeutuessa. Keskiaika oli pimeää kristillisen irrationalismin ja orjamoraalin aikaa.

Renessanssi, valistus ja moderni vapauttivat aidon eurooppalaisen ihmisen, rationaalisen individualistin.

Swann mainitsee kertomuksen syntiinlankeemuksesta esimerkkinä juutalaiskristillisen tradition antirationalismista ja anti-individualismista:

The Eastern roots of the Judeo-Christian faiths are exposed plainly enough in Genesis III, the story of Adam and Eve being cast out from a default state of moral perfection for having eaten of the fruit of the tree of the knowledge of good and evil. That is, Adam and Eve were incapable of sin while they were uncomprehending beasts, but they and all of humanity came to be fallen--guilty, malum in se, ab initio, inherently sinful without having committed any sin or crime--at the instant they became human beings, rational animals. This is the bedrock proscription of the East, the one that precedes and makes possible all of the many, many thousands of incomprehensible proscriptions of the East, the fundamental arbitrary limitation upon the mind that makes all those other arbitrary limitations not only possible but endurable to the illimitable human mind:

Thou Shalt Not Think.

Valitettavasti Swann sortuu siihen samaan teesin kuin Samuel P. Huntington, että tulossa olisi jonkinlainen sivilisaatioiden sota. Swann uskoo, että lähitulevaisuudessa USA valloittaa Irakin, Iranin ja Saudi-Arabian. Tosin hän itsekin myöntää, että konkreettinen aseellinen sodankäynti ei ratkaise mitään syvällisempiä asioita:

The problem is, winning shooting wars will accomplish very little. Our war with the East is cultural.

Swannin mielestä länsimaisen sivilisaation suurin ongelma on länsimaalaisten oma kulttuurirelativistinen maailmankuva, kyvyttömyys tai haluttomuus tunnustaa länsimaisen sivilisaation perustavanlaatuista ylivertaisuutta ja univeraalisuutta, yleisinhimillisyyttä:

The West is not simply better than non-Western cultures, it is vastly, fundamentally better. Hellenic culture is the only truly human civilization, the only one for which human reason, not animal stultification, is the ideal. We must defend the West's superiority, completely and immediately, or we will lose it forever.

Joku voisi luulla, että anti-islamilainen Swann olisi samalla puolella Amerikan fundamentalistikristittyjen ja Israelin fundamentalistijuutalaisten kanssa. Tämä käsitys olisi kuitenkin väärä. Swann huomauttaa, että fundamentalistinen islam edustaa samaa antirationaalista, anti-individualistista, altruistista, kollektivistista maailmankuvaa kuin kristinusko, juutalaisuus ja kommunismi:

What can the Christians or the Jews say when Islam demands that we accept--without question--divine, received wisdom? When Islam demands that we submerge the ego? When Islam demands that we defer to the community? When Islam demands that we make charity our first concern? What base premise can they cite to distinguish their core dogma fundamentally from that of Islam? What can the communists and their unwitting minions say? In what way can they challenge the contention that Islam is the culmination of every premise they hold?

Swann haluaa ensin puhdistaa länsimaisen sivilisaation juutalaiskristillisen tradition ja kommunismin saastasta ja sitten levittää länsimaisen sivilisaation kaikkialle maailmaan:

The West will not be cured by imbibing more of the poison that is killing it. Until we can stand up and be what are--rationalists, egoists, individualists, capitalists--we will not survive the cultural onslaughts of the East--nor should we. But ours is an engine crafted by Archimedes: Sound exertions are vastly amplified. So our next chore, assuming we can find the courage to dare to be Westerners, is the cultural conquest of the East.

Tarkoituksena ei ole tietenkään minkään yksittäisen länsimaisen doktriinin vieminen itään, vaan länsimaisen rationaalisen ja individualistisen ajattelutavan herättäminen myös länsimaiden ulkopuolella. Allaolevassa kannattaa erityisesti panna merkille eksplisiittinen vastakkainasettelu Protagoraan "ihminen on kaiken mitta"-ajatuksen ja juutalaiskristillisen sokean tottelevaisuuden välillä. Länsimainen sivilisaatio on ainoa inhimillinen, ihmisarvoa kunnioittava sivilisaatio. Länsimaisen rationaalisen ja kriittisen ajattelun herättäminen länsimaisen kulttuurin ulkopuolisissa maissa ei ole muissa kulttuureissa elävien ihmisten alistamista tai riistoa, vaan vapauttamista. Länsimainen sivilisaatio on yleisinhimillinen rationaalinen ja individualistinen traditio, joka kuuluu kaikille ihmisille.

This is the gift we must bear to the East, to the people who hate us and fear us, who at the most basic level do not understand how we can even exist. If we are to survive, if the last, best hope for human life is to survive on Earth, we must conquer and convert them. Not to our doctrine, but to our habit-of-mind; not to yet another arbitrary dogma, received and unquestionable, but to reason, to persuasion, to rational conviction. To the eternally incurious East we must bring not Ayn Rand's dollar sign but rather the unrelenting question mark of Socrates. For the frontier of the West, the only human civilization on Earth, is demarcated by a single word:

Why?

Why must I accept this received doctrine when its only claim to worth is that it did not originate in my own mind and is not comprehensible to my reason? Why must I must honor everyone and anyone so long as it is not myself? Why must I affect to believe that everyone's rights matter except my own? Why must I reap only what I have not produced and keep nothing that I have earned?

Why must I defile the incomparable gift of the human mind with dogma that can never be comprehended, can never be defended in reason, but can only be memorized, unquestioningly and inalterably?

Why am I doomed from birth to an unexamined life--to an unexaminable life? Why am I--a human being, the measure of all things--condemned to endure the entire span of my irreplaceable life as a pitiable and contemptible and risible pantomime of an uncomprehending beast?

Why?

That one word is the seed of the West, the sine qua non from which the vast tree that is Hellenic culture was grown, the fundamental concept that is missing from every non-Western culture. Our brothers and sisters of the East want desperately to be good--where 'the good' has a particular and absolute meaning in Western philosophy. But they were robbed of their curiosity, robbed from birth of the means of discovering the good. We must return to them their rightful legacy, the rational human mind. Not for their sake but for our own.

As we are wise, as we wish to survive, as we deserve to thrive, we must sow the seed of the West.

Objektivismi, ateismi ja anarkokapitalismi

Ayn Rand (1905-82) on vaikuttanut suuresti libertarismiin sekä kaunokirjallisella tuotannollaan että políittisen filosofian esseillään, koska hänen tuotantonsa ilmentää individualismia hyvin voimakkaasti tunteisiin vetoavalla tavalla. Randin ympärille kehittyi kuitenkin jo hänen elinaikanaan epätervettä henkilönpalvontaa, jonka ilmeistä ristiriitaa Randin individualistisen filosofian kanssa ei yleisesti ymmärretty. Tästä syystä kritiikki Randin ajattelua kohtaan kohdistuu usein virheellisesti nimenomaan Randin kultin dogmaattisuuteen eikä itse Randin filosofiaan.

Ristiriitaa Randin filosofian ja sen epä-älyllisten kannattajien välillä ei yleensä oteta huomioon riittävän selvästi, vaan luullaan Randin kultin epä-älyllisyyden jotenkin todistavan Randin filosofian virheellisyyden. Tätä Randin filosofian huonoa mainetta aiheuttaa esim. Ayn Rand Institute kannattamalla kritiikittömästi USA:n "sotaa terrorismia vastaan" ja Israelin "puolustusta". Rand-kultin uskovaisten käyttäytymisen ja Randin oman filosofian ristiriitaa on käsitelty viime aikoina esim. ASC:n keskustelussa, jossa jotkut Randin filosofian kannattajat ovat kovasti ihmetelleet useimpien libertaristien hyvin kielteistä suhtautumista Randiin. Omasta mielestäni Randin filosofia oli pääosin rationaalista ja tervettä, mutta Rand itse oli ihmisenä idiootti. Sekä Randin vastustajat että hänen kannattajansa tekevät usein sen virheen, että eivät osaa erottaa Randin filosofiaa Randin henkilöstä: Randin vastustajat hylkäävät koko filosofian Randin henkilökohtaisen typeryyden ja vastenmielisyyden vuoksi, Randin kannattajat pitävät kaikkea Randin henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä hyökkäyksenä Randin filosofiaa vastaan. Olen itse Randin filosofiaa kuvatessani aina yrittänyt dehomogenisoida Randin filosofiaa ja Randin henkilöä, mutta tuossakaan ASC:n keskusteluviestiketjussa tämä lähestymistapa tuntui olevan monille aika vieras.

Karri Hannukkala esitteli Randin filosofiaa lyhyesti Vapaasana.net-lehdessä julkaistussa kolumnissaan, jota kommentoin lehden keskustelupalstalla. Sittemmin Hannukkala on kuvannut Randin filosofiaa myös kotisivuillaan, joista valitettavasti välittyy hieman lahkolaismainen tms. uskonnollinen dogmaattinen vaikutelma. Tällä hetkellä Randin filosofiaa ei kuitenkaan ole käsitelty laajalti suomeksi tietääkseni missään, joten suomenkielinen keskustelu Randin filosofiasta on lähinnä Vapausfoorumin ja yksityishenkilöiden kotisivujen varassa. Tähän tilanteeseen lienee keskeisenä syynä se, että Randin kaunokirjallista tuotantoa ei ole lainkaan käännetty suomeksi lukuunottamatta jotain 70-luvulla ilmestynyttä kielellisesti huonoa suomennosta eräästä Randin dystopiascifinovellista.

Jostain syystä esim. Vapaa-ajattelijain liitto ei ole ollut kiinnostunut Randin filosofiasta, vaikka liiton suurin, yli 400 hengen paikallisyhdistys Helsingin Vapaa-ajattelijat ry on esim. järjestänyt keskustelutilaisuuden aiheesta "Ateismin puolustus" nimenomaan Randin filosofiaan vahvasti perustuvan teoksen "Atheism, The Case against God" pohjalta. Mielestäni nimenomaan vapaa-ajattelijain kaltaisten ateistiaktivistien ja muiden filosofiasta kiinnostuneiden pitäisi ottaa huomioon Randin objektivismi yhtenä keskeisenä ateistisena ja kapitalistisena filosofiana. Objektivismi on periaatteessa yleisesti käytetty filofinen käsite, relativismin vastakohta. Erillisenä filosofiana objektivismi kuitenkin viittaa nimenomaan Randin esittämään ajatusmalliin, jonka mukaan objektiivisen todellisuuden olemassaolon hyväksyminen (=tosiasiat eivät ole mielipiteitä) johtaa rationalistiseen epistemologiaan (=tosiasioita ei voi saada tietoa auktoriteetteja sokeasti uskomalla) ja siksi väistämättä esim. ateismiin (on irrationaalista uskoa Jumalaan, josta ei ole mitään muita todisteita kuin auktoriteetiksi perusteettomasti väitetty Raamattu).

Ayn Randin mukaan objektivismi ja rationalismi johtavat väistämättä egoistiseen etiikkaan, koska altruismi eli toisten puolesta uhrautuminen on yksilön hyvinvoinnin vastaista. Yksilöllä ei ole mitään syytä toimia omien etujensa vastaisesti, joten altruismi (esim. Jeesuksen kuoleminen ristillä ihmisten syntien vuoksi) on perusteetonta ja siksi irrationaalista.

Egoismin hyväksyminen johtaa kapitalismiin, koska kapitalismi on lähes jokaisen ihmisen omien etujen mukaista. Egoismi ei tarkoita, että yksilöllä olisi oikeus esim. tappaa tai raiskata muita omaksi huvikseen. Egoistinen etiikka tarkoittaa sitä, että jokainen toimii oman etunsa mukaisesti. On yksilön oman edun mukaista olla tappamatta, raiskaamatta tai varastamatta, koska näihin rikoksiin syyllistyvä joutuisi toisten ihmisten itsepuolustus- tai kostotoimenpiteiden kohteeksi. Jokaisen ihmisen siis kannattaa kunnioittaa toisten ihmisten henkeä, henkilökohtaista vapautta ja omaisuutta.

Ayn Rand katsoi, että em. syystä valtion täytyy puolustaa ihmisten henkeä, henkilökohtaista vapautta ja omaisuutta rikollisilta. Rand siis kannatti ns. yövartijavaltiota, joka vain ylläpitää lakia ja järjestystä. Olen itse muissa em. asioissa samalla kannalla kuin Rand, mutta en usko klassisen liberalismin mukaisen yövartijavaltion tarpeellisuuteen. Katson, että ihmisoikeuksia voidaan puolustaa paljon paremmin yksityisillä järjestelyillä (=yksityiset vartiointiliikkeet poliisin sijasta, yksityiset suojeluskunnat valtion armeijan sijasta jne.). Tästä tunnetusti käytetään nimitystä anarkokapitalismi eli markkina-anarkia, ks. Market Anarchy FAQ.

Objektivismi, ateismi ja anarkokapitalismi sopisivat mielestäni erittäin hyvin esim. vapaa-ajattelijain esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien aiheeksi.

Lisää infoa: Ayn Rand FAQ

Ks. erityisesti: Is Objectivism atheistic? What is the Objectivist attitude toward religion?

Tämän tekstin voi vapaasti postittaa vapaa-ajattelijain liiton ym. Randin filosofiasta potentiaalisesti kiinnostuneiden yhdistysten keskustelulistoille tms. relevanteille tahoille.

Kävin Mikko Särelän kanssa Helsingin yliopiston Vihreiden järjestämässä prostituutiopanelissa. Keskustelu liikkui arvattavilla linjoilla. Suurin osa panelisteista näytti kannattavan lisäsäätelyä, erinäisin perustein.

Panelin tulos, mikäli sellaiseen nyt päädyttiin, oli perin hassu. Täysin naispuolisen puhujajoukon järkevimmiksi kommentoijiksi eivät yllättäen osoittautuneet akateemiset feministit, vaan joukon ainoa prostituoitu sekä pro-tukipisteen edustaja. Eivät vain omakohtaisella kokemuksellaan, vaan myös kyvyllään ymmärtää prostituution laajempi yhteiskunnallinen viitekehys sekä ne valinnat jotka huoraamiseen liittyvät. Osoittautui, että kokemus prostituutiosta ja prostituoiduista ihmisinä oli lopulta tekijä, joka helposti ylitti akateemisen mutu-tuntuman niin rationaalisuudessa kuin konventionaalisessa viisaudessakin. Ei olekaan ihme, että panelisti Lady Johanna hermostui pahemman kerran tilaisuudessa rajusti ilmentyneestä holhousmentaliteetista -- pahimmillaan panelin puheenjohtaja syytti yleisökysyjää kyvyttömyydestä ymmärtää prostituoidun mielialoja, vaikka itse ei, professorina, ole oletettavasti koskaan kokenut moista, ja vaikka vieressä olisi ollut rehellinen seksiyrittäjä jonka mielestä valinta voi olla yksilön omakin.

Paneli kertoo paljon prostituutiokeskustelun luonteesta. Se on moralisoivaa, unohtaa helposti alalla toimivan näkökulman, sekä muutenkin luottaa ennemmin konservatiiviseen mihinlie kuin käytäntöön tai terveeseen moniarvoisuuteen. Se luottaa mieluummin epämääräiseen "yhteisön etuun" kuin tosiasioihin, eikä suostu vastaamaan moiselle perusteettomalle kollektivismille asetettuun haasteeseen -- aiheen käsittelyssä minun ja monien muiden yleisössä järkeään käyttäneiden kommentit mieluummin kierrettiin kuin käsiteltiin vakavina vastalauseina. Näin varsinkin panelin poliitikkojäsenen taholta. Mikolle ei edes annettu kommenttivuoroa. Ajatus siitä, että prostituoitu voisi olla elämästään päättävä, rehellinen ja tasa-arvoinen kansalainen jäi näin täysin huomiotta. Jopa tätä nimenomaista näkökulmaa edustavan, poliittisesti aktiivisen prostituoidun läsnäollessa.

Näin panelista jäi käteen lähinnä ajatus, jonka mukaan "80% ruotsalaisista ovat tyytyväisiä seksipalveluiden oston kieltoon", ja jonka mukaan kielto on näin oikeutettu. Panelistit jopa myönsivät, että näin voidaan päätyä loukkaamaan prostituoidun asemaa muiden hyvän mielen takaamiseksi, eivätkä nähneet ajatusta ongelmaksi. Ei voi kuin todeta, että tässä esiintyy pahemmanlaatuista tunnelikatsetta ja itsepetosta. Mikäli keskusteluun osallistuvat auktoriteetit eivät kykene erottelemaan prostituution ongelmallisia muotoja vähemmän ongelmallisista, ja sekoittavat yksilölle hyödyllisen prostituution pakotettuun ja näin haitalliseen, ei voi kuin todeta, että joku on kadottanut todellisuudentajunsa.

Liberaali kannattaa yhtäläisiä oikeuksia ja on näin hyvinkin pitkälti myös feministi. Itse ainakin olen. Onkin varsin hämmästyttävää, että sataprosenttisesti naisista koostuva paneli kykenee alittamaan ne feministiset standardit joita itse miehenä kannatan. Paneli kun onnistui hyvin todellisessa mielessä kannattamaan sitä, että naiset eivät kykene päättämään asioistaan itse. Yksilöllisen valinnan käsite unohtui, ja tuloksena oli jonkinlaista naisellista paternalismia. Lisäksi ajatus kohdistui vain naisiin -- miehistä ei puhuttu mitään. Tämä ei ole feminismiä, vaan moralistista kontrollin- ja vallanhalua.

Niin hassua kuin sen onkin, nähtävästi libertaarisikamiehestä on nykyään enemmän naisasian ajajaksi kuin perinteisestä feminististä. Ajatus on pirun epämukava, kun muistetaan, että libertaarilla on toki muutakin harteillaan kuin feministin taakka. Tarkoitan, kantaisivat nyt sentään osansa...

Hah, hah, hah, hah

Seppo Lehto joutuu vankilaan maksamattomien sakkojen vuoksi, katsoo olevansa mielipidevanki ja hakee poliittista turvapaikkaa Virosta.

Lehto on tunnettu hullu, joka on vuosien ajan postittanut joka päivä sadoille ihmisille mielipiteitään ryssästä ja Karjalan palauttamisesta. Vastoin Lehdon harhaluuloa hän ei ole saanut sakkoja mielipiteidensä vuoksi, vaan sähköpostihäirinnän (spam) vuoksi ja väärien nimien ja osoitteiden käyttämisen vuoksi. Lehto on lähetellyt viestejään esim. Tarja Halosen, Seppo Kääriäisen ja Matti Wuoren nimillä. Kukaan ei tosin ole voinut erehtyä luulemaan Lehdon viestejä ko. henkilöiden kirjoittamiksi, koska Lehdon diskurssi on niin idiosynkraattinen ja helposti tunnistettava. Jotkut idiootit Itä-Karjalassa kuitenkin luulivat Lehdon edustavan jotain laajoja suomalaisia revanssihenkisiä piirejä, kun Lehto lähetteli Suur-Suomi ry:n nimissä viestejään sikäläiselle lehdistölle.

Lehdolle voinee yhä lähettää postia osoitteeseen:


Seppo Lehto
Suur-Suomi ry
Penttilänkatu 12D15
33820 Tampere


Jos Lehto joutuu vankilaan, ko. osoitteesta posti varmaan ohjataan sinne.

Lehdon sähköpostiosoitteita ovat esim.

ryssanvihaaja@yahoo.com
vapaussoturi@yahoo.com
halosen_vittu@yahoo.com
ryssavittu@yahoo.com

Lehdolla on kuitenkin tapana perustaa kymmeniä sähköpostiosoitteita vähän väliä, joten nämä osoitteet eivät välttämättä toimi pitkään. Lehdon sähköpostiosoitteiden joukossa on ollut myös sellaisia, joissa lähettäjän nimenä on Mannerheim tai Kekkonen.

Olen muuten itsekin saanut tappouhkauksia Lehdolta sen jälkeen, kun hän kuuli minun vastustavan Karjalan palauttamista veronmaksajien rahojen säästämiseksi. Sitä ennen Lehto yritti tyrkyttää minulle huvilatonttia Laatokan rannalta palautetusta Karjalasta palkkioksi siitä, että liittyisin kansalliseen rintamaan alueitamme Karjalassa miehittävää ryssää vastaan...

Lehdon vankeustuomiossa ainoa ongelma on se, että vankilakin pyörii veronmaksajien rahoilla. Liberaalissa yhteiskunnassa jonkin yksityisen hyväntekeväisyysjärjestön pitäisi ylläpitää vankimielisairaalaa Lehdon kaltaisille tapauksille.