Mennäänpä välillä korkeammista sfääreistä alas ruohonjuuritason konkreettisiin kysymyksiin...


Kirjastot sosialismista markkinatalouteen

En usko, että sosialismi toimii kulttuurintuotannossa yleensä tai kirjojen lainaus/vuokrausbisneksessä erikseen sen paremmin kuin missään muuallakaan.

Tasa-arvoa on turha sotkea tähän: taloudellista tasa-arvoa on paras hoitaa tulonsiirroilla eikä vääristämällä markkinatalouden informaatiojärjestelmää tuotantopuolella.

Kijojen lainaustoiminnan "positiivisilla ulkoisvaíkutuksilla" voidaan spekuloida, mutta yleensä alan ihmiset eivät ymmärrä koko tätä kulttuuripalvelujen taloustieteen käsitettä. Ainakaan en ole nähnyt yhtään viitettä pätevään tutkimukseen, jossa olisi mitattu, kuinka paljon kirjojen lainaaminen hyödyttää muitakin kuin itse lainaajaa (missä tapauksessa yhteiskunnan olisi perusteltua tukea sitä.)

Yleisesti: kirjastolaitosta pidetään uskonnonkaltaisesti pyhänä arvona, jolta ei ei vaadita mitattavia tai verifioitavissa olevia tuloksia. Siinä mielessä se muistuttaa enemmän kirkkoa kuin palvelubisnestä.

Jos kirjojen lainaaminen olisi yksityinen bisnesala:

* se toimisi kirjakauppojen ja divarien yhteydessä, mikä tietenkin on jo maalaisjärjellä ajatellen ainoa järkevä tapa
* se markkinoisi itseään paremmin, nythän kukaan ei mainosta kirjastopalveluja, ja siksi ihmiset eivät lue niin paljon kirjoja, kuin he vapaassa kirjojen lainausmarkkinataloudessa lukisivat
* se maksaisi parempaa palkkaa, niinkuin yksityinen sektori yleensä
* se toimisi asiakkaiden ehdoilla, eikä ylhäältä annetun kansanvalistusfilosofian hengessä
* se ei veisi verorahoja
* asiakkaat olisivat tyytyväisempiä, koska maksettuuaan jostain palvelusta ihmiset tutkitusti ovat siihen tyytyväisempiä kuin saatuaan sen ilmaiseksi
* ihmisillä olisi rohkeutta ja kannusteita vaatia kirjastoilta enemmän, nythän vallitseva mentalitetti on, että asiakas ei voi kovin paljon vaaatia ilmaispalvelulta

Anssi Porttikivi
porttikivi@dlc.fi


Kirjastolehti 4/99, päivitetty 15.3.1999