Kävin Mikko Särelän kanssa Helsingin yliopiston Vihreiden järjestämässä prostituutiopanelissa. Keskustelu liikkui arvattavilla linjoilla. Suurin osa panelisteista näytti kannattavan lisäsäätelyä, erinäisin perustein.

Panelin tulos, mikäli sellaiseen nyt päädyttiin, oli perin hassu. Täysin naispuolisen puhujajoukon järkevimmiksi kommentoijiksi eivät yllättäen osoittautuneet akateemiset feministit, vaan joukon ainoa prostituoitu sekä pro-tukipisteen edustaja. Eivät vain omakohtaisella kokemuksellaan, vaan myös kyvyllään ymmärtää prostituution laajempi yhteiskunnallinen viitekehys sekä ne valinnat jotka huoraamiseen liittyvät. Osoittautui, että kokemus prostituutiosta ja prostituoiduista ihmisinä oli lopulta tekijä, joka helposti ylitti akateemisen mutu-tuntuman niin rationaalisuudessa kuin konventionaalisessa viisaudessakin. Ei olekaan ihme, että panelisti Lady Johanna hermostui pahemman kerran tilaisuudessa rajusti ilmentyneestä holhousmentaliteetista -- pahimmillaan panelin puheenjohtaja syytti yleisökysyjää kyvyttömyydestä ymmärtää prostituoidun mielialoja, vaikka itse ei, professorina, ole oletettavasti koskaan kokenut moista, ja vaikka vieressä olisi ollut rehellinen seksiyrittäjä jonka mielestä valinta voi olla yksilön omakin.

Paneli kertoo paljon prostituutiokeskustelun luonteesta. Se on moralisoivaa, unohtaa helposti alalla toimivan näkökulman, sekä muutenkin luottaa ennemmin konservatiiviseen mihinlie kuin käytäntöön tai terveeseen moniarvoisuuteen. Se luottaa mieluummin epämääräiseen "yhteisön etuun" kuin tosiasioihin, eikä suostu vastaamaan moiselle perusteettomalle kollektivismille asetettuun haasteeseen -- aiheen käsittelyssä minun ja monien muiden yleisössä järkeään käyttäneiden kommentit mieluummin kierrettiin kuin käsiteltiin vakavina vastalauseina. Näin varsinkin panelin poliitikkojäsenen taholta. Mikolle ei edes annettu kommenttivuoroa. Ajatus siitä, että prostituoitu voisi olla elämästään päättävä, rehellinen ja tasa-arvoinen kansalainen jäi näin täysin huomiotta. Jopa tätä nimenomaista näkökulmaa edustavan, poliittisesti aktiivisen prostituoidun läsnäollessa.

Näin panelista jäi käteen lähinnä ajatus, jonka mukaan "80% ruotsalaisista ovat tyytyväisiä seksipalveluiden oston kieltoon", ja jonka mukaan kielto on näin oikeutettu. Panelistit jopa myönsivät, että näin voidaan päätyä loukkaamaan prostituoidun asemaa muiden hyvän mielen takaamiseksi, eivätkä nähneet ajatusta ongelmaksi. Ei voi kuin todeta, että tässä esiintyy pahemmanlaatuista tunnelikatsetta ja itsepetosta. Mikäli keskusteluun osallistuvat auktoriteetit eivät kykene erottelemaan prostituution ongelmallisia muotoja vähemmän ongelmallisista, ja sekoittavat yksilölle hyödyllisen prostituution pakotettuun ja näin haitalliseen, ei voi kuin todeta, että joku on kadottanut todellisuudentajunsa.

Liberaali kannattaa yhtäläisiä oikeuksia ja on näin hyvinkin pitkälti myös feministi. Itse ainakin olen. Onkin varsin hämmästyttävää, että sataprosenttisesti naisista koostuva paneli kykenee alittamaan ne feministiset standardit joita itse miehenä kannatan. Paneli kun onnistui hyvin todellisessa mielessä kannattamaan sitä, että naiset eivät kykene päättämään asioistaan itse. Yksilöllisen valinnan käsite unohtui, ja tuloksena oli jonkinlaista naisellista paternalismia. Lisäksi ajatus kohdistui vain naisiin -- miehistä ei puhuttu mitään. Tämä ei ole feminismiä, vaan moralistista kontrollin- ja vallanhalua.

Niin hassua kuin sen onkin, nähtävästi libertaarisikamiehestä on nykyään enemmän naisasian ajajaksi kuin perinteisestä feminististä. Ajatus on pirun epämukava, kun muistetaan, että libertaarilla on toki muutakin harteillaan kuin feministin taakka. Tarkoitan, kantaisivat nyt sentään osansa...