Demokratia, luoja paratkoon

Olin tänään ATTAC:in Demokratian tila -keskusteluillassa. En väittänyt erityisen pahasti vastaan, vaan esitin paremminkin siistityn version siitä, miten demokratian sijan yhteiskunnassa näen. Kerroin, kuinka demokratian ongelmina ovat tapa jolla, ja laajuus jossa, sitä sovelletaan. Tavallisesta tuntuvasti kevennetty visioni lähti lähinnä subsidiariteettiperiaatteesta, jonka valossa demokratian tulisi toimia monella tasolla, ja varsinkin pienimmissä mahdollisissa yksiköissä. Ajatus sopii tietysti täysin yhteen mm. panelissa mainitun Porto Allegren paikallisdemokratian kanssa.

Kommenttini kohtasi kuitenkin ammottavan tyhjyyden, osanottajien jatkaessa muihin aiheisiin. Tämä ei toki hirveämmin yllättänyt -- edustajat ja attacilaiset tuppaavat mieluummin ohittamaan yhtymäkohdat, ja keskittymään odottamaansa. (Naapurin myönteinen kommentti samoista ajatuksista kiinnosti, vaikka en ehtinytkään jutella.) Mutta varsinainen paukku kyllä räjäytti pankin. En todellakaan odottanut sitä.

Adam Smithin "Näkymätön Käsi", politiikan ja markkinoiden dikotomia, kaikki tarpeelliset ainekset olivat jo tulleet esille. Oletin tietysti, että yleisö ymmärtäisi mistä puhutaan. Viittasin ja kysyin. Esitin, että jengi voisi jo totuttuun tapaan nostaa kättä, ja lupa viittauttamiselle myönnettiin. Kysyin likimain: "Kuinka moni täällä katsoo tuntevansa demokratiaa ja markkinoita niin hyvin, että tietää, mitkä päätökset pitäisi asettaa näkymättömän käden ja mitkä demokratian päätettäviksi?"

Tuloksena oli tyly kohahdus ja muutama hyvin epäselvä vastalause. Näin jopa sen jälkeen, kun olin selvästi todennut, että talous on todella poliittinen asia. "Ei tuollaiseen voi vastata." "Jospa ensin katsottaisiin, kuka uskoo Näkymättömään Käteen." Näytti siltä, että näkymätöntä kättä pidettiin jonkinlaisena taikauskoisena höpinänä, ja että jengi piti vastakkainasettelua lähtökohtaisesti järjettömänä.

Yhteiskunnallinen kysymys meni siis yleisöltä täysin ohi. Mikäli käsitämme kaiken poliittiseksi ja markkinat ja demokratian osaksi tätä poliittista järjestelmää, tarvitsemme periaatteita, joilla laajan politiikkamme järjestämme. Emme voi noin vain arvata, mitkä asiat hallitaan keskitetysti ja mitkä ei. Meidän täytyy tietää, koska muuten asiat menevät itämallille tai anarkiaksi. Erityisesti päätöksiin osallistuvien pitäisi aina tietää ja ymmärtää, koska demokratia edellyttää osanottajiltaan ymmärrystä ja halua äänestää oikein. ATTAC:in tilaisuus osoitti, että kumpaakaan ei nähtävästi löydy. Ei, vaikka puolet läsnäolevista on ehdolla edustajiksemme.