Are you, or have you ever been, a member of a communist party or organization?

Helsingin Sanomat MAANANTAINA 21.7.2003


Kolumnistitähti hätkähdyttää
Amerikkalainen Ann Coulter haluaa kumota "myytin" McCarthyn 1950-luvun kommunistivainoista

Railakkaan poliittisen retoriikan luvatussa maassa Yhdysvalloissa on tähän asti oltu jokseenkin yksimielisiä lähihistorian yhdestä surkeasta episodista: 1950-luvun kommunistivainoista.
Sekä oikeisto että vasemmisto – amerikkalaisittain "liberaalit" – ovat pitäneet niin kutsuttua mccarthyismin aikaa valitettavana vaiheena, jossa poliittinen vimma sai yliotteen harkinnasta. Kommunistijahtia johtanut senaattori Joseph McCarthy taas oli yleisen käsityksen mukaan häikäilemätön opportunisti ja häiriintynyt juoppo.

Yleinen käsitys on nyt haastettu. Historiaa tulkitsee uudelleen Yhdysvaltain kenties kiistellyin kolumnisti, äärioikeistolainen Ann Coulter.
"Äärioikeistolainen" voi tosin olla harhaanjohtava termi, sillä Coulter ei ole mikään uusnatsi tai muukalaiskammoinen populisti eurooppalaisessa mielessä.
"Räyhäoikeistolainen" saattaa osua oikeampaan. Coulter kun on johtavia kykyjä uusien viestimien, kaapelitelevision ja internetin, suosimassa väittelykulttuurissa, jossa hyökkäävyys on ylin hyve ja poliittiset erot kärjistetään äärimmilleen.
Tulos on kahtia jakautunut maailmankuva, jossa vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit, Coulterin joukot.

Coulter lyö liberaaleja kovemmin kuin koskaan tänä kesänä ilmestyneessä menestyskirjassaan Treason: Liberal Treachery From the Cold War to the War on Terrorism (Maanpetos: Liberaalien kavaluus kylmästä sodasta terrorisminvastaiseen sotaan).
"Aina kun Yhdysvaltoja vastaan hyökätään, joko ulkoa tai sisältä, liberaalit ovat vihollisen puolella", Coulter kirjoittaa. Hänen mukaansa näillä selkärangattomilla maansa myyjillä on päässään eräänlainen automaatti: oli kyse sitten kommunistista, ylikansallisesta terrorismista tai vaikka koiran kävelyttämisestä, Amerikka on aina johonkin syypää.
Coulter ei säti mitään hämärää laitavasemmistoa, vaan maanpettureita vilisee hänen mielestään koko Yhdysvaltain demokraattipuolueessa – mahtavassa ja eurooppalaisittain ajatellen hyvinkin konservatiivisessa valtakoneistossa.
Treason kirjaa demokraattien syntejä niiltä pitkiltä 1900-luvun vuosikymmeniltä, kun heillä oli Yhdysvaltain politiikassa yliote. Coulterin mukaan puolueeseen oli soluttautunut Neuvostoliiton agentteja eikä esimerkiksi ihailtu sankaripresidentti Franklin D. Roosevelt tehnyt asialle yhtään mitään.
Senaattori McCarthy yritti tehdä.
"Myytti 'mccarthyismistä' on yksi aikamme suurimmista orwellilaisista huijauksista. On pelkkää liberaalien mustamaalausta kuvata Joe McCarthy raivokkaaksi kansankiihottajaksi, joka olisi tuhonnut viattomia ihmisiä", Coulter kirjoittaa.

Coulterilla on väitteilleen juuri ja juuri sen verran historiallista pohjaa, ettei niitä voi aivan suoralta kädeltä kuitata älyttömänä rähjäämisenä.
Jo vuosikymmeniä on päivitelty Rooseveltin ällistyttävän sinisilmäistä suhtautumista Josif Staliniin.
Joku Alger Hissin tapainen vakooja todella vaikutti Yhdysvaltain hallinnossa, ja Neuvostoliitolla oli historiantutkijoiden mukaan lujempi ote Yhdysvaltain kommunistipuolueesta kuin joskus aikaisemmin kuviteltiin.


Jonkinlaista uudelleenarviointia kommunistien soluttautumisesta ja muusta Neuvostoliiton intressejä palvelevasta toiminnasta tarvittaisiin Suomessakin. MOT 14.02.2000 yritti selvittää asiaa:


Mustan laatikon salaisuus: miten Neuvostoliitto vaikutti suomalaisiin toimittajiin? Toimittaja Jouni Tervo

Neuvostoliitto käytti 70-80 -luvuilla kaikkia keinojaan sekaantuakseen Suomen asioihin. Millainen rooli oli Skp:n vähemmistöä lähellä olleella Toimittajaliitolla. Siitä otti selvää tämän illan MOT.


Vanhat taistolaiset eivät pitäneet puuhiensa kaivelusta, vaan ryhtyivät uhkailemaan MOT:n toimitusta oikeusjutuilla. Tästä pelästyneinä MOT poisti taistolaisen Toimittajaliiton jäsenluettelon kotisivultaan, nimenomaan ohjelmassa mainittujen Neuvostoliiton järjestelmän kannattajien vaatimuksesta.

Kommunistien nimilistan julkaiseminen oli kuitenkin täysin laillista, koska kyseessä oli julkinen asiakirja. Jäsenluettelo löytyy nykyisin esimerkiksi
tästä Martti Valkosen kirjasta Journalismin salat. Martti Valkonen:


Toimittajaliitto oli ollut aikoinaan sosiaalidemokraattisesta puolueesta irtaantuneen skogilaisen siiven toimittajien ideologisista syistä syntynyt ammatillinen järjestö. Sen vaiheet heijastelevat 1950-80 -lukujen Suomen kiihkeää politikointia. Silloin monet poliittiset ryhmät ottivat rahaa vastaan ulkomailta idästä tai lännestä.

Toimittajaliitto oli neuvostorahan äärellä. Liitto liukui kommunistipuolueen vähemmistösiiven syliin ja taistolaiseksi. Siinä aatteellisessa sargassomeressä uiskenteli kirjava joukko taistolaisia, stallareita eli vähemmistökommunisteja, entisiä skogilaisia, tannerilaisten vastustajia, vasemmistoradikaaleja, äärivasemmistolaisia ja muita revisionistien halveksijoita.

Ideologisesti aktiiviset henkilöt vetivät mukaansa ystäviään ja kavereitaan, radikaaleja opiskelijoita ja median työntekijöitä. Kokoelman täydensi jokin määrä tahdottomia henkilöitä, jotka eivät uskaltaneet jäädä yksin, kun heidän kaverinsa hurahtivat taistolaisuuteen.

Porukkaa on hankala määritellä muulla kuin kielteisellä tavalla: liittoon ei kuulunut enemmistökommunisteja eikä sosiaalidemokraatteja, ei myöskään porvareita paitsi jokunen maalaisliittolainen ja uraansa rakentavia kokoomuksen nuorisoradikaaleja. Heitä yhdisti halu valtaan hinnalla millä tahansa.

Ota heistä sitten selvää, vaikka siihen ei ulkopuolisten tarvitsekaan ryhtyä. He itse heräsivät antamaan viestin itsestään talvella 2000, koska he loukkaantuivat, kun MOT:n dokumenttiohjelma toi heidän oman Toimittajaliittonsa jäsenluettelon julkisuuteen.


Asiaa on tietysti kommentoitu jonkin verran muissakin tiedotusvälineissä.

Kokoomuksen Verkkouutiset-lehden kolumnistinimimerkki Kangasalan äijä:


MOT:ssa kerrottiin, että Toimittajaliiton jäsenluettelo on nähtävissä ohjelman Internet-osoitteessa: http://www.yle.fi/mot. Tieto piti paikkansa vain lyhyen ajan. Yleisradio poisti ohjelman jälkeisenä keskiviikkona luettelon www-sivuiltaan.

Mikä lienee ollut Ylen johdon motiivi? Virallinen selitys oli se, että jäsenlista saattoi rikkoa henkilörekisterilakia.

Äijän mieleen on tullut myös muita ajatuksia. Varsin todennäköisesti ohjelman tekijät olivat jo ennakkoon selvittäneet jäsenlistan julkaisemisen juridisen puolen. Asia on joka tapauksessa sen verran diskreetti.

Sensuurin syyt ovat mitä ilmeisimmin poliittiset. Pääjohtaja Arne Wessberg haluaa pitää yhtiönsä julkikuvan siistinä. Hän ei halua myöntää, että stalinistien toveripiirillä on edelleen merkittävä asema Yleisradiossa.

Aarne Wessberg oli 70-luvulla innokas yleisdemokraatti. Tällaisia henkilöitä pidettiin aikanaan stalinistien hännystelijöinä. Yleisradio on Eino S. Revon päivistä lähtien ollut - ja on edelleen - monen entisen ja nykyisen stalinistin suojatyöpaikka ja saattohoitokoti.

Yleisradion tutkivan journalismin ryhmä voisikin seuraavaksi selvittää Ylen johtojärjestelmiä ja yhtiön sisäisiä puolueklikkejä. Aineisto on ainakin lähes käden ulottuvilla. Vai onko esteenä sensuurin ja hyllytyksen pelko?

Kangasalan äijä toivottaa pirteälle MOT-ohjelmalle menestystä stalinistijahdissa.

Toimittajaliittolaisten ja stalinistien määrässä Ylen kanssa samassa sarjassa kilpailee vain Helsingin Sanomat.


Suomen Journalistiliiton jäsenlehdessä mielipiteensä kertoo HARRI NYKÄNEN, HS/rikostoimitus:


Keskustelua
tarvitaan

Toimittaja Jouni Tervon MOT-ohjelma vasemmistolaisesta Toimittajaliitosta on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä erityisesti Toimittajaliiton jäsenluettelon julkaisu internetissä oli epäeettistä. Kollegani Jukka Rislakki näki siinä jopa McCarthyismia.

Itse koen sekä ohjelman, että jäsenluettelon julkaisun tärkeänä jo ammattikunnan itsetutkiskelun takia. Toimittajat ovat vetäneet tilille milloin minkin ryhmän kaapissa olleita luurankoja. Mielestäni on itsestään selvää, että myös oma pesä on selvitettävä. Lisäksi ammattikunta on ollut ensimmäisenä vaatimassa asioiden julkisuutta. Tuntuu oudolta jos olisimme nyt estämässä itseämme koskevien tietojen julkistamista.

Toimittajaliiton jäsenluettelo ei ole mikään musta lista, eikä siihen kuuluneiden tarvitse vaipua maan alle. Terve ja kriittinen itsetutkiskelu on kuitenkin paikallaan.

On selvää, että suuri osa liiton jäsenistä oli mukana aatteellisista ja idealistisista syistä, parempaa maailmaa rakentaakseen. Yhtä selvää on, että mukana oli tuulenhaistelijoita, jotka petasivat tulevia valta-asemia, mutta veikkasivat väärää hevosta. Maailma menikin aivan eri suuntaan kuin moni kuvitteli.

Tervon ohjelma osoitti kuitenkin, että Liitto oli Neuvostoliiton ohjailema käsikassara, jonka jäsenien asemaa käytettiin yhden ideologian ajamiseen.

Kaikki liittolaiset eivät tähän tietenkään osallistuneet, osa taas oli täysin valmis tekemään osansa propagandasodassa.

Jos toimittajalla on ideologia jonka puolesta hän liputtaa, on oikein odottaa, että hän tunnustaa avoimesti väriä. Juttujen motiivien olisi oltava läpinäkyviä, salaiset vaikutustarkoitukset ja salaiset taustavaikuttajat eivät kuulu eettiseen journalismiin.


Muuten Nykäsen kommentti iski naulan kantaan, mutta olen tietysti hieman eri mieltä tuosta väitteestä: Toimittajaliiton jäsenluettelo ei ole mikään musta lista, eikä siihen kuuluneiden tarvitse vaipua maan alle. Nimenomaan jokaisen tuohon kommunistijärjestöön kuuluneen sietäisi hävetä. Hei taistolaiset, te kannatitte Neuvostoliittoa. Siis Neuvostoliittoa.