Ilta-Sanomien yleisönosastossa joku kirjoitti tällaista:
Lauri Törni oli elämän tuhoaja
Saimme jälleen kerran lukea, kuinka Lauri Törniä on jälleen juhlittu. Vain vähän aikaa sitten häntä juhlittiin USA:ssa.
Mitä mahtanee liikkua sellaisten ihmisten päissä jotka vielä vuosikymmenten kuluttua jaksavat muistella arvotonta seikkailijaa ja tappajaa, jonka kuoltua maailma oli hitusen parempi paikka?
Törni oli selvästikin pyhittänyt koko elämänsä sotimiselle. Samantekevää hänelle oli missä ja miksi hän sai toteuttaa tappamisviettiänsä. Tällaisten miesten muisteleminen voitaisiin jo lopettaa ja käyttää siihen menevä energia rakentavasti.
Arvattavasti Törnin perinnekillat yms. kiihkoilijat perustelevat asiaansa isänmaallisuudella. Kuinka isänmaallista hänen toimintansa mahtoi olla Vietnamin viidakoissa?
Ylipäätään pitäisi kysyä, mihin tarvitaan isänmaallisuutta. Mihin isänmaallisuutta vallanpitäjät ja -tavoittelijat ovat käyttäneet historian aikana? Omilla aivollaan ajatteleva pystyy kyllä huomaamaan, että isänmaallisuus on retoriikkaa ja tapa hallita tyhmiä ja itsekkäitä kansoja. Itselleen poliittisen tai taloudellisen vallan käyttäjille ei ko. "arvoilla" ole mitään merkitystä, kun eteen tulee tilanne, jossa vastakkain ovat henkilökohtainen ja kansallinen etu. Harva taitaa muistaa, kuinka Mauno Koivisto aikanaan kehotti luopumaan kansallisista tunnuksista urheilukilpailujen yhteydessä. Se olisi kuitenkin hyvä alku maailmalle, jossa kansoja ei voida usuttaa toistensa kimppuun vetoamalla isänmaallisuuteen.
Historia osoittaa, kuinka rahvas on saanut verellään puolustaa "isänmaallisen" yläluokan omaisuutta. Tämä "isänmaallisuus" unohtuu kuitenkin välittömästi, kun pääoma tuottaa jossain muualla paremmin. Siis pyrkikäämme olemaan ihmisiä ja maailmankansalaisia joutavan nurkkapatriotismin sijaan.
Juha Mattila (19.7.2003 08:46)
Ensimmäinen vastaus hänelle oli tällainen:
Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Lauri Törni oli mukana sodissamme torjumassa kommunismia. On osaksi hänen ansiotaan, että sinulla on vapaus kirjoittaa tuollaisia tänne Nettiin. Sietäisi olla kiitollinen hänelle ja muille veteraaneille.
Vaikken tästä suomalaisesta demokratuurista kauheasti pidäkään, se kuitenkin on vähemmän huono idea kuin ihmisvihalle perustuva imperialistinen, maailmanvaltaan pyrkivä vihan ideologia. Jokainen kommunismia vastaan taistellut on sankari ainakin jossakin määrin.
Susanna (19.7.2003 09:16)
Erittäin asiallista tekstiä. Kerrankin joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.
Keskustelun avaajan Juha Mattilan oma ideologia käy ilmi hänen viestinsä viimeisestä kappaleesta:
Historia osoittaa, kuinka rahvas on saanut verellään puolustaa "isänmaallisen" yläluokan omaisuutta. Tämä "isänmaallisuus" unohtuu kuitenkin välittömästi, kun pääoma tuottaa jossain muualla paremmin.
Tuohan on itse Marxin klassinen läppä: pääomalla ei ole isänmaata. Tuollaisen läpän heittäminen talvi- ja jatkosodassa tunnetuksi tulleen Lauri Törnin urasta puhuttaessa viittaa siihen, että kirjoittajan mielestä Suomen olisi pitänyt antautua puna-armeijalle. Jos rahvas on vain puolustanut yläluokan omaisuutta, silloinhan kansan ns. syvillä riveillä eli ns. työväenluokalla ei kirjoittajan mielestä ollut mitään omaa intressiä vastustaa kommunismia. I rest my case.
Seuraava kommentti alkuperäisen viestin kirjoittajalle oli tällainen:
Juha Mattila(1): Olet oikeassa. Isänmaallisuus ajaa usein kaiken järjen ohi. Monikaan ihminen ei haluaisi itse osallistua mihinkään "yhteishengen nostatuksiin", mutta joutuu tahtomattaan osalliseksi kiihkomielisten maailmanparannukseen aseiden avulla. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman isänmaallisuutta ja sitä tukevia järjestelmiä ja ihmisiä.
Janne (19.7.2003 09:16)
No, me libertaristithan emme varsinaisesti kannatakaan isänmaallisuutta tai "sitä tukevia järjestelmiä", koska mehän kannatamme määritelmän mukaan vain yksilönvapautta. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että useimmat isänmaallisuuden vastustajina itsensä profiloivat ja Lauri Törniä inhoavat ihmiset eivät ole libertaristeja. Mainittakoon nyt varmuuden vuoksi vielä, että libertaristisessa yhteiskunnassa kukaan ei tietenkään "joudu tahtomattaan osalliseksi kiihkomielisten maailmanparannukseen aseiden avulla" - eihän libertaristisessa yhteiskunnassa ole asevelvollisuutta. On muistettava, että asevelvollisuuden vastustaminen ja pasifismi ovat kaksi eri asiaa.
Joku kommentoi edellistä kirjoittajaa näin:
Janne(3): Minusta olette tietämättömiä koko lähihistoriastamme kun
väitätte esim. Törnin (ja muiden taistelijoiden myös) toteuttaneen
"tappamisviettiään". Väite on sekä tietämätön että loukkaava sen aikaisia sotilaita kohtaan. Ensiksi Törnistä: hänen oli silloisissa oloissa paettava suomesta siitä syystä että sillonen vihollisemme olisi halunnut Törnin ja muutamia muita osana rauhan kauppahintaa. Siis ensin oma poliittinen johto MÄÄRÄSI hänet sotaan ja sitten saikin lähteä livohkaan.
Tuona aikana maailmalla ilman sosiaaliturvaa (ja alkuun ilman kunnollista kielitaitoa) ja rahaa ei pitkälle pötkitä, armeija on yksi vaihtoehto ja Vietnamiin osallistumiselle sai kansalaisoikeudet huomattavasti nopeammin. Siis ei sotilas sodassa yleensä "toteuta itseään" vaan saamiaan käskyjä. On ensin ymmärrettävä silloiset olosuhteet ja tajuttava ettei silloin ollut mahdollisuutta "olla sivari" ja sättiä vallitsevia oloja miten sattui huvittamaan.
VALPO (nyk SUPO) tuli ovelle paljon vähemmästäkin vaikka sitä ei nykyisin juurikaan myönnetä. Kyseinen tämän maan virallinen poliisiosasto kunnostautui paitsi sotasankareiden vainoojana
myös juutalaisten luovuttajana natseille suomesta.
Tämä kaikki oli "laillista" ja on syytä muistaa kuinka vaikeissa,
kiittämättömissä ja vasemmalle kallellaan olevissa oloissa
mm. Törni joutui päätöksiään tekemään. Neuvostoliitto painosti häikäilemäät suomea vähän joka asiassa ja tämä selitetään nyt
"reaalipolitiikaksi" vaikka se oli mitä suurinta toisinajattelijoiden vainoamista.
Törni kuten muutkin vapautemme puolesta taistelleet ovat kunniansa ansainneet, runonlausujat ja pubiviisastelijat ovat erikseen.
Peter (19.7.2003 11:37)
Asiallinen ja realistinen kommentti.
Otetaan nyt vielä mukaan tällainen kriittinen repliikki, ettei minua syytettäisi henkilönpalvonnasta:
Susanna(2): Vietnamin sota oli kuitenkin kaikkiaan niin inhottava konflikti, että kyllähän nyt valloille ryöpsähtänyt Törnin palvonta Suomessa on jossain määrin kyseenalaista. Vietnamin sodan veteraanina hänen arvostuksensa ei Jenkeissäkään liene ihan sitä luokkaa, kuin suomalaiset Törni-fanit mielellään kuvittelisivat, sillä kyseinen sota on amerikkalaisille monessakin mielessä kipeä asia, jota ei mielellään muistella, ja josta ei mielellään hankita aineksia myyttisiin heerostaruihin.
Epäilisin myös vähän Törnin kaltaisten ammattisotilaiden motivaatioita; tavoittelevatko he oikeasti jotain vapautta tai parempaa maailmaa, vai ovatko he vain elämystenhakija-seikkailijoita, joiden mielestä sotiminen on kivaa, tapahtui se sitten minkä asian puolesta tahansa? Mihin Törni olisi päätynyt tänä päivänä? Bosnian palkkasoturiksi?
Meitsi (19.7.2003 11:37)
Aivan.
"You smell that? Do you smell that? Napalm, son. Nothing else in the world smells like that. I love the smell of napalm in the morning. You know, one time we had a hill bombed, for twelve hours. When it was all over I walked up. We didn't find one of 'em, not one stinkin' dink body. The smell, you know that gasoline smell, the whole hill. Smelled like - victory."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti