Before the Iraq war, Pentagon hawks shut the State Department out of planning. This excluded anyone with development experience. As a result, the administration went into Iraq determined to demonstrate the virtues of radical free-market economics, with nobody warning about the likely problems.Joo-o, no noiden väitteiden todenmukaisuudesta voi olla montaa mieltä ("ei ketään kenellä olisi kokemusta kehitysasioista"), mutta ilmiselvästi vapaan markkinatalouden kannattajat ovat niitä dogmaattisia hörhöjä, jotka eivät perustele mielipiteitään. Onneksi vasta lähiaikoina on alettu vastustamaan laissez-faire markkinataloutta - kansan syvät rivitkin ovat vihdoin heränneet pyhästä markkinauskostaan.
The oil fields never did get privatized. Nonetheless, the attempt to turn Iraq into a laissez-faire showpiece was, in its own way, as much an in-your-face rejection of world opinion as the decision to go to war. Dogmatic views about the universal superiority of free markets have been losing ground around the world.
Krugman toki ohimennen perusteleekin sitä, mikä vapaissa markkinoissa niin kauhistuttaa:
Latin Americans are the most disillusioned. Through much of the 1990's, they bought into the "Washington consensus" - which we should note came from Clinton administration officials as well as from Wall Street economists and conservative think tanks - which said that privatization, deregulation and free trade would lead to economic takeoff. Instead, growth remained sluggish, inequality increased, and the region was struck by a series of economic crises.Ai jaa? Frasier-instituutin lukujen mukaan eniten talouttaan avanneilla kasvu oli kyllä kovinta. Suurimmat tuloerot puolestaan löytyivät Brasiliasta ja Chilestä, joissa yksityisen omistusoikeuden sijaan omaisuuden jakautuminen on pikemminkin ollut korruptoituneiden poliitikkojen harteilla (nk. sosialismia käsittääkseni).
Kriiseistä en sitten osaa sanoa tarkoittiko Krugman kenties Kuubaa, jossa Amnestyn mukaan on läntisen pallonpuoliskon heikoin ihmisoikeustilanne, vai Argentiinaa, joka valuuttakurssisääntelyllä ja julkisen velan kasvattamisella onnistui tuhoamaan koko maan pankkijärjestelmän (ja joka muutoin liberaalin talouspolitiikan ja markkinaehtoiseen kurssiin vaihtamisen jälkeen on viimeiset pari vuotta kokenut Latinalaisen Amerikan kovimpia kasvulukuja).
1 kommentti:
Ei kai Irakin öljykenttien avaamisessa vapaille markkinoille ole kuitenkaan kysymys siitä että ne oikeasti avattaisiin vapaille markkinoille? Luulen että resurssit on jo aikoja sitten jaettu, ja vapaita markkinoita ei sielläkään nähdä sen enempää kuin esimerkiksi Venäjälläkään. Odotetaan vain muutama vuosi, ja siellä Venäjälläkin turvataan kansallinen öljyntuotanto, ja myynti ulkomaille on vieläkin pienemmässä osassa kuin nykyään.
Öljy on oikeasti niin tärkeä resurssi että tuskin mikään valtio sitä helposti yksityisomistukseen luovuttaa. Ennemminkin uskoisin että öljyresurssit jaetaan poliittisin perustein.
Lähetä kommentti