Hoppe -glorifiointi: Argumentaatioetiikka

Yleinen mielipiteeni Hans Hoppesta on, yllätys yllätys, negatiivinen. Hänen maahanmuuttopolitiikkansa on mielestäni kehitysvammaista ja veikkailen vähän, että hän on kaappimonarkisti.

Loppujen lopuksi kuitenkin sokeakin kana löytää jyvän, ja tämä jyvä sattuu myös olemaan yksi hienoimmista perusteista itseomistusoikeudelle ja siten luonnon oikeuksille. Tämä ns. argumentaatioetiikka pohjautuu siihen, ettet voi väittää vastaan ilman, että hyväksyisit itseomistusoikeuden.

Pelkästään se fakta, että yksilö väittelee, perustuu
oletukseen, että hän omistaa itsensä ja että hänellä
on oikeus elämäänsä ja omaisuuteen.

Esittäessäsi argumentin työllistät omaisuuttasi, kehoasi; tämä on siis pätevä yksityisomistuksen muoto, jonka takia väitellessäsi kanssani omistusoikeudesta syyllistyisit loogiseen ristiriitaan. Ristiriita taas ei voi koskaan pitää sisällään totuutta, joten se ei voi olla pätevä argumentaation muoto.

Deontologia ja teleologia sovellettuna libertarismiin

Viime kirjoitelmassani valoitin vähän omia ajatuksiani seurausetiikasta ja maahanmuutosta. Kylläpä nyt posket punottaa. Lukiessani kirjoitustani uudestaan, tuntui kuin olisin mainostanut avoimesti Kantia. Haluan ilmoittaa etten ole kantilainen enkä usko kategorisen imperatiivin mahtavaan voimaan, mutta katson asioita silti velvollisuuseettisestä näkökulmasta.

Deontologiset libertaarit kannattavat libertarismia, koska katsovat NAP:n, eli nonaggressioprinsiipin, olevan tärkeimpiä oikeuksia, jota jokaisella on velvollisuus noudattaa, kun taas teleologiset libertaarit kannattavat libertarismia vapauden suomien myönteisien vaikutuksien takia.

Deontologinen (velvollisuuseettinen) libertarismi on sitä, että velvollisuus syntyy tutkimalla luonnonoikeuksia ja nonaggressioprinsiippiä. Deontologian moraalisäännöt, joita siis jokaisella ihmisellä on velvollisuus totella, saadaan yleensä luonnonoikeutta tutkimalla. Murray Rothbard, anarkokapitalismin isä, oli deontologisen libertarismin kannattaja ja luonnonoikeus teoreetikko. Rothbard käsitteli tätä aihetta kirjassaan Ethics of the Liberty.

Teleologiset libertaarit (esim. utilitaristit) katsovat, että nonaggressioprinsiippiä rikkomalla voidaan saavuttaa suurempi vapaus kaikille, johon Rothbard vastasi, ettei keinojen pitäisi olla ristiriidassa päämäärän kanssa. Teleologiset libertaarit myös kysyvät, mistä itseomistusoikeus on johdettu, eihän luonnonoikeusteoria selviä Humen giljotiinista. Tähän Stefan Molyneux on esittänyt, että jos en omistaisi kehoani, niin kuka omistaisi.

Maahanmuutto ja etiikka, eli "Miksi en kannata maahanmuuton rajoitteita?"

Haluaisin kommentoida aiemman artikkelini johdosta syntyneitä kommentteja. Aloitetaanpas: en kiellä, etteikö olisi hyvin mahdollista, että somalit, romanit jne. aiheuttaisivat jonkinlaisia ongelmia yhteiskunnalle, mutta totta puhuen, ei voisi vähempää kiinnostaa. On erittäin epälibertaaria ajatella tekojen seurauksia; tekoja ja tekojen motiiveja pitäisi tutkia Kantin perinteiden, kategorisen imperatiivin, mukaisesti.

Seurausetiikan - yleisin seurausetiikkaa seuraava filosofian haara on utilitarismi - nimissä voidaan sallia mm. hyvinvointivaltio, progressiivinen verotus, julkinen omaisuus jne. Kuten ymmärrätte, seurausetiikka pystyy olemaan erittäin epäliberaalia.

Velvollisuusetiikka on syntynyt klassisen liberalismin perinnöstä. Velvollisuuseettisiä ajattelijoita ovat olleet mm. Immanuel Kant, Friedrich Nietzsche jne. ja monet luonnonoikeusteoreetikot. Velvollisuusetiikalle tärkeintä on, miten teko suoritetaan ja mikä on teon motiivi. Näitä toimia rajoittaa jonkinlainen moraalijärjestelmä, jonka filosofi on itse määritellyt. Seurausetiikalle tärkeintä on mahdollisimman monen hyvinvointi, onnellisuus ja hyöty. Tämän nimissä sallitaan sosiaaliliberalismi, sosialismi, kommunismi, ääritapauksissa myös libertaristinen minarkismi, kuten Ludwig von Misesin tapauksessa.

Robert Nozick, libertaari teoreetikko ja kirjailija, esitti ns. utility monster -teorian. Teorian mukaan on mahdollista, että joku ihminen saa niin uskomattoman määrän onnelisuutta jostain asiasta, että tuhat ihmistä voi jäädä ilman kyseistä asiaa. Onnellisuushan on laskettavissa utilitarismin mukaan.

Utilitarismi myös olettaa, että olet täysin tietoinen tekojesi seurauksista. Uskon, ettei edes ole mahdollista ymmärtää yhden sormenheilautuksen seurauksia; se voisi esim. johtaa muutoksiin ilmakehässä, joka siten tekisi tilaa tornadolle, joka johtaisi satojen tai tuhansien kuolemaan.

Seurausetiikka vaatisi järjettömästi tietoa tekojen mahdollisista seurauksista.

Seurausetiikan järjettömyys nähdään viimeistään siinä, mitä tapahtuisi, jos irtolainen tai asunnoton tulisi pyytämään rahaa. Velvollisuusetiikan seuraajat haluaisivat auttaa tätä henkilöä antamalla rahaa riippumatta siitä, tuhlaako hän saamansa rahan viinaan ja/tai huumeisiin, tappaen loppujen lopuksi itsensä. Seurausetiikan seuraajat voisivat siten kieltäytyä antamasta rahaa, tietäen teon mahdolliset seuraukset, mutta onhan mahdollista, että tämän irtolaisen/asunnottoman kuolema johtaa joidenkin onnellisuuteen; esim. se raha, joka menisi hänen taskuihinsa sossun luukulta, päätyisikin parempiin julkisiin palveluihin tai jopa takaisin niiden, joilta raha on varastettu, taskuihin. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että olisimme tietoisia kaikista teon mahdollisista seurauksista. Tärkeintä on se, miksi teko suoritettiin, eli mikä oli teon motiivi.

Kauhajoen välikohtauksesta

On erittäin ikävää, kun henkilö päättää lopettaa elämänsä, mutta vielä pahempaa on, kun hän päättää viedä ainakin kymmenen mukanaan. On erittäin mahdollista, että Suomessakin alkaa leviämään tälläinen kouluammuskelutapahtumien kaltainen tapa. Kuten monet Yhdysvaltain kritisoijat ovat huomauttaneet, tämä on jo melkein arkea siellä.

Minun on aivan pakko liittää tähänkin jotain libertaristista propagandaa. Loppujen lopuksi tämäkin tapaus johtuu julkisesta koulujärjestelmästä.

Koulut palvelevat työntekijöitään, eivät asiakkaitaan eli oppilaita ja näiden vanhempia. Koulujärjestelmää ylläpitävät byrokraatit eivät välitä niinkään oppilaiden menestyksestä tai hyvinvoinnista, vaan he palvelevat koulujen työntekijöitä eli opettajia.

En voi muuta kuin pelätä, koska alkaa tietokonepelien, tv-ohjelmien jne. syyttäminen.

Kansallisen Kokoomuksen kristillis-konservatiiviset, autoritaariset kiihkoilijat alkavat taatusti taistella sananvapautta vastaan vaatimalla tietokonepelien, internetsivustojen ja tv-ohjelmien sensurointia käyttämällä tätä tapausta tekosyynä.

SDP on aina ollut hieman sosialistinen puolue. Heille tämä tapaus on markkinatalouden vika. En voi kuin heristää päätäni tälläisille tapauksille.

Kyseinen henkilö on idiootti (hän on sairaalahoidossa) ja totta puhuen, huolestuneena opiskelijana, toivon hänen kuolemaansa. Pahinta mitä ihmiskunnalle voisi sattua olisi se, että hän tervehtyisi tilanteestaan.

Nuoret protestoivat koulupukuja vastaan...

...jakamalla Hitler Jugend-pinssejä oppilaille!

Feminismi ja aikuisviihde

1980-luvun jälkeen ilmestynyt outo näkymä poliittisella horisontilla: feministit liittoutuvat yhteen uskonnollisten fundamentalistien kanssa ajaakseen pornografiaa vastustavia lakeja.

Tämä ilmiö on vahingollinen myös naisten hyvinvoinnille:
a) feminismi ajoi ennen sananvapauden sanomaa, jotta myös naiset voisivat vaikuttaa politiikassa;
b) feministit ajoivat ennen laajempaa seksuaalista vapautta, mukaan lukien pornografian vapauttamista.

Ajatus pornografian vahingollisuudesta naisia kohtaan on lähtenyt ns. radikaalien feministien keskuudesta. Radikaalin feminismin mukaan pornografia on "sukupuoliväkivaltaa" ja se rikkoo naisten ihmisoikeuksia.

Miksi pornografia nähdään väkivaltana, eikä pelkästään harmittomina sanoina ja kuvina? Ajatus väkivallasta on varmaankin vakiintunut Minneapolisin pornografian vastaisen lain yhteydessä. Kyseisen lain mukaan kaikki aikuisviihdealan työntekijät on pakotettu työnkuvaansa ja heillä on siten täysi oikeus vaatia korvauksia heitä työllistäviltä yrityksiltä. Lain mukaan vaikka olisit täysi-ikäinen, tiedostanut työnkuvasi, ja allekirjoittanut sopimuksen todistajien läsnäollessa, valintasi ei ollut vapaaehtoinen.

Monien radikaalifeministien mukaan nainen ei voi antaa suostumustaan mihinkään, sillä miesvaltaisessa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa miehet ovat vaurioittaneet suostumuksen käsitteen käyttökelvottomaksi. Pelottavaa, eikö?

Pornografian puolustamiseen ei oikeastaan voida käyttää sananvapautta argumenttina, sillä vastustajat voivat kiertää sen väittämällä sen olevan patriarkaalinen vapaus tai jotain vastaavaa, vaan täytyy toimia ja ajatella heidän ehdoillaan. Kysynpä radikaaleilta feministeiltä, onko aikuisviihdenäyttelijät tosiaan pakotettu työskentelemään kyseisellä alalla. Miten pornografia aiheuttaa yhteiskunnallista väkivaltaa naisia kohtaan?

Ensimmäistä kysymystä koskien on toteutettu satoja tai peräti tuhansia gallupeja siitä, onko aikuisviihdenäyttelijät pakotettu työhönsä. Yksikään haastatelluista ei ollut joutunut pakottamisen kohteeksi, eivätkä he väitä tuntevansakaan ketään, joka olisi pakotettu. Radikaalit feministit vastaavat näihin todisteisiin väittämällä, ettei "terve" nainen suostuisi näyttelemään aikuisviihteessä. Heidän mukaansa aikuisviihdenäyttelijät ovat henkisesti ja psyykkisesti vaurioituneita patriarkaalisen yhteiskunnan takia.

1800-luvulla naiset taistelivat tasa-arvon puolesta. He halusivat, että heidän suostumuksensa otettaisiin tosissaan sopimusten yhteydessä ja että heidän oikeutensa omaan ruumiiseensa ja sen koskemattomuuteen tunnustettaisiin laillisesti. Nyt radikaalit feministit haluavat tuhota kaiken tämän.

Radikaalit feministit väittävät kulttuurillisten paineiden vaikuttavan aikuisviihdenäyttelijän valintoihin. Totta kai se vaikuttaa. Kulttuurilliset paineet vaikuttavat meidän jokaisen valintoihin. Täytyisikö meiltä kieltää kaikki, koska kulttuurilliset painet sattuvat nyt vaikuttamaan niihin?

Toista kysymystä koskien, eli miten aikuisviihde aiheuttaa yhteiskunnallista väkivaltaa naisia kohtaan, radikaalien feministien argumentti on, että pornografia aiheuttaa väkivaltaa naisia kohtaan, etenkin raiskauksien muodossa. Kaikki naiset ovat siten aikuisviihteen uhreja, sillä kaikki ovat vaarassa.

Aikuisviihde todellakin voi vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, vaikkakin viimeaikaiset tutkimukset osoittavat toisin, mutta on erittäin vaikea laskea vaikutuksen määrää objektiivisesti. Ihmisen aivot ja niiden seksuaaliset vastaukset ovat erilaisia ja erittäin vaikeita ymmärtää. Sitä paitsi, tutkijoiden tulokset tuntuvat vaihtelevan heidän sitoutumuksensa mukaan.

Tasavertaisuuden vuoksi voimme ajatella pornografian määrän korreloivan raiskauksien määrän kanssa. Mitä tämä korrelaatio sitten osoittaisi? Korrelaatio ei ole yksinkertainen syy-seuraus tapahtuma. On loogisesti virheellistä väittää, että jos A korreloi B:n kanssa, silloin A aiheuttaa B:n. Nämä molemmat muuttujat voivat johtua täysin erillisestä muuttujasta C. Esimerkiksi, jossain kaupungissa voi olla vahva korrelaatio tohtorien määrä kaupungissa ja alkoholin kulutus. Nämä muuttujat eivät johdu toisistaan, vaan täysin eri muuttujasta: kaupungin väkimäärästä.

Kaksi palavaa kysymystä nyky-yhteiskunnan feministien keskuudessa on: a) pystyykö feminismi edistämään seksuaalista vapautta ja b) pystyvätkö sananvapaus ja feminismin kulkemaan rinta rinnan?

Feministi Myra Kostasli on viisain sanoin myöntänyt: "Sanan- ja painonvapaus ei välttämättä takaa oikeudenmukaista ja rauhallista yhteiskuntaa, mutta ilman näitä vapauksia, ei yhteiskunnan rauhaa takaa mikään."

Alkuperäinen teksti: http://www.isil.org/resources/lit/banning-porn.html

Hoppe -kritiikki: Maahanmuutto

Libertaristisen teorioitsijan ja kirjailijan Hans-Hermann Hoppe ja hänen seuraajansa ovat vahvasti sillä kannalla, että maahanmuuttoa tulee rajoittaa. Heidän mielestään täysin vapassa markkinataloudessa maahanmuutto rajoittuisi itsestään, sillä jokaikinen neliömetri maata on yksityisessä omistuksessa ja siten maanomistajat saavat päättää ketkä saavat kulkea heidän tonttinsa lävitse.

En voi väittää vastaan. Näin varmastikin kävisi anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa. Itse en näe sitä hyvänä asiana, toisin kuin Hoppe, mutta uskon että niin kauan kun työvoiman kysyntää on, niin ovat yrittäjät valmiita maksamaan maanomistajille jotta he sallisivat liikkumisen vapauden. Yksityisomistuksen nojalla voidaan rajoittaa maahanmuuttoa.

Ymmärtääkseni Hoppe itse ja hänen seuraajansa kannattavat valtion harjoittamaa maahanmuuton rajoittamista. Jotta tämä olisi moraalisesti hyväksyttävä väite, täytyisi meidän lähteä olettamuksesta että valtion omistukseen pätee yksityisomistusoikeus. Tämä olettamus on ristiriidassa anarkokapitalistisien periaatteiden kanssa, joiden mukaan valtio ei voi olla minkään asian laillinen omistaja, ei edes vallan. Valtion toimesta rajoitetun maahanmuuton hyväksyminen on valtion hyväksymistä.

Aika, jolloin yksityinen lainvalvonta on ollut vain arkea

Englannissa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa on vallinut yhteisöllinen yhteistyö ja yksityinen lainvalvonta.

Englannissa ei ollut ollut poliisia sanan nykyisessä merkityksessä ennen vuotta 1829, jolloin ministeri sir Robert Peel muodosti Scotland Yardin Lontoon alueelle. Sen jälkeen julkinen lainvalvonta levisi ympäri maata 1830- ja 1840-luvuilla.

Mutta ennen kuin Bobbyjen hirmukausi alkoi, Englannin lainvalvonta luotti järjestöihin, jotka tunnettiin nimellä Associations for the Prosecution of Felons, tuttavallisemmin rosvon-nappaajat. Näiden järjestöjen toiminta oli sekoitus naapureiden yhteistä toimintaa pitääkseen naapurustonsa rikosvapaana, vakuutusyhtiötä ja Villissä Lännessä olleita palkkionmetsästäjäjoukkioita. Tietyn naapuruston asukkaat keräsivät resursseja, tarjoten myös työvoimaa, heidän lähialueella sijaitsevalle rosvonnappaajajärjestölle. Järjestö piti silmällä aluetta varkaiden varalta (varsinkin niiden varkaiden, jotka ryöstivät parhaillaan taloa jossa oli rosvonnappaajajärjestön jäsenyysplakaatti). Jos rikos sattui (järjestön jäsenelle), rosvonnappaajat etsivät rosvon käsiiinsä, tai tarjosivat palkkiota hänen nappaamisekseen, tehden yhteistyötä muiden alueiden rosvon-nappaaja järjestöjen kanssa, sitten käyttäen kerättyjä resursseja maksaakseen rikollisen tuomitsemisesta valtion tuomioistuimessa (rikosoikeus ei siihen aikaan ollut ilmaista).

Tämä perinteinen englantilainen järjestelmä, jonka juuret ovat syvällä anglosaksisessa yksilökeskeisessä kulttuurissa, siirtyi 1900-luvulla nykyiseen keskitettyyn lainvalvontaan ja aseiden hallussapidon rajoittamiseen. Vanhassa järjestelmässä jokainen mies kansalainen oli poliisi ja heidän käyttäytymistään eivät rajoittanut valtion lait vaan taloudellisen itsekkyyden lait, voiton tavoitteleminen. Järjestelmä oli sosiaalisempi kuin nykyinen enemmistölle varattu päätäntävalta, sillä jokainen sai päättää, haluaako liittää oman kotinsa lainvalvonnan alle.

Alkuperäinen teksti: http://libertariannation.org/a/f21l1.html

Amerikkalaisilla keskitysleirejä?

"Puolan tiedustelu myöntää ensimmäisen kerran, että Yhdysvalloillakin on ollut salainen vankilaitos Puolassa."

Vankiloiden toiminta valtiottomassa yhteiskunnassa

Yksi suurimmista haasteista anarkistiselle filosofialle on vankilat, eli kysymys siitä, miten väkivaltaisia rikollisia säilytettäisiin rangaistuksen ajan. Tutkikaamme siis rankaisevia mekanismeja, jotka voisivat toimia valtiollisen järjestelmän poissaollessa.

Ensimmäiseksi, voinemme olettaa, että valtion poissaollessa yksityisten suojelusjärjestöjen olisi pakko yhdistää voimansa rajoittaakseen nykyaikaisen taloudellisen elämän saavutukset niiltä, jotka vahingoittavat kanssaeläjiään. Sellaiset hyödykkeet kuten pankkikortit, kuljetus, ruoka jne. pystytään kieltämään niiltä, jotka ovat todistettavasti tehneet väkivaltarikoksen.

Sitä paitsi valtiottomassa yhteiskunnassa ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin "julkinen omaisuus", joten väkivaltarikollisten olisi erittäin vaikea saada pääsyä minnekään, sillä tiet, puistot, metsät jne. olisivat yksityisessä omistuksessa.

Kuka tahansa, joka sattuisi auttamaan henkilöä, joka on tuomittu väkivaltarikoksesta, pelästyttäisi oman suojelusjärjestönsä, joka siten joutuisi kieltämään häneltä suojeluspalveluiden saannin, jolloin hän joutuisi kieltämään rikolliselta avun.

Joidenkin mielestä tämä ratkaisu on liian epävarma. He haluaisivat varmistaa väkivaltaisten sosiopaattien säilytys jossakin laitoksessa, jotta yhteiskunta voisi olla turvallinen, ja joidenkin mielestä tämä ratkaisu on liian brutaali, mutta siitä lisää seuraavaksi.

Ennen kuin aloitamme tämän ongelman ratkaisun, minun täytyy huomauttaa, että jos väkivaltaisten sosiopaattien ongelma on hyvin laaja, se tuskin loisi minkäänlaista moraalista oikeutusta valtiolle. Jos yhteiskunta kirjaimellisesti sikiäisi pahoista ihmistä, nämä ihmiset siten pystyisivät soluttautumaan valtioon, poliisiin ja armeijaan ja täten pääsivät saalistamaan niitä ihmisiä, jotka pystytään riisumaan aseista laillisin toimin.

Jos kuitenkin pahoja ihmisiä on hyvin vähän, me tuskin tarvitsemme valtion kaltaista väkivaltakoneistoa suojaamaan meitä niin pieneltä ongelmalta.

Toisin sanoin, jos maailmassa on paljon pahoja ihmisiä, meillä ei saa olla valtiota, ja jos pahoja ihmisiä on vähän, me emme tarvitse valtiota.

Joka tapauksessa kuvitelkaamme, mitä tapahtuisi raiskaajalle valtiottomassa yhteiskunnassa. Kaikki yleisimmät suojelusjärjestöt haluaisivat välttää väkivaltaisen toimesta koituneita sairaalalaskuja: koska he ovat taanneet asiakkailleen väkivallattoman ympäristön, he joutuisivat kustantamaan nämä laskut.

He voisivat taata asiakkailleen vaikka ns. raiskaussuojan. Osana tätä suojaa olisi lupaus maksaa huomattava taloudellinen korvaus raiskauksen uhrille. Naiset, joyka eivät pysty kustantamaan tätä suojaa, voisivat saada lahjoituksia naisten ja miesten tasa-arvoa ajavilta yhdistyksiltä tai lakimiehet voisivat luvata edustaa heitä pro bono, saaden vastineeksi siivun maksetusta korvauksesta.

Jos nainen joutuu raiskatuksi, hän vetoaa omaan suojelujärjestöönsä korvausta varten. Suojelusjärjestö etsii raiskaajan käsiinsä käyttäen käytössään olevaa teknologiaa hyödykseen ja laittavat etsivän etsimään raiskaajan käsiinsä. Raiskaajan löydettyään hän koputtaa hänen kotiovelleen ja ilmoittaa:

"Hyvää päivää, herra Aaltonen. Teitä on syytetty raiskauksesta ja minä olen tullut tänne tänään kertomaan teille vaihtoehtonne ja oikeutenne tässä kyseisessä tilanteessa. Yritämme tehdä tämän prosessin mahdollisimman kivuttomaksi teille, joten järjestämme oikeudenistunnon teille sopivaan aikaan. Jos ette saavu paikalle sovittuun aikaan, tai todistatte valheellisesti tai totuutta väännellen, me aloitamme teitä kohtaan huomattavat sanktiot, jotka on esitetty teidän suojelusjärjestön kanssa solmimassanne sopimuksessa. Meidän solmimamme sopimus teidän käyttämänne pankin kanssa sallii meidän jäädyttää varanne. Tilille jätetään pieni rahallinen summa elintarvikkeita ja oikeuskuluja varten siksi ajaksi, jona te olette syytettynä väkivaltarikoksesta. Olemme solmineet teidän käyttämienne lento-, bussi- ja junayhtiöiden kanssa sopimuksen, joka estää teitä lähtemästä kaupungista ennen kuin asia on ratkaistu."

"Voitte edustaa itseänne oikeudenistunnossa, valita yhden meidän palveluksessamme olevan lakimiehen tai me voimme maksaa haluamasi lakimiehen palveluksista, kunhan hänen taksansa ovat hyvän maun rajoilla. Voimassaolevan turvallisuussopimuksenne mukaan saamme pääsyn kotiinne tutkimussyistä. Teillä on täysi oikeus kieltää pääsymme kotiinne, mutta silloin oletetaan teidän olevan syyllinen rikokseen, josta teitä epäillään, minkä johdosta voimme toimeenpanna sopimuksemme sallimat sanktiot. Jos teidät todetaan syyttömäksi rikokseen, josta teitä epäillään, maksamme 20 000 euroa korvaukseksi. Tämän korvauksen kustantaisi se nainen, joka syyttää teitä tästä rikoksesta. Olemme myös valmiit tarjoamaan teille ilmaisia terapiaistuntoja, jotta voisitte helpommin välttää tämän kaltaiset tilanteet."

Oikeudenistunto alkaa ja loppujen lopuksi ratkaisu saadaan aikaan. Jos mies tuomitaan syylliseksi, hän saa toisen visiitin hänen turvajärjestönsä edustajalta, joka jälleen ilmoittaa hänelle:

"Hyvää päivää, herra Aaltonen. Teidät on tuomittu syylliseksi raiskaukseen ja minä olen tullut tänne ilmoittamaan rangaistuksestanne. Olemme solmineet sopimuksen käyttämänne pankin kanssa, joka on sulkenut pankkitunnuksenne ja siirtänyt varanne meille. Me vähennämme tutkimuksestamme ja oikeudenistunnosta syntyneiden kulujen summan näistä varoista ja siirrämme puoli miljoonaa euroa naiselle, jonka olette raiskannut. Olemme myös solmineet käyttämänne sähköyhtiön ja vesilaitoksen kanssa sopimuksen, jonka nojalla sähkön ja veden myynti teille on nyt keskeytetty. Lisäksi, mikään huoltoasema ei suostu myymään teille polttoainetta, eikä mikään juna-, lento- tai bussiyhtiö suostu myymään teille lippua. Me solmimme sopimukset kaikkien kotinne lähellä sijaitsevien kauppojen kanssa, jotta he kieltäytyisivät myymästä teille mitään. Jos astutte jalallannekaan kadulle, joka sijaitsee talonne edustalla, teidät pidätetään luvattomasta läpikulusta."

"Voin kertoa teille aivan suoraan ,että jos päätätte jäädä kotiinne, ette voi selvitä kovin pitkään. Teiltä loppuvat ruoka ja vesi. Voitte aina yrittää karata kotoanne, jolloin joutuisitte jättämään kaiken omistamanne. Silloinkin voisitte vain juosta jonnekin piiloon. Jos onnistuisitte tässä uhkarohkeassa yrityksessä, nimenne lisättäisiin rikollisten keskusrekisteriin, eikä teitä edustaisi enää kukaan yksikään kunniallinen suojelusjärjestö."

"Kuitenkin on olemassa vaihtoehto. Jos tulette mukaamme, tarjoamme teille viiden vuoden ajaksi työpaikan. Tuona aikana työskentelette meille ja työasemanne määräytyy osaamisenne perusteella. Jos teillä ei ole hyödyllisiä taitoja, voimme kouluttaa teitä. Teidän palkkanne siirretään suoraan meille ja niillä rahoilla korvaamme aiheuttamianne kuluja. Osa näistä tuloista laitetaan säästöön, jotta päästessänne vapaaksi teillä on pieni pesämuna, jolla aloittaa uusi elämä. Vapaaksi päästyänne teidän nimenne pyyhitään mustalta listalta ja olette jälleen vapaa kansalainen."

Pystymmekö edes kuvittelemaan jonkun valitsevan omaan kotiinsa jäämisen ja kuolemisen janoon ja nälkään? Vaikka raiskaaja ei edes haluaisi tulla paremmaksi ihmiseksi, hänkin varmasti ymmärtää annettujen vaihtoehtojen hyöty-haittasuhteet.

Alkuperäinen teksti: http://www.lewrockwell.com/molyneux/molyneux19.html

Miksi Suomessa ei ole poliittista satiiria?

Törmäsin Youtubessa pariin hauskaan Vladimir Putin-satiiriin.

Ensimmäinen oli tämä, jota lauletaan Peppi Pitkätossu-laulun sävelellä:

Ich bin Präsident, middemiddemit Zweidrittel-Mehrheit!

Verfassung umgestellt, widdewiddewie sie mir gefällt.

Hey Putin Kampfschlumpf, nackedi-nackedei-nackehoppsassa,

hey Putin Kampfschlumpf, der macht was ihm gefällt.

Oppositionelle sind für mich Kriminelle,

alle groß und klein, lalalala, sperr ich erstmal ein.

Hey Putin Kampfschlumpf, seine Gegner gehen hoppsassa!

Hey Putin Kampfschlumpf, der macht was ihm gefällt.

Die Merkel sagt zu mir: “Biddebidde sei doch demokratisch.”

Doch mit mir gibt’s nur diggedigge-Diktatur.

Ich hab ein Haus, da zieh ich nie mehr aus,

und jeder, der mich stört, den schmeiß ich dann zum Fenster raus!

Ich hab ein Haus, ein Äffchen und ein Pferd,

und wer mich nicht mehr mag, hat morgen dann kein Gas im Herd.

Abrüstungsvertrag, widdewiddewitt, und auch der Westen,

ja da scheiß ich drauf, widdewiddewitt, und rüste auf.

Toinen oli tämä, jota lauletaan Dschingis Khan-yhtyeen kappaleen Moskau, Moskau sävelellä:

Putin, Putin,
lupenreiner Demokrat,
baut sich einen Zarenstaat,
hahahaha ha, HEY!

...yms. En jaksa kirjoittaa sanoja tähän kokonaan, koska niitä ei löytynyt googlettamalla.

Ilmaisu "lupenreiner Demokrat" eli "putipuhdas demokraatti" on viittaus Saksan entisen pääministerin Gerhard Schröderin neljän vuoden takaiseen lausuntoon. Sanavalinta "lupenreiner Demokrat" on sen verran erikoinen ja harvinainen, että näiden sanojen käyttäminen tuossa laulussa tuo saksalaiselle kuulijalle heti mieleen Schröderin lausunnon.

Schröder on myöhemminkin puolustellut arviotaan Putinista. Tästä syystä Venäjän oppositio pitää Schröderiä Putinin agenttina.

Niinpä ei ole ihme, että Schröder on sittemmin saanut hyväpalkkaisen duunin ryssäläisestä suuryhtiöstä Gazpromista. Tämä miljardifirma rakentaa paraikaa Nordstream-maakaasuputkea Venäjältä Itämeren kautta Saksaan.

Sama Nordstream eli Gazprom maksaa lihavaa palkkaa Suomen entiselle pääministerille ja entiselle eduskunnan puhemiehelle Paavo Lipposelle. Venäjän vallanpitäjien eli Putinin fasistijuntan omistama Gazprom on siis ostanut Schröderin ja Lipposen.

Nämä molemmat parodialaulut on esitetty Saksan tv:ssä.

Miksi Suomessa ei koskaan ole televisiossa poliittista satiiria? Miksi Suomessa kukaan ei ole tehnyt mitään parodiaa Paavo Lipposesta, joka on nykyään Putinin ostama lobbari?