Viime kirjoitelmassani valoitin vähän omia ajatuksiani seurausetiikasta ja maahanmuutosta. Kylläpä nyt posket punottaa. Lukiessani kirjoitustani uudestaan, tuntui kuin olisin mainostanut avoimesti Kantia. Haluan ilmoittaa etten ole kantilainen enkä usko kategorisen imperatiivin mahtavaan voimaan, mutta katson asioita silti velvollisuuseettisestä näkökulmasta.
Deontologiset libertaarit kannattavat libertarismia, koska katsovat NAP:n, eli nonaggressioprinsiipin, olevan tärkeimpiä oikeuksia, jota jokaisella on velvollisuus noudattaa, kun taas teleologiset libertaarit kannattavat libertarismia vapauden suomien myönteisien vaikutuksien takia.
Deontologinen (velvollisuuseettinen) libertarismi on sitä, että velvollisuus syntyy tutkimalla luonnonoikeuksia ja nonaggressioprinsiippiä. Deontologian moraalisäännöt, joita siis jokaisella ihmisellä on velvollisuus totella, saadaan yleensä luonnonoikeutta tutkimalla. Murray Rothbard, anarkokapitalismin isä, oli deontologisen libertarismin kannattaja ja luonnonoikeus teoreetikko. Rothbard käsitteli tätä aihetta kirjassaan Ethics of the Liberty.
Teleologiset libertaarit (esim. utilitaristit) katsovat, että nonaggressioprinsiippiä rikkomalla voidaan saavuttaa suurempi vapaus kaikille, johon Rothbard vastasi, ettei keinojen pitäisi olla ristiriidassa päämäärän kanssa. Teleologiset libertaarit myös kysyvät, mistä itseomistusoikeus on johdettu, eihän luonnonoikeusteoria selviä Humen giljotiinista. Tähän Stefan Molyneux on esittänyt, että jos en omistaisi kehoani, niin kuka omistaisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti