Loppujen lopuksi kuitenkin sokeakin kana löytää jyvän, ja tämä jyvä sattuu myös olemaan yksi hienoimmista perusteista itseomistusoikeudelle ja siten luonnon oikeuksille. Tämä ns. argumentaatioetiikka pohjautuu siihen, ettet voi väittää vastaan ilman, että hyväksyisit itseomistusoikeuden.
Pelkästään se fakta, että yksilö väittelee, perustuu
oletukseen, että hän omistaa itsensä ja että hänellä
on oikeus elämäänsä ja omaisuuteen.
Esittäessäsi argumentin työllistät omaisuuttasi, kehoasi; tämä on siis pätevä yksityisomistuksen muoto, jonka takia väitellessäsi kanssani omistusoikeudesta syyllistyisit loogiseen ristiriitaan. Ristiriita taas ei voi koskaan pitää sisällään totuutta, joten se ei voi olla pätevä argumentaation muoto.
5 kommenttia:
“Pelkkä fakta siitä, että yksilö väittelee, tekee
oletuksen että hän omistaa itsensä ja että hänellä
on oikeus elämäänsä ja omaisuuteen”
Miten niin? Yhtä hyvin hän voi olettaa että hänet omistaa joku muu ja siten vain omistajansa lupa väitellä.
"Miten niin? Yhtä hyvin hän voi olettaa että hänet omistaa joku muu ja siten vain omistajansa lupa väitellä."
Työllistät kehoasi vaikka tarvitsisitkin luvan käyttääksesi sitä. Yritätkö sanoa ettemme omista kehojamme, emme ole vastuussa mitä kukin tekee niille? Emme väittele jumaluudesta täällä. Jos haluat väittää että jumala ohjaa tekojamme, niin parasta alkaa hakea todisteita. Jottet omistaisi kehoasi, täytyisi sinun puolustaa orjuuttajasi oikeuksia omistaa sinut. Toivottavasti ymmärsit jotain, olen vähän väsynyt...
Individualismia vastustetaan yleensä kolletivistisista lähtökohdista, joissa yksilö (liberaaleja termejä käyttääkseni), mielletään yhteisönsä omaisuudeksi. Yhteisomistuksessa oleva yksilö voi siten aivan hyvin väitellä mikäli tämän yhteisö on myöntänyt tälle käyttöoikeuden kehonsa ääntä tuottaviin elimiin. Hoppen oletus on siis virheellinen koska hän olettaa yksilön tarvitsevan laajemmat oikeudet kuin tämä oikeasti tarvitsee puhuakseen.
Jos lähdetään takaisin orja-analogiaan, voimme huomata, että väitteleminen on silti oman kehonsa työllistämistä. Sanotaan, että nuori mies ja hänen orjansa (joka sattuu olemaan filosofi) väittelevät, vaikkapa orjuudesta. Nuori mies on antanut orjalle täydet valtuudet väitellä ja siten valtuuttanut hänelle väliaikaisen itseomistusoikeuden.
"Miten niin? Yhtä hyvin hän voi olettaa että hänet omistaa joku muu ja siten vain omistajansa lupa väitellä."
Vaikka orja sanoisikin minulle, että hänen herransa omistaa hänet ja hänen herrallaan on oikeus omistaa ihmisiä. Tämän kaltaisessa tilanteessa hän ei argumentoi vaan toteaa miten asiat ovat. Jos hän taas väittää, että hänen herrallaan pitäisi olla oikeus orjuuttaa ihmisiä mielivaltaisesti, emme voi tietää onko hänen herransa pakottanut hänet sanomaan näin...
Lähetä kommentti