Suurennuslasin alla: Ikärajat ja anarkokapitalismi

Tarvitsemmeko ikärajoja valtiottomassa yhteiskunnassa? Pystyttäisiinkö niitä edes määrittelemään ja ylläpitämään?

Jotta voisimme osoittaa, ettei ikärajoja tarvittaisi, täytyisi meidän osoittaa jollakin tavalla, että lapsillakin on itseomistusoikeus. Tämä on miltei mahdotonta, sillä etiikka näyttää pohjautuvan suurimmilta osiin sokeaan uskoon, mutta siihen on turha mennä. Jokainen muodostakoon mielipiteensä näistä asioista.

Jos tarvitsisimme ikärajat, miten nämä järjestettäisiin?

Ensinnäkin täytyy painottaa, kuinka tärkeää kunnon moraalinen ja hyveellinen kasvatus on. Lapsen vanhempien moraalinen velvollisuus, ei kuitenkaan de jure-velvollisuus, on kasvattaa lapsestaan henkilö, joka pystyy olemaan osana yhteiskuntaa ja käyttäytymään yhteiskunnan normien mukaisesti.

Toisekseen on painotettava että Alankomaissa, missä kannabiksen ja muiden mietojen huumeiden saanti on laillista, on varmastikin päihteiden saaminen helpottunut myös alaikäisille. Kuinka on käynyt? Alankomaissa on vähemmän mietojen ja kovien huumeiden käyttäjiä kuin esimerkiksi Amerikassa. Tämä varmasti pätee myös alaikäisiin, vaikkei kannabis olekaan kauhean hyvä vertailukohde. Kannabiksen polttaminen on kuitenkin vähemmän vaarallista kuin esimerkiksi impattavien aineiden, joita kuka vaan voi ostaa täysin laillisesti ja helposti. Kaksinaismoralismi ei ole kuollut aate.

Entäpäs vapaaehtoiset ikärajoitukset? Eivät ne nyt voi olla niin mahdoton käsite. Ihmisiä kuitenkin rajoittaa jonkun kaltaiset moraaliset normit.

Veikkaan, ettei kuka tahansa suostuisi myymään rynnäkkökivääriä 13-vuotiaalle, mutta varmastikin löytyisi niitäkin ihmisiä. Tämän probleeman ratkaisu on yhteisöllinen toiminta. Yhteisö voi potkia ulos yhteisöstä kenet vain, joka yrittää myydä lapselle aseita tai huumeita. Heidän toimintaansa voi kuitenkin rajoittaa tämän kyseisen henkilön sopimus tontin omistajan kanssa.