Individualismi, kollektivismi ja libertaristinen yhteisöllisyys

John T. Kennedy määrittelee individualismia ja kollektivismia:

Individualism holds that individuals are sovereign, that their rights are primary, and that individuals do not by their nature have any obligations or responsibilities to others that they have not freely chosen.

Collectivism holds that society or the group is sovereign, and may exercise legitimate authority over the individual.

Of course people may disagree about what is best for society. More fundamentally they can disagree whether "social goods" entail any moral obligation on individuals at all. What should be done when such disagreements arise? Individualism holds that all individuals must be free to pursue the ends they choose. The free market is the proper mechanism by which they may cooperate while pursuing individual ends. Collectivism holds that the collective is entitled to pursue collective goals by the application of collective force against dissenting individuals.

Tässä tietysti herää kysymys, ovatko individualismi ja libertarismi sama asia. Jokuhan voisi katsoa olevansa individualisti, vaikka ei kunnioittaisi toisten yksilöiden oikeuksia. Yleensä kuitenkin individualismi eli yksilökeskeinen ajattelu johtaa libertarismiin eli jokaisen yksilön vapauden kunnioitukseen, koska konfliktien, rangaistusten ja huonon maineen välttämiseksi on yksilön oman edun mukaista olla tekemättä rikoksia.

Kollektivismia ei pidä tässä yhteydessä sekoittaa yhteisöllisyyteen. Libertarismi eli vapauden ehdottomaan kunnioittamiseen perustuva etiikka ei ole mitenkään ristiriidassa yhteisöllisyyden kanssa. Aitoa yhteisöllisyyttä ei edes voi syntyä muuten kuin vapauden pohjalta, yksilöiden keskinäisen vapaan vuorovaikutuksen spontaanien prosessien tuloksena. Oskari Juurikkala viittaa juuri tällaiseen libertaristiseen yhteisöllisyyteen kolumnissaan Sosiaalivaltion moraalinen konkurssi, jossa ei-libertaristiset, valtiovallan luomat instituutiot esitetään nimenomaan aidon yhteisöllisyyden vastakohtana.

Juurikkalan kolumnissa esitetty dikotomia luonnolliset instituutiot/luonnottomat instituutiot perustuu Hans-Hermann Hoppen artikkeliin Natural Elites, Intellectuals, and the State, artikkeliin The Political Economy of Monarchy and Democracy, and the Idea of a Natural Order ja kirjaan Democracy: The God That Failed.

Kennedy tarkoittaa kollektivismilla libertarismin vastaista pakkovaltaista päätöksentekomenettelyä, ei yksilöiden vapaaehtoiseen yhteistoimintaan perustuvaa aitoa yhteisöllisyyttä. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihmiskäsityksen eroista: pakkovaltaisten yhteiskunnallisten rakenteiden legitimiteettiin uskominen perustuu väärään ihmiskäsitykseen, jossa unohdetaan ihmisen luonne moraalisia valintoja tekevänä yksilönä. Tämä pointti on esitetty myös paavi Johannes Paavali II:n kiertokirjeestä Centesimus Annus vapaasti suomentamassani pätkässä, jota olen usein käyttänyt sitaattina sähköpostiallekirjoitukseni yhteydessä:

Sosialismin perustavanlaatuinen virhe on sen ihmiskäsityksessä. Sosialismin mukaan yksilö on vain yhteiskunnan osa; sosialismissa yksilön hyvinvointi on jätetty täysin yhteiskuntakoneiston toiminnan varaan. Sosialismiin kuuluu uskomus, että yksilön hyvä voidaan saavuttaa ilman yksilön vapaata tahtoa, ilman yksilön vastuuta omista valinnoistaan hyvän ja pahan välillä. Sosialismi alentaa ihmisen pelkäksi yhteiskunnallisten suhteiden objektiksi. Sosialismissa katoaa käsitys moraalisia valintoja tekevistä autonomisista yksilöistä, joiden ratkaisuista sosiaalinen vuorovaikutus rakentuu. Tästä virheellisestä ihmiskäsityksestä seuraa sekä yksityisomistuksen vastustaminen että yksilönvapauden tilan määrittävän lainsäädännön vääristyminen. Jos ihmisellä ei ole omaisuutta eikä mahdollisuutta ansaita elantoaan omatoimisesti, hän tulee riippuvaiseksi yhteiskuntakoneistosta ja sitä hallitsevista poliitikoista ja byrokraateista. Tällöin ihminen ei pysty tuntemaan itseään arvokkaaksi yksilöksi. Tällaisissa oloissa aitoa inhimillistä yhteisöllisyyttä ei voi kehittyä.

Katolinen kirkko ja yleensäkin kristinusko ja muutkin uskonnot edustavat enimmäkseen individualismin ja libertarismin vastaista kollektivistista ajattelua, mutta joskus sokea kanakin löytää jyvän.