Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa puhuttiin Euroopan kalastusongelmista. Kalakannat ovat häviämässä ryöstökalastuksen takia monin paikoin Euroopassa. Valitettavasti kirjoituksessa ei edes mainita ongelman syitä, saati sitten esitetä vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle. Kirjoitus on tyypiltään 'jotain pitäis tehrä' muttei oikein tiedetä mitä. Karille ollaan menossa, mutta tarpeellisesta kurssimuutoksesta ei puhuta.

Ryöstökalastuksen ongelma on erinomainen esimerkki taloustieteessä hyvin tunnetusta yhteislaitumen ongelmasta. Lyhyesti kysymys on siitä, että jos monta henkilöä saa käyttää yhteistä laidunta, heidän kaikkien kannattaa lisätä laitumella olevien lampaiden määrää vielä senkin jälkeen, kun laitumen optimaalinen lammasmäärä ylitetään. Jos laidun on yksityisomistuksessa, ei laiduntaminen kannata yli optimaalisen lampaiden määrän, joka taasen on alle laitumen ekologisen kantokyvyn. Vastaavasti kalastuksen suuri ongelma on se, että kalastajat toimivat yhteislaitumella. Jokaisella kalastajalla on intressissä kalastaa kalaa vielä silloinkin, kun kalakantaa harvennetaan jo liikaa; ajatus kulkee suurinpiirtein niin, että jos en minä sitä kalaa kalasta, sen kuitenkin kalastaa joku muu.

Ratkaisu on siirtyä kalastusalueiden yksityisomistukseen. Tällöin kalastaja, tai kalastajien muodostama yhteisö/yritys/osuuskunta omistaa kalastusoikeudet tietylle suurelle alueelle. Näin omistavan tahon kannattaa varmistaa myös tulevien kalasaaliiden koko ja olla ryöstökalastamatta tänään. Tämänaltaista järjestelmää on käytetty Islannissa menestyksekkäästi kalastuksen suhteen - eikö olisi EU:nkin aika siirtyä uudelle vuosisadalle modernien ja toimivien toimintatapojen käyttöön vanhojen intressipiirien ja eturistiriitojen sijaan.